Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli pakeista/torjumisesta?
23.08.2020 |
Sain noin 3,5 vuotta sitten pakit henkilöltä, jota rakastan edelleen. Miten voisin päästä yli tästä tilanteestani? Elämäni tuntuu merkityksettömältä ilman häntä. Hän on todella mielenkiintoinen ja kaunis ihminen. Haluaisin tuntea hänet ja tehdä hänet onnelliseksi. Ikävä on kova ja kaipaan häntä joka päivä. En toistaiseksi voi kuvitella alkavani suhteeseen kenenkään muun kanssa.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen stalkkeri, joka on yli 10 vuotta ollut minuun "rakastunut" koksa meillä oli "suhde".
Todellisuudessa meillä ei ollut mitään suhdetta, vaan luulin että olimme kavereita. Hänpä oli kuitenkin ties minne tahoille selkäni takana puhunut meidän seurustelusta, ja että kohta muutetaan yhteen niin, että edelleen porukka täällä luulee että olemme olleet pari joskus.
Mm. Yhteisen ystävämme hän sai uskomaan asiaan ihan täysin.
Pakkomielteistä on jämähtää noin, ja sairasta, ja sairaus ja pakkomielle eivät ole rakkautta.
Omassa tilanteessani ei ole tuollaisesta kyse, eikä läheiseni tiedä asiasta mitään, eikä minulla myöskään ole ihastukseni kanssa yhteisiä tuttavia tietääkseni. On ollut selvää, että ihastukseni ei minusta välitä lainkaan, enkä muuta edes kuvittele, joten tilanteeni on tyystin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsitko kunnolla, jos muistot on noin kiiltokuvamaiset? En sano, ettetkö saisi kaivata. Mutta tuli mieleen.
Ehdit ihastua, mutta et nähnyt huonoja puolia?
En tuntenut koskaan häntä oikeasti kunnolla. En ole nähnyt hänestä huonoja puolia. En oikeastaan usko, että hänessä olisi huonoja puolia juurikaan.
Olet siis luonut päässäsi mielikuvan täydellisestä ihmisestä, vaikka todellisuudessa hän voi olla vaikka millainen kusipää.
En usko, että hänessä on juurikaan mitään negatiivisia piirteitä, sillä se, millainen hän on, asettaa sen "hyvyyden standardin". Eli siis kaikki ne hänen piirteensä ovat niitä tavoiteltavia. Saattaa hänessä mahdollisesti olla sellaisia piirteitä, jotka olisivat omalta kannaltani hankalahkoja, mutta olisin valmis muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi, josta hän voisi pitää. Se olisi itselleni kiehtova haaste lähinnä. En tosiaan tunne häntä oikeasti lainkaan, mutta olisin valmis muuttumaan hänen toiveittensa mukaiseksi.
Älä ikinä muutu sellaiseksi, joka ei ole sinusta itsestäsi lähtöisin. Et myöskään voi opetella olemaan tietynlainen ihminen. Yksi ihastukseni yritti kovasti "leikkiä" empaattista eläintykkääjää vuokseni, mutta epäonnistui surkeasti, koska se ei tule häneltä luonnostaan. Sellaista opeteltua "luonnetta" ei voi sietää, koska hän tekee, sanoo ja reagoi asioihin silti väärin.
Kaikissa ihmisissä on huonot puolensa. Et olisi enää häneen ihastunut kun tietäisit mitä ne ovat.
Mitä ihmettä :D Väität että ihmisestä ei enää pidä kun häneen tutustuu kunnolla??
Vaikutat hyvin pinnalliselta ihmiseltä.
En ihastu ulkonäköön. Ihastun luonteeseen eli analysoiden siihen vaiheeseen kun ihminen "näyttää parastaan" itsessään saadakseen toisen ihastumaan. Toimii. En todellakaan kuuntele mitään kakkaa tai ota vastaan määräilyä, alistamista tms. joka tulee miehiltä aina jossain vaiheessa. Ei, en myöskään aio kouluttaa miestä koko loppuikääni käyttäytymään kivasti. Jos ei ole kiva niin olkoot paska jonkun muun kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat pelottavalta. Anna toisen elää miten haluaa, hän on sinut torjunut eikä halua kanssasi suhdetta.
En ole pelottava. Rakastan häntä oikeasti. Kyselen apuja siihen, miten kykenisin elämään omaa elämääni mielekkäämmin ilman häntä. Ehkä joskus elämässä on se ainoa yksi rakkaus. Minulle hän oli se ihminen ja kohtalonani on se, etten molemminpuolista rakkautta saa kokea. Hänelle toivon parasta kaikessa.
Rakastaminen on sitä että tuntee toisen huonoinekin puolineen ja silti rakastaa. Sinä olet ihastunut mielikuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen stalkkeri, joka on yli 10 vuotta ollut minuun "rakastunut" koksa meillä oli "suhde".
Todellisuudessa meillä ei ollut mitään suhdetta, vaan luulin että olimme kavereita. Hänpä oli kuitenkin ties minne tahoille selkäni takana puhunut meidän seurustelusta, ja että kohta muutetaan yhteen niin, että edelleen porukka täällä luulee että olemme olleet pari joskus.
Mm. Yhteisen ystävämme hän sai uskomaan asiaan ihan täysin.
Pakkomielteistä on jämähtää noin, ja sairasta, ja sairaus ja pakkomielle eivät ole rakkautta.
Omassa tilanteessani ei ole tuollaisesta kyse, eikä läheiseni tiedä asiasta mitään, eikä minulla myöskään ole ihastukseni kanssa yhteisiä tuttavia tietääkseni. On ollut selvää, että ihastukseni ei minusta välitä lainkaan, enkä muuta edes kuvittele, joten tilanteeni on tyystin erilainen.
Ei ole erilainen, koska kyse on samasta asiasta. Pakkomielteestä ja sairaudesta, ei rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Se henkilö oli sinun terapeutti, joka on hetero ja naimisissa miehen kanssa. Et oikeasti ole rakastunut häneen. Lue uudelleen transferenssista ja kertaa lukemasi niin monta kertaa, että todella sisäistät sen.
Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat pelottavalta. Anna toisen elää miten haluaa, hän on sinut torjunut eikä halua kanssasi suhdetta.
En ole pelottava. Rakastan häntä oikeasti. Kyselen apuja siihen, miten kykenisin elämään omaa elämääni mielekkäämmin ilman häntä. Ehkä joskus elämässä on se ainoa yksi rakkaus. Minulle hän oli se ihminen ja kohtalonani on se, etten molemminpuolista rakkautta saa kokea. Hänelle toivon parasta kaikessa.
Rakastaminen on sitä että tuntee toisen huonoinekin puolineen ja silti rakastaa. Sinä olet ihastunut mielikuvaan.
Olisi kiinnostavaa tietää niitä hänen "huonoja" puoliaan, vaan minkäs teen, kun en saa mahdollisuutta tutustua niihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole edes yrittänyt päästä yli tai päästää irti. Lillut vain tuossa mielikuvitusihastuksessasi.
Olen mä yrittänyt monellakin tavalla selvitä tunteistani häntä kohtaan. Olisiko joitain käytännön keinoja, jotka voisivat auttaa? Mulle tulee hieman huono omatunto sellaisesta ajatuksestakin, että tapaisin esim. jonkun muun, sillä haluaisin olla uskollinen ja "varalla" hänelle, vaikka samanaikaisesti tiedänkin, että ajatukseni on järjetön. Jos rakastuisin johonkin muuhun, niin varmastikin pääsisin tunteistani ylitse, mutta en ole kyennyt kiinnostumaan kenestäkään muusta enää.
Tarvitset terapiaa. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen stalkkeri, joka on yli 10 vuotta ollut minuun "rakastunut" koksa meillä oli "suhde".
Todellisuudessa meillä ei ollut mitään suhdetta, vaan luulin että olimme kavereita. Hänpä oli kuitenkin ties minne tahoille selkäni takana puhunut meidän seurustelusta, ja että kohta muutetaan yhteen niin, että edelleen porukka täällä luulee että olemme olleet pari joskus.
Mm. Yhteisen ystävämme hän sai uskomaan asiaan ihan täysin.
Pakkomielteistä on jämähtää noin, ja sairasta, ja sairaus ja pakkomielle eivät ole rakkautta.
Omassa tilanteessani ei ole tuollaisesta kyse, eikä läheiseni tiedä asiasta mitään, eikä minulla myöskään ole ihastukseni kanssa yhteisiä tuttavia tietääkseni. On ollut selvää, että ihastukseni ei minusta välitä lainkaan, enkä muuta edes kuvittele, joten tilanteeni on tyystin erilainen.
Siksipä sinun on aika mennä elämässä eteen päin. Laitat tuon ihastuksen sydämesi kolmanteen lokeroon, suljet lokeron ja annat olla siellä tallessa siihen asti kun kupsahdat. Sillä aikaa vietät kivan elämän jonkun muun kanssa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole edes yrittänyt päästä yli tai päästää irti. Lillut vain tuossa mielikuvitusihastuksessasi.
Olen mä yrittänyt monellakin tavalla selvitä tunteistani häntä kohtaan. Olisiko joitain käytännön keinoja, jotka voisivat auttaa? Mulle tulee hieman huono omatunto sellaisesta ajatuksestakin, että tapaisin esim. jonkun muun, sillä haluaisin olla uskollinen ja "varalla" hänelle, vaikka samanaikaisesti tiedänkin, että ajatukseni on järjetön. Jos rakastuisin johonkin muuhun, niin varmastikin pääsisin tunteistani ylitse, mutta en ole kyennyt kiinnostumaan kenestäkään muusta enää.
Tarvitset terapiaa. Oikeasti.
Voisitko perustella? Tietääkseni suhtautumistapani on täysin normaali. Ovat minuunkin jotkut ihastuneet osin yksipuolisesti ja käyttäytyneet pitkälti samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen stalkkeri, joka on yli 10 vuotta ollut minuun "rakastunut" koksa meillä oli "suhde".
Todellisuudessa meillä ei ollut mitään suhdetta, vaan luulin että olimme kavereita. Hänpä oli kuitenkin ties minne tahoille selkäni takana puhunut meidän seurustelusta, ja että kohta muutetaan yhteen niin, että edelleen porukka täällä luulee että olemme olleet pari joskus.
Mm. Yhteisen ystävämme hän sai uskomaan asiaan ihan täysin.
Pakkomielteistä on jämähtää noin, ja sairasta, ja sairaus ja pakkomielle eivät ole rakkautta.
Omassa tilanteessani ei ole tuollaisesta kyse, eikä läheiseni tiedä asiasta mitään, eikä minulla myöskään ole ihastukseni kanssa yhteisiä tuttavia tietääkseni. On ollut selvää, että ihastukseni ei minusta välitä lainkaan, enkä muuta edes kuvittele, joten tilanteeni on tyystin erilainen.
Siksipä sinun on aika mennä elämässä eteen päin. Laitat tuon ihastuksen sydämesi kolmanteen lokeroon, suljet lokeron ja annat olla siellä tallessa siihen asti kun kupsahdat. Sillä aikaa vietät kivan elämän jonkun muun kanssa.
-eri
Tunnen itseni jotenkin pahaksi ja jopa "syntiseksi", jos tavallaan "pettäisin" häntä jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat pelottavalta. Anna toisen elää miten haluaa, hän on sinut torjunut eikä halua kanssasi suhdetta.
En ole pelottava. Rakastan häntä oikeasti. Kyselen apuja siihen, miten kykenisin elämään omaa elämääni mielekkäämmin ilman häntä. Ehkä joskus elämässä on se ainoa yksi rakkaus. Minulle hän oli se ihminen ja kohtalonani on se, etten molemminpuolista rakkautta saa kokea. Hänelle toivon parasta kaikessa.
Rakastaminen on sitä että tuntee toisen huonoinekin puolineen ja silti rakastaa. Sinä olet ihastunut mielikuvaan.
Sehän riippuu ihan huonoista puolista. On typeryyttä roikkua jossain ikävässä ihmisessä "rakkauden" tähden. Silloin rakkaus ja tunteet ovat aivan yhtä kuviteltuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen stalkkeri, joka on yli 10 vuotta ollut minuun "rakastunut" koksa meillä oli "suhde".
Todellisuudessa meillä ei ollut mitään suhdetta, vaan luulin että olimme kavereita. Hänpä oli kuitenkin ties minne tahoille selkäni takana puhunut meidän seurustelusta, ja että kohta muutetaan yhteen niin, että edelleen porukka täällä luulee että olemme olleet pari joskus.
Mm. Yhteisen ystävämme hän sai uskomaan asiaan ihan täysin.
Pakkomielteistä on jämähtää noin, ja sairasta, ja sairaus ja pakkomielle eivät ole rakkautta.
Omassa tilanteessani ei ole tuollaisesta kyse, eikä läheiseni tiedä asiasta mitään, eikä minulla myöskään ole ihastukseni kanssa yhteisiä tuttavia tietääkseni. On ollut selvää, että ihastukseni ei minusta välitä lainkaan, enkä muuta edes kuvittele, joten tilanteeni on tyystin erilainen.
Siksipä sinun on aika mennä elämässä eteen päin. Laitat tuon ihastuksen sydämesi kolmanteen lokeroon, suljet lokeron ja annat olla siellä tallessa siihen asti kun kupsahdat. Sillä aikaa vietät kivan elämän jonkun muun kanssa.
-eri
Tunnen itseni jotenkin pahaksi ja jopa "syntiseksi", jos tavallaan "pettäisin" häntä jonkun muun kanssa.
Sitten vaan kerrot itsellesi, että ajatus on pöhkö, ette ole suhteessa ja kuuntelet järjen ääntä. Valinta.
Pelkäät, että jäät kokonaan ilman ihastusta, se onkin kökköä. Yllättäen voit kohdata paremman ja syvemmän ihastuksen. Älä jätä sitä kokematta.
-ennustaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsitko kunnolla, jos muistot on noin kiiltokuvamaiset? En sano, ettetkö saisi kaivata. Mutta tuli mieleen.
Ehdit ihastua, mutta et nähnyt huonoja puolia?
En tuntenut koskaan häntä oikeasti kunnolla. En ole nähnyt hänestä huonoja puolia. En oikeastaan usko, että hänessä olisi huonoja puolia juurikaan.
Olet siis luonut päässäsi mielikuvan täydellisestä ihmisestä, vaikka todellisuudessa hän voi olla vaikka millainen kusipää.
En usko, että hänessä on juurikaan mitään negatiivisia piirteitä, sillä se, millainen hän on, asettaa sen "hyvyyden standardin". Eli siis kaikki ne hänen piirteensä ovat niitä tavoiteltavia. Saattaa hänessä mahdollisesti olla sellaisia piirteitä, jotka olisivat omalta kannaltani hankalahkoja, mutta olisin valmis muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi, josta hän voisi pitää. Se olisi itselleni kiehtova haaste lähinnä. En tosiaan tunne häntä oikeasti lainkaan, mutta olisin valmis muuttumaan hänen toiveittensa mukaiseksi.
Älä ikinä muutu sellaiseksi, joka ei ole sinusta itsestäsi lähtöisin. Et myöskään voi opetella olemaan tietynlainen ihminen. Yksi ihastukseni yritti kovasti "leikkiä" empaattista eläintykkääjää vuokseni, mutta epäonnistui surkeasti, koska se ei tule häneltä luonnostaan. Sellaista opeteltua "luonnetta" ei voi sietää, koska hän tekee, sanoo ja reagoi asioihin silti väärin.
Kaikissa ihmisissä on huonot puolensa. Et olisi enää häneen ihastunut kun tietäisit mitä ne ovat.
Mitä ihmettä :D Väität että ihmisestä ei enää pidä kun häneen tutustuu kunnolla??
Vaikutat hyvin pinnalliselta ihmiseltä.
En ihastu ulkonäköön. Ihastun luonteeseen eli analysoiden siihen vaiheeseen kun ihminen "näyttää parastaan" itsessään saadakseen toisen ihastumaan. Toimii. En todellakaan kuuntele mitään kakkaa tai ota vastaan määräilyä, alistamista tms. joka tulee miehiltä aina jossain vaiheessa. Ei, en myöskään aio kouluttaa miestä koko loppuikääni käyttäytymään kivasti. Jos ei ole kiva niin olkoot paska jonkun muun kanssa :)
RAKASTUMINEN on sitä että rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ei mitään tiettyä vaihetta.
Eikä minun mieheltä tule tuollaista. Rakkaudessa täytyy uskaltaa antaa paljon niin voi itsekin vastavuoroisesti saada paljon. Et kuulosta siltä että olisit itse valmis anataamaan yhtään mitään.
T. 15 vuotta parisuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole edes yrittänyt päästä yli tai päästää irti. Lillut vain tuossa mielikuvitusihastuksessasi.
Olen mä yrittänyt monellakin tavalla selvitä tunteistani häntä kohtaan. Olisiko joitain käytännön keinoja, jotka voisivat auttaa? Mulle tulee hieman huono omatunto sellaisesta ajatuksestakin, että tapaisin esim. jonkun muun, sillä haluaisin olla uskollinen ja "varalla" hänelle, vaikka samanaikaisesti tiedänkin, että ajatukseni on järjetön. Jos rakastuisin johonkin muuhun, niin varmastikin pääsisin tunteistani ylitse, mutta en ole kyennyt kiinnostumaan kenestäkään muusta enää.
Ootko ajatellut tota sun ihastumista naisen näkövinkkelistä? Nainen olisi varmasti hämmentynyt/ällöttynyt/surullinen, jos tietäisi , miten riudut lemmensuruissa ja fantasioit hänestä vuosikausia pakkien jälkeen. Jos tosiaan rakastat häntä, yrität aktiivisesti unohtaa hänet ja siirtyä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ole edes yrittänyt päästä yli tai päästää irti. Lillut vain tuossa mielikuvitusihastuksessasi.
Olen mä yrittänyt monellakin tavalla selvitä tunteistani häntä kohtaan. Olisiko joitain käytännön keinoja, jotka voisivat auttaa? Mulle tulee hieman huono omatunto sellaisesta ajatuksestakin, että tapaisin esim. jonkun muun, sillä haluaisin olla uskollinen ja "varalla" hänelle, vaikka samanaikaisesti tiedänkin, että ajatukseni on järjetön. Jos rakastuisin johonkin muuhun, niin varmastikin pääsisin tunteistani ylitse, mutta en ole kyennyt kiinnostumaan kenestäkään muusta enää.
Ootko ajatellut tota sun ihastumista naisen näkövinkkelistä? Nainen olisi varmasti hämmentynyt/ällöttynyt/surullinen, jos tietäisi , miten riudut lemmensuruissa ja fantasioit hänestä vuosikausia pakkien jälkeen. Jos tosiaan rakastat häntä, yrität aktiivisesti unohtaa hänet ja siirtyä eteenpäin.
Olen yrittänyt ajatella niin myöskin jo pidempään. Se vaikeutti kommunikointiakin, kun olin sisäisesti niin ristiriitaisten tunteiden vallassa nähdessäni hänet. Se kaikki yhdessä nakersivat itsetuntoani entistäkin huonommaksi. Itsetuhoisuus olisi ollut se luontevin valinta, mutta en voinut käytännön syistä tehdä sellaista itselleni. Siten hän olisi ainakin päässyt minusta lopullisesti eroon ja olisin päässyt tuskastani.
En osaa sanoa, miten mun pitäisi siltikään käyttäytyä hänen näkökulmastaan tilanteessa, jossa olen elossa. Nyt olen vain uneksinut hänestä itsekseni. En halua tavata häntä ilman, että pyyntö tulisi hänen aloitteestaan. Kerroin hänelle tunteeni, sain pakit, joten pallo on hänellä.
Oma elämäni on hiljaista viivytystaistelua onnetonta kohtaloani vastaan ja jokainen elinpäiväni muistuttaa minua siitä, kuinka epäonnistuin rakkaudessa. Olen silti elänyt, tosiaan päivä ja viikko kerrallaan, mutta minulla ei ole luottamusta tulevaisuuteen. Mitään toivoa ei ole ja elämäni on tavallaan h*lvetissä käristymistä hiljaisella tulella joka päivä. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsitko kunnolla, jos muistot on noin kiiltokuvamaiset? En sano, ettetkö saisi kaivata. Mutta tuli mieleen.
Ehdit ihastua, mutta et nähnyt huonoja puolia?
En tuntenut koskaan häntä oikeasti kunnolla. En ole nähnyt hänestä huonoja puolia. En oikeastaan usko, että hänessä olisi huonoja puolia juurikaan.
Olet siis luonut päässäsi mielikuvan täydellisestä ihmisestä, vaikka todellisuudessa hän voi olla vaikka millainen kusipää.
En usko, että hänessä on juurikaan mitään negatiivisia piirteitä, sillä se, millainen hän on, asettaa sen "hyvyyden standardin". Eli siis kaikki ne hänen piirteensä ovat niitä tavoiteltavia. Saattaa hänessä mahdollisesti olla sellaisia piirteitä, jotka olisivat omalta kannaltani hankalahkoja, mutta olisin valmis muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi, josta hän voisi pitää. Se olisi itselleni kiehtova haaste lähinnä. En tosiaan tunne häntä oikeasti lainkaan, mutta olisin valmis muuttumaan hänen toiveittensa mukaiseksi.
Älä ikinä muutu sellaiseksi, joka ei ole sinusta itsestäsi lähtöisin. Et myöskään voi opetella olemaan tietynlainen ihminen. Yksi ihastukseni yritti kovasti "leikkiä" empaattista eläintykkääjää vuokseni, mutta epäonnistui surkeasti, koska se ei tule häneltä luonnostaan. Sellaista opeteltua "luonnetta" ei voi sietää, koska hän tekee, sanoo ja reagoi asioihin silti väärin.
Kaikissa ihmisissä on huonot puolensa. Et olisi enää häneen ihastunut kun tietäisit mitä ne ovat.
Mitä ihmettä :D Väität että ihmisestä ei enää pidä kun häneen tutustuu kunnolla??
Vaikutat hyvin pinnalliselta ihmiseltä.
En ihastu ulkonäköön. Ihastun luonteeseen eli analysoiden siihen vaiheeseen kun ihminen "näyttää parastaan" itsessään saadakseen toisen ihastumaan. Toimii. En todellakaan kuuntele mitään kakkaa tai ota vastaan määräilyä, alistamista tms. joka tulee miehiltä aina jossain vaiheessa. Ei, en myöskään aio kouluttaa miestä koko loppuikääni käyttäytymään kivasti. Jos ei ole kiva niin olkoot paska jonkun muun kanssa :)
RAKASTUMINEN on sitä että rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ei mitään tiettyä vaihetta.
Eikä minun mieheltä tule tuollaista. Rakkaudessa täytyy uskaltaa antaa paljon niin voi itsekin vastavuoroisesti saada paljon. Et kuulosta siltä että olisit itse valmis anataamaan yhtään mitään.
T. 15 vuotta parisuhteessa
Mä ainakin olisin valmis joustamaan, oppimaan ja kasvamaan yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Minullepa ei sellaista vain suoda koskaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsitko kunnolla, jos muistot on noin kiiltokuvamaiset? En sano, ettetkö saisi kaivata. Mutta tuli mieleen.
Ehdit ihastua, mutta et nähnyt huonoja puolia?
En tuntenut koskaan häntä oikeasti kunnolla. En ole nähnyt hänestä huonoja puolia. En oikeastaan usko, että hänessä olisi huonoja puolia juurikaan.
Olet siis luonut päässäsi mielikuvan täydellisestä ihmisestä, vaikka todellisuudessa hän voi olla vaikka millainen kusipää.
En usko, että hänessä on juurikaan mitään negatiivisia piirteitä, sillä se, millainen hän on, asettaa sen "hyvyyden standardin". Eli siis kaikki ne hänen piirteensä ovat niitä tavoiteltavia. Saattaa hänessä mahdollisesti olla sellaisia piirteitä, jotka olisivat omalta kannaltani hankalahkoja, mutta olisin valmis muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi, josta hän voisi pitää. Se olisi itselleni kiehtova haaste lähinnä. En tosiaan tunne häntä oikeasti lainkaan, mutta olisin valmis muuttumaan hänen toiveittensa mukaiseksi.
Älä ikinä muutu sellaiseksi, joka ei ole sinusta itsestäsi lähtöisin. Et myöskään voi opetella olemaan tietynlainen ihminen. Yksi ihastukseni yritti kovasti "leikkiä" empaattista eläintykkääjää vuokseni, mutta epäonnistui surkeasti, koska se ei tule häneltä luonnostaan. Sellaista opeteltua "luonnetta" ei voi sietää, koska hän tekee, sanoo ja reagoi asioihin silti väärin.
Kaikissa ihmisissä on huonot puolensa. Et olisi enää häneen ihastunut kun tietäisit mitä ne ovat.
Mitä ihmettä :D Väität että ihmisestä ei enää pidä kun häneen tutustuu kunnolla??
Vaikutat hyvin pinnalliselta ihmiseltä.
En ihastu ulkonäköön. Ihastun luonteeseen eli analysoiden siihen vaiheeseen kun ihminen "näyttää parastaan" itsessään saadakseen toisen ihastumaan. Toimii. En todellakaan kuuntele mitään kakkaa tai ota vastaan määräilyä, alistamista tms. joka tulee miehiltä aina jossain vaiheessa. Ei, en myöskään aio kouluttaa miestä koko loppuikääni käyttäytymään kivasti. Jos ei ole kiva niin olkoot paska jonkun muun kanssa :)
RAKASTUMINEN on sitä että rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Ei mitään tiettyä vaihetta.
Eikä minun mieheltä tule tuollaista. Rakkaudessa täytyy uskaltaa antaa paljon niin voi itsekin vastavuoroisesti saada paljon. Et kuulosta siltä että olisit itse valmis anataamaan yhtään mitään.
T. 15 vuotta parisuhteessa
Mä ainakin olisin valmis joustamaan, oppimaan ja kasvamaan yhdessä rakastamani ihmisen kanssa. Minullepa ei sellaista vain suoda koskaan.
T. Ap
Kuulostat suloiselta.
Mulla on ystäväpiirissä tällainen ihminen, joka on "rakastanut" minuun jo nuorena. Aiemmin olisin itsekin halunnut suhteen mutta silloin hän ei ollut halukas seurustelemaan. Nuolin haavani ja jatkoin eteenpäin, löysin hyvän miehen ja rakensin elämän.
Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin, eronneena, lapsettomana, vikisee minua suhteeseen. Koska olen täydellinen jne.
Olen itse siis naimisissa ja lapsia. Hän selvästi "rakastaa" jotain haavekuvaa. Ei tunne minua, olen lasten saamisen kautta muuttunut ihmisenä, muutenkin hyvin erilainen kuin nuorena.
Tilanne on jotenkin ahdistava ja tuntuu tytyltä sanoa suoraa että nyt on liian myöhäistä, olisit silloin uskaltanut.
Sinulle haluan sanoa: se on vain haavekuva. Tee töitä sen eteen että pääset unelmasta irti. Tuo nainen ei ole täydellinen ja hän on muuttunut vuosien saatossa. Sait pakit ja sillä selvä.
Jatka elämääsi, etsi uusi ihminen, tutustu ja rakastu.
Alue: Aihe vapaa
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000662897.html
Pakkomielteinen ihastuminen.