Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?

Illistän tervetiessäni.

T. Junttura

Täytin just 60 vuotta. Osaan nauttia tästä hetkestä, enkä enää stressaa monestakaan asiasta. Ongelma on ratkaistava tai hoidettava, ja jos se ei onnistu, sitten sen kanssa on elettävä. Yleensä asiat lutviutuvat omalla tavallaan.

En ole koskaan ollut varsinainen kilttityttö, mutta nuorena oppinut siihen että muka pitäisi "pitää mölyt mahassa". Tämä on täysin väärä suhtautuminen! Olen muuttunut vanhempana vain enemmän vastarannan kiiskeksi ja anarkistisemmaksi.

Kun jokin ottaa päähän, pitää avata suu ja sanoa se painokkaasti. Välillä pitää oikein suutahtaakin, jos tilanne sitä vaatii. Pitää asettaa rajat ihmisille, jotka pyrkivät käyttämään sua hyväkseen tai muuten perseilevät. Pitää puuttua vääryyksiin tai tyhmyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä joku ketjussa kertoi, että alkanut muistuttaa omaa äitiään. Minä myös. Äitini oli nuuka ihminen. Vielä vanhanakin jos esim. verhot haalistui ja piti ostaa uudet, hän ommella hurautti vanhoista verhoista tyynynpäälliset. Ja huusi vähän väliä, että pitää sosiaalihuollosta hakea avustusta, jos tuli jokin isompi lasku. Me veljeni kanssa naureskeltiin, että ei ne sinulle sosiaalihuollosta rahaa anna viidenkympin laskuun, kun säästötilillä on 23 000 ja käyttötililläkin 5000.

Nyt vähän aikaa sitten itseltäni hajosi ihana paitapusero, josta irrotin kauniit napit käytettäväksi myöhemmin. Oma tytär pilkkasi, että milloin muka aion käyttää ne napit ja tuo pihiys on jo sairasta. Minullahan on jemmassa myös vanhasta polkupyörästä osia, kun se hajosi ja ostin uuden. Äidin nuukuus periytynyt vanhemmiten.

Ohis mutta ei hyvien nappien säästäminen ole "sairasta". Kuulostaa sairaammalta ajatus että koska ovat olleet yhdessä paidassa, niin olisivat sen jälkeen roskaa :) Toki jos on hamstraukseen taipuvainen niin kannattaa oppia myös luopumaan asioista, mutta se on eri keskustelu.

Itse olen opiskeluaikoina paikannut sukkia joihin on tullut joku viilto, mitä joku pitäisi nuukana, mutta kun sukat olivat muuten hyvässä kunnossa niin tuntui hölmöltä jättää tekemättä 30 sekunnin homma (sukkien ostoon lähikaupasta kuluisi paljon suurempi aika). Aika montaa ihan fiksuakin asiaa siis nykyään kummastellaan: yritän itse opetella hiljalleen pois joistain näistä opituista typeristä käytösmalleista.

Ei ole enää halua pysyä maailman mukana, ei enää halua omaksua uutta. Kovalevy on täynnä.

Jotkut ihmiset eivät ole laulun arvoisia. Kaikki sellainen yleisinhimillinen hömppä karisee pois.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen ajatus, miten maailmasta tehdään parempi paikka, on karissut.

Huomaat, miten vähän loppujen lopuksi voit vaikuttaa asioihin ja maailma vain menee hullummaksi, kaikesta hyvätahtoisuudesta huolimatta.

Aina on kyse vallasta jo muinaisista ajoista alkaen, se ei muuksi muutu, ihminen on läpeensä tyhmä, eikä koskaan opi.

Kuulostat masentuneelta.

Itselläni pipo on keski-iässä löystynyt. Ymmärrän ihmisiä ja mielipiteitän hiukan laajemmin, ja näen aikaisempaa paremmin kolikon molemmat puolet. Siedän erilaisuutta.

Toisaalta sitten sellainen laiska ajattelu joka perustuu helppoihin ajatuksiin ja latteisiin iskulauseisiin joskus ärsyttää.

Joihinkin epäkohtiin tulee puututtua vähän tarmokkaammin, koska pahin epävarmuus on karissut. Näen jonkin verran vaivaakin tärkeäksi katsomani asian puolesta. Voisi ajatella että olen yhteiskunnalisesti valveutunut ja myös ympäristöasioista kannan huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyessä (?) on tullut sisäistä rauhaa. Ollaan miehen kanssa alettu harrastaa metsäkävelyitä ja kahveja meren rannalla. Semmoisille harrasteille olisi päästetty makeat naurut 80-90-luvulla,kun oltiin nuoria.

Sisäisen rauhan lisäksi elämisen tahti on hidastunut. Nyt saattaa suunnitella kauppaan lähtemistä tunnin, kun nuorena sinne pinkaisi 5 minuutin pikalähdöllä.

Erityisesti miehen terveysongelmien myötä on kiinnitetty huomiota siihen, mitä suuhun laitetaan. Valkoista vehnää ja sokeria ollaan vältetty jo monta vuotta. Eipä tätäkään olisi uskonut nuorena äitinä, kun leivoin perheelle kilon pullataikinan pari kertaa kuussa. Syntymäpäivillä tarjolla on sekä meillä että monilla ikätovereilla terveellisempiä herkkuja, eikä enää mitään vehnäpullia ja täytekakkuja. Eksoottisin työkaverin synttäreillä tarjottu juttu oli raakakakku, jossa oli pohjassa pelkkää taatelia ja pähkinää ja päällä banaanihyytelöä. Sirkkojakin olen maistanut, mutta kauheitahan ne oli.

Tunnistan meidän tavoissa ajatella samoja piirteitä. Minulla myös miehen sydäninfarktin jälkeen ruokavalio mennyt uusiksi. Ennen pystyi syömään huoletta fetaa, oliiveja, kinkkua, graavikalaa, silliä ja aurajuustoa. Nämä olleet ikiaikaisia suosikkejani ja erittäin suolaisia herkkuja. Ei uskalleta enää syödä suolaista eikä makeaa, kun minullakin verenpaineet olleet seurannassa jo pari vuotta ja verensokeri tuntuu olevan kroonisesti koholla. Miehen kanssa päätettiin sen infarktin jälkeen, että jos omilla toimilla pystyy lisäämään ikää, niin pakko yrittää.

Naurettiin hyvän ystäväni kanssa viime talvena vedet silmissä kahvilassa, kun minä mietin, mitä uskaltaa ottaa, kun ei saa olla rasvaista, suolaista eikä sokerista. Ystäväni kysyi myyjältä, mahtaako leivokset sisältää trans-rasvoja, kun hänellä on kolesterolit koholla. Iloinen nuori myyjätyttö sanoi, että odottakaa, mä kysyn. Hetken päästä kuului huuto takahuonetta kohti: ”Hei, onks meillä myynnissä mitään, missä olis trans-rasvaa? Täällä asiakas pyytää leivosta, jossa olis trans-rasvaa”. Voi apua, miten me naurettiin! Nuori, huoleton ihminen ei edes tiedä, mikä se trans-rasva on, ja me ikäloput leidit joudutaan katsomaan joka suupala.

Kuulostaa painajaiselta, toivottavasti kuolen nuorena.

Niin sinä nyt ajattelet. Että mieluummin kuolee kuin luopuu hyvästä ruuasta tai juomasta. Ihmeellinen on kuitenkin ihmisen mieli. Ainakin omalla kohdallani käynyt niin, että elämästä tullut yhä tärkeämpi itseisarvo. Kun on lähipiirissä tullut vakavia sairastumisia, sitä enemmän miettii, että kun saisi vielä elää. Vielä on asioita näkemättä ja kokematta. Lapsenlasten kehitystä haluaa seurata, tavata ystäviä, tehdä reissuja kotiseudulle ja Ranskan Rivieralle, josta on ihania muistoja. Kun keväällä näin meren rannalla joutsenet 2 metrin päästä, tuli kiitollinen olo, että tämänkin vielä sain nähdä.

Minulla ei ole mitään odotettavaa, vanha 35v ja elämä ohi. Toivon joka ilta etten heräisi aamulla. Mitä on edessä? Rumia ryppyjä, mulkuttomia vuosia kun ei kelpaa kenellekään. Pas ka on naisen osa vanheta.

Itsekin pelkäsin kuollakseni 20-30v vanhenemista, koska koin että elämän sisältö (hyvin pitkälle) oli juuri semmoista "jee olen kaunis ja saan huomiota" hengailua. Nykyään en ole yhtä hehkeä, mutta olen myös kasvanut henkisesti ymmärtämään joitakin faktoja:

- miehet eivät loppujen lopuksi ole niinkään nuukia siitä miltä nainen näyttää: ei tarvitse olla lähelläkään täydellistä että moni mies pitäisi kauniina! ja rumakin löytää seuraa, koska miehetkin kypsyvät iän myötä eivätkä vain katso tiukkaa vartta

- kukaan muu kuin naistenlehdet, media ja muut naiset eivät ole kiinnostuneita rypyistä. yksikään tapaamani mies ei edes tiedosta mikä on ryppy! hyvin moni muukin ulkonäkö "ongelma" on vain naisten päässä

- elämässä on muutakin sisältöä kuin flirttailu, pokailu ja hyvältä näyttäminen, kuten harrastukset; perhe; koti; juhlat; itsekehitys; jne

- mikäli olen tyytymätön ulkonäkööni, voin vaikuttaa siihen hyvin paljon pienillä ruokavalionmuutoksilla tai ylimääräisellä treenillä

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen ajatus, miten maailmasta tehdään parempi paikka, on karissut.

Huomaat, miten vähän loppujen lopuksi voit vaikuttaa asioihin ja maailma vain menee hullummaksi, kaikesta hyvätahtoisuudesta huolimatta.

Aina on kyse vallasta jo muinaisista ajoista alkaen, se ei muuksi muutu, ihminen on läpeensä tyhmä, eikä koskaan opi.

Kuulostat masentuneelta.

Itselläni pipo on keski-iässä löystynyt. Ymmärrän ihmisiä ja mielipiteitän hiukan laajemmin, ja näen aikaisempaa paremmin kolikon molemmat puolet. Siedän erilaisuutta, suorastaan erikoisuutta.

Toisaalta sitten sellainen laiska ajattelu joka perustuu helppoihin ajatuksiin ja latteisiin iskulauseisiin joskus ärsyttää.

Joihinkin epäkohtiin tulee puututtua vähän tarmokkaammin, koska pahin epävarmuus on karissut. Näen jonkin verran vaivaakin tärkeäksi katsomani asian puolesta. Voisi ajatella että olen yhteiskunnalisesti valveutunut ja myös ympäristöasioista jaksan välittää - pieninkin muutos antaa lisäaikaa.

Elän täysin omaa elämääni.

Olen juoru, vertailu ja-kadevapaa yksilö.

Minusta on tullut ruma, kyyninen ja ikävä. Inhoan kaikkea romattista. Kartan miehiä ja he minua. En usko rakkauteen enkä poliitikkojen puheeseen. En pidä kuumista ilmoista. Tykkään olla yksin ja lukea.

Kyynisyys.

Välinpitämättömyys.

Epäluuloisuus.

Usko ihmisiin mennyt.

Positiivisena puolena ei enää välitä muiden ihmisten odotuksista, eikä stressaa omasta ulkonäöstään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen ajatus, miten maailmasta tehdään parempi paikka, on karissut.

Huomaat, miten vähän loppujen lopuksi voit vaikuttaa asioihin ja maailma vain menee hullummaksi, kaikesta hyvätahtoisuudesta huolimatta.

Aina on kyse vallasta jo muinaisista ajoista alkaen, se ei muuksi muutu, ihminen on läpeensä tyhmä, eikä koskaan opi.

Sinusta on tullut kyyninen. Se tarkoittaa, että kuolet sisältä.

En halua, että minusta otetaan valokuvia. Mielestäni ikäisteni blurratut kuvat ovat noloja.

Vanha on vanha.

Hampaatkin ovat vanhat.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan nähdä muita ihmisiä.

Olen onnellisempi ja vapaampi kuin koskaan. Ja seksi parempaa kuin ikinä.

Mun käy teitä sääliksi. Miksi elätte elämää, josta ette nauti?

Vierailija kirjoitti:

Mun käy teitä sääliksi. Miksi elätte elämää, josta ette nauti?

Miten tuo pitäisi tulkita?

Että ottakaa itseltänne nirri pois, jos ei ole kivaa?

Kaikkien elämä ei ole hauskaa. Osalla omasta syystä, suurimmalla osalla ilman omaa syytä. Ja se muuttaa käsityksen elämästä, eikä sitä niin vain korjata.

Olen ulkomuodoltani nykyisin täti. Painoa jotain 6-7 kg liikaa mutta en pidä kiirettä laihduttamisella. Annan hiusten harmaantua. Voimaharjoittelu olisi suotavaa mutta en ota sen aloittamisesta stressiä. Noin yleisesti "terveys" menee "kauneuden" edelle ulkonäköasioissa, esim. en ollut koskaan mikään korkokenkien käyttäjä mutta mukavat kengät ovat entistä tärkeämmät nykyisin.

Fysiikan rapistuminen vaikuttaa tai pitäisi vaikuttaa elintapoihin:

Koska närästys on näin 50+ alkanut ajoittain vaivata, pitää varoa ns. herkkujen syömistä (kahvi, alkoholi, suklaa, rasvaiset ruoat). Olen jättänyt kahvin pois ja se tuntuu hyvinkin auttavan. Alkoholista ei tekisi mieli aivan täysin luopua... Yksi hoitosuosituksista on että ei pitäisi syödä kovin suuria annoksia, en tietääkseni ole tätä tehnytkään mutta olen nyt entistä tarkempi tässä.

Ajattelin että olin ärtynyt menopaussin johdosta, ja ehkä olinkin, mutta myös verenpainelääkkeiden napsiminen on rauhoittanut oloa. Tunnun kestävän stressiä heikommin kuin ennen tai sitten tulee mieleen että stressi vaikuttaa verenpaineeseen haitallisesti ja sitten alkaa hermostuttaa.

Muuten olo on varsin rauhallinen eikä tee mieli hötkyillä turhasta. 

Ennen oli sileä naama ja vekkihame nyt on naama vekillä ja sileä hame

Näin, etten enää sopeudu vaikeisiin ihmisiin kuten ennen.  Nuorena aina yritin myötäillä, osaksi periaatteen takia etten tahdo riidellä, pidettiin jonain nöyristelynä.

Ruokavalio jossain kohtaa tuli ajatuksiin, tästä oli apua.

Nykytekniikka ja kaikki sovellukset uuvuttaa, ei vaan meinaa pysyä perässä vaikka pitäisi. Aivojen kapasiteetti on rajallinen ja sen huomaa työelämässä.

Ulkonäkö on muuttunut jo muutama vuosi sitten, ennen miehet katsoivat, nykyään sitä ei tapahdu ja kyllähän se itsetuntoa rapistuttaa ja ottaa aivoon.

Vaatteissa ja kengissä tärkeintä on mukavuus, muodikkuus on niin last season yli viisikymppisillä 😃

Itsevarmuutta tullut reippaasti lisää, sekä olen oppinut sanomaan "ei".