Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
vihainenvanhaakka kirjoitti:
Ikääntyminen kuusikymppiseksi on saanut aivan klassisesti inhoamaan ympäristön turhaa älämölöä. Joka paikassa auki höpö-höpö radiokanavat, joissa juontajat ehettävät tekonaurua, kertovat liioitellen pidennettyjä sepustuksia omista säälittävistä kauppareissuistaan , parisuhteistaan yms. Sitten surkeaa höpö-höpö-"musiikkia" ja raivostuttavia mainoksia. Mainokset olivat olivat joskus lyhyitä ja napakoita oivalluksia, eivät enää. Kaikkea selitetään ja vatvotaan loputtoman pitkään. On pitänyt pyytää sammuttamaan tai hiljentämään radio kaupasa, bussissa ja viimeksi KIRJASTOSSA? Mölyttömyyttä tunnutaan pelkäävän. Pelle Miljoonan laulun sanoin kuitenkin :"hiljaisuus kauneinta musiikkii on".
Olin hierojalla toissapäivänä ja luoja, miten ihanaa! Hänellä ei ollut radiota päällä, ei tullut musiikkia. Kauneushoitoloissa, hieronnoissa ja muissa paikoissa, joissa pitäisi rentoutua, soi usein musiikki. Aivan turhaan.
Hmmm? oikein naurattaa, kuinka moneksi sitä on yhdestä ihmisestä:)
En miehenä ole huomannut mitään muutoksia, paino on sama kuin 23 vuotiaana, naiset kiinnostaa edelleen, tykkään jutella ihmisten kanssa ja nukun pitkät unet. Väännän punttia ja pyöräilen joka paikkaan vaikka pihalla on ns. arvoauto, jolla olisi paljon helpompi liikkua. En tykkää ajamisesta ja se on lienee ainoa muutos nuoruusikään, silloin tuollainen auto olisi ollut ihmetys koko paikkakunnalla, nykyään ei niinkään. Iän myötä tietysti sijoitukset on tuottaneet ison omaisuuden ja isot osingot ja samalla vapauden olla ulkona palkkatyöstä.
Olen menettänyt uskoni elämään. Toisaalta en viitsisi vielä kuolla.
Rahan palvonta vaihtui elämän arvostukseen..
En jaksa enää miellyttää ketään. Ei se ole koskaan ollut mun bravuuri, mutta nuorena olin kiltti. Nykyään tyly, jos tarvis vaatii. Kyynikko olen ollut nuoresta, kiitos kiusaajilleni, ei muutosta siinä.
En jaksa kuunnella lässytystä enkä mussutusta, enkä kautta rantain kettuilua. Niille, joista en pääse eroon (sukulaiset) kettuilen takaisin, ja oi, se on nautinto!
Arvostan vapaa-aikaani korkealle. Arvostan myös hyviä ystäviä.
Lähestyessäni viittäkymppiä huomaan, että teini-iän epävarmuudet ovat tulleet takaisin. Rapistuva naama ja kroppa nolostuttavat, itsetunto on yhtäkkiä huono. Ammatillinen erityisosaaminen, jota olen kehittänyt vuosia, tuntuu yhtäkkiä vaikealta tuoda esiin.
Hyvä puolena olen oppinut vetämään jonkin verran rajoja. Arvostan omaa aikaani. Tajuan, että tärkeintä ovat ihmiset, jotka muodostavat ympärilleni tukevia verkostoja. Osaan edelleen ottaa rennosti ja nauttia tekemättömyydestä,
Olen 60 ja viimein oppinut karsimaan elämästäni mielipahaa aiheuttavat ihmiset.
Läheisten kuolema on opettanut elämään hetkessä, eikä mitään sitten-kun-elämää. Kuoleman väistämättömyys on tullut todeksi, pelottaa hieman, ettei joutuisi kärsimään.
Oman ulkonäön rupsahtaminen ei haittaa, kunhan vaan terveys säilyisi.
Viihdyn yksin, en halua enää parisuhdetta. Kaikki mediassa tulviva seksikeskeisyys lähinnä huvittaa.
Pidän nuorista ihmisistä, sen sijaan kolmi-nelikymppisten itsekeskeinen, uuvuttava elämäntapa ärsyttää. Itselle kun perhe-elämä pienten lasten kanssa oli elämän hauskinta aikaa.