Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
Tänäänkin v......tti niin v......sti, kun hain paniikkihäiriölääkkeet ja buranaa, auto ei ole vähään aikaan käytössä. En todellakaan voinut skipata lääkkeiden hakua, eikä minun edes tarvitse skipata yhtään mitään menoa siksi, että bussit eivät osaa ajaa luvattuun aikaan. Kyllä kiehui taas yli, kun TAASKAAN se v.....n bussi ei tullut. Eli oli mennyt etuajassa ohi. Näin ollen en sitten päässyt enää bussilla takaisin kotiin :)))) iso kiitos v....n pas.....lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että meni etuajassa, koska bussi tuli ns. väärästä suunnasta, noin 20 minuuttia ennen aikataulun näyttämää aikaa. Eli olin menossa suuntaan y, ja bussi tuli sieltä, ajoi johonkin kääntymään ympäri suunnassa, lähteäkseen taas suuntaan y.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että meni etuajassa, koska bussi tuli ns. väärästä suunnasta, noin 20 minuuttia ennen aikataulun näyttämää aikaa. Eli olin menossa suuntaan y, ja bussi tuli sieltä, ajoi johonkin kääntymään ympäri suunnassa, lähteäkseen taas suuntaan y.
ajoi johonkin kääntymään ympäri suunnassa x, lähteäkseen taas suuntaan y.*
Borgå72 kirjoitti:
Nuttura on vähän löystynyt.
En voi uskoa että Borgå on keskuudessamme.
Vähän offari, mutta väitän, että keskittymiskyvyn puute (se esim. ettei jaksa katsoa elokuvaa / lukea kirjaa), johtuu viihdykkeiden paljoudesta, jota tänä päivänä on tarjolla. On ipadiä, puhelinta, pelejä, konsoleita. Myös nuoremmilla - tai pikemminkin - etenkin nuorilla on havaittavissa ongelma, kun pitää koko ajan ”multitaskaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lykkää unelmieni toteuttamista tukevaisuuteen. Jos vaikka haluaisin oppia espanjaa tai itämaista tanssia, niin menisin kurssille heti enkä sitten joskus. Tiedostan että "sitten joskus" ei ehkä tule kohdalleni, mutta en ahdistu tästä.
N60
Olen 46. Ei kiinnosta enää mikään erityisemmin. Ei seksi, ei matkat, ei elokuvat, kirjat, ihmiset, luonto, politiikka, ruoka - ei mikään. Silti en myöskään kärsi vaan elämä on ihan neutraalin ok. Työtä teen päivästä toiseen ja elän yksin pientä arkeani. En haaveile mistään, paitsi että kun on aika kuolla, se kävisi nopeasti eikä vuosikausien huonossa kunnossa kitumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tilasi ei kuulosta ikääntymiseltä vaan kilpirauhasen vajaatoiminnalta, kaikki kohdat täsmäävät
En ole enää lapsellisen naiivi ja luottavainen miesten juttuihin. Ainakin lähes jokainen mies on valmis pettämään. Sen ymmärtää vasta kun tarpeeksi elänyt ja nähnyt.
Elän kuin viimeistä päivää. Biletystä ja kaikkea hassua.
Nautin auringosta, merestä, maisemista.
Arvostan eri tavalla eri ikäisiä ihmisiä.
Luotto ihmisiin ylipäätään on kadonnut. Paitsi omiin vanhempiin ja lapsiin. Muut, myös oarhaat ystävät tavoittelee lopulta omaa etuaan.
Valvon ja nautin elämästä. Nytkin kynttilät, viiniä, hapankorppuja. Enää ei edes osaa nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa valvoa. Aikaisemmin jopa valvotun yön jälkeen jaksoin mennä kouluun tms. ihan normaalisti, nyt olen zombie koko seuraavan päivän.
Syön samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta painoa kertyy lisää 2-3kg/vuosi.
Tiedän paremmin mitä elämältä ja esim. parisuhteelta haluan. Esim. jos nyt pitäisi solmia parisuhde, tiedän paljon paremmin mitä toiselta odottaisin ja mitä itse voisin tarjota.
Monet lapselliset arvot ovat poissa. En ole enää maailmanparantaja, mitä olin nuorena, koska nykyään ymmärrän, että maailma on noin lähtökohtaisesti paha paikka eikä asialle voi mitään. Aikaisemmin uskoin, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja kaunista, nyt ajattelen, että jotkut ovat läpeensä pahoja. Kyynistynyt kai olen tai sitten vaan realisti.
eli siis muodostunut legendaarinen vanha kyyninen paska...
Porno muuttuu aina vain vähemmän kiinnostavaksi. Tätä on jo jatkunut pari vuotta. Videoiden surkea laatu ja tarjonta on pääsyynä.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vieläkin aika nuori, mutta kyllä minullakin sellainen liian "hyvä" maailmankuva on karissut ja olen tajunnut paremmin miten tämä yhteiskunta toimii ja miten epäreiluakin kaikki on sekä kuinka vaikeaa monella on. En enää jaksa uskoa ihmeisiin niin paljon. Olen myös huomannut kuinka vaikeaa on saada enää ystäviä ja herännyt se ajatus, että jos on nuorempana jo yksin niin onko aikuisuuskin samalla kaavalla menevää. Huomaan, että monet toisten haluavat asiat ( hyväpalkkainen työ, oma talo, lapset jopa miehen löytyminen ja parisuhde) eivät ihmeellisesti kiinnostakaan minua niin paljon ja olen tavallaan valmis menemään omaa tietäni ja en edes "pakosta" tahtoisi samaa kuin muilla. En silti pidä itseäni parempana ja välillä tunnenkin jotain erilaisuuden ja epävarmuuden tunnetta, mutta silti haluan todellakin elää omalla tavallani. Elämään luottaminen on vähän karissut, mutta samalla en enää jaksa välittää mistään pikkujutuista niin paljon. Huomaan myös sen kuinka erilaisia ajatuksia jollakin toisella saatttaa elämästä olla ja muutenkin kuinka erilaisissa tilanteissa moni on. Samalla olen itsekin väsyneempi, masentuneempi ja jotenkin sellaisen "herätyksen" saanut ja en enää ole liian sinisilmäinen.
Äitini valittaa aina kuinka hänen keskittymiskykynsä on huonontunut ( on yli 60 v) joten se kuulosti tutulta.
Jos haluan pysyä ihannepainossani, pitää olla tosi tarkkana mitä syö. Tykkään enemmän kasviksista ja marjoista kuin nuorena.
Tavarat tai uudet vaatteet eivät ole tärkeitä, ostan vain tarpeeseen.
En jaksa meikata usein ja kauppaan menen jossain oloasussa.
Seksi ei huvittanut ruuhkavuosina, mutta nyt se on tosi hauskaa.
Liikun ahkerammin kuin nuorena. Elämä muutenkin terveellistynyt.
En voi enää lukea fiktiota, keksitty tarina vaan ei elä päässä. Onneksi on paljon muutakin luettavaa.
Tykkään matkustella edelleen.
Kristillinen elämänkatsomus on vahvistunut.
Olen onnellisempi kuin nuorena. 🌿
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enään yli viittä kertaa samana yönä, vituttaa. M53
... käydä pissillä. Unohtui lisätä. M53
Vierailija kirjoitti:
Vähän offari, mutta väitän, että keskittymiskyvyn puute (se esim. ettei jaksa katsoa elokuvaa / lukea kirjaa), johtuu viihdykkeiden paljoudesta, jota tänä päivänä on tarjolla. On ipadiä, puhelinta, pelejä, konsoleita. Myös nuoremmilla - tai pikemminkin - etenkin nuorilla on havaittavissa ongelma, kun pitää koko ajan ”multitaskaa”.
Mä en ikinä ole pystynyt keskittymään elokuviin. Perse puutuu ja pitää tuijottaa vaan pientä ruutua 2 tuntia putkeen. Kirjoja toisaalta luen ja pelaan videopelejä. Mua häiritsee elokuvissa se ettei siinä tarvitse itse tehdä mitään.
Olen onnellisempi/iloisempi
Olen pelokkaampi, mutta itsevarmempi ihmisten keskuudessa kuin ennen
Kristilliset arvot tärkeät
Psykoosi pahentunut mutta en uskalla kertoa kenellekään jotten menetä työtä ja perhettä
Arvostan järjestelmällisyyttä enemmän kuin ennen
Ahkerampi hoitamaan arkipäivän asioita
En haahuile enää, vastuullisempi.
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän offari, mutta väitän, että keskittymiskyvyn puute (se esim. ettei jaksa katsoa elokuvaa / lukea kirjaa), johtuu viihdykkeiden paljoudesta, jota tänä päivänä on tarjolla. On ipadiä, puhelinta, pelejä, konsoleita. Myös nuoremmilla - tai pikemminkin - etenkin nuorilla on havaittavissa ongelma, kun pitää koko ajan ”multitaskaa”.
Mä en ikinä ole pystynyt keskittymään elokuviin. Perse puutuu ja pitää tuijottaa vaan pientä ruutua 2 tuntia putkeen. Kirjoja toisaalta luen ja pelaan videopelejä. Mua häiritsee elokuvissa se ettei siinä tarvitse itse tehdä mitään.
Elokuvia katsoessa rouskutetaan popparii, juodaan limsaa, jne. Vaihtoehtoisesti kudotaan sukkaa tai jumpataan, maikkarin leffat on hyviä kun mainosten aikana voi tehdä pikkukävelyt mutta ei jääkaapille!
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta kolmenkympin puolessavälissä mutta joitain muutoksia olen huomannut. En jaksa enää miesten perään tirskumista, en seksikeskusteluja ystävien illanvietoissa, en ylipäätään jatkuvaa yksityisasioista avautumista. En pitänyt niistä silloin nuorempanakaan mutta olin tuolloin liian epävarma ollakseni osallistumatta niihin. Nyt ei enää huvita.
Suhtaudun ymmärtäväisemmin lapsiin ja nuoriin, vaikka en omia lapsia edelleenkään halua. En myöskään enää oikein pidä velaporukoista, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että mm. sterilisaation ikäraja olisi muiden Pohjoismaiden tapaan laskettava 25 ikävuoteen eikä moralisoiva lapsentekopaasaus kuulu normaaliin gynetarkastukseen.
Juon enemmän alkoholia ja syön epäterveellisemmin kuin nuorempana. Toisaalta liikun paljon enemmän ja olen löytänyt tueksi mm. mindfulnessin. Eli aika lailla plus miinus nolla tällä alueella...
Annan rohkeammin positiivista palautetta esimerkiksi asiakaspalvelijoille. Nuorena kuvittelin, että kivojen asioiden sanominen toiselle ihmiselle on noloa mielistelyä ja että asiakas on aina oikeassa. Nyt itse asiakaspalveluhommissa työskenneltyäni tiedän onneksi paremmin.
Jos ko. operaation ikäraja lasketaan 25vuoteen, niin silloin ne jotka haluaa piuhansa taas yhteen, saisivat itse kustantaa sterinpurkuoperaation. Monelle meinaan tulee se tarve tehdä lapsia sitten vajaa 40 v. Oikeastaan kaikki jotks haluaa sterinpurun, saisivat mennä yksityiselle, jos näin ei vielä ole.
Mulla kanssa lapsiperhearki tehnyt sen, että ei jaksa keskittyä leffoihin, kaunokirjallisuuteen. Sarjat, dekkarit ja dokkarit menee. Sellaset riittävän nopeatemposet. Aina viihtynyt hyvin kotona, mutta nyt ikä ja vielä tää korona tehnyt sen, että ei osaa enää edes ajatella käyvänsä jossain missä ei ole pakko.
Kroppa ei pysy enää itsestään hyvänä, mutta ei kiinnosta niin paljoa, että sille jaksaisi mitään tehdä. Naamalle ja tukalle en ole jaksanut vuosiin tehdä mitään peruspesua, rasvausta ettei kiristä ja hiusten satunnaista harjailua lukuunottamatta. Haaveet parisuhteesta tai mistään kovin ihmeellisestä ovat kaikonneet. Matkailu ei enää kiinnosta. Haaveilen rauhallisesta illasta teekupposen/viinilasin ja jonkun hyvän dekkarin parissa. Haaveilen siitä, että olen saanut velat maksettua. Haaveilen siitä, että koti pysyy siistinä useamman tunnin siivouksen jälkeen. Haaveilen siitä, että lapset ovat omatoimisia eikä tarvitse enää äitiä kokoajan ja kaikkeen.
Alue: Aihe vapaa
Minä en ole edes vanha, mutta monet asiat täsmäävät minuun. Ja ovat aina täsmänneet. Olen surkea keskittymään leffaan, siksi menen mieluiten leffateatteriin. Siellä ei voi tehdä muuta kuin katsoa leffaa tai ympärilleen.
Kauppaan saatan lähteä kuin raketti, jos olen tarpeeksi virkeä ja menen autollani. Julkisilla mennessä se on aina vetelehtimistä ja hidastelua.
Terveellisesti olen syönyt aina, noin pääosin. Salaatista en oppinut pitämään lapsuudenkodissa, koska se oli aina sellaista tylsää perussalaattia. Myöhemmin kun opin, ettei salaatin tarvitse olla tylsää ja mautonta, opin rakastamaan sitä.
Tosin välillä syön tosi surkeasti ties mitä moskaa, mutta sen jälkeen vaihdan taas terveelliseen, koska kroppa janoaa vihreää, kevyttä ja näin päin pois.
Että enpä tiedä... No nykyään uskallan enemmän puhua ja kysyä, en häpeä avata suuta, jos jokin askarruttaa XD. Tosin tuntemattomille en todellakaan uskalla mennä puhumaan, jossain julkisilla paikoilla XD. Mutta jos olen jo tekemisissä jonkun kanssa, uskallan puhua enemmän kuin ennen.
Tosin olisi mielenkiintoista tietää, että johtuuko tämä paniikkihäiriölääkityksestä vai olenko vain rohkaistunut.
Nimittäin nykyään uskallan myös ärähtää tiukasti, jos minulla on oikeasti hyvä syy. No joskus tulee väärinkäsityksiä ja sitten nolottaa XD Mutta esimerkiksi jos joudun kulkemaan julkisilla ja bussi jättää toistuvasti tulematta (toisin sanoen on mennyt etuajassa pysäkin ohi), ärähdän siitä kyllä ilman mitään omantunnon tuskia kyseiselle yhtiölle. Ja pysyn kannassani, kunnes ihan oikeasti parantavat palvelujaan niin, että ihmiset pääsevät asioilleen aikataulujen mukaisesti.