Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
Vanhemmiten olen henkistynyt. Ajattelen nyt, että se tapahtuu mikä tapahtuu, ei juurikaan kannata hötkyillä minkään asian eteen. Mitä enemmän hötkyilee, sitä varmemmin asiat menee pieleen. Mitä enemmän tavoittelee jotain, sen varmemmin ei sitä saa. Tyyneys, mielenrauha, kiitollisuus ja tyytyväisyys pieneen. Pysähtyminen.
Nuorena en edes ajatellut yliluonnollisia, nyt olen täysin varma. Meitä johdatellaan, meitä seurataan ja meille yritetään viestittää.
Elämä on täynnä magiikkaa, uskomattomia sattumuksia ja myös enteitä, jos ne osaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä (?) on tullut sisäistä rauhaa. Ollaan miehen kanssa alettu harrastaa metsäkävelyitä ja kahveja meren rannalla. Semmoisille harrasteille olisi päästetty makeat naurut 80-90-luvulla,kun oltiin nuoria.
Sisäisen rauhan lisäksi elämisen tahti on hidastunut. Nyt saattaa suunnitella kauppaan lähtemistä tunnin, kun nuorena sinne pinkaisi 5 minuutin pikalähdöllä.
Erityisesti miehen terveysongelmien myötä on kiinnitetty huomiota siihen, mitä suuhun laitetaan. Valkoista vehnää ja sokeria ollaan vältetty jo monta vuotta. Eipä tätäkään olisi uskonut nuorena äitinä, kun leivoin perheelle kilon pullataikinan pari kertaa kuussa. Syntymäpäivillä tarjolla on sekä meillä että monilla ikätovereilla terveellisempiä herkkuja, eikä enää mitään vehnäpullia ja täytekakkuja. Eksoottisin työkaverin synttäreillä tarjottu juttu oli raakakakku, jossa oli pohjassa pelkkää taatelia ja pähkinää ja päällä banaanihyytelöä. Sirkkojakin olen maistanut, mutta kauheitahan ne oli.
Tunnistan meidän tavoissa ajatella samoja piirteitä. Minulla myös miehen sydäninfarktin jälkeen ruokavalio mennyt uusiksi. Ennen pystyi syömään huoletta fetaa, oliiveja, kinkkua, graavikalaa, silliä ja aurajuustoa. Nämä olleet ikiaikaisia suosikkejani ja erittäin suolaisia herkkuja. Ei uskalleta enää syödä suolaista eikä makeaa, kun minullakin verenpaineet olleet seurannassa jo pari vuotta ja verensokeri tuntuu olevan kroonisesti koholla. Miehen kanssa päätettiin sen infarktin jälkeen, että jos omilla toimilla pystyy lisäämään ikää, niin pakko yrittää.
Naurettiin hyvän ystäväni kanssa viime talvena vedet silmissä kahvilassa, kun minä mietin, mitä uskaltaa ottaa, kun ei saa olla rasvaista, suolaista eikä sokerista. Ystäväni kysyi myyjältä, mahtaako leivokset sisältää trans-rasvoja, kun hänellä on kolesterolit koholla. Iloinen nuori myyjätyttö sanoi, että odottakaa, mä kysyn. Hetken päästä kuului huuto takahuonetta kohti: ”Hei, onks meillä myynnissä mitään, missä olis trans-rasvaa? Täällä asiakas pyytää leivosta, jossa olis trans-rasvaa”. Voi apua, miten me naurettiin! Nuori, huoleton ihminen ei edes tiedä, mikä se trans-rasva on, ja me ikäloput leidit joudutaan katsomaan joka suupala.
Kuulostaa painajaiselta, toivottavasti kuolen nuorena.
Niin sinä nyt ajattelet. Että mieluummin kuolee kuin luopuu hyvästä ruuasta tai juomasta. Ihmeellinen on kuitenkin ihmisen mieli. Ainakin omalla kohdallani käynyt niin, että elämästä tullut yhä tärkeämpi itseisarvo. Kun on lähipiirissä tullut vakavia sairastumisia, sitä enemmän miettii, että kun saisi vielä elää. Vielä on asioita näkemättä ja kokematta. Lapsenlasten kehitystä haluaa seurata, tavata ystäviä, tehdä reissuja kotiseudulle ja Ranskan Rivieralle, josta on ihania muistoja. Kun keväällä näin meren rannalla joutsenet 2 metrin päästä, tuli kiitollinen olo, että tämänkin vielä sain nähdä.
Tuo kiitollisuus on minullekin tuttu tunne. Paitsi että olen tullut nuukaksi, kuten äitini, olen tullut myös kiitolliseksi. Hyvät hetket herkistävät mielen ja tulee kiitollinen olo, yläkertaan lähetän kiitokset harva se päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut. Täytin 35v ja totesin että ei ole enää mitään odotettavaa. Vanha ja ei rumenee vaan.
Lapsia 4. Ei töitä vaikka unelmatyö on tiskaaminen suurtalous keittiössä, siihenkään en kelpaa, vaikka kokin koulutus.Kysy vuokrafirman kautta. Nyt on hyvin keikkoja. Minäkin tein tällä viikolla 20 tuntia extraa.
Olen kysynyt, mitään ei kuulu.
Seinä on tullut vastaan, mietin välillä it s ari a.
Mietin uutta vauvaa, jotta saisi sisältöä elämään ja tuntisi itsensä taas nuoreksi.
T. 35v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä (?) on tullut sisäistä rauhaa. Ollaan miehen kanssa alettu harrastaa metsäkävelyitä ja kahveja meren rannalla. Semmoisille harrasteille olisi päästetty makeat naurut 80-90-luvulla,kun oltiin nuoria.
Sisäisen rauhan lisäksi elämisen tahti on hidastunut. Nyt saattaa suunnitella kauppaan lähtemistä tunnin, kun nuorena sinne pinkaisi 5 minuutin pikalähdöllä.
Erityisesti miehen terveysongelmien myötä on kiinnitetty huomiota siihen, mitä suuhun laitetaan. Valkoista vehnää ja sokeria ollaan vältetty jo monta vuotta. Eipä tätäkään olisi uskonut nuorena äitinä, kun leivoin perheelle kilon pullataikinan pari kertaa kuussa. Syntymäpäivillä tarjolla on sekä meillä että monilla ikätovereilla terveellisempiä herkkuja, eikä enää mitään vehnäpullia ja täytekakkuja. Eksoottisin työkaverin synttäreillä tarjottu juttu oli raakakakku, jossa oli pohjassa pelkkää taatelia ja pähkinää ja päällä banaanihyytelöä. Sirkkojakin olen maistanut, mutta kauheitahan ne oli.
Tunnistan meidän tavoissa ajatella samoja piirteitä. Minulla myös miehen sydäninfarktin jälkeen ruokavalio mennyt uusiksi. Ennen pystyi syömään huoletta fetaa, oliiveja, kinkkua, graavikalaa, silliä ja aurajuustoa. Nämä olleet ikiaikaisia suosikkejani ja erittäin suolaisia herkkuja. Ei uskalleta enää syödä suolaista eikä makeaa, kun minullakin verenpaineet olleet seurannassa jo pari vuotta ja verensokeri tuntuu olevan kroonisesti koholla. Miehen kanssa päätettiin sen infarktin jälkeen, että jos omilla toimilla pystyy lisäämään ikää, niin pakko yrittää.
Naurettiin hyvän ystäväni kanssa viime talvena vedet silmissä kahvilassa, kun minä mietin, mitä uskaltaa ottaa, kun ei saa olla rasvaista, suolaista eikä sokerista. Ystäväni kysyi myyjältä, mahtaako leivokset sisältää trans-rasvoja, kun hänellä on kolesterolit koholla. Iloinen nuori myyjätyttö sanoi, että odottakaa, mä kysyn. Hetken päästä kuului huuto takahuonetta kohti: ”Hei, onks meillä myynnissä mitään, missä olis trans-rasvaa? Täällä asiakas pyytää leivosta, jossa olis trans-rasvaa”. Voi apua, miten me naurettiin! Nuori, huoleton ihminen ei edes tiedä, mikä se trans-rasva on, ja me ikäloput leidit joudutaan katsomaan joka suupala.
Kuulostaa painajaiselta, toivottavasti kuolen nuorena.
Niin sinä nyt ajattelet. Että mieluummin kuolee kuin luopuu hyvästä ruuasta tai juomasta. Ihmeellinen on kuitenkin ihmisen mieli. Ainakin omalla kohdallani käynyt niin, että elämästä tullut yhä tärkeämpi itseisarvo. Kun on lähipiirissä tullut vakavia sairastumisia, sitä enemmän miettii, että kun saisi vielä elää. Vielä on asioita näkemättä ja kokematta. Lapsenlasten kehitystä haluaa seurata, tavata ystäviä, tehdä reissuja kotiseudulle ja Ranskan Rivieralle, josta on ihania muistoja. Kun keväällä näin meren rannalla joutsenet 2 metrin päästä, tuli kiitollinen olo, että tämänkin vielä sain nähdä.
Minulla ei ole mitään odotettavaa, vanha 35v ja elämä ohi. Toivon joka ilta etten heräisi aamulla. Mitä on edessä? Rumia ryppyjä, mulkuttomia vuosia kun ei kelpaa kenellekään. Pas ka on naisen osa vanheta.
Arvot muuttuu, maallisella mammonalla ei ole väliä. Ihmisiä sairastuu, menehtyy, tulee julmia eroja. Tätä kun tapahtuu ympärillä oppii arvostamaan mitä henkistä pääomaa on. Olen myös täysin oma itseni, en välitä mitä muut ajattelee. Kannan itseni itsevarmasti. Ihana parisuhde joka on täynnä intohimoa ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pessimisti ei pety. Tällaisen iskulauseen muistan omasta elämästäni noin 15-20 vuoden takaa. Elin silloin ruuhkavuosia. Oli lasten takia huolta, jatkuvasti työtä kotona ja työpaikalla, taloudellista huolta. Kyllä se siitä on iloksi muuttunut.
Työpaikkaa olen vaihtanut 3 kertaa ja nyt löytänyt paikan, jossa on hyvä, riidattomuuden ilmapiiri. En ole itse riitaa haastavaa tyyppiä, mutta kyllä minut on menneinä vuosina puolustuskannalle saanut se, joka kimppuuni on verbaalisesti käynyt, enkä jää sanattomaksi itsekään.
Lapsilla näyttää kaikki olevan aika hyvin sittenkin. Elin varpaisillani, kun esikoinen oli 12-17 v. Liittyi niin paljon murhetta, valheita, vääriä valintoja siihen elämänvaiheeseen hänellä, että koko ajan äitinä olin huolissani. Nyt kun on päästänyt irti tuosta jatkuvasta huolesta, näkee taas maailman valoisampana paikkana. Ymmärrys siitä, että minä en voi elää toisen puolesta, enkä voi enää vaikuttaa hänen valintoihinsa, kun hän on aikuinen. Nuorempi lapsi on omia ongelmiaan oppinut myös selvittämään muulla tavalla kuin nyrkeillä ja on saanut työpaikan ja seurustelee.
Turha kiire jäänyt, sairaus veroittaa.
En kerää tai osta turhaa tavaraa, olen laittanut kiertoon.
En tressaa turhasta, elämä palansissa.
Itselleni hemmotteluja nyt, kun yksin ja eläkkeellä.
Voin käyttää voimavarani mihin haluan ja nauttia. Työ-ja perhe oli kiireisiä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä (?) on tullut sisäistä rauhaa. Ollaan miehen kanssa alettu harrastaa metsäkävelyitä ja kahveja meren rannalla. Semmoisille harrasteille olisi päästetty makeat naurut 80-90-luvulla,kun oltiin nuoria.
Sisäisen rauhan lisäksi elämisen tahti on hidastunut. Nyt saattaa suunnitella kauppaan lähtemistä tunnin, kun nuorena sinne pinkaisi 5 minuutin pikalähdöllä.
Erityisesti miehen terveysongelmien myötä on kiinnitetty huomiota siihen, mitä suuhun laitetaan. Valkoista vehnää ja sokeria ollaan vältetty jo monta vuotta. Eipä tätäkään olisi uskonut nuorena äitinä, kun leivoin perheelle kilon pullataikinan pari kertaa kuussa. Syntymäpäivillä tarjolla on sekä meillä että monilla ikätovereilla terveellisempiä herkkuja, eikä enää mitään vehnäpullia ja täytekakkuja. Eksoottisin työkaverin synttäreillä tarjottu juttu oli raakakakku, jossa oli pohjassa pelkkää taatelia ja pähkinää ja päällä banaanihyytelöä. Sirkkojakin olen maistanut, mutta kauheitahan ne oli.
Tunnistan meidän tavoissa ajatella samoja piirteitä. Minulla myös miehen sydäninfarktin jälkeen ruokavalio mennyt uusiksi. Ennen pystyi syömään huoletta fetaa, oliiveja, kinkkua, graavikalaa, silliä ja aurajuustoa. Nämä olleet ikiaikaisia suosikkejani ja erittäin suolaisia herkkuja. Ei uskalleta enää syödä suolaista eikä makeaa, kun minullakin verenpaineet olleet seurannassa jo pari vuotta ja verensokeri tuntuu olevan kroonisesti koholla. Miehen kanssa päätettiin sen infarktin jälkeen, että jos omilla toimilla pystyy lisäämään ikää, niin pakko yrittää.
Naurettiin hyvän ystäväni kanssa viime talvena vedet silmissä kahvilassa, kun minä mietin, mitä uskaltaa ottaa, kun ei saa olla rasvaista, suolaista eikä sokerista. Ystäväni kysyi myyjältä, mahtaako leivokset sisältää trans-rasvoja, kun hänellä on kolesterolit koholla. Iloinen nuori myyjätyttö sanoi, että odottakaa, mä kysyn. Hetken päästä kuului huuto takahuonetta kohti: ”Hei, onks meillä myynnissä mitään, missä olis trans-rasvaa? Täällä asiakas pyytää leivosta, jossa olis trans-rasvaa”. Voi apua, miten me naurettiin! Nuori, huoleton ihminen ei edes tiedä, mikä se trans-rasva on, ja me ikäloput leidit joudutaan katsomaan joka suupala.
Kuulostaa painajaiselta, toivottavasti kuolen nuorena.
Niin sinä nyt ajattelet. Että mieluummin kuolee kuin luopuu hyvästä ruuasta tai juomasta. Ihmeellinen on kuitenkin ihmisen mieli. Ainakin omalla kohdallani käynyt niin, että elämästä tullut yhä tärkeämpi itseisarvo. Kun on lähipiirissä tullut vakavia sairastumisia, sitä enemmän miettii, että kun saisi vielä elää. Vielä on asioita näkemättä ja kokematta. Lapsenlasten kehitystä haluaa seurata, tavata ystäviä, tehdä reissuja kotiseudulle ja Ranskan Rivieralle, josta on ihania muistoja. Kun keväällä näin meren rannalla joutsenet 2 metrin päästä, tuli kiitollinen olo, että tämänkin vielä sain nähdä.
Minulla ei ole mitään odotettavaa, vanha 35v ja elämä ohi. Toivon joka ilta etten heräisi aamulla. Mitä on edessä? Rumia ryppyjä, mulkuttomia vuosia kun ei kelpaa kenellekään. Pas ka on naisen osa vanheta.
Samat ajatukset. Ollapa 25v tänä päivänä.
Järkeä on ainakin tullut päähän ikääntymisen myötä. Ei ihan kaikkeen enää haksahda.
Turha ostelu on jäänyt pois ja kaupassa miettii, tarvitseeko jotain. Vaatteita ja elektroniikkaa hankin enää vain tarpeeseen. Ruokaostoksia tehdessä mietin myös terveyttä. Eipä sujahda muovikassiin suklaalevyt tai viineripitkot, jos ei ole vieraita tulossa.
Luonnossa alkaa olla mukavampi viettää vapaa-aikaansa kuin ihmisruuhkissa. Olen ollut nuorena hyvin sosiaalinen ja kolunnut kaikki kissanristiäisetkin. Nyt olen mieluummin vaatimattomalla kesämökillä tai veneilemässä.
Olen paljon enemmän sinut itseni kanssa kuin nuorena. Erityisesti 15-25-vuotiaana olin aika epävarma siitä, kuka olen ja mitä haluan. Yhtenä päivänä halusin lapsia ja perheen ja omakotitalon ja toisena päivänä vannoin pysyväni ikuisesti sinkkuna.
Alavalinta meni pieleen. Minusta ei ole ihmisten murheita kuuntelemaan. Tein sitä työtä, koin burnoutin kolmekymppisenä ja kouluttauduin uudelleen kaupalliselle alalle, joka on ollut paljon kevyempää henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkäään kun koko elämä 99 prosentttia lapsesta saakka masennusta. EHkä melko kylmä ja kova on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamut. Ne ovat todella hidastuneet. Tein 12 vuotta töitä, jossa piti olla ajanvarauksessa klo 7 aamulla. Työmatkaan kului kesällä 35 min., talvella 45 min. Riitti kun heräsi klo 5.30 ja noin klo 6.10 sulkeutui kotiovi. Nyt olen ollut 4 vuotta työssä, joka alkaa klo 8. Pakko herätä jo klo 6, vaikka kotoa tarvitsee lähteä vasta 7.15. Kaikkeen menee enemmän aikaa. Ja olen vasta 52 v. Mitähän tämä on 10 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tänään synttärit. Täytän 32 vuotta.
En tiedä olenko periaatteessa yhtään sen fiksumpi, kuin esim. parikymppisenä. 🤔
Takana on kuitenkin 9 vuoden seurustelusuhde, avioliitto & avioero + minulla on kaksi ihanaa lasta tuosta suhteesta.
Olen oppinut olemaan onnellisempi vasta eron jälkeen, ja tällä hetkellä olen aidosti rakastamani kumppanin kanssa, rauhallisesti edeten, vaikka olemmekin pitäneet yhtä jo lähemmäs 3v!
Voisi kai mennä huonomminkin. ❤
Olen entistä itsekkäämpi ja teen vain asioita josta tykkään. Kaikki pakko on poissa :)
Jos vertaan nelikymppistä itseäni elämääni 20-30-vuotiaana, olen
- tullut itsevarmemmaksi
- oppinut säätelemään työn ja vapaan määrää (yrittäjä), samalla olen tehokkaampi kuin aiemmin
- erakoitunut vähän - viihdyn yhä vain paremmin pelkästään oman perheen kanssa ja yksinäisiä hetkiä suorastaan palvon
- lihonut...
- oppinut pois tarpeettomasta perfektionismista
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkäään kun koko elämä 99 prosentttia lapsesta saakka masennusta. EHkä melko kylmä ja kova on tullut.
Pistäpä tähän lista niistä asioista, mitäilman et voi olla, katsotaan, mikä mättää.
Kiinnostaako sua maailman asiat? Tuossa esimerkiksi voi olla kyseessä laastari. Onko sulla ollut semmosia lääkkeitä?
https://www.ts.fi/uutiset/maailma/5045504/Koomassa+oleva+Putinkriitikko…
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkäään kun koko elämä 99 prosentttia lapsesta saakka masennusta. EHkä melko kylmä ja kova on tullut.
Pistäpä tähän lista niistä asioista, mitäilman et voi olla, katsotaan, mikä mättää.
Kiinnostaako sua maailman asiat? Tuossa esimerkiksi voi olla kyseessä laastari. Onko sulla ollut semmosia lääkkeitä?
https://www.ts.fi/uutiset/maailma/5045504/Koomassa+oleva+Putinkriitikko…
En ole itsekäs parisuhteessa. Olen rennompi. Iho ei ole kiinteä. On harmaita hiuksia.
Alue: Aihe vapaa
Tuo mitä joku ketjussa kertoi, että alkanut muistuttaa omaa äitiään. Minä myös. Äitini oli nuuka ihminen. Vielä vanhanakin jos esim. verhot haalistui ja piti ostaa uudet, hän ommella hurautti vanhoista verhoista tyynynpäälliset. Ja huusi vähän väliä, että pitää sosiaalihuollosta hakea avustusta, jos tuli jokin isompi lasku. Me veljeni kanssa naureskeltiin, että ei ne sinulle sosiaalihuollosta rahaa anna viidenkympin laskuun, kun säästötilillä on 23 000 ja käyttötililläkin 5000.
Nyt vähän aikaa sitten itseltäni hajosi ihana paitapusero, josta irrotin kauniit napit käytettäväksi myöhemmin. Oma tytär pilkkasi, että milloin muka aion käyttää ne napit ja tuo pihiys on jo sairasta. Minullahan on jemmassa myös vanhasta polkupyörästä osia, kun se hajosi ja ostin uuden. Äidin nuukuus periytynyt vanhemmiten.