Lue keskustelun säännöt.
Rakastuvatko naiset mieheen itseensä, vai "kokonaisuuteen"?
21.08.2020 |
Nyt puhutaan ensisijaisesti aikuisista naisista, sanotaanko alle kolmekymppisistä alle nelikymppisiin.
Yhä vahvemmin alkaa tuntua siltä ettei nainen rakastu vain mieheen, vaan kaikki miehen sosioekonomisesta statuksesta ystäväpiiriin ja ansaintakykyyn ovat kokonaisuus jonka nainen haluaa. Miehen asema ja varallisuus ovat kuin miehen jatke, tai osa miestä. Mitä paremmalla tasolla ne ovat, sitä positiivisemmassa valossa nainen miehen luonteen ja ulkonäön kokee. Yhtäkkiä se mikä oli ennen epäkiinnostavaa ja tylsää, onkin nyt jotain muuta. Tyhmät vitsit muuttuvat hauskoiksi, outo käytös kiehtovaksi omaperäisyydeksi, tylsä pohdiskelu ilmiselväksi älykkyydeksi. jne.
Kukaan ei ole koskaan myöntänyt ihastuneensa ammattiini tai varallisuuteeni, mutta kuitenkin jonkinlainen menestyminen yrittäjänä on muuttanut naisten suhtautumisen aivan erilaiseksi verrattuna aikoihin kun olin rividuunari samalla alalla.
On sellainen tunne ettei yksikään nainen näe minua, vaan elämän - kokonaisuuden - joka seuraisi jos päätyisimme yhteen.
Olen joutunut menemään itseeni ja kysymään onko aina näin, vai onko yritykseni ainoa avuni? En ole kuitenkaan ainoa joka pohdiskelee tätä ja on kokenut saman.
Kommentit (128)
Mä en tiedä mikä mua vaivaa, mutta rakastun aina yhtä hyvännäköisiin kuin itse olen (kiinnostus tuntemattomaan alkaa ulkonäöstä yleensä, ja itse olen hyväkuntoinen ja nätti, mutten fitness missi), lempeisiin, helliin, empaattisiin, helpostilähestyttäviin.... Kouluttamattomiin, vastuuttomiin, elämäntarkoitus: helppous ja hauskanpito, aikaansaamattomiin, jotakin harrasteleviin... Ihaniin miehiin.
En koskaan anna kohdella itseäni huonosti enkä siksi pidä ongelmana, että rakastun tällaisiin renttuihin. Ehkä biologiani tietää, ettei miehen tarvitse olla kuuluisa, menestynyt ja pystyä elättämään, pärjäänhän itse mukavasti. Ilmeisesti luonteeni ja biologiani ohjaa pariutumaan miehen kanssa, johon ei pelkästään tarvitsisi pysyvästi sitoutua. En tykkää elää miesten kanssa vaikka olen useammin kokeillut. Ei varmaan vakaalta kuulosta, mutta minulle sopii hyvin että suhde mieheen ei ole tyypillinen ydinperhejuttu, sopisi hyvin elää erillään.
No, harhoista viis, siitä huolimatta menin virran mukana ja elän ydinperheenä koska en ole kapinallinen ja sosiaaliset paineet sitten asetti ruotuun. Todellisuudessa mieluummin tapailisin miestäni viikonloppuisin ja eläisin etäämmällä muun ajan. Nainen nahistuu kun joutuu ikänsä miestä mukailemaan rauhan säilyttääkseen, kaikkea ei vaan jaksa tiedostaa mutta niin se vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuohan on aivan selvä asia. Pelimiehet juuri koittavat luoda oikeanlaisen heijastuksen, mihin nainen ihastuu. Naistenmiesten saavutukset tekevät tuon saman ilman mitään valheellisia pelejä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se meneekin niin, että nainen(miksei mieskin) haluaa rakastaa itseään. Ja se ihminen, joka saa hänet pitämään itsestään eniten on se paras kumppani. Näin ollen status ym vaikuttaa suuresti valintoihin, mutta tärkeää on silti se alitajuntainen tunnepuoli, joka myös buustaa omaa egoa ylöspäin.
Tuokin lienee totta.
Ehkä nainen alitajuisesti mittaa omaa arvoaan sillä kuinka "hyvän" miehen sai. Ja hyvyydellä en tarkoita hyvyyttä luonteen kiltteyden perusteella.
Jos nainen "sai" miehen joka on hyvägeeninen, korkeassa asemassa ja varakas, nainen kokee itsensä haluttavaksi ja tasokkaaksi.
Rakastuimme 20 v. ikäisinä opiskelijoina toisiimme, toinen oli pientilallisen poika ja toinen oli keskiluokkaisen kaupunkilaisperheen tytär.
Vaikka taustat olivat kovin erilaiset, niin yhdessä on oltu jo yli 30 vuotta 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se meneekin niin, että nainen(miksei mieskin) haluaa rakastaa itseään. Ja se ihminen, joka saa hänet pitämään itsestään eniten on se paras kumppani. Näin ollen status ym vaikuttaa suuresti valintoihin, mutta tärkeää on silti se alitajuntainen tunnepuoli, joka myös buustaa omaa egoa ylöspäin.
Tuokin lienee totta.
Ehkä nainen alitajuisesti mittaa omaa arvoaan sillä kuinka "hyvän" miehen sai. Ja hyvyydellä en tarkoita hyvyyttä luonteen kiltteyden perusteella.
Jos nainen "sai" miehen joka on hyvägeeninen, korkeassa asemassa ja varakas, nainen kokee itsensä haluttavaksi ja tasokkaaksi.
Naisen taso rakentui miehen varaan joskus 40-50- luvulla syntyneiden ikäluokassa. Sen jälkeen nainen on voinut opiskella opintolainan turvin niin pitkälle kuin oma kapasiteetti riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta ns. raha/uramiehet. Mutta ei myöskään työtävieroksuvat. Koska mielestäni uravalinnat kertovat arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se sinä itse? Se, että tykkäät enemmän makaroonilaatikosta kuin kaalilaatikosta vai se, että olet uskaltanut hypätä yrittäjäksi, menestynyt yrittäjänä, koska sinulla on kykyjä, taitoja ja motivaatiota menestyä?
Olin se sama mies duunarinakin.
Tarkoitatko siis ettei se ratkaise kuka tai mikä olen, vaan olenko todistanut sen muille ihmisille menestymällä sosioekonomisessa mielessä?
Tuo kuulostaa siltä että ratkaisevaa on muilta saatu ihailu, mikä loppuviimeksi liittyy asemaan ja vaikutusvaltaan.
ap
Naisilla tai muillakaan ihmisillä kun ei ole sitä kristallipalloa, josta näkee etukäteen oletko sinä se rohkea ja eteenpäinpyrkivä mies vai se hyyppä, jolla on kyllä isot puheet itsestään. Tietenkin halutaan nähdä todisteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se meneekin niin, että nainen(miksei mieskin) haluaa rakastaa itseään. Ja se ihminen, joka saa hänet pitämään itsestään eniten on se paras kumppani. Näin ollen status ym vaikuttaa suuresti valintoihin, mutta tärkeää on silti se alitajuntainen tunnepuoli, joka myös buustaa omaa egoa ylöspäin.
Tuokin lienee totta.
Ehkä nainen alitajuisesti mittaa omaa arvoaan sillä kuinka "hyvän" miehen sai. Ja hyvyydellä en tarkoita hyvyyttä luonteen kiltteyden perusteella.
Jos nainen "sai" miehen joka on hyvägeeninen, korkeassa asemassa ja varakas, nainen kokee itsensä haluttavaksi ja tasokkaaksi.
Naisen taso rakentui miehen varaan joskus 40-50- luvulla syntyneiden ikäluokassa. Sen jälkeen nainen on voinut opiskella opintolainan turvin niin pitkälle kuin oma kapasiteetti riittää.
Miksi sitten ollaan yhä tilanteessa jossa miehen - mutta ei naisen - pariutumismahdollisuudet ovat niin paljolti kiinni varallisuudesta ja asemasta?
Tilastokeskuksen mukaan alimpaan tuloviidennekseen kuuluminen ylimmän tuloviidenneksen sijaan 20-kertaistaa riskin jäädä ilman aviokumppania.
Naisilla tulot eivät puolestaan vaikuta käytännössä ollenkaan, paitsi hyvätuloisuus lisää sinkkuuden todennäköisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se sinä itse? Se, että tykkäät enemmän makaroonilaatikosta kuin kaalilaatikosta vai se, että olet uskaltanut hypätä yrittäjäksi, menestynyt yrittäjänä, koska sinulla on kykyjä, taitoja ja motivaatiota menestyä?
Olin se sama mies duunarinakin.
Tarkoitatko siis ettei se ratkaise kuka tai mikä olen, vaan olenko todistanut sen muille ihmisille menestymällä sosioekonomisessa mielessä?
Tuo kuulostaa siltä että ratkaisevaa on muilta saatu ihailu, mikä loppuviimeksi liittyy asemaan ja vaikutusvaltaan.
ap
Naisilla tai muillakaan ihmisillä kun ei ole sitä kristallipalloa, josta näkee etukäteen oletko sinä se rohkea ja eteenpäinpyrkivä mies vai se hyyppä, jolla on kyllä isot puheet itsestään. Tietenkin halutaan nähdä todisteita.
Nyt ei oikein aukea.
Asema ja varallisuus eivät kiinnosta, mutta vaadit nähdä todisteita eteenpäinpyrkimisestä (kohti asemaa ja varallisuutta).
Täh?
Tuohan on kuin jos minä väittäisin ettei todellakaan ratkaise mikään fitnesseppu, mutta se pitää nähdä todisteena liikunnallisuudesta ja terveistä elämäntavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se meneekin niin, että nainen(miksei mieskin) haluaa rakastaa itseään. Ja se ihminen, joka saa hänet pitämään itsestään eniten on se paras kumppani. Näin ollen status ym vaikuttaa suuresti valintoihin, mutta tärkeää on silti se alitajuntainen tunnepuoli, joka myös buustaa omaa egoa ylöspäin.
Tuokin lienee totta.
Ehkä nainen alitajuisesti mittaa omaa arvoaan sillä kuinka "hyvän" miehen sai. Ja hyvyydellä en tarkoita hyvyyttä luonteen kiltteyden perusteella.
Jos nainen "sai" miehen joka on hyvägeeninen, korkeassa asemassa ja varakas, nainen kokee itsensä haluttavaksi ja tasokkaaksi.
Naisen taso rakentui miehen varaan joskus 40-50- luvulla syntyneiden ikäluokassa. Sen jälkeen nainen on voinut opiskella opintolainan turvin niin pitkälle kuin oma kapasiteetti riittää.
Miksi sitten ollaan yhä tilanteessa jossa miehen - mutta ei naisen - pariutumismahdollisuudet ovat niin paljolti kiinni varallisuudesta ja asemasta?
Tilastokeskuksen mukaan alimpaan tuloviidennekseen kuuluminen ylimmän tuloviidenneksen sijaan 20-kertaistaa riskin jäädä ilman aviokumppania.
Naisilla tulot eivät puolestaan vaikuta käytännössä ollenkaan, paitsi hyvätuloisuus lisää sinkkuuden todennäköisyyttä.
Tähän olen ennenkin tarjonnut kahta erittäin todennäköistä selitystä:
1. Luonne. Tästä on joku muu kirjoittanut jo edellä. Määrätietoinen, itsevarma, positiivinen, tavoitteellinen, aktiivinen, sosiaalinen ihminen sekä pärjää työelämässä että on haluttu elämänkumppani.
2. Tilaisuudet. Työelämässä oleva ihminen tapaa vastakkaisen (tai saman) sukupuolen edustajia paljon todennäköisemmin kuin sellainen syrjäytynyt, joka viettää aikansa kotona.
Jäätelönsyönti ei aiheuta hukkumiskuolemia, vaikka niin olisi helppo päätellä.
No, jos tunne kohdistuu johonkin muualle kuin mieheen itseensä, niin silloin nainen ei olekaan rakastunut siihen mieheen. Esim. jos rakkaus loppuu miehen köyhtymisen takia, niin nainen rakasti rahaa eikä miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän kauniit naiset usein valittaa :/ Miehiä ei kiinnosta luonne, persoona ja se henkilö itse, vaan näkevät vain kauniin ulkokuoren. Tällaisia me ihmiset vissiin ollaan.
Ratkaisu: älä ole helppo! Tunnen useamman kauniin naisen jotka sanovat kättelyssä ihmiselle, joka tulee sanomaan et on ihastunut, et sä et kyllä tunne mua ollenkaan. Vaadi sinäkin naisilta näkemään SUT!
Vierailija kirjoitti:
No, jos tunne kohdistuu johonkin muualle kuin mieheen itseensä, niin silloin nainen ei olekaan rakastunut siihen mieheen. Esim. jos rakkaus loppuu miehen köyhtymisen takia, niin nainen rakasti rahaa eikä miestä.
Jos mies köyhtyy vaikka uhkapelaamisen tai juopottelun takia, ja rakkaus loppuu, nainen rakasti miestä raittiina ja pelaamisensa hallitsevana, eikä ole kiinnostunut peliongelmaisesta juoposta. Paha mennä häntä siitä moittimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun rakastun johonkin mieheen, en yleensä edes tiedä onko miehen rahatilanne hyvä vai huono. En yleensä kysele ihmisiltä heidän rahatilanteestaan eikä se minua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta ns. raha/uramiehet. Mutta ei myöskään työtävieroksuvat. Koska mielestäni uravalinnat kertovat arvoista.
Precis sama! Sanoisin, et normaalit miehet kiinnostaa, ja jatkuva vaurauden metsätys EI ole minusta normaalia eikä myöskään elämäntapatyöttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se sinä itse? Se, että tykkäät enemmän makaroonilaatikosta kuin kaalilaatikosta vai se, että olet uskaltanut hypätä yrittäjäksi, menestynyt yrittäjänä, koska sinulla on kykyjä, taitoja ja motivaatiota menestyä?
Olin se sama mies duunarinakin.
Tarkoitatko siis ettei se ratkaise kuka tai mikä olen, vaan olenko todistanut sen muille ihmisille menestymällä sosioekonomisessa mielessä?
Tuo kuulostaa siltä että ratkaisevaa on muilta saatu ihailu, mikä loppuviimeksi liittyy asemaan ja vaikutusvaltaan.
ap
Naisilla tai muillakaan ihmisillä kun ei ole sitä kristallipalloa, josta näkee etukäteen oletko sinä se rohkea ja eteenpäinpyrkivä mies vai se hyyppä, jolla on kyllä isot puheet itsestään. Tietenkin halutaan nähdä todisteita.
Nyt ei oikein aukea.
Asema ja varallisuus eivät kiinnosta, mutta vaadit nähdä todisteita eteenpäinpyrkimisestä (kohti asemaa ja varallisuutta).
Täh?
Tuohan on kuin jos minä väittäisin ettei todellakaan ratkaise mikään fitnesseppu, mutta se pitää nähdä todisteena liikunnallisuudesta ja terveistä elämäntavoista.
Tuskin sinä uskoisit 200 kiloisen puheita liikunnallisesta elämäntavasta? En minäkään. En myöskään usko äijää, joka puhuu olevansa rohkea ja yrittelijäs ja asuu äidin kanssa kaksin vielä kolmikymppisenä ja työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos tunne kohdistuu johonkin muualle kuin mieheen itseensä, niin silloin nainen ei olekaan rakastunut siihen mieheen. Esim. jos rakkaus loppuu miehen köyhtymisen takia, niin nainen rakasti rahaa eikä miestä.
Jos mies köyhtyy vaikka uhkapelaamisen tai juopottelun takia, ja rakkaus loppuu, nainen rakasti miestä raittiina ja pelaamisensa hallitsevana, eikä ole kiinnostunut peliongelmaisesta juoposta. Paha mennä häntä siitä moittimaan.
Eiköhän todennäköisempää kuitenkin ole, että nainen rakastaa miestä vielä enemmän peliongelmaisena juoppona. Mieshän on vielä ihanampi, kun hänellä on inhimillisiä heikkouksia ja nainen pääsee hoivailemaan ja säälimään reppanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos tunne kohdistuu johonkin muualle kuin mieheen itseensä, niin silloin nainen ei olekaan rakastunut siihen mieheen. Esim. jos rakkaus loppuu miehen köyhtymisen takia, niin nainen rakasti rahaa eikä miestä.
Jos mies köyhtyy vaikka uhkapelaamisen tai juopottelun takia, ja rakkaus loppuu, nainen rakasti miestä raittiina ja pelaamisensa hallitsevana, eikä ole kiinnostunut peliongelmaisesta juoposta. Paha mennä häntä siitä moittimaan.
Eiköhän todennäköisempää kuitenkin ole, että nainen rakastaa miestä vielä enemmän peliongelmaisena juoppona. Mieshän on vielä ihanampi, kun hänellä on inhimillisiä heikkouksia ja nainen pääsee hoivailemaan ja säälimään reppanaa.
Ok.
Suurin osa mun tuttavista on pariutunut opiskeluaikana tai jopa nuorempina. Outo ajatus, että suurin osa pariutuisi siinä vaiheessa, kun on jo mittava omaisuu.
Entä jos se meneekin niin, että nainen(miksei mieskin) haluaa rakastaa itseään. Ja se ihminen, joka saa hänet pitämään itsestään eniten on se paras kumppani. Näin ollen status ym vaikuttaa suuresti valintoihin, mutta tärkeää on silti se alitajuntainen tunnepuoli, joka myös buustaa omaa egoa ylöspäin.