Vauva vuodelle 2015
Toooodella aikaista edes kirjoitella tällaisia, mutta jotenkin kuumeillessa sitä eksyy tälle palstalle ja päätinpä kirjoittaa, jos vaikka sattuisi olemaan muitakin.. :) Täällä haaveissa toinen lapsi (ensimmäinen kohta 5v) ja elämäntilanteen vuoksi vuodelle 2015 aikaisintaan. Yritys alkaisi sitten ensi kesän tienoilla, vaikka nyt jo mielessä jatkuvasti! :)
Kommentit (44)
Niin kuin sanottu, aikaistahan tämä on, mutta kuumeilulle ei voi mitään.. :D Olen viimeiseen asti välttänyt tälle palstalle tuloa (edes lukemaan), mutta nyt täällä ollaan. Ja tosiaan itsekin päädyin kirjoittamaan tänne siksi, että saan kirjoittaa tämän tunteen ulos..
Eikä muuten kuulosta ollenkaan hölmöltä tuo, että petyt joka kuukausi, koska itse koin samaa kuumeillessani ennen esikoista. Vaikka mekin ehkäisystä huolehdimme.. Sille tunteelle ei vaan voi mitään! Huomaa taas kuinka huomio kiinnittyy raskausvatsoihin ja vauvoihin ja mietiskelee mahdollista omaa tulevaa raskautta. Vuosi kuulostaa niin pitkältä, mutta loppujen lopuksi se menee nopeasti ;)
Tsemppiä sinne!
Moi! Sama tilanne täällä. Meillä on kolme lasta ja olin jo päättänyt ettei meille tule enempää mutta niin se vauvakuume taas yllätti ja tosi pahanlaatuinen! ;) mutta mutta.. mies on toista mieltä..meillä on talonrakennus kesken, ens vuonna varmaan päästään muuttamaan mutta sittenkin vielä yläkerta tehtävä ja sitten vielä se raha kun sitä ei ole.. ei kuitenkaan ole kokonaan poissuljettu tuo neljäs lapsi, kunhan päästään muuttamaan. Eli mä toivon että päästäis vauvapuuhiin ensi vuonna, vaikkakin vasta syksyllä. En osaa ajatella järjellä näitä asioita..ei järjellä vaan tunteella. :)
Moi Äippäinen, kiva kun kirjoittelit! :)
Täytyypä heti todeta viimeiseen lauseeseesi, ettei näitä asioita pysty ajattelemaan järjellä, jos on kova vauvakuume päällä.. :D Sehän ei helpotu kuin yhdellä asialla ja toivotaan, että se sinunkin kohdallasi toteutuu. Meilläkin olisi tarkoitus taloa rakentaa, mutta se luultavasti jää suosiolla myöhemmälle ajankohdalle (ainakin jos ensi kesän yrityksestä tärppää pian). Mutta vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin, niin asioillahan on tapana järjestyä!
Tsemppiä teillekin sinne! :)
Tervehdys!
Ilmoittaudun mukaan tähän keskusteluun. Minulla ei ole lainkaan vauvakuumetta, mutta haluaisin kyllä mieheni lapsena ja olen aina ajatellut, että jos lapsia tulee, haluan ne nuorena. Olemme tällähetkellä molemmat 22 vuotiaita ja naimisissa olemme nyt kolmatta vuotta.
Nyt onkin käynyt yllättäen niin, että miehellä onkin jo vauvakuume. Olen itsekin innoissani siitä, että asiaa voidaan suunnitella, mutta silti luulen, että joudun laittamaan vielä toistaiseksi jäitä hattuihin. Olemme nimittäin molemmat opiskelijoita, haluaisin hiukan edetä vielä opinnoissani ennenkuin raskaudun. Mies on opinnoissaan pidemmällä.
Mutta hurjaa! Tällä haavaa ajattelin, että oikea aika yrittämisen alkuun voisi ehkä olla keväällä. Tai ylipäätään aikaisintaan ensivuoden puolella. Mies haluaisi aloittaa vaikka heti. Vertaistukea? On niin ristiriitaiset tunteet joka suuntaan!
Löytyykö täältä muita nuoria?
Ps. nimimerkin kirjoitusvirhe on missklick :/
Teen näköjään aikapaljon muitakin hullunkurisia kirjoitusvirheitä! Eli siis haluaisin meille ehdottomasti lapsen, en halua miestäni lapsena.. Kiusallinen virhe. :D
Kirjoitan tänne ekaa kertaa ystävän kehoituksella. Mulla on kauhea vauvakuume ja opinnotkin ohi, vakkaripaikka löytyy ja oma asunto rempattuna. Mikä siis mättää, miksi ei vielä? No siksi kun olen mennyt sanomaan miehelle, että haluan ensin olla naimisissa ja haluan pitää kunnon häät. Nyt siis häät on varattuna kesälle 2014 ja mies on sitä mieltä (siis liian järkevä) ettei vauvaa kannata alkaa ennen sitä yrittämään. Onhan se fiksua.. koskaan kun ei tiedä miten raskaus menee ja haluaisin kuitenkin juhlia häät kunnolla.. Kai se on siis ensin keskityttävä hääkuumeiluun ja yrittää työntää vauvahaaveita taaemmaksi.
Näillä näkymin siis vauva olisi haaveissa vuodelle 2015, kun ensi kesänä voidaan ruveta yrittämään. Toivottavasti ei tule mutkia matkaan!!
Moikka!
Minäkin liityin tähän keskusteluun ja onnekseni huomasin etten oo ainut!
Mies varmaan ajattelee, että oon ainut emäntä joka kokoajan puhuu lapsista ja välillä pelkään, että pakotan sitä isäksi..se on kyllä ajatukselle lämmenny ja sanonu just että voitais ehkä ens vuonna alottaa yritys..mutta tuntuu että se vaan sanoo niin, kun haluaa mut hiljaseksi :)
Mulla on sellanen tilanne, että opiskelen amkssa toista vuotta..koitan valmistua nopeampaa, tehnyt opintoja kesällä yms..Mää en tajua miksi mulla on niin kauhia kiire saaha kaikki ja heti!
Mies on hyvässä työssä ja ostettiin asunto täältä etelästä..toiveissa muuttaa kotipaikkakunnalle kunhan opinnot on mulla pulkassa ja mies toivottavasti saa töitä sieltä..
Siihen menee varmasti vielä ainakin vuosi tai kaks..kun ei tietenkään oo varmaa saako heti töitä jne :/ naimisiin menokin on ollu mielessä ja aluksi oli suunnitelmissa mennä kotikaupungissa naimisiin v.15..nyt vaan tuntuu, että tahtoisin mahd. pian vaikka jo -14, mutta tämä kuuluisa raha estää..!Joskus tuntuu, että tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja lähtä maistraattiin..mutta katuuko sitä sitten kun oli vaan niin kauhia kiire!
Eli voisin sanoa, että sama hätä on kun sulla edellinen kirjoittaja:D voivoi..
JA lisään myös, että ärsyttää siirtää lapsen alotusta häiden vuoksi koska oon siinä mielessä toisaalta perinteinen..koska yritykseenki saattaa mennä monta vuotta, koskaan ei tiiä tässä hormooni yhteiskunnassa!
Tavoittelen raskautumista ensi vuonna ja mahdollisen babyn syntyä kevääseen -15, kun opinnot ois mahdollisesti ohi tai loppusuoralla..mielessä myös tukiverkoston puuttuminen kokonaan..!olisi helpompaa vaan muuttaa eka kotikonnuille, kun vauva arjessa ois sukulaiset ja parhaimmat kamut..:/
voi meitä naisia kun joudutaan niin monta juttua miettiin etukäteen;)
ootteko muuten puhunu sukulaisille tai kavereille kuumeesta? mulla on ollu enemmän tai vähemmän tää äitiyden kaipaa kaks vuotta..oikiastaan tämän vuoden alussa se paheni ja kesällä olin ihan varma , että oli raskaana..mutta! mieli teki kepposet :D
mun sisko joka on tehny kaks lasta, toisen edelliselle 17-vuotiaana ja toisen nykyiselle miehelle sano, että "siis anna palaa vaan jos siltä tuntuu, mä en ainakaan kestäs tollasta miestä joka vielä jahkailee". Sitte pari kaveria kelle oon kertonu on sanonu" no mihin sulla on kiire??koko elämä aikaa!!" tai "ethän sää nyt vielä ku opinnot kesken jne"..eli parempi ku pitäis nokkansa kiinni, koska huomaan, että monet pari vuotta nuoremmat opiskelukaverit tai ihmiset jotka ei elä samaa kehityskautta on negatiivisia asian suhteen..naurattaa...oottaakohan ne, että sanon" siis joo oikeesti hyvä ku kerroit!en haluakkaan ku opiskelut on kesken jne" :D huoh kauhee vuodatus..
Oon siis 23 ja avomies 26..yhessä oltu kohta 6-vuotta ja kihloissa syksystä..
Oon puhunut vähän siskoille ja vanhemmille. Kaikki lähinnä vaan nyökkäilee ja on ihan positiivisella mielellä. Mummo esitteli viimeksi neulomiaan lasten vaatteita, et nää on sit sun vauvalle. Vaaleensiniset jos on poika ja vaaleenpunaset jos on tyttö. Nyt on vielä vihreätkin tulossa :D ne oli kyllä ylisöpöjä!
Heipsan kaikille! :)
Vuosi 2015 on täälläkin toivottavasti vauvavuosi. Olen 25-vuotias melko tuore rouva ja vauvakuumeinen olen ollut jo enemmän tai vähemmän neljä vuotta. Mieheni kanssa olen ollut pian 6,5 vuotta ja naimisiin menimme elokuussa. MIeheni on 28.
Olen puhunut vauvasta siis jo kauan, mutta nyt vihdoin ollaan päästy yhteisymmärrykseen siitä, että huhtikuussa yritys alkakoon! :)
Oon tosi innoissani asiasta, mutta on tässä niitä puoliakin, jotka pistää epäilyttämään.. Nimittäin mieheni on taas työttömänä, eikä mullakaan ole työsopimusta kuin toukokuun loppuun. En ole edes täysin oman alani töissä (läheltä liippaa kuitenkin), ja tämä on itse asiassa ensimmäinen työpaikkani valmistumiseni jälkeen. Pelkään siis, että en saa heti töitä, jolloin olisin työttömänä mahdollisesti jopa vauva syntymään ja jäisin periaatteessa vaille työkokemusta, mikä vaikeuttaa taas pääsemistä töihin kiinni sitten vauvanhoidon jälkeen..
Toisekseen haluaisin muuttaa nykyisestä vuokrakerrostaloasunnostamme omaan kotiin, joko rivi- tai omakotitaloon. Mutta miten? Työttömyyskorvauksillako?
Olen jättänyt ehkäisyrenkaan pois jo heinäkuussa, joten se asia on ainakin pois päiväjärjestyksestä! :D Ennen vauvaa olenkin siis jo päässyt hoivaamaan otsaani koristavia hormonifinnejä! ;D
Tässäpä tällainen sekava ensi kommentti! Olisi kiva jauhaa vauvoista täällä, kun mies ei ihan niin paljoa jaksa kuunnella, mitä mää jaksaisin.
Tervetuloa mun puolesta kaikki edelliset kommentoijat!
Purr: hitto että noi koulu ja työ jutut aina mietityttää tälläsia projekteja miettiessä!
Mulle mies lupas tänään, että voidaan aika varmasti alottaa yritys kesällä!! oon niin innoissani! MUTTA peloissani :( oon kokoajan tiedostanu, että koulu jää sitten 50 op vaille valmiiksi jos vauva meille syntyy keväällä..kesä ois hyvä alotus kuukausi muutenkin, että vois kärrytellä ja vauva vois nukkua ulkona..
Silti se jälkelle jäävä koulu ahistaa vähän, vaikka tietoisesti haluan lapsen opiskeluaikana monesta syystä. Tunne ja järki ei nyt tässä asiassa mahu samaan kastiin ja uskon, että luontoäiti hoitaa raskautumisen: oli se sitten heti tarkotus kesällä tärpätä tai vasta vuoden kahden päästä pahimmassa tapauksessa :)
Miten sitä nyt sitte malttais oottaa kesään?? Pitäsköhän niitä joitai foolihappoja alkaa syömään muutamaa kuukautta ennen..hmm
Mites muilla on kuume edennyt?
[quote author="Naa" time="31.10.2013 klo 11:49"]
Kirjoitan tänne ekaa kertaa ystävän kehoituksella. Mulla on kauhea vauvakuume ja opinnotkin ohi, vakkaripaikka löytyy ja oma asunto rempattuna. Mikä siis mättää, miksi ei vielä? No siksi kun olen mennyt sanomaan miehelle, että haluan ensin olla naimisissa ja haluan pitää kunnon häät. Nyt siis häät on varattuna kesälle 2014 ja mies on sitä mieltä (siis liian järkevä) ettei vauvaa kannata alkaa ennen sitä yrittämään. Onhan se fiksua.. koskaan kun ei tiedä miten raskaus menee ja haluaisin kuitenkin juhlia häät kunnolla.. Kai se on siis ensin keskityttävä hääkuumeiluun ja yrittää työntää vauvahaaveita taaemmaksi.
Näillä näkymin siis vauva olisi haaveissa vuodelle 2015, kun ensi kesänä voidaan ruveta yrittämään. Toivottavasti ei tule mutkia matkaan!!
[/quote]
Ihan niinku mä olisin kirjottanu tuon osakis:)!
Mullakin on ollu tässä sellaisa ajatuksia, että ensin naimisiin ja sitten lapsia..Nyt kun kihlauduttiin syksyllä, aloin miettimään hää juttuja, mutta se tyssähti siihen kun ois pitänyt säästää ainakin pari vuotta..sen jälkeinen aika tuntu musta liian pitkälle vauvan alottamista varten..Mutta ihana ku te saatte Naa pidettyä kohta häät!Voidaan sitten yhessä kärvistellä kesällä tärppäys puuhissa :)
thajas, hienoja kirjoitusvirheitä ;) toivottavasti äikän opet ei oo liikkeellä :-D
Musta on alkanut taas tuntua, että jos sitä lapsen tekoa pitäisi kuitenkin siirtää. Tällä hetkellä tosin ihan muutamalla kuukaudella vaan. Että jos me ei ollakaan valmiita.
Varsinkin tämä oma valmius mietityttää. On jotenkin vaikea ajatella edes näitä asioita itsekseen, kun on aina ollut sitä mieltä, että olen lähes syntynyt äidiksi ja lapset ovat aina olleet osa tulevaisuuden suunnitelmiani.
Nyt kun olen ollut tässä pari vuotta enemmän tekemisissä pienten lasten kanssa, olen huomannut, että lasten tekemiset ärsyttävät minua melkoisen paljonkin ajoittain. Olen todellinen nipo ja kiellän kaiken, mikä aiheuttaa hiukankin enemmän melua. Olen välillä sellainen täti, joita olen aina aiemmin katsonut kulmat kurtussa. Että eikö niille lapsille voi sanoa kauniisti tiuskimisen sijaan. Mietin, onko minusta äidiksi ollenkaan. Kuitenkin lasten jutut saavat minut nauramaan. Iloitsen, kun huomaan heidän oppineen uusia taitoja. Tiedän, että minussa on rakkautta, joka odottaa malttamattomana kohdetta, joka sen ottaisi vastaan. (Mies ja kissa pitävät mua liian hellyydenkipeänä. ;))
Toisekseen pelkään sen oman ajan menettämistä. Oikeasti me emme tee mieheni kanssa koskaan mitään. Meillä ei asu täällä juurikaan ystäviä, emmekä osaa käydä missään. Minulla on oltava melkein joka päivä sellaista aikaa, että voin vain olla. Lapsen myötä sitä aikaa ei ole. Toisaalta inhoan tätä, kun ei ole tekemistä. Lapsen myötä tulisi lähdettyä ulos ja joistain tapahtumista / puistosta / muskarista tms. voisi löytyä uusia kavereita. Se olisi enemmän kuin toivottavaa.
Minäkin liityn tänne, tosin minullla jo onkin "tilanne" päällä ja toivoisin jos täältä saisin kannustustakin, kun tuntuu ettei taas minua muualla hyväksytä :( (ehkä oma ajattelu kuitenkin vain)
Mutta siis mulla on ollut menkat 4.4,2014 viimeksi eli nyt olisi kp. 32
Minulla ei ole menkat tulleet säännöllisesti, tuleevat epäsäännöllisen säännöllisesti, joskus jopa kuukaudenkin saattaavat olla poissa.
Oireita on kuitenkin ollut vaikka minkälaista
-Vihlontaa enimmäkseen oikealla munasarjassa, mutta myös vasemmalla ja navankin vieressä.
-Maha oli viikko sitten sekaisin, tai siis illalla yhtäkkiä rupesi koskemaan ja siitä nopeaa vessaan.
-Muutamana iltana oli välillä etova olo.
-Nenä on hieman tukossa, ja verihyytymiö on nenässä (voi johtua myös allergiasta, kai)
-Palelua !
-Karmea väsy iltaisin, mutta sänkyyn mennessä ei sitten meinaa nukuttaa.
-Aivastelua
-Kasvojen kuumotusta oli peräkkäisinä päivinä, kuin olisi tulessa ollut.
-Röyhtäyttää, ja oksennuksen pala nousee monesti kurkkuun.
-Ehkä pissattaa enempi, mutta voi johtua hyvin kahvin juonnista :D
-Lämmöt korkeammalla 36,6 (normisti 35,8-36,2)
-Yöllä olin hikoillut kamalasti!
Mitäköhän muita näitä nyt oli... Voi toki olla kuvitelmaakin osa, mistäs sen tietää.
Yritystä on kolmisen vuotta takana, niin nyt en ole testiä mennyt tekemään, kun se nega siellä niin paljon pelottaa..
Mulla ei oo ketää jonka kanssa tätä asiaa pohtia, kun mies ei ole sellainen et ihan innoissaan kuuntelis kaikki oireet, ehkä menettänyt jo toiveensa toisen lapsen suhteen ja sellaisia kavereitakaan ei oikein ole :/
Minäkin voisin liittyä, jos tänne saisi keskustelua aikaan :)
Mä oon alkanut kuumeilla toista. Esikoinen on nyt 6,5kk ja miehen kanssa tuossa puhuttiin, että kun tuo syksyllä täyttää vuoden, alkaa yritys. Jos hyvin käy niin toinen syntyisi sitten vuoden 2015 aikana.
Toki tätä ekaakin tehtiin reilu 7kk, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten nopeasti tärppää kun pillerit jätetään pois. Mulla ikää 26v ja miehellä 28v.
Merinak, toivottavasti plussa tulee, oireet ainakin on lupaavia!
Heippahei!
Uskaltauduin taas tänne kirjoittelemaan, odotimme noin kk sitten vielä vauvaa joka oli vko 9. Joka meni sitten kesken :/
Luulin että mulla meni kaikki hyvin kunnes yksi yö ei sitten mennyt.. :/
Mutta nyt ollaan sulateltu asia ja toiveessa ois jos vauva tulisi maailmaan ensi vuonna :) Ja toivon että kaikki menisi hyvin <3 Katsotaan nyt sitten onko seuraava raskaus yhtä helppo vai oksennetaanko se 3 kk :D
Katsotaan nyt meneekö se 4 kk vai enmmän vai tärppääkö heti. :)
Hei vain!
Täällä kanssa vauva saa tulla heti kun vain on tulossa :) Meillä tosin surullinen juttu, josta kerroin jo yhdessä ketjussa: ekasta yrityksestä raskaaksi, mutta meni kesken noin 8 viikon kohdalla, ja siitä lääkäri sitten suositteli odottamaan 1-2 menkat ennen uutta yritystä...
Nyt odottelen niitä menkkoja, jotka saisivat jo tulla, että voitaisi taas luvan kanssa yrittää :)
En haaveile häistä ennen vauvaa, muuta remontoimista riittää yltä kyllin, eikä tähän budjettiin häät mahdu eikä ole oleellinen asia ennen esikoista ainakaan meille tällä hetkellä. Ikää on jo 26v, joten biologinen kello kulkee siis koko ajan ;)
Täällä yksi kohtalotoveri, otin tähän vastatakseni viimein senkin askeleen että loin tunnuksen tälle foorumille. Olihan se väistämätöntä kun tämä kuumeilu on jatkunut nyt kroonisena niin kauan ja yltyy vain!
Haaveissa on siis ensimmäinen lapsi, mutta elämäntilanne on toistaiseksi se rajoittavin tekijä tässä asiassa. Sekä itselläni että miehellä opinnot ovat vielä keskivaiheissaan ja toisaalta toiveissa olisi vielä matkustella muutama pidempi reissu ulkomaille ennen kuin alamme lasta yrittämään. Loppujen lopuksi suurin hidaste on kuitenkin mieheni, joka on kylläkin valtavan lapsirakas ja koko viisivuotisen suhteemme aikana lämmennyt ajatukselle koko ajan enemmän, mutta joka kuitenkin edelleen tarvinnee aikaa totutella ajatukseen omasta lapsesta. Itse olisin valmis nakkaamaan nurkkaan kaikki reissuhaaveet tältä istumalta jos mies nyt tulisi kotiin ja ilmottaisi olevansa valmis yrittämään. Kuulostaa ehkä hölmöltä mutta tunnen jo nyt pientä pettymystä joka kerta kuukautisten alkaessa, vaikka sen verran tunnollisesti huolehdimme ehkäisystä että ihme tarvittaisiin että yhtäkkiä olisinkin raskaaksi pamahtanut.
Joitakin kuukausia sitten sain viimein konkreettisia vastauksia mieheltäni, kun tämä myöntyi ajatukseen siitä että 29-vuotislahjakseni lopettaisimme viimein ehkäisyn käytön ja alkaisimme lasta yrittämään. Tuo maaginen päivä tulee koittamaan loppuvuodesta 2014, joten käytännössä tämä tarkoittaa sitten toiveita ensimmäisesta lapsesta vuodelle 2015. Tosin miehen puheet ovat viime aikoina olleet sensuuntaisia että saatan saada syntymäpäivälahjani jo aikaisemminkin, mutta vuodelle 2014 lapsi tuskin ehtisi hyvällä tahdollakaan. :D
Vähän aikaiseltahan tämä intoilu tosiaan tuntuu vielä tässä vaiheessa, mutta helpottaa kyllä kun saa kirjoittaa tämän ulos. Päivä päivältä tässä kuitenkin edetään, hitaasti mutta varmasti. :)