Pikkupesukarhu

Täällä yksi kohtalotoveri, otin tähän vastatakseni viimein senkin askeleen että loin tunnuksen tälle foorumille. Olihan se väistämätöntä kun tämä kuumeilu on jatkunut nyt kroonisena niin kauan ja yltyy vain!

Haaveissa on siis ensimmäinen lapsi, mutta elämäntilanne on toistaiseksi se rajoittavin tekijä tässä asiassa. Sekä itselläni että miehellä opinnot ovat vielä keskivaiheissaan ja toisaalta toiveissa olisi vielä matkustella muutama pidempi reissu ulkomaille ennen kuin alamme lasta yrittämään. Loppujen lopuksi suurin hidaste on kuitenkin mieheni, joka on kylläkin valtavan lapsirakas ja koko viisivuotisen suhteemme aikana lämmennyt ajatukselle koko ajan enemmän, mutta joka kuitenkin edelleen tarvinnee aikaa totutella ajatukseen omasta lapsesta. Itse olisin valmis nakkaamaan nurkkaan kaikki reissuhaaveet tältä istumalta jos mies nyt tulisi kotiin ja ilmottaisi olevansa valmis yrittämään. Kuulostaa ehkä hölmöltä mutta tunnen jo nyt pientä pettymystä joka kerta kuukautisten alkaessa, vaikka sen verran tunnollisesti huolehdimme ehkäisystä että ihme tarvittaisiin että yhtäkkiä olisinkin raskaaksi pamahtanut. 

Joitakin kuukausia sitten sain viimein konkreettisia vastauksia mieheltäni, kun tämä myöntyi ajatukseen siitä että 29-vuotislahjakseni lopettaisimme viimein ehkäisyn käytön ja alkaisimme lasta yrittämään. Tuo maaginen päivä tulee koittamaan loppuvuodesta 2014, joten käytännössä tämä tarkoittaa sitten toiveita ensimmäisesta lapsesta vuodelle 2015. Tosin miehen puheet ovat viime aikoina olleet sensuuntaisia että saatan saada syntymäpäivälahjani jo aikaisemminkin, mutta vuodelle 2014  lapsi tuskin ehtisi hyvällä tahdollakaan. :D

Vähän aikaiseltahan tämä intoilu tosiaan tuntuu vielä tässä vaiheessa, mutta helpottaa kyllä kun saa kirjoittaa tämän ulos. Päivä päivältä tässä kuitenkin edetään, hitaasti mutta varmasti. :)