Lue keskustelun säännöt.
Lastenhankinta arveluttaa - ajatuksia vanhemmilta ja (vapaaehtoisesti) lapsettomilta?
Epäilyksen peikko
20.08.2020 |
Vanhemmat: Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi? Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? Koska päätit tulla vanhemmaksi? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Vapaaehtoisesti lapsettomat: Koska tunsit, että vanhemmuus ei ole sinulle? Puuttuiko sinulta lapsihaaveet ja -haaveilut tai vaikka hoivavietti? Koska päätit, että et hanki lapsia? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Olen 23-vuotias (nais)opiskelija. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon omaa suhtatumistani vanhemmuteen (eritoten äitiyteen), lapsiin ja niiden hankintaan. Aloin pohtia vapaaehtoista lapsettomuutta itsekseni lukioikäisenä - ennen sitä ajatukseni oli lähinnä, että lasten hankinta on vain väistämätön asia elämässä joka täytyy jossakin kohtaa hoitaa "pois alta", koska niin vain kuuluu tehdä.
En ole koskaan erityisemmin haaveillut lapsista, ja huomaan ajattelevani lastenhankintaa vain lähinnä teknisten asioiden kautta; miten pitäisin suomen kielen ja kulttuurikokemuksen vahvana esimerkiksi ulkomailla asuessa, millaisia nimiä valitsisin ja mitä asioita lasten hankinta väistämättä vaikeuttaisi. En ole varma tiedänkö edes miltä tuntuu kaivata äitiyttä tai lapsia, koska en liitä omien lasten hankintaan hyviä tai helliä tunteita, lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Kun taas sitten haaveilen, ovat päiväuneni lähinnä uralähtöisiä. Olen siinä mielessä hyvin onnekas, että olen löytänyt intohimoni ja menen läpi vaikka harmaan kiven voidakseni toteuttaa koulutukseen ja työelämään liittyviä unelmia.
Minulla on nuorempien sisarusteni kanssa paljon ikäeroa, joten he ovat molemmat vielä aika pieniä lapsia (päiväkoti- ja alakouluikäinen). Rakastan heitä hurjan paljon, ja on aivan ihana nähdä miten he kasvavat ja kehittyvät. Vaikka en usein heitä näe, osaan hassutella ja olla heidän kanssaan. Huomaan kuitenkin myös väsyväni hyvin nopeasti, ja tuntuu jopa että joka kerta kun näen heitä, epäilys omasta lastenhankinnasta vain kasvaa. Minulta löytyy hoivaviettiä heille (varmaankin juuri tuon sisarussuhteen takia), mutta muiden lapsien kanssa juttu onkin vähän kinkkisempi. Lapset eivät yleisesti ottaen ole mielestäni erityisen "söpöjä", ja yleensä vain lähinnä ärsyynnyn vieraiden lapsien läsnäolosta (en tietenkään mainitse tätä ääneen, ei se ole lasten vika).
Minulla on myös muutamia ominaisuuksia, jotka pistävät lastenharkinnan arveluttamaan entisestään. Olen aina ollut kotielämässä stressiherkempi kuin esim. muut sisarukseni ja muutenkin herkkä ylimääräiselle metelille (huuto, liikenne yms.). Vaikkakin tiedostan tämän ja olen tehnyt paljon työtä ylimääräisen "napsahtelun" eliminoimiseksi, pelkään että vanhemmuuden väsymys toisi tämän puolen minusta esiin ja lapseni joutuisivat kärsimään siitä (sen enempää tähän paneutumatta: oma lapsuudenkotini oli kaikin puolin hyvin problemaattinen ja epävakaa mm. päihdeongelmineen, ja en halua pistää ketään siihen samaan tilanteeseen ja ympäristöön jossa minun piti kasvaa). Tämänhetkinen epävarmuus maailmantilanteesta ja tulevasta globaalista talouskriisistä ei myöskään varsinaisesti helpota.
Haluaisinkin nyt kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia liittyen tähän ja ylläoleviin kysymyksiin. Olisi myös tosi kiva kuulla eri sukupolvien edustajien näkemyksiä ja suhdetta omaan lapsenhankintaan tai hankkimatta jättämiseen. Tiedän että kysymykseni on lähinnä suunnattu vanhemmille ja veloille, mutta myös lapsettomien ajatukset ovat totta kai tervetulleita.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran, velat huutavat kitapurje lepattaen, miten väärin on kun suomalaiset lisääntyy, tänne pitäisi ottaa 20 miljoonaa kivienheittelijää tilalle.
Olet ymmärtänyt velojen ajatusmaailman täsmällisesti väärin. Suotakoon anteeksi, koska persut eivät veny muiden näkökantoja ymmärtämään ja lisäksi kokevat uhkana kaikki muut paitsi lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole koskaan varsinaisesti ollut vauvakuumetta. Mies halusi ja kun kaikki oli kohdallaan, ajattelin miksei. Toinen tehtiin myös. Päivääkään en ole katunut. Mutta tee lapset vain hyvään parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo lastenhankintaa voi järjellä perustella. Jos olet lapseton, olet levänneempi, vapaampi, terveempi, rikkaampi, suositumpi työmarkkinoilla , mahdollisesti myös paremmin pukeutunut ja meikannut.
Jos hankit lapsen, on elämäsi ruuhkaista, nukut jonkin aikaa todella huonosti, sairastelet usein flunssia, olet köyhempi ja ehkä stressaantunempikin mutta saat elämääsi paljon ennen kokematonta, aivan uusia ihmisiä ja tilanteita, rintaa puristavaa huolta ja sydäntä pakahduttavaa rakkautta etkä voi enää kuvitellakaan, miten joku voi elää ilman lapsia.
Toivottavasti tarkoitat, ettet voi kuvitella, miten sinä voisit elää ilman lapsia, koska et varmaan tarkoita, että elämäsi on ollut merkityksetöntä ennen lapsia tai että ylipäätään näin on ennen kuin ihminen lisääntyy.
"Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi?"
Siitä, että minulla ei ollut esteitä vanhemmuuteen. Olin kihloissa miehen kanssa, jonka suku kelpasi minulle.
"Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? "
Olin aina pitänyt vanhemmuutta luonnollisena asiana, joten en vasrinaisesti haaveillut siitä. Kun mies kysyi, tehdäänkö lapsi jo ennen häitä, olin kuukauden sisällä kysymyksestä raskaana.
"Koska päätit tulla vanhemmaksi?"
33-vuotiaana.
"Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?"
En todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran, velat huutavat kitapurje lepattaen, miten väärin on kun suomalaiset lisääntyy, tänne pitäisi ottaa 20 miljoonaa kivienheittelijää tilalle.
Olet ymmärtänyt velojen ajatusmaailman täsmällisesti väärin. Suotakoon anteeksi, koska persut eivät veny muiden näkökantoja ymmärtämään ja lisäksi kokevat uhkana kaikki muut paitsi suomalaiset lapset.
Lisäsin huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi?"
Siitä, että minulla ei ollut esteitä vanhemmuuteen. Olin kihloissa miehen kanssa, jonka suku kelpasi minulle.
"Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? "
Olin aina pitänyt vanhemmuutta luonnollisena asiana, joten en vasrinaisesti haaveillut siitä. Kun mies kysyi, tehdäänkö lapsi jo ennen häitä, olin kuukauden sisällä kysymyksestä raskaana.
"Koska päätit tulla vanhemmaksi?"
33-vuotiaana.
"Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?"
En todellakaan.
Järjestettiinkö naimakaupat sukujen puolesta? Toivottavasti mieskin kelpasi!
Minä olen 30-vuotias ja kaikki lapsiin liittyvät ajatukset ovat pääasiassa vain järkiperäisiä. Olen puoli vuotta etukäteen päättänyt milloin alan yrittää raskautta ja mitä pitää tietää asiasta ennen sitä. En ole aiemmin halunnut lasta, mutta motivaatiota sain kun pääsin työhön, joka on henkisesti raskasta -> nyt kelpaisi lähteä mammalomalle. Hankin tarkoituksella raskaan työn ennen lapsia, koska saan parempaa äitiysrahaa kuin aikaisemmassa työssäni ja minulle tärkeä asia on ettei rahasta tarvitse murehtia.
Negatiivisia asioita en halua liikaa miettiä, koska minun tapauksessani lapset tuovat todennäköisesti paljon ennemmän iloa kuin murhetta elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran, velat huutavat kitapurje lepattaen, miten väärin on kun suomalaiset lisääntyy, tänne pitäisi ottaa 20 miljoonaa kivienheittelijää tilalle.
Olet ymmärtänyt velojen ajatusmaailman täsmällisesti väärin. Suotakoon anteeksi, koska persut eivät veny muiden näkökantoja ymmärtämään ja lisäksi kokevat uhkana kaikki muut paitsi lapset.
Kerro ihmeessä lisää täsmätietoa ajatusmaailmastasi. Miksi suomalaisten pitäisi lopettaa lisääntyminen ja muiden ei? Jos ilmaston muutos on ongelma ja näillä leveyspiireillä ei saisi asua kukaan, miksi tänne kuitenkin pitäisi majoittaa miljoonittain lämpimämpien seutujen ihmisiä? Samassa ajassa kuin suomalaisten määrä on noussut 5 miljoonasta 5,5 miljoonaan,on syyyyyyrialaisten määränoussut 5 miljoonasta 13 miljoonaan.
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Miksi ihmeessä kyselet tällaista monessa ketjussa? Mitä se sinulle kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran, velat huutavat kitapurje lepattaen, miten väärin on kun suomalaiset lisääntyy, tänne pitäisi ottaa 20 miljoonaa kivienheittelijää tilalle.
Olet ymmärtänyt velojen ajatusmaailman täsmällisesti väärin. Suotakoon anteeksi, koska persut eivät veny muiden näkökantoja ymmärtämään ja lisäksi kokevat uhkana kaikki muut paitsi lapset.
Kerro ihmeessä lisää täsmätietoa ajatusmaailmastasi. Miksi suomalaisten pitäisi lopettaa lisääntyminen ja muiden ei? Jos ilmaston muutos on ongelma ja näillä leveyspiireillä ei saisi asua kukaan, miksi tänne kuitenkin pitäisi majoittaa miljoonittain lämpimämpien seutujen ihmisiä? Samassa ajassa kuin suomalaisten määrä on noussut 5 miljoonasta 5,5 miljoonaan,on syyyyyyrialaisten määränoussut 5 miljoonasta 13 miljoonaan.
Tuntuu naurettavalta vastata ihmiselle, joka haluaa väärinymmärtää asioita. Jos nyt tämän keskustelun yhteydessä puhuttaisiinkin liikakansoituksesta, ei kukaan varmastikaan olisi ehdottamassa, että suomalaisten pitää lopettaa lisääntyminen. Ajatus on täysin absurdi jo kansantaloudenkin puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Juuri näin. Lisäksi vapaaehtoinen lapseton uhkaa lapsia synnyttäneen naisen parisuhdetta: pelkäävät, että varastavat miehen.
Naiset jotka eivät halua lapsia ovat luonteeltaan maskuliinisempia ja myös tutkitusti maskuliinisemman näköisiä/rumia. Joku poikkeus saattaa olla, mutta hän ei varmasti kirjoita tätä sontaa AV:lla eli se et ole sinä eikä kukaan joka kommenttejasi peukuttaa :'D
:D
Tämä on itseasiassa tutkittua tietoa, naiset joilla on feminiiniset kasvonpiirteet, hyvä vartalo, mielenterveys kunnossa ja ovat hedelmällisiä, toivovat lapsia ja kauniimpi nainen enemmän kuin rumempi.
Tätä ei olla vertailtu tutkimuksissa, mutta näkeehän sen tänäkin päivänä - koskaan aiemmin joka toinen ei ole ollut ruma ihrapallo ja koskaan aiemmin ei olla haluttu näin vähän lapsia. Koskaan lapsi ei olla haluttu kymmenittäin, mutta on haluttu kuitenkin. Kansa tyhmenee ja lihoo ja lapsia ei haluta. Täällä velat vakuuttelevat, että lapset on ne jotka aiheuttavat kaiken kurjuuden elämässä. Kuitenkin ennen ihmiset, naisetkin, olivat onnellisempia, paremmassa kuosissa, kauniimpia ja lapsiakin saatiin.
Tämä!
Ennen naiset sentään osasivvat kehittää älypuhelimia vaikka nykyään eivät jostain syystä osaa 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen lapseni on niin käsittämättömän rakas, etten voi katua hetkeäkään lasten hankkimista. Elämä on ollut raskasta ja ilman lapsiani olisin tappanut itseni aikapäiviä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran, velat huutavat kitapurje lepattaen, miten väärin on kun suomalaiset lisääntyy, tänne pitäisi ottaa 20 miljoonaa kivienheittelijää tilalle.
Miten tähän kansalaisuus liittyy? Miksi se pitää aina vetää mukaan asioihin joita se ei koske. Jos olet suomalainen, pystyt päättämään suomalaisen lisääntymisestä, jos olet amerikkalainen, pystyt päättämään amerikkalaisen lisääntymisestä.
Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin hyvin pitkään varma, että en halua lapsia. Haaveilin sterilisaatiosta ja sadattelin sen korkeaa ikärajaa (taisinpa jopa tivata sitä gyneltä...) Lähempänä kolmeakymppiä ajatus siitä, että olisikin kivaa kokea se rakkaus, mitä lasta kohtaan kokee. Tapasin upean miehen, ja tulin "vahingossa" raskaaksi (olimme siis puhuneet, että haluaisimme lapsia *joskus*, ja olimme huolimattomia ehkäisyn kanssa). En usko, että olisin ikinä uskaltanut tietoisesti tehdä sitä päätöstä. Olen todella, todella introvertti ja hyvin stressiherkkä. Kärsin myös oikeasti todella paljon äänistä. No onneksi lapsi on omani, eli varsin rauhallinen ja vähämeluinen tapaus. Ja ehkä tärkein asia: ollaan alusta asti kiinnitetty huomiota hyviin nukkumistapoihin eli opetettu lapsi vauvasta asti hyväksi nukkujaksi. Levänneisyys auttaa kestämään stressiä ja kuormitusta.
Olen todella onnellinen, että uskaltauduin äidiksi. Se rakkaus, mitä omaa lasta kohtaan tuntee, on vain ihmeellisintä ja merkityksellisintä mitä olla voi. Tietenkin vanhatkin asiat elämässä ovat vielä tärkeitä, mutta kyllä vanhemmuus avaa vain sydämen ja maailman niin eri tavalla, ettei mikään ikinä. Luulen, että ihmiset jättävät monesti lapset hankkimatta pelon takia, vaikkei sitä ehkä myöntäisi edes itselleen. Sulla ap on vielä onneksi useampi vuosi jolloin voit tehdä muita asioita mitkä sulle on tärkeitä (koska ruuhkavuodet tietenkin rajoittaa omia menoja). Älä ainakaan pelon takia jätä lapsia hankkimatta. Se rakkaus on suurempi palkinto kuin mikään lasten tuoma hankaluus tai epämukavuus voi koskaan olla <3
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni on niin käsittämättömän rakas, etten voi katua hetkeäkään lasten hankkimista. Elämä on ollut raskasta ja ilman lapsiani olisin tappanut itseni aikapäiviä sitten.
Näin. Itsekin koen, että minun oletetaan olevan vastuussa äidin henkisen tasapainon kannattelusta.
On se hyvä kun on hankittu toisen omaa etua varten. Mitään omaa tahtoa minulla ei sitten saakaan olla, jos se on äidin etua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni on niin käsittämättömän rakas, etten voi katua hetkeäkään lasten hankkimista. Elämä on ollut raskasta ja ilman lapsiani olisin tappanut itseni aikapäiviä sitten.
Näin. Itsekin koen, että minun oletetaan olevan vastuussa äidin henkisen tasapainon kannattelusta.
On se hyvä kun on hankittu toisen omaa etua varten. Mitään omaa tahtoa minulla ei sitten saakaan olla, jos se on äidin etua vastaan.
No toinen lapsi ei nähtävästi ole ihan niin rakas, joten hänet on sentään säästetty yhtä suurelta taakalta kuin tuo toinen :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Miksi ihmeessä kyselet tällaista monessa ketjussa? Mitä se sinulle kuuluu?
Miksi ihmeessä kysyt tällaista tässä ketjussa? Mitä se sinulle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran, velat huutavat kitapurje lepattaen, miten väärin on kun suomalaiset lisääntyy, tänne pitäisi ottaa 20 miljoonaa kivienheittelijää tilalle.
Miten tähän kansalaisuus liittyy? Miksi se pitää aina vetää mukaan asioihin joita se ei koske. Jos olet suomalainen, pystyt päättämään suomalaisen lisääntymisestä, jos olet amerikkalainen, pystyt päättämään amerikkalaisen lisääntymisestä.
Huoh.
Tämä. Kyse on ihmisistä, joita maapallolla on liikaa. Ei keinotekoisista rajoista meihin ja "muihin".
Näiden kansalaisuuksista paasaavien "logiikan" mukaan jos maapallon jakaa Suomen kokoisiin segmentteihin, niin silloin kenenkään ei tarvitse piitata, vaan voivat porsia vimmatusti alapäät hoosiannaa huutaen.
Koska eihän siinä segmentissä ihmisiä ole liikaa.
Luulin pienestä asti olevani vela enkä koskaan ole pitänyt muiden lapsista. Nyt kolmekymppisenä olen alkanut kaipaamaan omaa perhettä - ei siis ole varsinaisesti vauvakuume, vaan haluaisin elämääni rakastavan kumppanin ja lapsen/lapsia. Tuntuu, että elän merkityksetöntä nautintohakuista elämää, joka on vuosi vuodelta samaa. Haluaisin seurata uuden sukupolven kasvua, kokea erilaisia elämäntilanteita ja saada jotain toivoa, että elämä jatkuu ja maapallosta kannattaa pitää vielä huolta. Haluaisin kokea sellaisen parisuhteen ja rakkauden, että kumppanini tahtoisi sitoutua minuun perheen muodossa.
Itseasiassa en tykkää kaikista lapsista. Sisarusteni lapsissakin on yksi, josta en pitänyt enkä pidä nyt aikuisenakaan, tulemme kuitenkin toimeen ja mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä mukavampi hänestä näyttää tulevan. En pitänyt myöskään kaikista lastemme kavereista, mutta se johtui enimmäkseen siitä, että heidät oli kasvatettu huonosti, joten käytös oli sen mukaista. Ihan sama aikuisten suhteen, en pidä kaikista, mutta tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa. Mitenkähän munasarjat huutavat onnesta? Hmmm.
Oletko sitä mieltä, että jos täällä sanon, että pidän ystäväni elämää tylsänä, hän siitä varmaan jotenkin nyt kärsii? En tietenkään sano sitä hänelle itselleen, en, vaikka hän on joskus sanonut, että hän ei jaksaisi päivääkään minun elämääni. Välillä hän on myös valittanut, että hänen elämässään ei ole mitään sisältöä, kaikki toistuu samanlaisena päivästä toiseen: aamulla töihin, päivä tylsää ja raskasta työtä, illat telkkarin ääressä, koska on töistä niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään. Olen yrittänyt ehdotella, että jospa lähtisi opiskelemaan uuden ammatin johonkin kevyemmälle alalle. Olen myös houkutellut häntä kanssani joogaan, patikointiretkille, uimaan, taidenäyttelyihin yms., mutta häntä ei kiinnosta. Olenkin alkanut epäillä, että onkohan ystäväni vähän masentunut. Ja ei, en ajattele, että se johtuisi lapsettomuudesta.
Minkähänlainen on elämäntapamamma? On ihan luonnollista hankkia lapsia, epäluonnollistahan on että niitä ei synny. Luontohan pyrkii siihen, että lajit lisääntyvät. On silti ihan ok, että ne, jotka eivät lapsia halua, eivät niitä hanki. Jopa suotavaa. On ihan liikaa lapsia, joista vanhemmat eivät jaksa/halua/viitsi pitää huolta. Vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ei todellakaan ole mitään vikaa. Ja suorittajaa minusta ei saa tekemälläkään. Periaatteeni on ollut aina, että asialliset hommat hoidetaan ja muuten eletään kuin ellun kanat.