Lue keskustelun säännöt.
Lastenhankinta arveluttaa - ajatuksia vanhemmilta ja (vapaaehtoisesti) lapsettomilta?
Epäilyksen peikko
20.08.2020 |
Vanhemmat: Mistä tiesit, että haluat tulla vanhemmaksi? Haaveilitko vanhemmuudesta ja lapsista jo kauan ennen hankintaa? Koska päätit tulla vanhemmaksi? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Vapaaehtoisesti lapsettomat: Koska tunsit, että vanhemmuus ei ole sinulle? Puuttuiko sinulta lapsihaaveet ja -haaveilut tai vaikka hoivavietti? Koska päätit, että et hanki lapsia? Päädyitkö ikinä katumaan päätöstäsi?
Olen 23-vuotias (nais)opiskelija. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon omaa suhtatumistani vanhemmuteen (eritoten äitiyteen), lapsiin ja niiden hankintaan. Aloin pohtia vapaaehtoista lapsettomuutta itsekseni lukioikäisenä - ennen sitä ajatukseni oli lähinnä, että lasten hankinta on vain väistämätön asia elämässä joka täytyy jossakin kohtaa hoitaa "pois alta", koska niin vain kuuluu tehdä.
En ole koskaan erityisemmin haaveillut lapsista, ja huomaan ajattelevani lastenhankintaa vain lähinnä teknisten asioiden kautta; miten pitäisin suomen kielen ja kulttuurikokemuksen vahvana esimerkiksi ulkomailla asuessa, millaisia nimiä valitsisin ja mitä asioita lasten hankinta väistämättä vaikeuttaisi. En ole varma tiedänkö edes miltä tuntuu kaivata äitiyttä tai lapsia, koska en liitä omien lasten hankintaan hyviä tai helliä tunteita, lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Kun taas sitten haaveilen, ovat päiväuneni lähinnä uralähtöisiä. Olen siinä mielessä hyvin onnekas, että olen löytänyt intohimoni ja menen läpi vaikka harmaan kiven voidakseni toteuttaa koulutukseen ja työelämään liittyviä unelmia.
Minulla on nuorempien sisarusteni kanssa paljon ikäeroa, joten he ovat molemmat vielä aika pieniä lapsia (päiväkoti- ja alakouluikäinen). Rakastan heitä hurjan paljon, ja on aivan ihana nähdä miten he kasvavat ja kehittyvät. Vaikka en usein heitä näe, osaan hassutella ja olla heidän kanssaan. Huomaan kuitenkin myös väsyväni hyvin nopeasti, ja tuntuu jopa että joka kerta kun näen heitä, epäilys omasta lastenhankinnasta vain kasvaa. Minulta löytyy hoivaviettiä heille (varmaankin juuri tuon sisarussuhteen takia), mutta muiden lapsien kanssa juttu onkin vähän kinkkisempi. Lapset eivät yleisesti ottaen ole mielestäni erityisen "söpöjä", ja yleensä vain lähinnä ärsyynnyn vieraiden lapsien läsnäolosta (en tietenkään mainitse tätä ääneen, ei se ole lasten vika).
Minulla on myös muutamia ominaisuuksia, jotka pistävät lastenharkinnan arveluttamaan entisestään. Olen aina ollut kotielämässä stressiherkempi kuin esim. muut sisarukseni ja muutenkin herkkä ylimääräiselle metelille (huuto, liikenne yms.). Vaikkakin tiedostan tämän ja olen tehnyt paljon työtä ylimääräisen "napsahtelun" eliminoimiseksi, pelkään että vanhemmuuden väsymys toisi tämän puolen minusta esiin ja lapseni joutuisivat kärsimään siitä (sen enempää tähän paneutumatta: oma lapsuudenkotini oli kaikin puolin hyvin problemaattinen ja epävakaa mm. päihdeongelmineen, ja en halua pistää ketään siihen samaan tilanteeseen ja ympäristöön jossa minun piti kasvaa). Tämänhetkinen epävarmuus maailmantilanteesta ja tulevasta globaalista talouskriisistä ei myöskään varsinaisesti helpota.
Haluaisinkin nyt kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia liittyen tähän ja ylläoleviin kysymyksiin. Olisi myös tosi kiva kuulla eri sukupolvien edustajien näkemyksiä ja suhdetta omaan lapsenhankintaan tai hankkimatta jättämiseen. Tiedän että kysymykseni on lähinnä suunnattu vanhemmille ja veloille, mutta myös lapsettomien ajatukset ovat totta kai tervetulleita.
Kommentit (364)
En suosittele lasten hankintaa kenellekään. Avioero tulee niin monelle nykyään, niin kävi myös minulle. Itse olisin halunnut tarjota lapsille hyvän ja turvallisen lapsuuden, josta ponnistaa vahvana kohti maailmaa. Heidän lapsuus olikin hyvä tuon vajaan 10 vuoden ajan. Lasten näkökulmasta ei parempaa olisi voinut ollakaan, eikä meilläkään liitossa ongelmia ollut. Sitten täysin yllättäen, ex vaimoni ihastui toiseen, hajoitti perheemme, otti avioeron ja toi isäpuoleksi lapsille tuon uuden ukkonsa. Nyt tilanne on se, että joudumme viemään lapsen terapiaan, kun hän ei pärjää näiden aiheutuneiden asioiden kanssa. Mitään ongelmia ei aiemmin ollut. Ei riitoja, ei mitään. Sitten ex sekosi tai jotain. Sääli.
En olisi itsekään lapsiani tehnyt, jos olisin tiennyt tämän, ettei toiseen voi luottaa, eikä hän kykene sitoutumaan lasten kasvatukseen ydinperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele lasten hankintaa kenellekään. Avioero tulee niin monelle nykyään, niin kävi myös minulle. Itse olisin halunnut tarjota lapsille hyvän ja turvallisen lapsuuden, josta ponnistaa vahvana kohti maailmaa. Heidän lapsuus olikin hyvä tuon vajaan 10 vuoden ajan. Lasten näkökulmasta ei parempaa olisi voinut ollakaan, eikä meilläkään liitossa ongelmia ollut. Sitten täysin yllättäen, ex vaimoni ihastui toiseen, hajoitti perheemme, otti avioeron ja toi isäpuoleksi lapsille tuon uuden ukkonsa. Nyt tilanne on se, että joudumme viemään lapsen terapiaan, kun hän ei pärjää näiden aiheutuneiden asioiden kanssa. Mitään ongelmia ei aiemmin ollut. Ei riitoja, ei mitään. Sitten ex sekosi tai jotain. Sääli.
En olisi itsekään lapsiani tehnyt, jos olisin tiennyt tämän, ettei toiseen voi luottaa, eikä hän kykene sitoutumaan lasten kasvatukseen ydinperheessä.
Miten se mies kehtasi viedä lapsilta äidin :(((((((((
Vierailija kirjoitti:
En suosittele lasten hankintaa kenellekään. Avioero tulee niin monelle nykyään, niin kävi myös minulle. Itse olisin halunnut tarjota lapsille hyvän ja turvallisen lapsuuden, josta ponnistaa vahvana kohti maailmaa. Heidän lapsuus olikin hyvä tuon vajaan 10 vuoden ajan. Lasten näkökulmasta ei parempaa olisi voinut ollakaan, eikä meilläkään liitossa ongelmia ollut. Sitten täysin yllättäen, ex vaimoni ihastui toiseen, hajoitti perheemme, otti avioeron ja toi isäpuoleksi lapsille tuon uuden ukkonsa. Nyt tilanne on se, että joudumme viemään lapsen terapiaan, kun hän ei pärjää näiden aiheutuneiden asioiden kanssa. Mitään ongelmia ei aiemmin ollut. Ei riitoja, ei mitään. Sitten ex sekosi tai jotain. Sääli.
En olisi itsekään lapsiani tehnyt, jos olisin tiennyt tämän, ettei toiseen voi luottaa, eikä hän kykene sitoutumaan lasten kasvatukseen ydinperheessä.
Aika surullista että olisit jättänyt ne tekemättä jos olisit tiennyt ettei pyhää ydinperhettä olekaan luvassa ainakin 18 vuotta. Muistathan kertoa lapsillesi että nykyään kadut heidän olemassaoloaan kun kaikki ei mennyt kuin saduissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuusko teitä pelottaa noin paljon, että unelmat pitää laittaa sen takia sivuun? Itse otan joka ikinen päivä riskin kuolla ihan vain astumalla kotoa ulos. Kotiinkin on moni kuollut. Jopa nukkuessaan. Silti en pelkää herätä, hypätä auton rattiin, tehdä asioita, olla ja elää omannäköistä elämääni. Pelko ei määrittele sitä kuka olen tai miksi haluan tulla.
Jos haluan lapsen, teen sen toteuttaakseni unelmani. En jätä toteuttamatta tätä unelmaa vain sen takia, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua ikäviä asioita.
Tiesitkö, että se lapsi on ihan erillinen ihminen, eikä tupsahda tähän maailmaan toteuttamaan sinun unelmiasi. Entäs se lapsi, mikä hänen unelmansa mahtaa olla?
Mikä sinun unelmasi oli kun synnyit entä mikä se on nyt? Lapseni voi hyvin, kiitos vain. Unelmani oli kokea äidinrakkaus ja se toteutui jo heti synnytyksessä. En elä elämääni lapsen kautta, jos sitä vihjaat.
Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?
Eli et käytä mitään ehkäisyä ja harrastat miehesi kanssa seksiä aina kun se on mahdollista? Every sperm is sacred?
En laske siittiöitä ja munasoluja lapsiksi.
No mikä se sitten on tämä "syntymätön lapsi" jota tässä niin kovasti säälitellään? Ilmeisesti se on hormoonihuuruisten mammojen mielestä kuitenkin joku olemassa oleva ja jopa tunteva olento, kun on niin surullinen kun ei ole päässyt syntymään, niin millä olemisen tasolla hän siis on? Ja miksi vain meillä lapsettomilla ihmisillä on näitä syntymättömiä olemassa olevia lapsia jossakin itkemässä? Kun ei kerran lapsia tehneetkään ole jokaiselle lapselle antaneet mahdollisuutta tulla ihan fyysisestikkin oleviksi?
En puhu mistään siittiöistä. Vaan ajatuksesta hankkiako vai eikö lapsi. Jos päättää jättää hankkimatta lapsen vain sen takia, että ei itse tiedä haluaako se kyseinen lapsi tähän maailmaan enää, niin se lapsi jää syntymättä tähän maailmaan. Ihmettelen vain, mitä niin kamalaa on tulossa, että kukaan ei halua elää täällä esimerkiksi 20 vuoden päästä? Tai mikä oletus, että tulevilla lapsilla ei voisi olla elämäniloa ja onnellista elämää?
Eli lapsi muuttuu mielestäsi olemassaolevaksi ihmiseksi pelkästään sillä, että joku miettii, että tekisikö lapsen? Nämä taitaa nyt olla jotain henkimaailman juttuja/uskonnollisia juttuja, joita en muutenkaan ymmärrä.
No ainakaan minun vuokseni ei ole tällainen olematon lapsi pahoittanut mieltänsä, kun en ole koskaan edes harkinnut, että tekisinkö lapsia. Mutta voi sitä siivekästä sateenkaaren väristä tiikeriparkaa :( Nyt se on jossain murheissaan.
En edelleenkään puhu mistään MIELIKUVITUSLAPSISTA! Vaan lasten lukumäärästä!
Voit tehdä kaksi pizzaa, mutta teitkin vain yhden. No missä se toinen pizza on? Ei missään, koska sitä ei ole olemassa! Mutta olisi voinut olla, jos olisit tehnyt sen.
Tuo ei silti tarkoita, että tekemätön pizza leijuu näkymättömänä jossain henkimaailmoissa. Haloo nyt.
Et sinä esitäkkään pitsasta tällaisia lauseita "Mikä oikeus vain meillä nyt olemassaolevilla ihmisillä on elää ja kokea elämä? Miksi se pitää kieltää syntymättömiltä lapsiltamme?", että mikä oikeus meillä on olla ja elää ja kokea elämä, mutta se toinen pitsa jäi nyt sitten syntymättä koska julmasti ja laiskuuttamme estämme sitä olemasta olemassa?
Jos toinen pitsa jää tekemättä, toteat vaan että, no nyt sitten syömme tätä yhtä pitsaa, joka on olemassa.
No kun tuntuu ettei tänne saisi tehdä lapsia. Kuin se olisi kiellettyä. Kysyin miksi se on kiellettyä? Mikä etuoikeus meillä on elää elämä, mutta emme saa antaa mahdollisen jälkikasvumme sitä kokea? Haluan vain syyn, miksi lapsen tekeminen tähän maailmaan nostattaa niin paljon negatiivisia tunteita.
Täh? Missä ihme paikassa oikein asut, jos sua on kielletty ja estetty lisääntymästä niin halutessasi?
Jos joku toinen päättää olla tekemättä lapsia, niin se ei ole mikään henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan, ei edes silloin vaikka toinen perustelee valintaansa olla tekemättä lapsia jollakin asialla, joka aiheuttaa sinulle pahanmielen kun et tajunnut sitä ajatella ennen lasten tekemistä. En usko, että nämä ajatukset haittaisi yhtäkään täysin valinnasta varmaa ihmistä, joten siitäkin syystä lasta harkitsevan on hyvä nämä ajatukset tietoonsa saada, varsinkin kun itse niitä tässä vielä kyseli.
Tehän täällä jankkaatte kuinka on itsekästä antaa yhdellekään lapselle elämä kysymättä lapsen mielipidettä haluaako syntyä tai mikä on lapsen unelma. Kukaan ei ole täällä yrittänyt kääntää lapsetonta hankkimaan lasta. Ettekä ole vieläkään kertonut, mitä niin pahaa on tulossa, että vanhuksena omien lasten hankinta kaduttaa?
Eihän kellään ole kristallipalloa, itse yhdessä viestissä jo mainitsin, että maailma ei ole rikastunut vaan päinvastoin, köyhempi kuin koskaan, sitä ei tietenkään kukaan huomioinut, mutta siinä on esimerkiksi yksi syy. Ihminen joka tekee lapsen, on myös vastuussa siitä, että on sen lapsen tähän maailmaan saattanut vallitsevassa tilanteessa, en ymmärrä miten kukaan uutisia lukeva voi olla niin sokaistunut, ettei ole mitään erittäin pahoja varoitusmerkkejä sieltä joukosta bongannut?
Ihmisiä on 7 miljardia ja luku kasvaa vain kasvamistaan, maapallon sietokyky on ylitetty jo aikaa sitten, on varmasti todella vaikea perustella valintaansa lisätä ihmisten määrää tässä tilanteessa, eikä siinä mitään, mutta jotku ihmiset haluavat tämänkin asian huomioida (huom, en ole yksi heistä, en haluaisi lapsia muutenkaan, vaikka maailman tilanne olisi kuinka hyvä).
Mitä on tulossa? Ääriolosuhteet lisääntyvät, jossakin ei sada ja jossakin sataa liikaa, kun elinolot huononevat lähtee ihmismassat liikkeelle, kun resurssit vähenevät niistä tulee kilpailua ja koska on kyse elämästä ja kuolemasta, se kilpailu on sitten epätoivoista, samoin sairaudet liikkuvat ihmissojen mukana ja köyhyys ja nälänhätä lisäävät myös sairauksien liikkumista eläimistä ihmisiin (kuten jo nähdään).
Eläinlajeja katoaa, tämä ei ole mikään pikku juttu, koska tarkoittaa sitä, että yksikin pieni muutos ympäristössä niin olemme nopeasti pulassa, on kyse myös ketjureaktiosta, homelajeja kun katoaa, katoaa niitä syövät hyönteiset ja kasvit ja niitä syövät hyönteiset ja niitä syövät hyönteiset, linnut, kalat ja muut eläimet ja niitä syövät jne.jne. ongelmat moninkertaistuvat myös tätäkin kautta ja tämä taas voi vaikuttaa mm. ihmisten kotieläimiin, ihmisten viljelyksiin, jopa suoraan ihmisten omaan terveyteen.
Ymmärrän, jos on halu pitää kiinni siitä että kaikki kääntyy "parhain päin", mutta aika epätoivoiselta se tuntuu ja sen myös tajuaa jokainen vähänkään asioista perillä oleva ihminen. Tietenkin voi olla hyvä tuuri, tosiTOSI hyvä tuuri, ettei se kamelin selkä katkea vielä seuraavan sukupolven kohdalla ja VOI olla mahdollista, että tarpeeksi moni tajuaa olla lisääntymättä niin, että maailman väkiluku saadaankin vähenemään ihan sitä kautta, mutta sekin edellyttää, että osa ihmisistä tekee sen "uhrauksen" että jättää siirtämättä geeninsä eteenpäin.
Nyt menee jo vähän ap:n kysymyksen ohi, mutta koska maailman väkiluku kasvaa koko ajan ja on edelleen ihmisiä, jotka haluavat lapsia - tai sitten niitä "vaan tulee" - niin eikö olekin vaan hyvä asia, että jotkut jättävät tietoisesti lisääntymättä? Sehän tarkoittaa vähemmän ihmisiä samoille resurssiapajille koulutuksesta, asumisesta, työstä, ruoasta, ihmissuhteista, elintilasta jne.
Sanotaan vaikka esimerkkinä, että resursseja on 6 kpl. Onko parempi, että kaikki pukkaavat siihen resurssiin lisää ihmisiä niin, että heitä on 20, vai onko parempi, että osa tieten tahtoen omasta halustaan jättäytyy pois pukkaamasta sinne uusia ihmisiä, joilloin 6kpl resursseista pitäisi riittää jaettavaa 10 ihmisille - tai utopistisen todella hyvässä tilanteessa 4 ihmiselle?
Lisääntyneille vanhemmille on itse asiassa eduksi, jos mahdollisimman moni muu ei lisäänny.
Unohdamme, kuten lainaamani kirjoittaja ilmaisi, että me olemme osa luontoa. Luonnossakin on raja, jonka jälkeen ylikasvanut populaatio alkaa kärsiä ja luonto pyrkii karsimaan populaatiosta liiat pois yleisen tasapainon nimissä. Toisin kuin ihminen, luonto pyrkii aina korjaamaan tasapainonsa, mutta se ei oikein onnistu, jos siellä on 20 henkilö tappelemasta 6kpl resursseista, joita maapallo yrittää tasapainottaa.
Jos osa ihmisistä päättää olla lisääntymättä, sen syntymättömän lapsilukumäärän täyttää sitten nämä hullut lapsinarkomaanit joille ei yksi, kolme, eikä välttämättä viisikään lasta riitä.
Olen pohtinut keväällä, että kuinka moni lapsi jäi saamatta alkuaan, kun suviseuroja ei järjestetty. Uskovaiset lisääntyy lisääntymättömienkin puolesta.
En ole koskaan ollut erityisen äidillinen tai ”hoivaaja-tyyppiä” enkä myöskään erityisemmin välittänyt muiden lapsista. Kuitenkin minulle on aina ollut selvää, että haluan omia lapsia. Nyt olen pienen vauvan tuore äiti ja minusta on ihanaa seurata miten oma lapsi kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Miten mielenkiintoista onkaan saada seurata, millaisia ihmisiä omista lapsista kasvaa!
Toki välillä väsyneenä saattaa kadehtia lapsettomien kavereiden hienoja ravintolaillallisia, matkoja yms. Mutta en minä paikkaani heidän kanssaan vaihtaisi, koska itselläni on jotain paljon arvokkaampaa. Elämä tuntuisi varmasti pitemmän päälle merkityksettömältä ilman lapsia. Tuntuisi myös kurjalta vanhana, kun ympärillä ei olisi perhettä. Haaveeni on sitten joskus vanhempana viettää sukujouluja lapset ja lapsenlapset ympärilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sinänsä koskaan haaveillut perheestä. En itse kasvanut ydinperheessä vaan yh:n lapsena.
Kuitenkin kaksi lasta olen saattanut maailmaan. Ovat vielä ihan pieniä.
Koen että tämä on antoisaa ja täyttymyksellistä, mutta todella kokonaisvaltaista ja aikaavievää, haluan silti pitää lapset kotihoidossa.
Aion kouluttautua uudelleen parempaan ammattiin. Mutta perhe menee tässä edellä, mielestäni maailmassa ei ole tärkeämpää kuin nuo pienet ihmeet joiden kanssa pysähtyä köllöttelemään peiton alle.
Elämä on häilyvä, ja saavutukset toissijaisia.
Myös vähällä voi pärjätä, mutta se on valinnoista kiinni. Meillä ei esim ole autoa vieläkään.
Haluan kuitenkin läsnäolon lisäksi tarjota lapsille elämyksiä ja vakautta niissä raameissa mitä nykyään on mahdollista.
Olen toistaiseksi unohtanut suuremmat suunnitelmat ja keskityn elämään päivä kerrallaan. Se on tuonut keveyttä ja tasapainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Juuri näin. Lisäksi vapaaehtoinen lapseton uhkaa lapsia synnyttäneen naisen parisuhdetta: pelkäävät, että varastavat miehen.
Naiset jotka eivät halua lapsia ovat luonteeltaan maskuliinisempia ja myös tutkitusti maskuliinisemman näköisiä/rumia. Joku poikkeus saattaa olla, mutta hän ei varmasti kirjoita tätä sontaa AV:lla eli se et ole sinä eikä kukaan joka kommenttejasi peukuttaa :'D
:D
Tämä on itseasiassa tutkittua tietoa, naiset joilla on feminiiniset kasvonpiirteet, hyvä vartalo, mielenterveys kunnossa ja ovat hedelmällisiä, toivovat lapsia ja kauniimpi nainen enemmän kuin rumempi.
Tätä ei olla vertailtu tutkimuksissa, mutta näkeehän sen tänäkin päivänä - koskaan aiemmin joka toinen ei ole ollut ruma ihrapallo ja koskaan aiemmin ei olla haluttu näin vähän lapsia. Koskaan lapsi ei olla haluttu kymmenittäin, mutta on haluttu kuitenkin. Kansa tyhmenee ja lihoo ja lapsia ei haluta. Täällä velat vakuuttelevat, että lapset on ne jotka aiheuttavat kaiken kurjuuden elämässä. Kuitenkin ennen ihmiset, naisetkin, olivat onnellisempia, paremmassa kuosissa, kauniimpia ja lapsiakin saatiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisikymppinen ja lapset alkavat olla aikuisia. Nuorin on juuri muuttamassa pois kotoa ja jäämme miehen kanssa kahdestaan. Eli olemme siinä tilanteessa taas, jossa olimme n. 25 v sitten. Minulle perhe-elämä on ollut mahdottoman onnellista ja rikasta aikaa ja tokihan se edelleen jatkuu, erilaisena vain. Toivon kovasti saavani joskus lastenlapsia ja onneksi lapsillamme on ainakin toiveissa saada lapsia.
Ihan lapsesta asti ajattelin haluavani äidiksi, olin kova hoivaamaan nukkevauvoja ja leikkimään kotia. Olin perheeni kuopus ja tulin tädiksi jo ennen teini-ikää ja hoidin ahkerasti sisarusteni lapsia ja olen heidän kanssaan edelleen läheinen. En ole koskaan, hetkeäkään katunut lapsia, perhe on elämäni tärkein asia, tunnen sen rikastuttavan elämääni todella paljon. Elämä ilman perhettä tuntuisi tyhjältä. Yksi ystäväni on vela ja kun seuraan hänen ja miehensä elämää, se vaikuttaa minusta hirveän tylsältä ja tasapaksulta. Mutta heille se näyttää olleen hyvä valinta ja minusta jokaisella on oikeus tehdä niin kuin haluaa, eikä heidän omasta mielestään heidän elämänsä varmasti ole tylsää. Olemme oikein hyviä ystäviä.
Ainoa vaikea ja raskas asia on ollut oman ajan ja rauhan puute, silloin kun kaikki lapset olivat pieniä. Olen aina viihtynyt hyvin yksin ja kaipaan yksinoloa ja täydellistä hiljaisuutta. No, on sitä nyt sitten taas ollut jo vuosien ajan riittävästi. Tunnen, että olen kasvanut ihmisenä lasten myötä, he ovat opettaneet minulle paljon ja pinnani on paaaljon pidempi nyt kuin nuorena.
En lähde kenellekään sanomaan pitäisikö hankkia lapsia vai ei. Sinulla on vielä vuosia aikaa miettiä ja tunnustella. Kuuntele sydämesi ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan lapsesta asti ajattelin haluavani äidiksi, olin kova hoivaamaan nukkevauvoja ja leikkimään kotia. Olin perheeni kuopus ja tulin tädiksi jo ennen teini-ikää ja hoidin ahkerasti sisarusteni lapsia ja olen heidän kanssaan edelleen läheinen. En ole koskaan, hetkeäkään katunut lapsia, perhe on elämäni tärkein asia, tunnen sen rikastuttavan elämääni todella paljon. Elämä ilman perhettä tuntuisi tyhjältä. Yksi ystäväni on vela ja kun seuraan hänen ja miehensä elämää, se vaikuttaa minusta hirveän tylsältä ja tasapaksulta. Mutta heille se näyttää olleen hyvä valinta ja minusta jokaisella on oikeus tehdä niin kuin haluaa, eikä heidän omasta mielestään heidän elämänsä varmasti ole tylsää. Olemme oikein hyviä ystäviä.
Taidat olla tätä ihmistyyppiä jota en ole koskaan tajunnut, sellainen joka tykkää kaikista lapsista siksi että ne on lapsia, persoonasta viis. Tykkäätkö myös kaikista aikuisista vai onko se lasten avuttomuus se mikä sai aina äidillisen hoivaviettisi ja munasarjasi huutamaan onnesta?
Ps olet hirveän hyvä ystävä kun pidät ystäväsi elämää tylsänä. Kaikki eivät ole sellaisia suorittajia kuten sinä ja muut elämäntapamammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Juuri näin. Lisäksi vapaaehtoinen lapseton uhkaa lapsia synnyttäneen naisen parisuhdetta: pelkäävät, että varastavat miehen.
Naiset jotka eivät halua lapsia ovat luonteeltaan maskuliinisempia ja myös tutkitusti maskuliinisemman näköisiä/rumia. Joku poikkeus saattaa olla, mutta hän ei varmasti kirjoita tätä sontaa AV:lla eli se et ole sinä eikä kukaan joka kommenttejasi peukuttaa :'D
:D
Tämä on itseasiassa tutkittua tietoa, naiset joilla on feminiiniset kasvonpiirteet, hyvä vartalo, mielenterveys kunnossa ja ovat hedelmällisiä, toivovat lapsia ja kauniimpi nainen enemmän kuin rumempi.
Tätä ei olla vertailtu tutkimuksissa, mutta näkeehän sen tänäkin päivänä - koskaan aiemmin joka toinen ei ole ollut ruma ihrapallo ja koskaan aiemmin ei olla haluttu näin vähän lapsia. Koskaan lapsi ei olla haluttu kymmenittäin, mutta on haluttu kuitenkin. Kansa tyhmenee ja lihoo ja lapsia ei haluta. Täällä velat vakuuttelevat, että lapset on ne jotka aiheuttavat kaiken kurjuuden elämässä. Kuitenkin ennen ihmiset, naisetkin, olivat onnellisempia, paremmassa kuosissa, kauniimpia ja lapsiakin saatiin.
Taidat vetää kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, niin monta omituista asiaa mainitset kommentissasi. Jos joka toinen on ruma ihrapallo, niin siihen mahtuu aika monta vanhempaa enemmän kuin lapsetonta. Ja mikäli itsestäänselvyyksistä pitää muistuttaa, "ennen vanhaan" ehkäisymenetelmät eivät olleet yhtä kehittyneet ja lapsia todellakin hankittiin vain koska niin kuului tehdä, jatkamaan tilaa jne. Prosessoitua ruokaa ei myöskään ollut niin tarjolla ja ruumiillista työtä tehtiin aivan eri lailla kuin nykyään.
Valinnanvapauden myötä myös lapsettomuus lisääntyy, ja siihen ei kyllä liity kenenkään ulkonäkö mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Juuri näin. Lisäksi vapaaehtoinen lapseton uhkaa lapsia synnyttäneen naisen parisuhdetta: pelkäävät, että varastavat miehen.
Naiset jotka eivät halua lapsia ovat luonteeltaan maskuliinisempia ja myös tutkitusti maskuliinisemman näköisiä/rumia. Joku poikkeus saattaa olla, mutta hän ei varmasti kirjoita tätä sontaa AV:lla eli se et ole sinä eikä kukaan joka kommenttejasi peukuttaa :'D
:D
Tämä on itseasiassa tutkittua tietoa, naiset joilla on feminiiniset kasvonpiirteet, hyvä vartalo, mielenterveys kunnossa ja ovat hedelmällisiä, toivovat lapsia ja kauniimpi nainen enemmän kuin rumempi.
Tätä ei olla vertailtu tutkimuksissa, mutta näkeehän sen tänäkin päivänä - koskaan aiemmin joka toinen ei ole ollut ruma ihrapallo ja koskaan aiemmin ei olla haluttu näin vähän lapsia. Koskaan lapsi ei olla haluttu kymmenittäin, mutta on haluttu kuitenkin. Kansa tyhmenee ja lihoo ja lapsia ei haluta. Täällä velat vakuuttelevat, että lapset on ne jotka aiheuttavat kaiken kurjuuden elämässä. Kuitenkin ennen ihmiset, naisetkin, olivat onnellisempia, paremmassa kuosissa, kauniimpia ja lapsiakin saatiin.
Lapset aiheuttavat kaiken kurjuuden elämässä? Keksit omiasi tai et ymmärrä lukemaasi. Jos lapsen haluaa, se luultavimmin ja toivottavasti ei todellakaan ole sille henkilölle kurja asia. Kurjaa se tosiaan saattaisi olla velalle, kun sitä lasta ei halua. Jos lasta ei itse halua, se ei ole mitenkään henkilökohtaisesti maailman kaikkien lasten syytä, joten ei kannata lasten puolesta närkästyä niin kovin.
Eikö se nyt ole hyvä asia, että on ihmisiä, tässä tapauksessa veloja, joilla on hyvä itsetuntemus ja jotka ovat harkinneet tätä asiaa erityisen tarkkaan, jotta säästytään sellaisiltakin ongelmilta, joita aiheuttavat ihmiset, jotka eivät asiaa ole harkinneet pätkän vertaa ja tulokset näkyvät huostaanottoluvuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat tosi ihania. Olen erakkoluonne, enkä mikään perinteinen nainen, mutta ihanaa on, tunnen että elämän puussa on uusia raikkaita silmuja. Ihmettelen myös monien naisten pelkoa yksinhuoltajuudesta. Jos on töitä ja asuu jossain järjevässä paikassa, miestä ei välttämättä tarvitse. On kivaa olla lasten kanssa ja kun he vähän kasvavat, voi taas deittaillakin. Lapseni ovat paras ihmissuhteeni koko elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Juuri näin. Lisäksi vapaaehtoinen lapseton uhkaa lapsia synnyttäneen naisen parisuhdetta: pelkäävät, että varastavat miehen.
Naiset jotka eivät halua lapsia ovat luonteeltaan maskuliinisempia ja myös tutkitusti maskuliinisemman näköisiä/rumia. Joku poikkeus saattaa olla, mutta hän ei varmasti kirjoita tätä sontaa AV:lla eli se et ole sinä eikä kukaan joka kommenttejasi peukuttaa :'D
:D
Tämä on itseasiassa tutkittua tietoa, naiset joilla on feminiiniset kasvonpiirteet, hyvä vartalo, mielenterveys kunnossa ja ovat hedelmällisiä, toivovat lapsia ja kauniimpi nainen enemmän kuin rumempi.
Tätä ei olla vertailtu tutkimuksissa, mutta näkeehän sen tänäkin päivänä - koskaan aiemmin joka toinen ei ole ollut ruma ihrapallo ja koskaan aiemmin ei olla haluttu näin vähän lapsia. Koskaan lapsi ei olla haluttu kymmenittäin, mutta on haluttu kuitenkin. Kansa tyhmenee ja lihoo ja lapsia ei haluta. Täällä velat vakuuttelevat, että lapset on ne jotka aiheuttavat kaiken kurjuuden elämässä. Kuitenkin ennen ihmiset, naisetkin, olivat onnellisempia, paremmassa kuosissa, kauniimpia ja lapsiakin saatiin.
Taidat vetää kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, niin monta omituista asiaa mainitset kommentissasi. Jos joka toinen on ruma ihrapallo, niin siihen mahtuu aika monta vanhempaa enemmän kuin lapsetonta. Ja mikäli itsestäänselvyyksistä pitää muistuttaa, "ennen vanhaan" ehkäisymenetelmät eivät olleet yhtä kehittyneet ja lapsia todellakin hankittiin vain koska niin kuului tehdä, jatkamaan tilaa jne. Prosessoitua ruokaa ei myöskään ollut niin tarjolla ja ruumiillista työtä tehtiin aivan eri lailla kuin nykyään.
Valinnanvapauden myötä myös lapsettomuus lisääntyy, ja siihen ei kyllä liity kenenkään ulkonäkö mitenkään.
En ole tuo aiemman, kiistatta typerän, kommentin kirjoittaja. Tuli kuitenkin mieleen, että kyllähän korkea estrogeenitaso vaikuttaa ulkonäköön tuoden siihen nimenomaan feminiinisiä piirteitä. Korkea estrogeenitaso vaikuttaa suotuisasti myös lisääntymiseen ihan hormonitasolla (helpompi raskautua) ja liittyy käsittääkseni myös hoivaviettiin. Jos mietitään asioita ihan biologian näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysyin tätä jo useammassa ketjussa että mitä varten ihmiset haluavat sen vauvan, mutta sain vastaukseksi vain joko ignoraamista tai raivoa.
Hankitaanko niitä "omaisuudeksi"? Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Maailma on lisäksi jo ilman kenenkään apua raskaasti liikakansoitettu.
Eiköhän useimmat hanki sen lapsen rakastettavakseen. Kun koetaan, että on jotain annettavaa pienelle lapselle, nuorelle ihmiselle. Että haluaa kasvattaa lasta, opettaa tätä, näyttää tälle maailmaa, jättää tälle omaisuutensa.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Sinun ajattelutavallasi sivistynyt ihmiskunta lakkaa olemasta ja kaikkialla on vain kaupungit kivikasoiksi muuttavia uskonkiihkoilijoita nyrkit pystyssä.
Taas kerran, velat huutavat kitapurje lepattaen, miten väärin on kun suomalaiset lisääntyy, tänne pitäisi ottaa 20 miljoonaa kivienheittelijää tilalle.
Itse olin nuorena varma, etten koskaan tule äidiksi. En halunnut menettää vapauttani, en halunnut olla vastuussa muista kuin itsestäni enkä halunnut ketään kärsimään tähän pahaan maailmaan. Olin kaveriporukastani se, joka kiivaimmin puhui lapsettomuuden puolesta. Olin, ja olen edelleen, luonteeltani introvertti nörtti, joka ahdistuu liiasta metelistä eikä ole kovin innoissaan ihmisistä ylipäätään.
SIlti olen myös yksivuotiaan lapsen äiti ja hän on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Hieman alle kolmekymppisenä tapasin miehen, jonka kanssa halusin lapsia. Vaikka olin ollut vakavissa suhteissa aiemminkin, tämä oli erilaista, ja päätimme yrittää vauvaa. Nyt olemme perhe.
En olisi halunnut vanhemmaksi yksin, enkä voi kuvitella lapseni isäksi ketään muuta kuin mieheni. Ellen olisi tavannut häntä, olisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä edelleen lapseton ja tyytyväinen elämääni sellaisena. Tiedostan toki, että elämää ei voi suunnitella loputtomiin enkä tiedä, olemmeko mieheni kanssa loppuelämäämme yhdessä. Tiedostan myös, millaisessa maailmassa elämme eikä se ole viimeisen kymmenen vuoden aikana ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Välillä olen aivan järkyttävän väsynyt ja peloissani siitä, millainen vastuu minulla äitinä tuosta pienestä ihmisestä on. Riittämättömyyden tunne on varmasti sellainen, joka seuraa varjona jokaista vanhempaa. Itse ajattelen, että se johtuu rakkaudesta - sitä haluaa antaa lapselleen kaiken, vaikka se ei olekaan mahdollista eikä ikinä ole niin täydellinen vanhempi ja ihminen kuin haluaisi olla.
Ja silti, silti olen maailman onnellisin juuri tässä hetkessä. Kaikki minut tuntevat ällistyivät raskaudestani ja moni kyseenalaisti päätökseni, mutta nyt samat ihmiset ovat kommentoineet äitiyden pukevan minua. Olen samaa mieltä: mikään muu kokemani ei ole opettanut minua kärsivällisemmäksi ja lempeämmäksi yksilöksi.
Äitinä sitä asettaa jonkun muun tarpeet omiensa edelle, joka päivä kerta toisensa jälkeen. Minulle se on tehnyt hyvää ja koen olevani parempi ihminen kuin ennen olin. Lapseni myötä olen löytänyt myös uutta kunnianhimoa kehittää itseäni. Olen utelias maailman suhteen ja nykyään näen siinä myös valtavasti kauneutta - sekin on uusi asia minulle, vanhalle pessimistille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisille lapsettomille ollaan kateellisia kun huomataan että ne ovat onnellisempia eikä ne lapset ovat tuoneet yhtään mitään sen parempaa tai kummempaa onnea kuiteskaan. Päinvastoin parisuhde on mennyt riekaleiseksi ja elämä on yhtä taistelua tyhjästä ja loppujen lopuksi suurin elää yksin loppuiän ilman parisuhdetta eikä ole muuta kuin lapset ja lapsen lapset joilla sitten enää rehvastella. Ja saa elättää niitä lapsiaan lopunikää jos eivät menesty elämässä ja jatkavat toimeentulotuella elämistä.
Juuri näin. Lisäksi vapaaehtoinen lapseton uhkaa lapsia synnyttäneen naisen parisuhdetta: pelkäävät, että varastavat miehen.
Naiset jotka eivät halua lapsia ovat luonteeltaan maskuliinisempia ja myös tutkitusti maskuliinisemman näköisiä/rumia. Joku poikkeus saattaa olla, mutta hän ei varmasti kirjoita tätä sontaa AV:lla eli se et ole sinä eikä kukaan joka kommenttejasi peukuttaa :'D
:D
Tämä on itseasiassa tutkittua tietoa, naiset joilla on feminiiniset kasvonpiirteet, hyvä vartalo, mielenterveys kunnossa ja ovat hedelmällisiä, toivovat lapsia ja kauniimpi nainen enemmän kuin rumempi.
Tätä ei olla vertailtu tutkimuksissa, mutta näkeehän sen tänäkin päivänä - koskaan aiemmin joka toinen ei ole ollut ruma ihrapallo ja koskaan aiemmin ei olla haluttu näin vähän lapsia. Koskaan lapsi ei olla haluttu kymmenittäin, mutta on haluttu kuitenkin. Kansa tyhmenee ja lihoo ja lapsia ei haluta. Täällä velat vakuuttelevat, että lapset on ne jotka aiheuttavat kaiken kurjuuden elämässä. Kuitenkin ennen ihmiset, naisetkin, olivat onnellisempia, paremmassa kuosissa, kauniimpia ja lapsiakin saatiin.
Taidat vetää kyllä ihan omia johtopäätöksiäsi, niin monta omituista asiaa mainitset kommentissasi. Jos joka toinen on ruma ihrapallo, niin siihen mahtuu aika monta vanhempaa enemmän kuin lapsetonta. Ja mikäli itsestäänselvyyksistä pitää muistuttaa, "ennen vanhaan" ehkäisymenetelmät eivät olleet yhtä kehittyneet ja lapsia todellakin hankittiin vain koska niin kuului tehdä, jatkamaan tilaa jne. Prosessoitua ruokaa ei myöskään ollut niin tarjolla ja ruumiillista työtä tehtiin aivan eri lailla kuin nykyään.
Valinnanvapauden myötä myös lapsettomuus lisääntyy, ja siihen ei kyllä liity kenenkään ulkonäkö mitenkään.
En ole tuo aiemman, kiistatta typerän, kommentin kirjoittaja. Tuli kuitenkin mieleen, että kyllähän korkea estrogeenitaso vaikuttaa ulkonäköön tuoden siihen nimenomaan feminiinisiä piirteitä. Korkea estrogeenitaso vaikuttaa suotuisasti myös lisääntymiseen ihan hormonitasolla (helpompi raskautua) ja liittyy käsittääkseni myös hoivaviettiin. Jos mietitään asioita ihan biologian näkökulmasta.
Joo, tämä on totta, ja voi olla, että sitä yritettiin ilmaista mutta keksittiin samalla myös vähän omia. Esim. lihavuushan liitetään ennemmin estrogeenin kuin testosteronin tuotantoon.
Korona on myös tullut maailmaan jäädäkseen ja tulossa on lama. Puhutaan vaikeista ajoista jatkossa, ei ole tulossa mitään vanhaa "normaalia" elämää enää kenellekään tai sellaista elämää lapsille, mitä se vielä ennen koronaa oli.
Tämä vaikuttaa paljon siihen, että nyt viimeistään olen itse 100 % vela.
Ei tuo lastenhankintaa voi järjellä perustella. Jos olet lapseton, olet levänneempi, vapaampi, terveempi, rikkaampi, suositumpi työmarkkinoilla , mahdollisesti myös paremmin pukeutunut ja meikannut.
Jos hankit lapsen, on elämäsi ruuhkaista, nukut jonkin aikaa todella huonosti, sairastelet usein flunssia, olet köyhempi ja ehkä stressaantunempikin mutta saat elämääsi paljon ennen kokematonta, aivan uusia ihmisiä ja tilanteita, rintaa puristavaa huolta ja sydäntä pakahduttavaa rakkautta etkä voi enää kuvitellakaan, miten joku voi elää ilman lapsia.
Mikä ihme oletus tuo on, että vapaaehtoisesti lapsettomille oltaisiin kateellisia? En minä ainakaan ole, vaikka elämä on työssäkäyvänä pikkulasten äitinä melkoista suorittamista välillä ja rahatkin menee niihin lapsiin, jos ei suoraan niin välillisesti, kun tarvitsee isomman ja kalliimman auton ja asunnon. Mutta tämä on se elämä jonka minä olen ihan itse valinnut, jos haluaisin olla lapseton niin sitten olisin jättänyt lapset tekemättä. Muutama työkaveri on lapsettomia (en ole kysynyt onko se vapaaehtoista vai ei), eikä tuo heidän elämä sen kummoisemmalta kuulosta: töitten jälkeen mennään kotiin, tehdään ruokaa ja kuntoillaan, yksi tekee kaiken aikaa remppaa taloonsa ja toinen harrastaa koiria. Semmoista se omakin arki oli ennen lapsia, nyt lasten kanssa toki kiireisempää ja stressaavampaa, mutta myös antoisaa. Jos joku ei halua lapsiperhe-elämään lähteä, niin se on hänen valintansa, mutta turha kuvitella, että muut olisivat jotenkin kateellisia siitä.