Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Se etten ikinä tule pääsemään naimisiin tai saamaan lapsia... Murheita on vaikka muille jakaa, mutta nämä ne suurimmat, koska ovat olleet haaveeni aina

Lähetin vihervasemmistolaiselle tekstiviestin jonka näkökulma asioihin ei häntä miellyttänyt joten hän teki rikosilmoituksen ja poliisi tutkii nyt. Murheeni on siis se että yhtä tekstiviestiä on aikaa tutkia, mutta moni tekstiviestiä tärkeämpi asia jää tutkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Se etten ikinä tule pääsemään naimisiin tai saamaan lapsia... Murheita on vaikka muille jakaa, mutta nämä ne suurimmat, koska ovat olleet haaveeni aina

Sama ❤

Krooniset sairaudet jotka ovat johtaneet työkyvyttömyyteen. Huoli taloudesta ja jaksamisesta. Joskus on päiviä kun haluaisin vain kuolla pois. Toisinaan olen kiitollinen siitä että saan elää. En koe kuuluvani tänne mutta jokin tehtävä minulla kai on.

Se että loma loppuu kohta ja se että ei ole miestä.

Hämmentyneenä olen lukenut näitä kommentteja pelosta ettei pääse naimisiin eikä siten koskaan saa lapsia. Jos oma lapsi on suuri unelma niin siitä ei kannata luopua vaan siksi ettei sopivaa kumppania tunnu löytyvän. Kannustan kyllä harkitsemaan lasta sitten vaikka itsellisenä naisena. Minun tuttavapiirissäni on useita eronneita tai alunperinkin itsellisiä naisia lapsineen eikä se ole mikään huono vaihtoehto, korkeasti koulutettuja, vakavaraisia naisia ja ihania hyvinvoivia lapsia. Naiselle tulee lapsen hankkimisessa niin nopeasti biologinen ikä vastaan, ettei kannata ainakaan vuosiksi jäädä suremaan.

Omaa elämää risoo tällä hetkellä hirveä mökki-kuume. Ei siis suurensuuri murhe, mutta viime yökin meni loma-asuntoja etsiessä. Harmaita hiuksia tulee kun vatvoo edestakaisin kannattaako ja uskaltaako ottaa lainan

Olemassaolo

Vierailija kirjoitti:

Hämmentyneenä olen lukenut näitä kommentteja pelosta ettei pääse naimisiin eikä siten koskaan saa lapsia. Jos oma lapsi on suuri unelma niin siitä ei kannata luopua vaan siksi ettei sopivaa kumppania tunnu löytyvän. Kannustan kyllä harkitsemaan lasta sitten vaikka itsellisenä naisena. Minun tuttavapiirissäni on useita eronneita tai alunperinkin itsellisiä naisia lapsineen eikä se ole mikään huono vaihtoehto, korkeasti koulutettuja, vakavaraisia naisia ja ihania hyvinvoivia lapsia. Naiselle tulee lapsen hankkimisessa niin nopeasti biologinen ikä vastaan, ettei kannata ainakaan vuosiksi jäädä suremaan.

Omaa elämää risoo tällä hetkellä hirveä mökki-kuume. Ei siis suurensuuri murhe, mutta viime yökin meni loma-asuntoja etsiessä. Harmaita hiuksia tulee kun vatvoo edestakaisin kannattaako ja uskaltaako ottaa lainan

Minullakin on eräs tuttava, joka ei kai ole koskaan seurustellut, mutta hankki lapsen yksikseen. Tuo on onneksi nykyisin mahdollista, eikä haavetta kannata jättää kokonaan, jos sopivaa miestä ei löydy. Jos lapsi on aina ollut toiveena ja kokee selviävänsä vanhemmuudesta yksinään, niin ei muuta kuin suunnitelmaa eteenpäin vain! Ja voihan se kumppani löytyä sitten vielä myöhemminkin :)

Miehille tämä on toki valitettavasti hankalampaa.

:/ kirjoitti:

Minua murehdituttaa tällä hetkellä:

Oma terveys ja repsahtaneet elintavat, en halua esimerkiksi diabetesta 🙈 mutta pelkään, että minulle on se jo kehittynyt. Huonot polvet, seksuaalisuus- ja seksiongelmat, oma mielenterveys ...

Parisuhteeni, ja sen tulevaisuus. Meillä on takana yli 12v yhteistä matkaa, ja olen näiden vuosien mittaan miettinyt vähän väliä eroajatuksia, mutta sitten vaan todennut että jospa ei nyt kuitenkaan, yritä vielä!. Ja tällä hetkellä tilanne on kämppismäinen. Minua ei kiinnosta seksi, enkä osaa tehdä aloitetta enää oikein mihinkään muuhunkaan. Silti ajatus erosta tekee minut todella surulliseksi ja itku pääsee. En haluaisi luopua kaikesta, mitä olemme yhdessä kokeneet ja rakentaneet. Esimerkiksi erilleenmuutto ja siihen liittyvät jutut ahdistaa hirveästi, kun meillä on paljon yhteistäkin omaisuutta ja toinen luopui tosi suuresta osasta irtaimistoaan, kun aikoinaan muutimme kahdesta kodista yhdeksi. Kihlauksen vuosipäiväkin kolkuttelee jo kulman takana. Erosta tulisi aivan liian kipeä. Vaikka välillä mietin, ettei toinen ansaitse kaltaistani kylmää ja mitäänsanomatonta ihmistä, joka on vain harmaa möykky hänen kodissaan.

Kolmas murheeni on korona. Ja koronarokotukset. En ole uskaltanut ottaa rokotetta, kun pelkään että saan siitä aivoinfarktin tai muun tukoksen. Minulla on taipumusta ja sukualttius esim Alzheimerintaudille, tai aivoverenkierronhäiriöille, vaikka en tupakoi. Mutta verenpaineeni on melko korkea. Pelkään ottaa rokotetta kun sitä ei ole mielestäni tutkittu ja testattu riittävästi, mutta samaan aikaan koen painetta ottaa sen kun mies painostaa (hän otti) ja kun syksyllä jatkuvat taas opinnot, jolloin saatan jputua lähtemään opiskelupaikkakunnalle muutamina päivinä kuukkaudessa. Pelkään että toisaalta jos eb ota rokotetta, saan koronan koulusta, ja jos otan niin sivuvaikutukset tappavat minut.

Tämmöisiä murheita tällä mursulla täällä. Toisaalta, täytyy olla kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä minulla kuitenkin on. Puoliso, koti, kivoja harrastuksia, työharkka+opiskelupaikka, rahaa sen verran ettei tarvitse laskea senttejä että pärjääkö seuraavan viikon... Jne.

Hei, kuulostaa siltä että sinun tilanteessasi on paljon asioita mitä voisit parantaa itse. Ensinnäkin hakeudu julkisen tai yksityisen kautta ravitsemusterapeutille tai pt:lle remontoimaan elintapojasi. Oletko tutustunut esim Painonhallintataloon netissä? Kannattaa ainakin yrittää. Etsi joku kaveri jonka kanssa alat liikkua niin motivaatio kantaa paremmin. Toiseksi hakeudu puolison kanssa pariterapiaan esim kirkolle ilmaiseksi tai rahalla jonnekin muualle. Käykää vaikka vain kerran, se voi jo käynnistää prosessin joka muuttaa kaiken paremmaksi. Ole ylpeä pitkästä suhteestasi, sen eteen kannattaa tehdä töitä. Kolmanneksi keskustele lääkärin kanssa rokotepelostasi. Ei ole järkeä että väistyvä pandemia rajoittaa elämääsi noin paljon. Kuulostaa siltä että olet riskiryhmää joten rokote lienee paljon pienempi riski sinulle kuin korona olisi. Vakavien sivuoireiden saaminen on oikeasti todennäköisyydeltään paljon pienempi kuin se että kävelet auton alle vahingossa. Jos uskallat kulkea kadulla, mikset ottaisi rokotetta? Jää vaikka pidemmäksi ajaksi tarkkailuun rokotepaikalle riskien minimoimiseksi. Mutta ensi alkuun keskustele ainakin riskien todennäköisyydestä asiantuntijan kanssa. Kaikkea hyvää sulle!

Kun mikään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentyneenä olen lukenut näitä kommentteja pelosta ettei pääse naimisiin eikä siten koskaan saa lapsia. Jos oma lapsi on suuri unelma niin siitä ei kannata luopua vaan siksi ettei sopivaa kumppania tunnu löytyvän. Kannustan kyllä harkitsemaan lasta sitten vaikka itsellisenä naisena. Minun tuttavapiirissäni on useita eronneita tai alunperinkin itsellisiä naisia lapsineen eikä se ole mikään huono vaihtoehto, korkeasti koulutettuja, vakavaraisia naisia ja ihania hyvinvoivia lapsia. Naiselle tulee lapsen hankkimisessa niin nopeasti biologinen ikä vastaan, ettei kannata ainakaan vuosiksi jäädä suremaan.

Omaa elämää risoo tällä hetkellä hirveä mökki-kuume. Ei siis suurensuuri murhe, mutta viime yökin meni loma-asuntoja etsiessä. Harmaita hiuksia tulee kun vatvoo edestakaisin kannattaako ja uskaltaako ottaa lainan

Itsellinen nainen. Anteeksi, että tartun tähän, mutta mites ne elarit? Itselläkin tuttavapiirissä monta itsellistä naista, mutta kummasti ne YH:t kuitenkin kinuaa rahaa sitten mieheltä. Ja kyllä, olen mies ja hyvin tarkka mitä elimelläni teen.

No joskus ei sitä lasta vaan saa syystä tai toisesta vaikka kuinka haluaisi. Ei ole helppoa luopua unelmastaan ja kärsiä yksin.

Unelmani on perhe eikä pelkkä lapsi, joten sen saavuttaminen ei onnistu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Unelmani on perhe eikä pelkkä lapsi, joten sen saavuttaminen ei onnistu yksin.

Miksei? Olettehan sinä ja lapsi perhe. Lapsen isovanhemmatkin, tädit, enot, sedät ja serkut kuuluvat perheeseen. 

Ero ja sen käsittely. Kauhea tunteiden sekamelska.

Ikävä lapsia, jotka asuvat isällään tällä hetkellä. Miesystävä, joka pettää minua. 

Ymmärrän, ajatus onnellisesta ydinperheestä on kaunis, ja monen kohdalla se toteutuukin, toivottavasti osaavat arvostaa sitä. Joidenkin kohdalla voi olla monimutkaisempaa. Itse ajattelen että jos suunnitelma A ei näytä toteutuvan, niin ei ehkä kannata luopua unelmasta kokonaan vaan miettiä mikä olisi suunnitelma B, tai C...

Itse olen saanut lapseni verrattain myöhäisellä iällä ja pidän siksi todennäköisenä ettei minulle koskaan ehdi syntyä biologisia lapsenlapsia. Ikävä tosiasia, mutta mun pian B ainakin nyt on että musta voisi tulla vaikka jonkun perheen varamummo, joku kirjasto-mummo joka käy vapaaehtoisesti lukemassa lapsille tai koulumummo, jos sellaisia on.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, ajatus onnellisesta ydinperheestä on kaunis, ja monen kohdalla se toteutuukin, toivottavasti osaavat arvostaa sitä. Joidenkin kohdalla voi olla monimutkaisempaa. Itse ajattelen että jos suunnitelma A ei näytä toteutuvan, niin ei ehkä kannata luopua unelmasta kokonaan vaan miettiä mikä olisi suunnitelma B, tai C...

Itse olen saanut lapseni verrattain myöhäisellä iällä ja pidän siksi todennäköisenä ettei minulle koskaan ehdi syntyä biologisia lapsenlapsia. Ikävä tosiasia, mutta mun pian B ainakin nyt on että musta voisi tulla vaikka jonkun perheen varamummo, joku kirjasto-mummo joka käy vapaaehtoisesti lukemassa lapsille tai koulumummo, jos sellaisia on.

Varamummoja ei oo koskaan liikaa <3 ; ja harvemmin se on siltä "oikealta" mummolta pois, varsinkin, jos asuu kaukana tai niitä ei ole. Varamummoksi voi alkaa heti kun tuntee itsensä mummoksi. Ikäähän se ei katso.

Että pitää avata silmät vielä jokaisena aamuna. Työttömyys, sairaudet jotka estää työllistymisen ja tukiloisimisen päättämisen josta tunnen jatkuvaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa ja se vaan ahdistaa lisää jne.

Pelkään sitä kuntakokeilua joudun sinne kohta ja levitellä siellä sitten taas kerran kaikki arkaluontoiset terveystiedot uppo-oudolle, luultavasti mitään ymmärtämättömälle  virkaihmiselle, siitä sitten 9€ ilmaisorjaksi jonnekin, luultavasti tuurillani taas työpaikkakiusatuksi vielä jne.KAIKKI.

Jos ne helteet palaa kohta ja viikoiksi(?)ja paistun elävältä asuntooni ja jos en saa nukuttua yhtään edes öisin. Toivottavasti on tuulisia päiviä edes tai ei tulisi ainakaan yli 30c päiviä montaa...