Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Ei oo kunnollista autoa mihinkään ei pääse liikkumaan julkiset kiertää puoli planeettaa ennen kuin pääsee kohteeseen ja pysäkeillä menee aikaa odotteluun . Tylsää on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unelmani on perhe eikä pelkkä lapsi, joten sen saavuttaminen ei onnistu yksin.

Miksei? Olettehan sinä ja lapsi perhe. Lapsen isovanhemmatkin, tädit, enot, sedät ja serkut kuuluvat perheeseen. 

Koska haluan läheisyyttä ja seksiä ja jonkun jonka kanssa voin jakaa arjen. Minulla ei myöskään ole sukua elossa.

Edelleen kannustaisin miettimään niitä vaihtoehtoja B, C tai D. Olen kuullut myös ratkaisuista joissa 2 yh-äitiä lyö hynttyyt yhteen ja muuttaa yhteiseen asuntoon, ei siis parisuhteeseen vaan jakamaan arkea, kustannuksia ja lastenhoitoa toisen aikuisen kanssa. Sitten on ehkä enemmän aikaa käydä treffeilläkin jos sitä läheisyyttä kaipaa. Ei kaikkein tavallisin vaihtoehto, mutta mahdollinen. Luulen ettei kenenkään elämä mene siten kuin sen haluaisi itselleen käsikirjoittaa, sitten pitää vaan luovia... Eikö ole sellainen sanontakin että varmin tapa saada Jumala lämpimästi naurahtelemaan on kertoa hänelle suunnitelmistasi...

Oletat nyt tässä, että (1) olen nainen, (2) minulla on ystäviä, (3) minulle siunaantuu tilaisuuksia viedä ketään treffeille ja (4) ajan puute on ongelma. Harmillisesti jokainen näistä oletuksista on väärin, joten neuvojasi on vaikea noudattaa.

Sinun tilanteesi on siis toisenlainen, ehkä olisi sitten ne plan E, F ja G... Jotakin on aivan varmasti tehtävissä myös sinun elämässäsi, vaikka kuinka pieniä muurahaisen askelia eteenpäin... Yksin ei varmaan kannata jäädä kotiin suremaan, jos ei ole ystäviä tai sukulaisia niin erilaisia auttavia tahoja on paljon, seurakunta, vapaaehtoityö, kriisikeskukset auttava puhelin ym. Toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää! Jumala on halunnut luoda tähän maailmaan juuri sinut, juuri sinä vielä puutuit. Sinua siis tarvitaan 😀

En jääkään yksin kotiin suremaan. Kuulun neljään urheiluseuraan ja teen vapaaehtoistyötä kahtena päivänä viikossa. Niissä yhteyksissä tai töissä vain ei tapaa naisia.

Tää on kyllä nii vahvaa naistrollia. Jos oisit mies ja sen perheen haluaisit, ni tekisit niin paljon enemmän asian eteen ku se, et käytät kaiken vapaa-aikasi urheiluseuroissa ja vapaehtoistyötä tekemällä. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unelmani on perhe eikä pelkkä lapsi, joten sen saavuttaminen ei onnistu yksin.

Miksei? Olettehan sinä ja lapsi perhe. Lapsen isovanhemmatkin, tädit, enot, sedät ja serkut kuuluvat perheeseen. 

Koska haluan läheisyyttä ja seksiä ja jonkun jonka kanssa voin jakaa arjen. Minulla ei myöskään ole sukua elossa.

Edelleen kannustaisin miettimään niitä vaihtoehtoja B, C tai D. Olen kuullut myös ratkaisuista joissa 2 yh-äitiä lyö hynttyyt yhteen ja muuttaa yhteiseen asuntoon, ei siis parisuhteeseen vaan jakamaan arkea, kustannuksia ja lastenhoitoa toisen aikuisen kanssa. Sitten on ehkä enemmän aikaa käydä treffeilläkin jos sitä läheisyyttä kaipaa. Ei kaikkein tavallisin vaihtoehto, mutta mahdollinen. Luulen ettei kenenkään elämä mene siten kuin sen haluaisi itselleen käsikirjoittaa, sitten pitää vaan luovia... Eikö ole sellainen sanontakin että varmin tapa saada Jumala lämpimästi naurahtelemaan on kertoa hänelle suunnitelmistasi...

Oletat nyt tässä, että (1) olen nainen, (2) minulla on ystäviä, (3) minulle siunaantuu tilaisuuksia viedä ketään treffeille ja (4) ajan puute on ongelma. Harmillisesti jokainen näistä oletuksista on väärin, joten neuvojasi on vaikea noudattaa.

Sinun tilanteesi on siis toisenlainen, ehkä olisi sitten ne plan E, F ja G... Jotakin on aivan varmasti tehtävissä myös sinun elämässäsi, vaikka kuinka pieniä muurahaisen askelia eteenpäin... Yksin ei varmaan kannata jäädä kotiin suremaan, jos ei ole ystäviä tai sukulaisia niin erilaisia auttavia tahoja on paljon, seurakunta, vapaaehtoityö, kriisikeskukset auttava puhelin ym. Toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää! Jumala on halunnut luoda tähän maailmaan juuri sinut, juuri sinä vielä puutuit. Sinua siis tarvitaan 😀

En jääkään yksin kotiin suremaan. Kuulun neljään urheiluseuraan ja teen vapaaehtoistyötä kahtena päivänä viikossa. Niissä yhteyksissä tai töissä vain ei tapaa naisia.

Tää on kyllä nii vahvaa naistrollia. Jos oisit mies ja sen perheen haluaisit, ni tekisit niin paljon enemmän asian eteen ku se, et käytät kaiken vapaa-aikasi urheiluseuroissa ja vapaehtoistyötä tekemällä. Ei jatkoon.

En edes ole trolli. Käytän myös treffipalveluita ja olen pyytänyt tuttaviani esittelemään minulle uusia ihmisiä, mutta niistä ei ole ollut apua. Enempää en osaa tehdä kuin elää haluamani näköistä elämää ja yrittää laajentaa sosiaalisia piirejäni.

Vierailija kirjoitti:

Oma syöpäni ei niinkään, enää ole se pahin asia. Lapset huolettaa niin että sydän särkyy. Oma elin aikani alkaa olla vähissä, en tiedä näenkö kevättä enää. Lapset ovat niin surullisia ja huolissaan minusta ja tulevaisuudesta. Tokaluokkalainen tulee koulusta,kaverilta tai kaupasta hiipien sisään ja kuulostelee olenko missä kunnossa. On huonompia ja parempia päiviä. Huonona päivänä lapset tuo vesilasia, luettavaa, vilttiä, tyynyä jne. Heiltä ei todellakaan pyydetä palveluksia ja kannustetaan elämään omaa normaalia arkea, leikkiä ja naurua kuten lasten arkeen kuuluu. Heidän kasvoiltaan näkyy jatkuva huoli isän voinnista. Ja rakas vaimoni tekee kaikkensa perheen eteen. On siisti koti. On ruokaa. Hän käy työssä. Hän huolehtii. Hän auttaa. Hoitaa lasten asiat. Käy vanhemmillani (83 ja 86v) auttamassa pakollisissa asioissa. Hän ei valita. Hän jaksaa iloita pienistä asioista. Häntä rakastan todella. Hänelle toivoisin niin paljon parempaa nyt ja sitten kun minua ei ole. Uskon ja toivon parantuvani vielä ja samalla tiedän kuolevani tähän sairauteen.

💔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unelmani on perhe eikä pelkkä lapsi, joten sen saavuttaminen ei onnistu yksin.

Miksei? Olettehan sinä ja lapsi perhe. Lapsen isovanhemmatkin, tädit, enot, sedät ja serkut kuuluvat perheeseen. 

Koska haluan läheisyyttä ja seksiä ja jonkun jonka kanssa voin jakaa arjen. Minulla ei myöskään ole sukua elossa.

Edelleen kannustaisin miettimään niitä vaihtoehtoja B, C tai D. Olen kuullut myös ratkaisuista joissa 2 yh-äitiä lyö hynttyyt yhteen ja muuttaa yhteiseen asuntoon, ei siis parisuhteeseen vaan jakamaan arkea, kustannuksia ja lastenhoitoa toisen aikuisen kanssa. Sitten on ehkä enemmän aikaa käydä treffeilläkin jos sitä läheisyyttä kaipaa. Ei kaikkein tavallisin vaihtoehto, mutta mahdollinen. Luulen ettei kenenkään elämä mene siten kuin sen haluaisi itselleen käsikirjoittaa, sitten pitää vaan luovia... Eikö ole sellainen sanontakin että varmin tapa saada Jumala lämpimästi naurahtelemaan on kertoa hänelle suunnitelmistasi...

Oletat nyt tässä, että (1) olen nainen, (2) minulla on ystäviä, (3) minulle siunaantuu tilaisuuksia viedä ketään treffeille ja (4) ajan puute on ongelma. Harmillisesti jokainen näistä oletuksista on väärin, joten neuvojasi on vaikea noudattaa.

Sinun tilanteesi on siis toisenlainen, ehkä olisi sitten ne plan E, F ja G... Jotakin on aivan varmasti tehtävissä myös sinun elämässäsi, vaikka kuinka pieniä muurahaisen askelia eteenpäin... Yksin ei varmaan kannata jäädä kotiin suremaan, jos ei ole ystäviä tai sukulaisia niin erilaisia auttavia tahoja on paljon, seurakunta, vapaaehtoityö, kriisikeskukset auttava puhelin ym. Toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää! Jumala on halunnut luoda tähän maailmaan juuri sinut, juuri sinä vielä puutuit. Sinua siis tarvitaan 😀

En jääkään yksin kotiin suremaan. Kuulun neljään urheiluseuraan ja teen vapaaehtoistyötä kahtena päivänä viikossa. Niissä yhteyksissä tai töissä vain ei tapaa naisia.

Tää on kyllä nii vahvaa naistrollia. Jos oisit mies ja sen perheen haluaisit, ni tekisit niin paljon enemmän asian eteen ku se, et käytät kaiken vapaa-aikasi urheiluseuroissa ja vapaehtoistyötä tekemällä. Ei jatkoon.

En edes ole trolli. Käytän myös treffipalveluita ja olen pyytänyt tuttaviani esittelemään minulle uusia ihmisiä, mutta niistä ei ole ollut apua. Enempää en osaa tehdä kuin elää haluamani näköistä elämää ja yrittää laajentaa sosiaalisia piirejäni.

Jos nyt oikeesti sit oot jätkä. Ni katse sisäänpäin, vaikka ikävälle tuntuuki. Otat kasseista ittees kii ja katot auringonnousuun ja lähdet liikkeelle.

Rahat eivät riitä elämiseen vaan joudun käyttämään vähäisiä säästöjä.

Toimeentulorahaa en saa koska on säästöjä (ei enää kauan) ja asuntoni on liian kallis. Mutta enhän minä vuokran määrälle mahda mitään. Halvempia asuntoja ei ole. Tai on, mutta niissä ilmoituksissa lukee suoraan että ne ovat homeessa tai muutoin sisäilmaongelmaisia. Yksiön maksimi vuokra sasi muka Kelan mukana olla vähän päälle 400 euroa. Mistä saa ok kuntoisen yksiön 400 eurolla?

Jouduin viime muuton yhteydessä heittämään aivan kaiken pois, koska asunnossa oli homeongelma. Riesakseni sain vielä kemikaaliyliherkkyyden. Jouduin myymään/heittämään pois kaikki ihanat kalliit merkkituoksuni. Vituttaa. Edellinen vuokranantaja ei suostunut ottamaan mittauksia tai testejä, siispä vakuutus ei korvaa mitään.

Olen henkisesti aivan loppu.

Yritän löytää töitä, mutta paikkakunnalla on erittäin huono työllisyystilanne.

Tuntuu, että olen kertakaikkisen epäonnistunut ihmisenä.

Lapsettomuus. Aina ja ikuisesti.

Kyllä tähän täytyy sanoa, että kaikkien elämää kurjistava hallitus.

Se pitäisi saada pikaisesti vaihtoon, jotta ihmisillä olisi parempi elää, varsinkin taloudellisesti.

Työkavereiden sijaistaminen nyt loma-aikana. Ei siinä muuten mitään, mutta kun en osaa tehdä heille kuuluvia asioita! Kaikilla eri vastuualueet. Muutaman jutun osaan tehdä, johon perehdyttivät, mutta en läheskään kaikkea, mitä tarvitsisi osata. Harmittaa, kun ei voi asiakkaalle tarjota juuri muuta kuin "joudut valitettavasti odottamaan, kunnes N.N. tulee lomalta takaisin". Toivottavasti seuraavat pari viikkoa on rauhallista...

Ainoan lapsemme vakava sairaus.

Tosi raskasta .

Hyvän ystävän parantumaton syöpä. Olemme alle 30-vuotiaita, ja kliseisesti "elämän pitäisi olla edessäpäin". Olen hyvin surullinen ja ahdistunut enkä tiedä miten voisin auttaa. Hän on minulle kuin sisko.

Suurin murhe on, että kesäloma loppuu jo kolmen viikon päästä. :-(

Ilmastonmuutos. Surettaa millaisessa maailmassa lapseni ja mahdolliset lapsenlapset joutuvat tulevaisuudessa elämään. Minulla ei ole tämän hetken elämässä mitään suuria murheita niin on aikaa surra tulevaisuuden asioita, mutta kieltämättä tulevaisuus ahdistaa välillä paljonkin.

Pää hajoaa, enkä tiedä onko se fyysistä vai psyykkistä tai kumpi olisi se huonompi vaihtoehto. Vastuullinen työ jossa työkyky äärirajoilla ja ehkä jo ylitettykin ja hirvittävät velat joista ei selvitä jos työkyky menee. Pitäisi päättää perheen kodin myymiset ym tietämättä mitä tämä on ja mikä on sen paranemisennuste. Aika p*skaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentyneenä olen lukenut näitä kommentteja pelosta ettei pääse naimisiin eikä siten koskaan saa lapsia. Jos oma lapsi on suuri unelma niin siitä ei kannata luopua vaan siksi ettei sopivaa kumppania tunnu löytyvän. Kannustan kyllä harkitsemaan lasta sitten vaikka itsellisenä naisena. Minun tuttavapiirissäni on useita eronneita tai alunperinkin itsellisiä naisia lapsineen eikä se ole mikään huono vaihtoehto, korkeasti koulutettuja, vakavaraisia naisia ja ihania hyvinvoivia lapsia. Naiselle tulee lapsen hankkimisessa niin nopeasti biologinen ikä vastaan, ettei kannata ainakaan vuosiksi jäädä suremaan.

Omaa elämää risoo tällä hetkellä hirveä mökki-kuume. Ei siis suurensuuri murhe, mutta viime yökin meni loma-asuntoja etsiessä. Harmaita hiuksia tulee kun vatvoo edestakaisin kannattaako ja uskaltaako ottaa lainan

Itsellinen nainen. Anteeksi, että tartun tähän, mutta mites ne elarit? Itselläkin tuttavapiirissä monta itsellistä naista, mutta kummasti ne YH:t kuitenkin kinuaa rahaa sitten mieheltä. Ja kyllä, olen mies ja hyvin tarkka mitä elimelläni teen.

Nykyään itsellinen nainen voi saada hedelmöityshoitoa kunnallisella, ja lapsen, kuten lääkärituttavani. Parempi vaihtoehto kuin random-tyypin kanssa sekstailu ja tosiaan, elarit.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa naimisiin. Meillä on kolme lasta ja melkein velaton omakotitalo yhdessä. Nyt se haluaa naimisiin ikään kuin sinetiksi tälle suhteelle. Miksi? Johan tässä on eletty elämää yhdessä pitkään yhdessä eli mitä tällaisilla muodollisuuksilla enää tekee ja keksin kyllä rahalle parempaakin käyttöä kuin häät.

Mitä syitä sinulla on olla menemättä naimisiin jos se on puolisollesi tärkeää? Naimisiin voi mennä ihan ilman rahanmenoa, häiden järjestäminen ja niihin rahan laittaminen on sitten eri keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentyneenä olen lukenut näitä kommentteja pelosta ettei pääse naimisiin eikä siten koskaan saa lapsia. Jos oma lapsi on suuri unelma niin siitä ei kannata luopua vaan siksi ettei sopivaa kumppania tunnu löytyvän. Kannustan kyllä harkitsemaan lasta sitten vaikka itsellisenä naisena. Minun tuttavapiirissäni on useita eronneita tai alunperinkin itsellisiä naisia lapsineen eikä se ole mikään huono vaihtoehto, korkeasti koulutettuja, vakavaraisia naisia ja ihania hyvinvoivia lapsia. Naiselle tulee lapsen hankkimisessa niin nopeasti biologinen ikä vastaan, ettei kannata ainakaan vuosiksi jäädä suremaan.

Omaa elämää risoo tällä hetkellä hirveä mökki-kuume. Ei siis suurensuuri murhe, mutta viime yökin meni loma-asuntoja etsiessä. Harmaita hiuksia tulee kun vatvoo edestakaisin kannattaako ja uskaltaako ottaa lainan

Itsellinen nainen. Anteeksi, että tartun tähän, mutta mites ne elarit? Itselläkin tuttavapiirissä monta itsellistä naista, mutta kummasti ne YH:t kuitenkin kinuaa rahaa sitten mieheltä. Ja kyllä, olen mies ja hyvin tarkka mitä elimelläni teen.

Itsellinen nainen tekee lapsen ihan ilman miestä, ei ole ketään keneltä kinuta rahaa. Se on sit eri juttu jos on vahinkoraskaus tai tulee ero parisuhteessa, tällöin lapsella on olemassa isä. Spermaa pankkiin lahjoittanutta miestä ei katsota virallisesti lapsen isäksi.

Vaihdevuosivaimon kärttyisyys.

Punkstoo ja sen tuomat ahdistavat muistot.

Vierailija kirjoitti:

Pää hajoaa, enkä tiedä onko se fyysistä vai psyykkistä tai kumpi olisi se huonompi vaihtoehto. Vastuullinen työ jossa työkyky äärirajoilla ja ehkä jo ylitettykin ja hirvittävät velat joista ei selvitä jos työkyky menee. Pitäisi päättää perheen kodin myymiset ym tietämättä mitä tämä on ja mikä on sen paranemisennuste. Aika p*skaa.

Ei sun pää varmaan nyt kyllä hajoa mutta stressi on varmasti kova noiden perusteella. Ja se vaikuttaa sekä mieleen että kehoon. Kaikenlaista stressioireita ja huolta. Tuttua nimittäin. Tsemppiä. Opettele rauhoittava syvähengitys(pallea-)ja huolien purkaminen joillain keinoilla, helpottaa. Ja keskity nykyhetkeen, murehtiminen vie voimia joita tarvitaan kun paljon stressiä.