Lue keskustelun säännöt.
Äitini hämmentävä käytös...
25.08.2013 |
Suhteeni äitiini on ollut aina melko vaikea ja enempää taustoja selittämättä, tänään tapahtui jotain mitä en oikein osaa sulattaa..
olimme lapseni kanssa kylässä ja juttelimme kaikenlaisista asioista, mm. lapsuudestani, jota en ole kokenut onnelliseksi. Olen rehellisesti kertonut äidilleni etten muista lapsuudestani minkäänlaisia onnellisia hetkiä, en ennen kuin jälkeenkään äitini ja isäni eron. Äitini on kertonut ettei ole koskaan rakastanut isääni, joka on ehkä johtanut mielestäni tähän hyvien muistojen puutteeseen, jos en kerran ole koskaan nähnyt mallia onnellisesta parisuhteesta. Eron jälkeen vanhempani olivat vielä huonompia erikseen kuin yhdessä, isääni tapasin joka toinen vknloppu.
Noh, olen sitten alkanut näin aikuisella iällä kertomaan äidilleni näistä asioista, koska ne ovat aiheuttaneet minulle mm. masennusta ja paniikkihäiriötä aikuisiässä ja nämä tietysti vaikeuttavat elämääni huomattavasti. Olen rehellisesti kertonut lapsuuden kokemuksistani ja mm. siitä etten muista lapsuudestani oikeastaan yhtään iloista kokemusta, hetkeä tai elämystä, mikä on ihan totta. Ja olen kertonut näitä asioita ketään syyllistämättä.
Äitini on kuunnellut näitä juttuja ja myönnellyt ja ollut ihan ok.
Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan sen, kuinka äidilläni oli olematon empatiakyky ja hänen kaikkein kamalin tapansa oli hautoa asioita monta viikkoa ja sitten suuttua niistä minulle monta kuukautta myöhemmin. Äitini on ollut aina myös hyvin ankara minua kohtaan eikä ole oikeastaan koskaan osoittanut olevansa ylpeä minusta. On myös syyllistänyt minua paljon turhita asioista. Olen äitini mukaan ollut erittäin kiltti ja hiljainen lapsi.
Noh, yhtäkkiä tänään kun olimme lapseni kanssa äidilläni kylässä, alkoi äitini itkeä ja kysyä että miksi vihaan veljeän ja häntä. Olin hyvin hämmentynyt ja selitykseksi sain, että olin n. 2 VUOTTA sitten sanonut jotain, mitä en edes muista sanoneeni. sitten äitini kertoi että olen jo pitkän aikaa loukannut häntä syvästi koska puhun niin suoraan asioista ja huusi tyttäreni kuullen että jaahas taas hänen syyttelynsä alkoi kun yritin sanoa etten muista että olisin jotain pahaa koskaan sanonut. Ja sitten hän vielä sanoi, että se on minun vikani etten muista mitään hyvää lapsuudestani, se on minun vikani, koska kaikki muistavat lapsuudestaan jotain hyvää jos haluavat. minä sitten yritin sanoa, että olen todella pahoillani, mutta en yrittämälläkään vain muista mitään hyvää tai onnellista hetkeä lapsuudestani, mutta äitini vain jatkoi huutamista että se on ihan minun oma vikani.
Noh, otin tietysti lapseni ja poistuin nopeasti paikalta ja toivon ettei lapselle jäänyt tästä mitään traumoja..
en tosiaan oikein nyt osaa suhtautua tähän asiaan.. olenko paha ihminen vai mitä ihmettä. Ajatuksia kaipaan....
Kommentit (118)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:40"]ap:lle... minulla asiaan auttoi se kun muutin ulkomaille, välimatkaa tuli 2500 kilometriä, parissa vuodessa asiat alkoivat menettää merkityksensä ;) Tiedän, että kaikkien kohdalla se ei ole mahdollista, mutta oikeesti minä liputan fyysisen etäisyyden ja välimatkan puolesta! Silloin jos puhelunkeskustelu suututtaa vai leikkiä mykkäkoulua pari viikkoa ;) ja joskus on oikeasti vain pakko olla itsekäs eli apua tarvitaan? Voi voi, ei ole aikaa. Pitäisi tulla kylään? Ei ole aikaa kun se ja se juttu pitää hoitaa. Minä en ymmärrä edes ihmisiä, jotka voivat olla samoilla työpaikoilla vanhempiensa kanssa, minulle riittää satunaisesti ne pari viikonloppua vuodessa. Muuten pari puhelua kuukaudessa on enemmän kuin tarpeeksi. Eli välimatkaa tilanteeseen nyt ja heti :)
[/quote]
Voi että toi auttaisi kyllä varmasti, juuri mietin itsekseni etäälle lapseni isä asuisi Suomessa ja tapaisi lasta säännöllisesti, muuttaisin ulkomaille!
-ap
[/quote]
Kaupunkia voi vaihtaa ihan Suomenkin sisällä :) Edelleen täytyy olla itsekäs ja pari sataa kilometriä ei ole matka eikä mikään, mutta toimii jonkinlaisena hajurakona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sun terapeutti ei ole kovin hyvä. Paniikkihäiriön terapian keskiössä pitäisi olla nykypäivän ratkaisut, ei lapsuuden vatvominen.
[/quote]
Sinulla on oikeus omiin muistoihisi, mutta ei oikeutta loukata muita niillä! Äitisi saattaa muistaa hyvin paljon kamalia asioita sinusta, mutta fiksuna ihmisenä ei syyllistä sinua muistoistaan.
Eli muista ihmeessä se, mitä haluat muistaa, mutta ymmärrä samalla, että haluats muistaa ne vain siksi, että niillä voit satuttaa muita. Eli lähtökohtasi on sairas ja väärä, se ei tee oloasi paremmaksi vaan tavoitteesi on tehdä muiden oloa omaasi kurjemmaksi.
[/quote]
Jaa, että äiti muistaa lapsestaan kamalia asioita?
Lapsella, olisikin sitten jo aikuinen on oikeus kertoa vanhemmilleen millaisen lapsuuden heidän kanssaan on kokenut. Se ei ole toisen ihmisen satuttamista, vaan yritys ymmärtää itseään, lapsuttaan ja vanhempiaan.
AP:ta en siinä ymmärrä, että käy ylipäätään äidillään ja viel lastaan sinne. Itse en kyläilisi tuollaisessa tapauksessa äitini luona. Jos osaisi olla ihmisikis, saisi käydä meillä katsomassa lasta, minun säännöilläni. Muutama vuosi eteenpäin, veikkaan että tuo mummo alkaa purkaa pahaa oloaan lapsenlapseen ja haukkuu tytärtään tyttärentyttärelle. Niin se vain yleensä tuollaisten äidien kohdalla menee.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:06"]
[/quote]
Sinulla on oikeus omiin muistoihisi, mutta ei oikeutta loukata muita niillä! Äitisi saattaa muistaa hyvin paljon kamalia asioita sinusta, mutta fiksuna ihmisenä ei syyllistä sinua muistoistaan.
Eli muista ihmeessä se, mitä haluat muistaa, mutta ymmärrä samalla, että haluats muistaa ne vain siksi, että niillä voit satuttaa muita. Eli lähtökohtasi on sairas ja väärä, se ei tee oloasi paremmaksi vaan tavoitteesi on tehdä muiden oloa omaasi kurjemmaksi.
[/quote]
Jaa, että äiti muistaa lapsestaan kamalia asioita?
Lapsella, olisikin sitten jo aikuinen on oikeus kertoa vanhemmilleen millaisen lapsuuden heidän kanssaan on kokenut. Se ei ole toisen ihmisen satuttamista, vaan yritys ymmärtää itseään, lapsuttaan ja vanhempiaan.
AP:ta en siinä ymmärrä, että käy ylipäätään äidillään ja viel lastaan sinne. Itse en kyläilisi tuollaisessa tapauksessa äitini luona. Jos osaisi olla ihmisikis, saisi käydä meillä katsomassa lasta, minun säännöilläni. Muutama vuosi eteenpäin, veikkaan että tuo mummo alkaa purkaa pahaa oloaan lapsenlapseen ja haukkuu tytärtään tyttärentyttärelle. Niin se vain yleensä tuollaisten äidien kohdalla menee.
[/quote]
On jo nyt kääntynyt minua "vastaan", koska on mitätöinyt käskyni lapselle ja sanonut oikein lapselle ettei äitiä tarvitse totella mummin luona ja minulle on sanonut todella vihaisesti että "minun kodissani et määrälle lastasi". On aina käyttänyt tällaista äänensävyä ja valtaa minuun. Mutta vieraiden läsnäollessa on niiin lempeä ja nauravainen. Sellainen oli minulle jo lapsena.
Käyn äitini luona hänen sairautensa ja yksinäisyyttä vuoksi, lisäksi aattelin häntä koska sairautensa vuoksi on alkanut mennä huonompaan kuntoon. Hänellä ei ole ketään muuta ketä auttaisi. Ja lisäksi lapseni on todella läheinen hänen kanssaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:49"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:40"]ap:lle... minulla asiaan auttoi se kun muutin ulkomaille, välimatkaa tuli 2500 kilometriä, parissa vuodessa asiat alkoivat menettää merkityksensä ;) Tiedän, että kaikkien kohdalla se ei ole mahdollista, mutta oikeesti minä liputan fyysisen etäisyyden ja välimatkan puolesta! Silloin jos puhelunkeskustelu suututtaa vai leikkiä mykkäkoulua pari viikkoa ;) ja joskus on oikeasti vain pakko olla itsekäs eli apua tarvitaan? Voi voi, ei ole aikaa. Pitäisi tulla kylään? Ei ole aikaa kun se ja se juttu pitää hoitaa. Minä en ymmärrä edes ihmisiä, jotka voivat olla samoilla työpaikoilla vanhempiensa kanssa, minulle riittää satunaisesti ne pari viikonloppua vuodessa. Muuten pari puhelua kuukaudessa on enemmän kuin tarpeeksi. Eli välimatkaa tilanteeseen nyt ja heti :)
[/quote]
Voi että toi auttaisi kyllä varmasti, juuri mietin itsekseni etäälle lapseni isä asuisi Suomessa ja tapaisi lasta säännöllisesti, muuttaisin ulkomaille!
-ap
[/quote]
Kaupunkia voi vaihtaa ihan Suomenkin sisällä :) Edelleen täytyy olla itsekäs ja pari sataa kilometriä ei ole matka eikä mikään, mutta toimii jonkinlaisena hajurakona.
[/quote]
Voiko jollei lapsen isä anna lupaa?
-ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:06"]
[/quote]
Sinulla on oikeus omiin muistoihisi, mutta ei oikeutta loukata muita niillä! Äitisi saattaa muistaa hyvin paljon kamalia asioita sinusta, mutta fiksuna ihmisenä ei syyllistä sinua muistoistaan.
Eli muista ihmeessä se, mitä haluat muistaa, mutta ymmärrä samalla, että haluats muistaa ne vain siksi, että niillä voit satuttaa muita. Eli lähtökohtasi on sairas ja väärä, se ei tee oloasi paremmaksi vaan tavoitteesi on tehdä muiden oloa omaasi kurjemmaksi.
[/quote]
Jaa, että äiti muistaa lapsestaan kamalia asioita?
Lapsella, olisikin sitten jo aikuinen on oikeus kertoa vanhemmilleen millaisen lapsuuden heidän kanssaan on kokenut. Se ei ole toisen ihmisen satuttamista, vaan yritys ymmärtää itseään, lapsuttaan ja vanhempiaan.
AP:ta en siinä ymmärrä, että käy ylipäätään äidillään ja viel lastaan sinne. Itse en kyläilisi tuollaisessa tapauksessa äitini luona. Jos osaisi olla ihmisikis, saisi käydä meillä katsomassa lasta, minun säännöilläni. Muutama vuosi eteenpäin, veikkaan että tuo mummo alkaa purkaa pahaa oloaan lapsenlapseen ja haukkuu tytärtään tyttärentyttärelle. Niin se vain yleensä tuollaisten äidien kohdalla menee.
[/quote]
On jo nyt kääntynyt minua "vastaan", koska on mitätöinyt käskyni lapselle ja sanonut oikein lapselle ettei äitiä tarvitse totella mummin luona ja minulle on sanonut todella vihaisesti että "minun kodissani et määrälle lastasi". On aina käyttänyt tällaista äänensävyä ja valtaa minuun. Mutta vieraiden läsnäollessa on niiin lempeä ja nauravainen. Sellainen oli minulle jo lapsena.
Käyn äitini luona hänen sairautensa ja yksinäisyyttä vuoksi, lisäksi aattelin häntä koska sairautensa vuoksi on alkanut mennä huonompaan kuntoon. Hänellä ei ole ketään muuta ketä auttaisi. Ja lisäksi lapseni on todella läheinen hänen kanssaan.
-ap
[/quote]
Niin ja siis auttelen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaa saa Suomessa . Ja 84 saa mennä hoitoon.
Hyvä että saat käsitellä asioita terapeuttisi kanssa. Turha tilittää äidillesi. Tehty mikä tehty, sitä ei voi enää korjata. Suunnatkaa katse tulevaisuuteen.
Sinun kannalta olisi parasta, jos voisit antaa sydämessäsi anteeksi äidillesi. Sen voit itse päättää, minkä verran olette muuten tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on vähän sitäkin että ihmiset on erilaisia. Mä muistan lapsuuteni hyvin onnellisena kun taas siskoni ei taas niinkään. Kuitenkin meitä on tasavertaisesti kohdeltu jne.. Minä olenkin positiivinen, optimistinen ja tasapainoinen persoona. Siskoni taas epävakaisempi, ailahtelevaisempi ja helposti innostuva/lamaantuva.
Olen elämässäni kokenut raskaitakin asioita, mutta olen hyvin tyytyväinen elämääni enkä muuttaisi mitään. Minulle jää aina päälimmäiseksi positiiviset asiat mieleen. Ajattelen olevani onnekas. Onnellisuus on valinta. Kyse on siitä, kuinka elämään ja vastoinkäymisiin suhtautuu.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 20:12"]Ehkä se on vähän sitäkin että ihmiset on erilaisia. Mä muistan lapsuuteni hyvin onnellisena kun taas siskoni ei taas niinkään. Kuitenkin meitä on tasavertaisesti kohdeltu jne.. Minä olenkin positiivinen, optimistinen ja tasapainoinen persoona. Siskoni taas epävakaisempi, ailahtelevaisempi ja helposti innostuva/lamaantuva.
Olen elämässäni kokenut raskaitakin asioita, mutta olen hyvin tyytyväinen elämääni enkä muuttaisi mitään. Minulle jää aina päälimmäiseksi positiiviset asiat mieleen. Ajattelen olevani onnekas. Onnellisuus on valinta. Kyse on siitä, kuinka elämään ja vastoinkäymisiin suhtautuu.
[/quote]
Uskon että näinkin on mutta tiedän että tästä ei meillä valitettavasti ole kyse.
Luulen että se mykkäkoulua ja arvaamattomuus traumatisoivat minut eniten. Sikäli hassua että olen aina saanut kaiken mitä olen tarvinnut, materiaa ei ole puuttunut, mutta silti en kasvanut onnelliseksi. Nykyään olen positiivinen enkä usko valittamisen, olen muutenkin käynyt elämässäni sen verran kovan koulun etten olisi tullut tällaiseksi kuin olen ilman niitä kaikkia tapahtumia. Mitään en kadu.
Harmittaa vain kun itse yritän olla kovin asiallinen ja auttavainen mutta saan asiatonta huutoa ja kommentteja osakseni. Enkä tästä nyt mitenkään tullut surulliseksi tai muuta, halusin vain tulla purkamaan tuntojani.
Ja sille joka ajattelee minun rypevän menneessä niin minusta se on kyllä äitini joka siellä menneisyydessä rypee ja tuo esiin vanhoja asioita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun moottori on "let life make you bitter, not bitter" :)
-ap
Moottori kun mottoni :D voi että tätä tablettia. ?.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:49"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:40"]ap:lle... minulla asiaan auttoi se kun muutin ulkomaille, välimatkaa tuli 2500 kilometriä, parissa vuodessa asiat alkoivat menettää merkityksensä ;) Tiedän, että kaikkien kohdalla se ei ole mahdollista, mutta oikeesti minä liputan fyysisen etäisyyden ja välimatkan puolesta! Silloin jos puhelunkeskustelu suututtaa vai leikkiä mykkäkoulua pari viikkoa ;) ja joskus on oikeasti vain pakko olla itsekäs eli apua tarvitaan? Voi voi, ei ole aikaa. Pitäisi tulla kylään? Ei ole aikaa kun se ja se juttu pitää hoitaa. Minä en ymmärrä edes ihmisiä, jotka voivat olla samoilla työpaikoilla vanhempiensa kanssa, minulle riittää satunaisesti ne pari viikonloppua vuodessa. Muuten pari puhelua kuukaudessa on enemmän kuin tarpeeksi. Eli välimatkaa tilanteeseen nyt ja heti :)
[/quote]
Voi että toi auttaisi kyllä varmasti, juuri mietin itsekseni etäälle lapseni isä asuisi Suomessa ja tapaisi lasta säännöllisesti, muuttaisin ulkomaille!
-ap
[/quote]
Kaupunkia voi vaihtaa ihan Suomenkin sisällä :) Edelleen täytyy olla itsekäs ja pari sataa kilometriä ei ole matka eikä mikään, mutta toimii jonkinlaisena hajurakona.
[/quote]
Voiko jollei lapsen isä anna lupaa?
-ap
[/quote]
Joku jo vastasikin, että saa. Ei se lapsen isä(kään) voi määrätä elämääsi. Kuten ei äitisi(kään). Eli siitä vain töitä etsimään, joita alallasi pitäisi riittää (jos oikein viestejä tulkitsin, hoitoalalla on aina töitä tarjolla) :) ja tavaroita pakkaamaan. Itsekäs saa olla oman onnensa tähden! Ja kyllä ne lapsen asiatkin saa järjestymään. Ei suomessa(kaan) kaikki eronneet ja karanneet vanhemmat asu samalla postinumeroalueella.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 20:28"]
Minun moottori on "let life make you bitter, not bitter" :)
-ap
[/quote]
bitter not bitter? Älä enää kyläile niin usein. Aikuiset ihmiset voi itse päättää kenen kanssa seurustelee.
Niin siis better not bitter
-ap
Joo en kyläile enää niin paljon ja ennen kaikkea puhun mahdollisimman vähän itsestäni ja omista ajatuksistani koska en selkeästi vieläkään kelpaa, olen yhtä huono äitini mielestä kuin lapsena ja nuorena. Puhutaan sitten vaikka säästä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:40"]Äitisi ei tunnu tasapainoiselta, henkisesti terveeltä ihmiseltä. Kiitos, kun tulit kertomaan kuulumisia, ja hyvää jatkoa!
[/quote]
Joo näin se kai on. Ihan kuin minä olisin äiti ja hän lapsi. Kiitos paljon, parempaan ollaan menossa koko ajan :)
-ap