Lue keskustelun säännöt.
Äitini hämmentävä käytös...
25.08.2013 |
Suhteeni äitiini on ollut aina melko vaikea ja enempää taustoja selittämättä, tänään tapahtui jotain mitä en oikein osaa sulattaa..
olimme lapseni kanssa kylässä ja juttelimme kaikenlaisista asioista, mm. lapsuudestani, jota en ole kokenut onnelliseksi. Olen rehellisesti kertonut äidilleni etten muista lapsuudestani minkäänlaisia onnellisia hetkiä, en ennen kuin jälkeenkään äitini ja isäni eron. Äitini on kertonut ettei ole koskaan rakastanut isääni, joka on ehkä johtanut mielestäni tähän hyvien muistojen puutteeseen, jos en kerran ole koskaan nähnyt mallia onnellisesta parisuhteesta. Eron jälkeen vanhempani olivat vielä huonompia erikseen kuin yhdessä, isääni tapasin joka toinen vknloppu.
Noh, olen sitten alkanut näin aikuisella iällä kertomaan äidilleni näistä asioista, koska ne ovat aiheuttaneet minulle mm. masennusta ja paniikkihäiriötä aikuisiässä ja nämä tietysti vaikeuttavat elämääni huomattavasti. Olen rehellisesti kertonut lapsuuden kokemuksistani ja mm. siitä etten muista lapsuudestani oikeastaan yhtään iloista kokemusta, hetkeä tai elämystä, mikä on ihan totta. Ja olen kertonut näitä asioita ketään syyllistämättä.
Äitini on kuunnellut näitä juttuja ja myönnellyt ja ollut ihan ok.
Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan sen, kuinka äidilläni oli olematon empatiakyky ja hänen kaikkein kamalin tapansa oli hautoa asioita monta viikkoa ja sitten suuttua niistä minulle monta kuukautta myöhemmin. Äitini on ollut aina myös hyvin ankara minua kohtaan eikä ole oikeastaan koskaan osoittanut olevansa ylpeä minusta. On myös syyllistänyt minua paljon turhita asioista. Olen äitini mukaan ollut erittäin kiltti ja hiljainen lapsi.
Noh, yhtäkkiä tänään kun olimme lapseni kanssa äidilläni kylässä, alkoi äitini itkeä ja kysyä että miksi vihaan veljeän ja häntä. Olin hyvin hämmentynyt ja selitykseksi sain, että olin n. 2 VUOTTA sitten sanonut jotain, mitä en edes muista sanoneeni. sitten äitini kertoi että olen jo pitkän aikaa loukannut häntä syvästi koska puhun niin suoraan asioista ja huusi tyttäreni kuullen että jaahas taas hänen syyttelynsä alkoi kun yritin sanoa etten muista että olisin jotain pahaa koskaan sanonut. Ja sitten hän vielä sanoi, että se on minun vikani etten muista mitään hyvää lapsuudestani, se on minun vikani, koska kaikki muistavat lapsuudestaan jotain hyvää jos haluavat. minä sitten yritin sanoa, että olen todella pahoillani, mutta en yrittämälläkään vain muista mitään hyvää tai onnellista hetkeä lapsuudestani, mutta äitini vain jatkoi huutamista että se on ihan minun oma vikani.
Noh, otin tietysti lapseni ja poistuin nopeasti paikalta ja toivon ettei lapselle jäänyt tästä mitään traumoja..
en tosiaan oikein nyt osaa suhtautua tähän asiaan.. olenko paha ihminen vai mitä ihmettä. Ajatuksia kaipaan....
Kommentit (118)
Voi olla, että kun äitisi tunnetaidot, kyky tunnistaa ja ilmaista tunteitaan on kehittymättömät ja hänellä on vaikeuksia ihmissuhdetaidoissa ja vuorovaikutuksessa, ja sinulla traumatisoitunut lapsuus ja yhteinen historia, on vaikea toimia kahden tasapainoisen aikuisen tavoin keskenään. Sinussa on vielä jäljellä vihaa, surua yms. eikä äiti pysty ottamaan sitä vastaan, ja sinä koet hylkäämisen yhä uudelleen ja uudelleen, yrität hakea hvyäksyntää häneltä muistoillesi ja tulkinnallesi menneestä mutta et sitä saa - vaikka kuinka yrität. Ja olet ristiriitatilanteessa itsesi kanssa -tunnet, että et saisi tuntea tuollaisia tunteita, koska niitä et varmaankaan saanut tuoda esiin lapsenakaan. Ehkä sinun kannattaisi luovuttaa ja todeta, että et ikinä tule saamaan sellaista ihanaa ja sinun tarpeet kuulevaa ja ymmärtävää äitiä kuin jokainen lapsi ansaitsisi, vaikka kuinka yrität sitä nyhtää äidistäsi. Hän ei tule todennäköisesti koskaan ymmärtämään sitä miten sinä koet menneen ja teidän suhteen, hän on niin lukkiutunut omaan näkökulmaansa. Vanhat ihmiset ovat jo henkisesti niin jäykkiä, että eivät he kykene reflektoimaan eri näkökulmista asioita, etenkään, jos sitä taitoa ei ole ollut ennenkään. Anna olla asiat, mille et voi mitään - älä kiellä omia tunteita ja tulkintoja menneestä, ne ovat sinulle totta, mutta yritä jatkaa tästä eteenpäin ja miettiä keinoja, millä voisit helpottaa omaa oloasi, Ehkä se haave yhteisestä ymmärryksestä ei tule koskaan toteutumaan, mutta onneksi voit toimia oman lapsesi kanssa toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:24"]
Ja vieläpä myönnän olleeni kaikkea edellämainitsemaani ja olen sen äidillnikin sanonut.
MUTTA, onko äidillä oikeutta sanoa lapselleen, että katuu olevansa tämän äiti... itselleni ei tulisi mieleenikään sanoa vastaavaa lapselleni vaikka tälläisen perimän olen itselleni saanut..
[/quote]
KYllä äidilläsi on oikeus kertoa sinulle mielipiteensä, koska sinä olet ottanut oikeudeksesi loukata äitiä kertomalla muistojasi. Molemmat ovat kertojalleen yhtä tosia ja takuuvarmasti toista loukkaavia. Ymmärrä hyvin äitiäsi, koska kun uudestaan ja uudestaan kerrot muistojasi totuuksina eikä totuuksinasi, niin hänelle syntyy käsitys, että myös hänen täytyy avautua ja sanoa ääneen, miten paha kanssasi on olla ja elää.
Loukkaamalla äitiäsi annat luvat loukata sinua. Eikä kukaan oikeasti halua lasta, joka käy syyttämässä äitiään siitä, että itse muistaa jotain. Se kun ei ole äidin vika ollenkaan!
Ap, mitä ilmeisimmin sinun äidilläsi on jonkinlainen mt-ongelma, kun tuntuu siltä, että häntä koskee ihan erilaiset säännöt kuin sinua. Sinun pitäisi ymmärtää jatkuvasti äitiäsi hänen lapsenaan, vaikka äitisi kohtelee sinua huonosti. Et saisi myöskään näyttää omaa pahaa oloasi äidin kohtelun vuoksi, mutta äidilläsi on oikeus purkaa pahaa oloaan sinuun.
Sinä et voi muuttaa äitiäsi, mutta itseäsi voit. Et voi myöskään pelastaa häntä, mutta itsesi ja lapsesi voit. Olet jo ymmärtänyt, että kyseessä on sukupolvien välisestä väärinkohtelun ketjusta ja haluat katkaista sen omalta osaltasi. Päätöksesi on oikein hyvä. Myös se on hyvä, että olet hakenut ammattiapua itsellesi.
Tuntuu kuitenkin siltä, että eniten apua tarvitsisi sinun äitisi. Häntä ei voi kuitenkaan pakottaa terapiaan. Hänen pitää itse haluta parantua,.
Nyt on ilmeisesti tullut sellainen hetki, että sinun pitää päättää, miten jatkat tästä eteenpäin. Äitisi syytökset tuntuvat kohtuuttomilta etkä jaksa kantaa niitä. Eikä sinun tarvitsekaan. Toisinaan tervein ratkaisu on katkaista välit. Olkoonkin omasta äidistä kyse. Voit ottaa myös etäisyyttä häneen, jos välien katkaiseminen tuntuu liian jyrkältä. Muista kuitenkin, että sinulla on velvollisuuksia itseäsi kohtaan - sinun pitää suojella itseäsi. Sinun pitää suojella myös omaa lastasi.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:24"]
Ja vieläpä myönnän olleeni kaikkea edellämainitsemaani ja olen sen äidillnikin sanonut.
MUTTA, onko äidillä oikeutta sanoa lapselleen, että katuu olevansa tämän äiti... itselleni ei tulisi mieleenikään sanoa vastaavaa lapselleni vaikka tälläisen perimän olen itselleni saanut..
[/quote]
KYllä äidilläsi on oikeus kertoa sinulle mielipiteensä, koska sinä olet ottanut oikeudeksesi loukata äitiä kertomalla muistojasi. Molemmat ovat kertojalleen yhtä tosia ja takuuvarmasti toista loukkaavia. Ymmärrä hyvin äitiäsi, koska kun uudestaan ja uudestaan kerrot muistojasi totuuksina eikä totuuksinasi, niin hänelle syntyy käsitys, että myös hänen täytyy avautua ja sanoa ääneen, miten paha kanssasi on olla ja elää.
Loukkaamalla äitiäsi annat luvat loukata sinua. Eikä kukaan oikeasti halua lasta, joka käy syyttämässä äitiään siitä, että itse muistaa jotain. Se kun ei ole äidin vika ollenkaan!
[/quote]
Oletko siis sitä mieltä, että äitini ei ole koskaan voinut vaikuttaa omaan käytökseensä minun kanssani. Samalla tavalla kuin minä voin vaikuttaa oman lapseni kanssa.
-ap-
Mahdatko oikeasti olla niiiiiin ihana äiti kuin kuvailet. Kuulostat lapselliselta mt-potilaalta. Raijaat sen lapsesi kuuntelemaan vatkaamistasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:24"]
Ja vieläpä myönnän olleeni kaikkea edellämainitsemaani ja olen sen äidillnikin sanonut.
MUTTA, onko äidillä oikeutta sanoa lapselleen, että katuu olevansa tämän äiti... itselleni ei tulisi mieleenikään sanoa vastaavaa lapselleni vaikka tälläisen perimän olen itselleni saanut..
[/quote]
KYllä äidilläsi on oikeus kertoa sinulle mielipiteensä, koska sinä olet ottanut oikeudeksesi loukata äitiä kertomalla muistojasi. Molemmat ovat kertojalleen yhtä tosia ja takuuvarmasti toista loukkaavia. Ymmärrä hyvin äitiäsi, koska kun uudestaan ja uudestaan kerrot muistojasi totuuksina eikä totuuksinasi, niin hänelle syntyy käsitys, että myös hänen täytyy avautua ja sanoa ääneen, miten paha kanssasi on olla ja elää.
Loukkaamalla äitiäsi annat luvat loukata sinua. Eikä kukaan oikeasti halua lasta, joka käy syyttämässä äitiään siitä, että itse muistaa jotain. Se kun ei ole äidin vika ollenkaan!
[/quote]
Oletko siis sitä mieltä, että äitini ei ole koskaan voinut vaikuttaa omaan käytökseensä minun kanssani. Samalla tavalla kuin minä voin vaikuttaa oman lapseni kanssa.
-ap-
[/quote]
En kirjoittanut käytöksestä vaan mielipiteensä ilmaisemisesta. Sinä käyt hänen luonaan loukkaamassa muistoillasi, mutta et halua, että äiti sanoo mielipiteensä. Ymmärrätkö: et salli äidillesi samaa kuin itsellesi eli paha olon tuottamista toiselle.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:35"]
Voi olla, että kun äitisi tunnetaidot, kyky tunnistaa ja ilmaista tunteitaan on kehittymättömät ja hänellä on vaikeuksia ihmissuhdetaidoissa ja vuorovaikutuksessa, ja sinulla traumatisoitunut lapsuus ja yhteinen historia, on vaikea toimia kahden tasapainoisen aikuisen tavoin keskenään. Sinussa on vielä jäljellä vihaa, surua yms. eikä äiti pysty ottamaan sitä vastaan, ja sinä koet hylkäämisen yhä uudelleen ja uudelleen, yrität hakea hvyäksyntää häneltä muistoillesi ja tulkinnallesi menneestä mutta et sitä saa - vaikka kuinka yrität. Ja olet ristiriitatilanteessa itsesi kanssa -tunnet, että et saisi tuntea tuollaisia tunteita, koska niitä et varmaankaan saanut tuoda esiin lapsenakaan. Ehkä sinun kannattaisi luovuttaa ja todeta, että et ikinä tule saamaan sellaista ihanaa ja sinun tarpeet kuulevaa ja ymmärtävää äitiä kuin jokainen lapsi ansaitsisi, vaikka kuinka yrität sitä nyhtää äidistäsi. Hän ei tule todennäköisesti koskaan ymmärtämään sitä miten sinä koet menneen ja teidän suhteen, hän on niin lukkiutunut omaan näkökulmaansa. Vanhat ihmiset ovat jo henkisesti niin jäykkiä, että eivät he kykene reflektoimaan eri näkökulmista asioita, etenkään, jos sitä taitoa ei ole ollut ennenkään. Anna olla asiat, mille et voi mitään - älä kiellä omia tunteita ja tulkintoja menneestä, ne ovat sinulle totta, mutta yritä jatkaa tästä eteenpäin ja miettiä keinoja, millä voisit helpottaa omaa oloasi, Ehkä se haave yhteisestä ymmärryksestä ei tule koskaan toteutumaan, mutta onneksi voit toimia oman lapsesi kanssa toisin.
[/quote]
Kiitos paljon tästä rakentavasta ja minua eteenpäin auttavasta kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:38"]
Ap, mitä ilmeisimmin sinun äidilläsi on jonkinlainen mt-ongelma, kun tuntuu siltä, että häntä koskee ihan erilaiset säännöt kuin sinua. Sinun pitäisi ymmärtää jatkuvasti äitiäsi hänen lapsenaan, vaikka äitisi kohtelee sinua huonosti. Et saisi myöskään näyttää omaa pahaa oloasi äidin kohtelun vuoksi, mutta äidilläsi on oikeus purkaa pahaa oloaan sinuun.
Sinä et voi muuttaa äitiäsi, mutta itseäsi voit. Et voi myöskään pelastaa häntä, mutta itsesi ja lapsesi voit. Olet jo ymmärtänyt, että kyseessä on sukupolvien välisestä väärinkohtelun ketjusta ja haluat katkaista sen omalta osaltasi. Päätöksesi on oikein hyvä. Myös se on hyvä, että olet hakenut ammattiapua itsellesi.
Tuntuu kuitenkin siltä, että eniten apua tarvitsisi sinun äitisi. Häntä ei voi kuitenkaan pakottaa terapiaan. Hänen pitää itse haluta parantua,.
Nyt on ilmeisesti tullut sellainen hetki, että sinun pitää päättää, miten jatkat tästä eteenpäin. Äitisi syytökset tuntuvat kohtuuttomilta etkä jaksa kantaa niitä. Eikä sinun tarvitsekaan. Toisinaan tervein ratkaisu on katkaista välit. Olkoonkin omasta äidistä kyse. Voit ottaa myös etäisyyttä häneen, jos välien katkaiseminen tuntuu liian jyrkältä. Muista kuitenkin, että sinulla on velvollisuuksia itseäsi kohtaan - sinun pitää suojella itseäsi. Sinun pitää suojella myös omaa lastasi.
Tsemppiä!
[/quote]
ap:lla on mt-ongelma, koska hän käy uudestaan ja uudestaan keksittyine muistoineen äidin kimppuun. Eiköhän siinä kuka tahansa tervepäinen lopulta sano, että toivoo, ettei moista lasta olisi koskaan maailmaan saattanut.
32, tuntuu siltä, että myös sinä vaadit ap:n äidin tavoin ap:ta noudattamaan ihan erilaisia sääntöjä kuin ap:n äiti. Mielestäni tämä ei ole mitenkään reilua.
Äiti on kohdellut ap:ta väärin hänen lapsuudessaan, mutta ei halua nähdä virheitä itsessään. Tälle ei voi mitään. Äitiä ei voi muuttaa, valitettavasti.
Ap tuntee pahaa oloa lapsuuden vääryyksistä ja on kertonut niistä äidilleen. Äiti loukkaantuu näistä ja kieltää ap:ta tuntemasta niin kuin tuntee. Ap:n pitäisi nähdä asiat niin kuin ap:n äiti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:42"]
Mahdatko oikeasti olla niiiiiin ihana äiti kuin kuvailet. Kuulostat lapselliselta mt-potilaalta. Raijaat sen lapsesi kuuntelemaan vatkaamistasi...
[/quote]
höpöhöpö.
Ja kerroinhan jo että olen itsekin käyttäytynyt huonosti. äitinä ainakin parhaani yritän.
-ap-
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:38"]
Ap, mitä ilmeisimmin sinun äidilläsi on jonkinlainen mt-ongelma, kun tuntuu siltä, että häntä koskee ihan erilaiset säännöt kuin sinua. Sinun pitäisi ymmärtää jatkuvasti äitiäsi hänen lapsenaan, vaikka äitisi kohtelee sinua huonosti. Et saisi myöskään näyttää omaa pahaa oloasi äidin kohtelun vuoksi, mutta äidilläsi on oikeus purkaa pahaa oloaan sinuun.
Sinä et voi muuttaa äitiäsi, mutta itseäsi voit. Et voi myöskään pelastaa häntä, mutta itsesi ja lapsesi voit. Olet jo ymmärtänyt, että kyseessä on sukupolvien välisestä väärinkohtelun ketjusta ja haluat katkaista sen omalta osaltasi. Päätöksesi on oikein hyvä. Myös se on hyvä, että olet hakenut ammattiapua itsellesi.
Tuntuu kuitenkin siltä, että eniten apua tarvitsisi sinun äitisi. Häntä ei voi kuitenkaan pakottaa terapiaan. Hänen pitää itse haluta parantua,.
Nyt on ilmeisesti tullut sellainen hetki, että sinun pitää päättää, miten jatkat tästä eteenpäin. Äitisi syytökset tuntuvat kohtuuttomilta etkä jaksa kantaa niitä. Eikä sinun tarvitsekaan. Toisinaan tervein ratkaisu on katkaista välit. Olkoonkin omasta äidistä kyse. Voit ottaa myös etäisyyttä häneen, jos välien katkaiseminen tuntuu liian jyrkältä. Muista kuitenkin, että sinulla on velvollisuuksia itseäsi kohtaan - sinun pitää suojella itseäsi. Sinun pitää suojella myös omaa lastasi.
Tsemppiä!
[/quote]
ap:lla on mt-ongelma, koska hän käy uudestaan ja uudestaan keksittyine muistoineen äidin kimppuun. Eiköhän siinä kuka tahansa tervepäinen lopulta sano, että toivoo, ettei moista lasta olisi koskaan maailmaan saattanut.
[/quote]
Äitini on sanonut myös silloj kun olin lapsi, että toivoisi ettei minua koskaan olisi syntynyt tai että olisin kuollut. Ja hänellä on täysi oikeus mielipiteeseensä, se ei minua loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien ero on lapselle aina menetys ja siten lapsen hyvinvoinnille riski, se altistaa masennukselle ja ahdistuneisuushäiriöille, etenkin jos ero on ollut riitaisa tai jos lapsen tunteille ei ole ollut kuulijaa ja jos muutenkin kiintymyssuhde vanhempaan turvaton (kuten on noin 35% suomalaisista). Masentunut lapsi ei muista menneestä kuin sieltä täältä tai kovin traumatisoitunut lapsi ei ehkä muista mitään. Ehkä sinä olet ap ollut tällainen masentunut lapsi? Olet rekisteröinyt ja tulkinnut maailmaa negatiivisen tulkintakehikon läpi ja siksi sinulle muistuu mieleen vain ikäviä tunteita tuottaneet tilanteet? Ehkei niitä positiivisia tunteita ole edes kuulunut elämääsi, jos äitisi on ollut masentunut ja sinä kanssa, elämä on ollut tasapaksua sinnittelyä?
ei ole oikein mitään muistettavaa.
Ehkä äitisi jaksaa olla parempi mummi kuin äiti, koska lapsenlapsi kuormittaa vain muutaman tunnin silloin tällöin eikä 24/7 kuten oma lapsi? Kannattaa puntaroida, kunka paljon itse kannattaa yrittää etsiä yhteyttä äitiin ja jakaa tunteitaan, kun ei hänestä ole niiden vastaanottajaksi ja ymmärtäjäksi, kuten toivoisit. Ehkä kannattaa jättää ja ajatella, että tästä lähin sitä läheistä äitiä ei kannata enää yrittää tavoitella, kun ei sitä löydy. ja jättää seurustelu pinnalliselle tasolle, jos sitä pitää lapsesi vuoksi ylläpitää. Voi olla, että itse et yhteydenpidosta tule koskaan saamaan sitä mitä siltä tällä hetkellä etsit, sitä, että äitisi myöntäisi kokemuksesi oikeiksi ja pahoittelisi mennyttä, osoittaisi sinua kohtaan myötätuntoa.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:44"]
32, tuntuu siltä, että myös sinä vaadit ap:n äidin tavoin ap:ta noudattamaan ihan erilaisia sääntöjä kuin ap:n äiti. Mielestäni tämä ei ole mitenkään reilua.
Äiti on kohdellut ap:ta väärin hänen lapsuudessaan, mutta ei halua nähdä virheitä itsessään. Tälle ei voi mitään. Äitiä ei voi muuttaa, valitettavasti.
Ap tuntee pahaa oloa lapsuuden vääryyksistä ja on kertonut niistä äidilleen. Äiti loukkaantuu näistä ja kieltää ap:ta tuntemasta niin kuin tuntee. Ap:n pitäisi nähdä asiat niin kuin ap:n äiti haluaa.
[/quote]
Ei vaan ap muistaa, että häntä kohdeltiin väärin. Kyseessä ei ole fakta vaan oma kokemus ja se taas on asia, johon voi itse vaikuttaa. Ap:n äiti ei kiellä tunteita vaan huomauttaa, että ap:n muistot eivät vastaa sitä, mitä he muut muistavat. Ap:lla ei ole oikeutta loukata muita keksimällä muistoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:24"]
Ja vieläpä myönnän olleeni kaikkea edellämainitsemaani ja olen sen äidillnikin sanonut.
MUTTA, onko äidillä oikeutta sanoa lapselleen, että katuu olevansa tämän äiti... itselleni ei tulisi mieleenikään sanoa vastaavaa lapselleni vaikka tälläisen perimän olen itselleni saanut..
[/quote]
KYllä äidilläsi on oikeus kertoa sinulle mielipiteensä, koska sinä olet ottanut oikeudeksesi loukata äitiä kertomalla muistojasi. Molemmat ovat kertojalleen yhtä tosia ja takuuvarmasti toista loukkaavia. Ymmärrä hyvin äitiäsi, koska kun uudestaan ja uudestaan kerrot muistojasi totuuksina eikä totuuksinasi, niin hänelle syntyy käsitys, että myös hänen täytyy avautua ja sanoa ääneen, miten paha kanssasi on olla ja elää.
Loukkaamalla äitiäsi annat luvat loukata sinua. Eikä kukaan oikeasti halua lasta, joka käy syyttämässä äitiään siitä, että itse muistaa jotain. Se kun ei ole äidin vika ollenkaan!
[/quote]
Oletko siis sitä mieltä, että äitini ei ole koskaan voinut vaikuttaa omaan käytökseensä minun kanssani. Samalla tavalla kuin minä voin vaikuttaa oman lapseni kanssa.
-ap-
[/quote]
En kirjoittanut käytöksestä vaan mielipiteensä ilmaisemisesta. Sinä käyt hänen luonaan loukkaamassa muistoillasi, mutta et halua, että äiti sanoo mielipiteensä. Ymmärrätkö: et salli äidillesi samaa kuin itsellesi eli paha olon tuottamista toiselle.
[/quote]
Ja edelleenkään en käy äitiäni vartavasten tapaamassa loukatakseni häntä, vaan lähinnä lapseni vuoksi ja siksi koska äitini on yksinäinen.
Miksi haluat vääntää asian aivan toisella tapaa miten olen sen ilmaissut
-ap-
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:49"]
Vanhempien ero on lapselle aina menetys ja siten lapsen hyvinvoinnille riski, se altistaa masennukselle ja ahdistuneisuushäiriöille, etenkin jos ero on ollut riitaisa tai jos lapsen tunteille ei ole ollut kuulijaa ja jos muutenkin kiintymyssuhde vanhempaan turvaton (kuten on noin 35% suomalaisista). Masentunut lapsi ei muista menneestä kuin sieltä täältä tai kovin traumatisoitunut lapsi ei ehkä muista mitään. Ehkä sinä olet ap ollut tällainen masentunut lapsi? Olet rekisteröinyt ja tulkinnut maailmaa negatiivisen tulkintakehikon läpi ja siksi sinulle muistuu mieleen vain ikäviä tunteita tuottaneet tilanteet? Ehkei niitä positiivisia tunteita ole edes kuulunut elämääsi, jos äitisi on ollut masentunut ja sinä kanssa, elämä on ollut tasapaksua sinnittelyä?
ei ole oikein mitään muistettavaa.
Ehkä äitisi jaksaa olla parempi mummi kuin äiti, koska lapsenlapsi kuormittaa vain muutaman tunnin silloin tällöin eikä 24/7 kuten oma lapsi? Kannattaa puntaroida, kunka paljon itse kannattaa yrittää etsiä yhteyttä äitiin ja jakaa tunteitaan, kun ei hänestä ole niiden vastaanottajaksi ja ymmärtäjäksi, kuten toivoisit. Ehkä kannattaa jättää ja ajatella, että tästä lähin sitä läheistä äitiä ei kannata enää yrittää tavoitella, kun ei sitä löydy. ja jättää seurustelu pinnalliselle tasolle, jos sitä pitää lapsesi vuoksi ylläpitää. Voi olla, että itse et yhteydenpidosta tule koskaan saamaan sitä mitä siltä tällä hetkellä etsit, sitä, että äitisi myöntäisi kokemuksesi oikeiksi ja pahoittelisi mennyttä, osoittaisi sinua kohtaan myötätuntoa.
[/quote]
Kuka haluaa olla läheisissä väleissä ihmisen kanssa, joka käy tämän tästä loukkaamassa "muistoillaan"? Eli syyttää, tuomitsee ja valittaa ainoana perustelunaan se, että muistaa asiat tietyllä tavalla ja kaiken lisäksi aivan toisin kuin muut.
No niin se sinunkin äitisi yritti. Minusta ei ole tervettä raahata pikkulasta sinne riitelemään.
Täällä toinen kiltti, hiljainen ja muistamaton. Mäkään en joskus muistanut lapsuudestani mitään. Terapian kautta kun on saanut purkaa ikäviä asioita on alkanut muistaa niitä hyviäkin. Kyllä se vielä tulee. Sanoisin että älä äitisi kanssa käy noita asioita läpi, vaan terapeutin ja itsesi kanssa. Pääset helpommalla ja voit keskittyä omaan kehittymiseesi, ja säilytät jonkinlaiset suhteet. Tsemppiä ja onnea tiellesi!
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:24"]
Ja vieläpä myönnän olleeni kaikkea edellämainitsemaani ja olen sen äidillnikin sanonut.
MUTTA, onko äidillä oikeutta sanoa lapselleen, että katuu olevansa tämän äiti... itselleni ei tulisi mieleenikään sanoa vastaavaa lapselleni vaikka tälläisen perimän olen itselleni saanut..
[/quote]
KYllä äidilläsi on oikeus kertoa sinulle mielipiteensä, koska sinä olet ottanut oikeudeksesi loukata äitiä kertomalla muistojasi. Molemmat ovat kertojalleen yhtä tosia ja takuuvarmasti toista loukkaavia. Ymmärrä hyvin äitiäsi, koska kun uudestaan ja uudestaan kerrot muistojasi totuuksina eikä totuuksinasi, niin hänelle syntyy käsitys, että myös hänen täytyy avautua ja sanoa ääneen, miten paha kanssasi on olla ja elää.
Loukkaamalla äitiäsi annat luvat loukata sinua. Eikä kukaan oikeasti halua lasta, joka käy syyttämässä äitiään siitä, että itse muistaa jotain. Se kun ei ole äidin vika ollenkaan!
[/quote]
Oletko siis sitä mieltä, että äitini ei ole koskaan voinut vaikuttaa omaan käytökseensä minun kanssani. Samalla tavalla kuin minä voin vaikuttaa oman lapseni kanssa.
-ap-
[/quote]
En kirjoittanut käytöksestä vaan mielipiteensä ilmaisemisesta. Sinä käyt hänen luonaan loukkaamassa muistoillasi, mutta et halua, että äiti sanoo mielipiteensä. Ymmärrätkö: et salli äidillesi samaa kuin itsellesi eli paha olon tuottamista toiselle.
[/quote]
Ja edelleenkään en käy äitiäni vartavasten tapaamassa loukatakseni häntä, vaan lähinnä lapseni vuoksi ja siksi koska äitini on yksinäinen.
Miksi haluat vääntää asian aivan toisella tapaa miten olen sen ilmaissut
-ap-
[/quote]
Lue eka kirjoituksesi. Siinä kerrot, miten haluat loukata äitiäsi ja otat lapsenkin mukaan kiusaamaan vanhusta.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:44"]
32, tuntuu siltä, että myös sinä vaadit ap:n äidin tavoin ap:ta noudattamaan ihan erilaisia sääntöjä kuin ap:n äiti. Mielestäni tämä ei ole mitenkään reilua.
Äiti on kohdellut ap:ta väärin hänen lapsuudessaan, mutta ei halua nähdä virheitä itsessään. Tälle ei voi mitään. Äitiä ei voi muuttaa, valitettavasti.
Ap tuntee pahaa oloa lapsuuden vääryyksistä ja on kertonut niistä äidilleen. Äiti loukkaantuu näistä ja kieltää ap:ta tuntemasta niin kuin tuntee. Ap:n pitäisi nähdä asiat niin kuin ap:n äiti haluaa.
[/quote]
Ei vaan ap muistaa, että häntä kohdeltiin väärin. Kyseessä ei ole fakta vaan oma kokemus ja se taas on asia, johon voi itse vaikuttaa. Ap:n äiti ei kiellä tunteita vaan huomauttaa, että ap:n muistot eivät vastaa sitä, mitä he muut muistavat. Ap:lla ei ole oikeutta loukata muita keksimällä muistoja!
[/quote]
Jos nyt ihan oikeasti saisin itse päättää niistä muistoistani. Ethän sinä voi mitenkään tietää mitkä minun kokemukseni ja muistoni ovat vai voitko.
-ap--
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:25"]
No minä en ainakaan haluaisi olla sinun äitisi.
[/quote]
No noin se minunkin äitini varmasti ajattelee.
Olen todella pahoillani hänen puolestaan, että tällaisen paskiaisen kasvatti.
-ap-