Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän lapsuudenperhe ei jostain syystä pidä minusta
17.08.2020 |
Ollaan nelikymppinen pariskunta, yhdessä pari vuotta. Miehellä aiempi avioliitto takana, minulle tämä on ensimmäinen pidempi ja vakava suhde. Tiedän, että olen parisuhteessa miehen, en hänen lapsuudenperheensä kanssa mutta silti tuntuu pahalta kun en vaan pääse tuohon porukkaan mukaan vaikka alunperin olisin halunnut. Miehen lapsuudenperhe on siis iso, paljon siskoja, veljiä, serkkuja, tätejä ja setiä. Ovat läheisiä keskenään ja viihtyvät yhdessä, ei vaan verisukulaiset vaan myös avioliiton kautta sukuun tulleet ihmiset. Jo ihan seurustelun alkuvaiheessa tykkäsin tavasta, jolla miesystävä kuvaili lapsuudenperhettään: tuntui ihanan lämminhenkisiltä ja läheisiltä, yhteisiä sukujuhlia, sunnuntailounaita jne. Itse tulen alkoholistiperheestä, jolla ei ollut minkäänlaisia tukiverkkoja ja miehen lapsuudenperhe ja suku on aika lailla sellainen, mistä lapsena haaveilin.
Monin tavoin on tullut selväksi, että miehen suku suhtautuu minuun varauksella. On mm. sanottu, että "ettei kai te nyt sentään mene naimisiin" ja "harkitse nyt vielä" (tämä siis sanottu miehelle). Minua ei erityisesti ikinä kutsuta mihinkään suvun tapaamisiin, joihin muiden puolisot tai kumppanit kutsutaan. Mies joutuu erikseen varmistamaan, että olenhan tervetullut. Minulle ei puhuta normaalisti, eikä katsota silmiin. Kun mies esitteli minut ekaa kertaa aiemman liittonsa lapsille, miehen äiti, siskot ja veljet olivat olleet kiukkuisia.
En millään tajua, mikä minussa on sellaista miksi miehen sukulaiset eivät pidä minusta. Olen ihan tavallinen akateemisesti koulutettu, työssä käyvä normaali ja fiksu nainen. On kavereita sekä töistä että vapaa-ajalta, joten pitäisi olla ihan ok sosiaaliset taidot. Esim. uusiin työyhteisöihin olen aina solahtanut sisään sujuvasti. En tupakoi, en käytä päihteitä, en kiroile tai puhu alatyylisesti, en pukeudu mitenkään hutsahtavasti, normaali ulkonäkö, esim. ei mitään naamalävistyksiä. En harrasta mitään ääri "ismejä" tai hörhöilyjä. Joku silti kuitenkin minussa tökkii. Onko kenelläkään muulla kokemuksia tai ajatuksia, mistä voisi olla kyse?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Ketjua pidemmälle lukiessa tilanne näyttää aivan kammottavalta. Miehen ex roikkuu edelleen piireissä, muu suku pitää tiukasti kiinni eksästä eikä anna miehen liikkua eteenpäin elämässään. Samalla mies itse pimittää tapaamisia, joten nähtäväksi jää kuinka paljon mies on syyllinen tuohon ulkopuolisuuteen. Eksäni harrasti samaa käymällä siskonsa luona aina heitettyään minut töihin ja sai marttyyriraivarin kun kohteliaasti kysyin asiasta miksi. Lopulta selvisi että siellä juoruttiin kaikki raha-asiani, alkoholinkäyttöni, harrastukseni ja sisko jakoi ohjeensa parisuhteen hoitoon. Erosimme lopulta.
Ei läheskään kaikki dumppaa itselleen läheisiksi tulleita ihmisiä elämästään vain siksi, että tämä läheinen on eronnut. Varsinkaan, jos tällä läheisellä on lapsia, jotka ovat sukuasi. Mulla on erittäin läheiset välit exäni siskon kanssa, vaikka mun ja exän erosta on jo yli 20 vuotta. Exän sisko on myös yhden lapseni kummi. Miksi meidän olisi pitänyt lakata olla tekemisissä toistemme kanssa vain siksi, että mulle ja exälle tuli ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että entinen puoliso oli/on tiivis osa tuota perhettä. Sukulaiset ovat mahdollisesti muodostaneet oman käsityksensä erosta ja eron syistä. Jos näkevät, että hyvästä liitosta miehesi lähti, eivätkä ymmärrä/tiedä mahdollisia asioita taustalla. Ajattelevat että palaavat yhteen, kun on hetki haahuilua. Ovat voineet alkaa tuntea sympatiaa entistä puolisoa kohtaa, kun uusi naisystävä tuleekin kuvioihin. Uusi nainen voi olla heidän mielestään korvike, tai mahdollisen yhteenpaluun hidaste. Tämä siis voi olla vain näiden sukulaisten pään sisällä oleva ajatus, joka estää heitä irrotautumasta vanhasta ja tutustumassa uuteen puolisoon. Tulee mieleen onko lähipiirissä erottu? Eli onko tilanne ollut aivan uusi miehesi kohdalla. Joka tapauksessa aikuisten ihmisten pitäisi sopeutua ja ymmärtää pitää omat tunteet ja mielipiteet erossa tuosta kuvioista.
Siis mihin aikuisten ihmisten pitää sopeutua ja mistä pitää omat tunteet erossa? Tuossa on nyt yksi noin nelikymppinen sukulaismies ja hänen alkoholistiperheessä kasvanut ekassa suhteessa olevan naisystävänsä, jotka on pari kertaa olleet yhdessä suku- ja perhejuhlissa. Nainen ei ymmärrä, miksi jopa noin 40 vuotta toisensa tunteneet ja yhteenhitsautuneet miehen sukulaiset puolisoineen ei samantien ota häntä avosylin vastaan. Hän ei ymmärrä, että olevansa tälle miehen lapsuudenperheelle vieras ja tuntematon, vaan tyrkyttää itseään ja ihmettelee, miksi ei suhtaduta samoin kuin Pirkkoon, joka on ollut "aina" olemassa, onhan hän jo 52v. Lisäksi ap:lla on selkeästi se alkoholistiperheen lapsen "hyväksykää minut" -syndrooma, jonka vuoksi hän on koko ajan etsimässä merkkejä kelpaamisestaan.
Fakta on, että miehen exä on osa tuota miehen sukulaispiiriä, ollut pitkään siinä mukana, ystävystynyt monen kanssa. Ero miehestä ei erota miehen sukulaisista, jos ihmissuhde perustuu muuhunkin kuin pelkkään parisuhteen toisen puoliskon sukulaisuuteen. Vaikka mies tuo mukanaan uuden naisen, niin exän arvo ei siitä vähene eikä uusi saa samaa paikkaa miehen sukulaisten silmissä. Ja miksi pitäisi, pekkä kohtelias muodollinen käytös riittää!
Uuteen kumppaniin suhtautudutaan kuitenkin uutena ihmisenä. Ja uusiin ihmisiin yleensä tutustutaan. Eikä olla epäkohteliaita, mitä kutsumatta jättäminen on. Jos ollaan vaan solidaarisuudesta entistä puolisoa tai heidän yhteistä historiaa kohtaan tutustumatta. Ja jätetään ulkopuolelle, silloin suvun pitää hyväksyä että heidän tarvitsee sopeutua myös tuossa tilanteessa. Eikä tyrkyttää omia mielipiteitään.
Suvun ei tarvitse sopeutua millään tavalla, tavallinen ystävällinen käytös riittää. Eihän tuossa kukaan ole ap:lle mennyt päin naamaa sanomaan, että painu takaisin pimeyteen, kaikki suvun sanomiset on kertonut mies. Miksi ihmeessä, ei rakastava mies kerro kumppanilleen, että suku pyytää toppuuttelemaan.
Minusta on lisäksi ihan asiallista olla kutsumatta "kaveria" suvun omiin perhejuhliin. Niissä ei ap:n kertoman mukaan ole kuin avioliiton kautta sukuun tulleita, ei satunnaisia petituttavuuksia ja seksiseurustelusuhteisia.
Tässä tapauksessa ei kai ole mikään kevyt tapailu enää. Jos yhtä on pidetty 2 vuotta. Ja mies itsekkin kysyy koskeeko kutsu myös ap:tä. Häissäkö se miehen suku sitten tavataan ja tutustutaan? Miten se papin aamen siihen vaikuttaa, halutaanko kumppaniin tutustua vai ei? Jos entinen puolisokin on hyvissä väleissä, eikä eroteltu miehen eksänä ulos suvusta. Miksi miehen 2 vuotta kestänyt suhde pitäisi jättää suvun tapahtumista ulkopuolelle?
Päättyihän se aiempikin kahden vuoden suhde. Mä vähän luulen, että tässä ap:n tapauksessa miehen suku ei vielä usko, että mies olisi tosissaan ap:n kanssa. Juuri siihen papin aamen vaikuttaisi. Ja jos oikein ymmärsin, ap ja mies eivät taida edes asua yhdessä vielä. Yhteisen asunnon hankkiminenkin voisi osoittaa suvulle, että tämän suhteen on tarkoitus kestää pidempään kuin muut eron jälkeen olleet suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen veljen eksän kanssa edelleen tekemisissä, mutta uuteen vaimoon en ole tutustunut kummemmin.
Veljen käytös on muuttunut tavattuaan tämän uuden vaimon. Ennen oli mukava ja puhelias ja nyt on jotenkin erittäin negatiivinen ja ei niin mukava enää.
Minäkin olisin negatiivinen, jos sisarukseni olisi mahdottoman hyvää pataa p*skamaisesti minua kohtaan käyttäytyneen exäni kanssa. - Joku pätevä syyhän siihen eroon oli.
No hänen käytöksensä on myös muiden mielestä muuttunut vaikka he eivät ole eksän kanssa tekemisissä. Olen tullut eksän kanssa aina toimeen, joten miksi minun pitäisi laittaa häneen välit poikki heidän eronsa takia?
Ei tietenkään tarvitse.
Tosin veljeä saattaa kaihertaa se, että asetat exän veljesi edelle - vai oletko ihan varma, ettei ko. exässä ainakaan ollut mitään sellaista, mikä olisi osaltaan johtanut eroon.
Meillä on vähän vastaavanlainen kuvio, mutta toisaalta aivan erilainen. Veljeni erosi pitkästä liitosta todella rumasti petettyään vaimoaan useita kertoja monien eri ihmisten kanssa. Hyppäsi suoraan jonkun uuden heitukan matkaan ja menivät kihloihinkin aika vauhdilla. Ex-kälyni tunnen jo melkein 20 vuoden ajalta, hänen kanssaan on paljon historiaa ja ensimmäiset lapset saatiin samoihin aikoihin. Tuon eron jälkeen en pitänyt veljeeni yhteyttä. Häntä ei kutsuttu tyttäreni häihin, koska haluttiin ennemmin käly ja serkut (jotka eivät tuossa kohtaa olleet isänsä kanssa väleissä). Pari vuotta eron jälkeen näin veljeni toisen veljen lapsen synttäreillä. Myös tämä heitukka oli siellä, hänellä on lapsikin jostain edellisestä suhteesta.
Erosta on nyt kolme vuotta ja alan olla pikku hiljaa valmis palaamaan veljeni kanssa jonkinlaiseen normaaliin. En siis enää karta häntä kuin ruttoa. Tuo uusi puoliso ei vaan jaksa kiinnostaa millään tasolla, etenkin kun olen nähnyt millaisia törkyviestejä hän on lähettänyt ex-kälylle. Vielä vähemmän kiinnostaa uuden kottaraisen lapsi.
Vielähän tässä on muutama vuosikymmenen ennen kuin kuolo korjaa. Ollaan nyt viisikymppisiä. Törmäillään varmaan toisen veljen lapsen synttäreillä kerran vuodessa ja sitten jossain suvun hautajaisissa. Mutta kun on investoinut melkein 20 vuotta johonkin ihmissuhteeseen, niin ei sitä viitsi enää aloittaa alusta jonkun uuden hoidon kanssa. Varsinkin kun taustalla on niin ruma kuvio. Ilman rumaa kuviotakin voisi mennä pitkään, ennen kuin kiinnostaisi tutustua uuteen puolisoon, koska vanhan kanssa on jo niin pitkä historia.
Muutama kysymys aloittajalle.
1. Kumpi haki eroa, mies vai hänen ex-vaimonsa? Jos ex-vaimo ja miehellä ollut jo näinkin lyhyessä ajassa eron jälkeen jo useita naissuhteita, onko mies ihan oikeasti päässyt avioerostaan yli?
2. Esittelikö mies lapsensa tälle toiselle naiselle, jonka kanssa hänellä myös oli kahden vuoden suhde? Missä suhteenne vaiheessa hän esitteli sinut omille lapsilleen? On ihmisiä, jotka eron jälkeen esittelevät lapsensa uusille kumppaneilleen ja jonkin ajan päästä nämä kumppani taas katoavat lasten elämästä. Tämä voi olla syy, miksi miehen suku ei oikein ilahtunut, kun sinut esiteltiin lapsille.
3. Oletko kertonut omasta taustastasi miehen suvulle? Tai onko mies kertonut siitä heille?
4. Oletko ollut - edes tiedostamattasi - liian yli-innokas pääsemään tähän sukuun? Itse suhtaudun varauksella, jopa jossain määrin torjuvasti, kaikkiin uusiin ihmisiin, jotka vaikuttavat liian innokkailta pääsemään osaksi mun elämääni.
5. Mitä annettavaa sulla olisi miehen suvulle? Tarkoitan, että miksi heidän pitäisi lähentyä juuri sun kanssasi? Ja vieläpä näin nopeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän vastaavanlainen kuvio, mutta toisaalta aivan erilainen. Veljeni erosi pitkästä liitosta todella rumasti petettyään vaimoaan useita kertoja monien eri ihmisten kanssa. Hyppäsi suoraan jonkun uuden heitukan matkaan ja menivät kihloihinkin aika vauhdilla. Ex-kälyni tunnen jo melkein 20 vuoden ajalta, hänen kanssaan on paljon historiaa ja ensimmäiset lapset saatiin samoihin aikoihin. Tuon eron jälkeen en pitänyt veljeeni yhteyttä. Häntä ei kutsuttu tyttäreni häihin, koska haluttiin ennemmin käly ja serkut (jotka eivät tuossa kohtaa olleet isänsä kanssa väleissä). Pari vuotta eron jälkeen näin veljeni toisen veljen lapsen synttäreillä. Myös tämä heitukka oli siellä, hänellä on lapsikin jostain edellisestä suhteesta.
Erosta on nyt kolme vuotta ja alan olla pikku hiljaa valmis palaamaan veljeni kanssa jonkinlaiseen normaaliin. En siis enää karta häntä kuin ruttoa. Tuo uusi puoliso ei vaan jaksa kiinnostaa millään tasolla, etenkin kun olen nähnyt millaisia törkyviestejä hän on lähettänyt ex-kälylle. Vielä vähemmän kiinnostaa uuden kottaraisen lapsi.
Vielähän tässä on muutama vuosikymmenen ennen kuin kuolo korjaa. Ollaan nyt viisikymppisiä. Törmäillään varmaan toisen veljen lapsen synttäreillä kerran vuodessa ja sitten jossain suvun hautajaisissa. Mutta kun on investoinut melkein 20 vuotta johonkin ihmissuhteeseen, niin ei sitä viitsi enää aloittaa alusta jonkun uuden hoidon kanssa. Varsinkin kun taustalla on niin ruma kuvio. Ilman rumaa kuviotakin voisi mennä pitkään, ennen kuin kiinnostaisi tutustua uuteen puolisoon, koska vanhan kanssa on jo niin pitkä historia.
Oletpa lapsellinen viisikymppiseksi. Veljesi ex on ystäväsi. Se on ihan ok, eikä ystävyyttä tarvitse heittää eron vuoksi romukoppaan. Sukua hän ei sen sijaan enää ole. Uusi nainen mahdollisesti on jossain vaiheessa. Häb ei mitenkään ansaitse nimittelyäsi enkä usko tuollaisen katkeruuden edes parantavan oloasi.
Perhe varmaankin luulee, ettei teidän suhde tule kestämään ja eivät sen takia halua olla avoimua suhteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen veljen eksän kanssa edelleen tekemisissä, mutta uuteen vaimoon en ole tutustunut kummemmin.
Veljen käytös on muuttunut tavattuaan tämän uuden vaimon. Ennen oli mukava ja puhelias ja nyt on jotenkin erittäin negatiivinen ja ei niin mukava enää.
Ensimmäinen lauseesi selittänee toisen. Olet valinnut puolesi, ja veljesi ei pidä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista, että sinulla nelikymppisenä tämä on vasta ensimmäinen vakava suhde? Siinä vastaus.
Miksi se ei olisi mahdollista? Lapsuudenkodissani oli alkoholismia, väkivaltaa, epävarmuutta. Ei siltä pohjalta ollut mikään maailman helpoin homma muodostaa vakavaa parisuhdetta, etenkin kun pelkäsin valitsevani huonosti ja päätyväni yhteen juopon/väkivaltaisen/epävakaan tms. miehen kanssa. Lisäksi osa johtuu ihan sattumasta, keneen sattuu tapaamaan missäkin ikävaiheessa.
ap
Tuota, taustastasi riippumatta, on todella erikoista, ettei vakavampaa ihmissuhdetta ole ennen 40 v. ollut. Jotain se sinusta kertoo, ja voi myös hyvin selittää sen, miksi sinuun suhtaudutaan varovaisesti. Ehkä et itse vain tajua sitä, mikä se on. Ja me ei sitä tän palstan kautta nähdä. Ei ole siis tarkoitettu vittuiluksi, mutta kun itse kysyt miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten mies on vain sokea suvulleen ja heon ihan peruskamala peruskade kyräilevä porukka.
Siinäpä se, että minusta miehen suku vaikuttaa/vaikutti oikeasti lämminhenkiseltä ja mukavalta. Sellaiselta, johon olisin aidosti halunnut päästä mukaan. Miehelle suku on selvästi tärkeä asia elämässä. Esim. viikonloppuna hänellä on veljien lapset yökylässä.
ap
Voisiko olla vaan niin että eivät ole vielä tottuneet sinuun? Jos erosta on vähän aikaa, voi olla että toisten on vaikea sopeutua siihen. Uskoisin ettei sinusta ole kyse lainkaan. Jos heillä on edelleen hyvät välit miehesi ex-vaimoon, voivat he kokea olonsa vaikeaksi, eivät oikein tietäisi miten suhtautua sinuun. Anna aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samantyyppinen tilanne, mutta olen itse siis mieheni isoon sukuun liittynyt miniä. Miehelläni on 9 sisarusta, serkuksia meidän lapsilla alkaa olla jo pitkälle yli kaksikymmentä. On juuri noita setiä, tätejä, enoja, isovanhempia jne. Porukkaa on koolla aina paljon. Olen itse myös keskimääräistä isommasta perheestä (itselläni neljä siskoa), joten olen tottunut hälinään.
Mieheni sisarukset ovat pääosin kaikki naimisissa. Yksi veli ei ole, kaksi seurustelee vakavasti. Tämä yksi veli on eronnut riitaisasti ja sen jälkeen kuvioihin on tullut lyhyellä aikavälillä naista perä perään. Erosta on jo yli 10 vuotta, mutta tyttö- ja naisystäviä on ollut tänä aikana valehtelematta 30. Ja jokainen on ollut "se oikea". Miehen naisvalinnat ovat olleet outoja. Aivan erilaisia kuin kaikki sisarukset tai heidän puolisonsa. Jotenkin eri maailmasta koulutustaustaltaan ja ajatusmaailmaltaan.
Me ei oikeasti jakseta oikein innostua näistä uusista "oikeista", koska seuraavassa sukutapaamisessa on jo uusi nainen. Joka kerta.
Tämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen. Onko miehelläsi ollut eron jälkeen jotenkin kirjava naishistoria ja sen takia suku nyt vähän toppuuttelee ja karsastaa? Eivät viitsi tutustua, koska olettavat, ettet ole kauaa maisemissa?
Hohoijakkaa! Kirjavanaishistoria.
Itse jäin miehen suvun ulkopuolelle kun anoppi ei pidä minusta. Jäin ilman kutsuja yms. Piti kysellä, että olenko tervetullut yms.
Anoppi on hirveän mustasukkainen luonne ja inhoaa toista miniää myös.
Jotkut suvut vain ovat tuollaisia.
Harmi, ettet ole tervetullut, mutta tuskin mitään konkreettista syytä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suku on Pohjanmaalta niin en yhtään ihmettele
anna aikaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten mies on vain sokea suvulleen ja heon ihan peruskamala peruskade kyräilevä porukka.
Siinäpä se, että minusta miehen suku vaikuttaa/vaikutti oikeasti lämminhenkiseltä ja mukavalta. Sellaiselta, johon olisin aidosti halunnut päästä mukaan. Miehelle suku on selvästi tärkeä asia elämässä. Esim. viikonloppuna hänellä on veljien lapset yökylässä.
ap
Voisiko olla vaan niin että eivät ole vielä tottuneet sinuun? Jos erosta on vähän aikaa, voi olla että toisten on vaikea sopeutua siihen. Uskoisin ettei sinusta ole kyse lainkaan. Jos heillä on edelleen hyvät välit miehesi ex-vaimoon, voivat he kokea olonsa vaikeaksi, eivät oikein tietäisi miten suhtautua sinuun. Anna aikaa.
Erosta on viisi vuotta, kertoi ap. Ei se ole mielestäni vähän vaan aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syytä sinua AP mistään, mutta minua kiinnostaa, että millä asenteella olet lähestynyt miehesi lapsuudenperhettä? Olen itse todistanut tilannetta, missä miehen uusi vaimo (kuka on myös ollut eron syy), on mennyt svun yhteisiin tilaisuuksiin asenteella, että tässä hän on eikä katoa mihinkään. En väitäkään, että pitäisi kadota mihinkään, mutta pieni nöyryys kaikille vaikeassa tilanteessa olisi tehnyt terää. Kaiken lisäksi kyseisellä naisella oli todella huono kyky reflektoida omaa käyttäytymistään suhteessa ympäristöönsä. Perheessä missä ei oltu koskaan pahemmin lääpitty suvun edessä, oli uusi nainen kokoajan istumassa miehen syliin ja lepertelemässä hänelle, vaikka edellinenkin avioliitto oli vielä lain mukaan voimassa. Lopulta pariskunta sai lapsen ja tilanne heltyi aikalailla. Uskon, että avainasemassa uuden miniän ulkopuolisuuteen oli ennen kaikkea hänen oma käytöksensä, sekä miehen riitaisi ero ex-vaimonsa kanssa kuka oli suvulle kuin verisukulainen.
Jotkut suvut vaan ovat tuollaisia. Luulevat olevansa parempia ihmisiä, ei sinne niin vaan kuka tahansa kelpaa.
Minä en ole ikinä kelvannut mieheni sukuun. Ei vois vähemmän kiinnostaa moinen sakki. Antaa heidän vaan hapantua omissa mehuissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kateudelta.
Alapeukuista huomaa taas minkälainen tabu kateus on. Miksi se ei voisi olla mahdollinen vaihtoehto? En minä näe mitään muuta syytä ap:n kertoman jälkeen.
Kateus tabu? Hah!
Ei vaan kateutta nimenomaan tyrkytetään "helpoksi" selitykseksi yhteen ja toiseen. Siitä alapeukut.
Tämä "tabu" kateuskortti vedetään esiin aina (yleensä tabuista nimenomaan EI puhuta...?) mutta mitään rakentavaa siitä harvemmin saadaan irti, "se nyt vaan on sulle kade lol älä välitä".
Kateus jos mikä on todella inhimillinen tunne. Sitä tarjotaan syyksi juuri siksi, että tiedämme itse miltä kateus tuntuu ja miten se pahimmillaan näkyy. Emmehän me voisi tietää mitä se on, ellei meillä itsellämme olisi henkilökohtaista kokemusta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut suvut vaan ovat tuollaisia. Luulevat olevansa parempia ihmisiä, ei sinne niin vaan kuka tahansa kelpaa.
Minä en ole ikinä kelvannut mieheni sukuun. Ei vois vähemmän kiinnostaa moinen sakki. Antaa heidän vaan hapantua omissa mehuissaan.
Exällä oli just tuollainen ns. parempi suku. Muutama korkeasti koulutettu ja loput ihan tavisduunareita, mutta silti oltiin niin olevinaan, kun on hienot sukuhuvilat ym. Minä ja ex oltiin molemmat ammattikorkean käyneitä, muttei yhtään niin hyviä, kuin hänen lääkäriveljensä opettajavaimoineen anopin mielestä. Ainaista vähättelyä ja suunsoittoa. Meidän piti olla sukuhuvilalla aina puuhaamassa sitä sun tätä ja meille se oli oikea työleiri, mutta exän veljen perheelle se oli rentoutumispaikka, jossa mamma passasi viimeisen päälle. Veljen opettajavaimolla oli aina niin kauniita vaatteita, niin upeasti hiukset, niin loistavia mielipiteitä ja minun ulkonäköä välillä jopa mollattiin ihan päin näköä, koskaan ei mitään kehua.
Ja tässä vielä sinulle jonka mielestä kateus muka ei ole tabu:
https://yle.fi/uutiset/3-11470025
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kolumnit/myonnan_etta_k…
https://www.nyyti.fi/blogi/kateus-opiskeluyhteisossa-voiko-kateuden-kaa…
https://designwash.net/2013/02/21/hyva-paha-kateus/
Ihmiset, jotka kieltävät kateuden olemassaolon ilmeisesti myös kokevat kateuden niin pahana ominaisuutena, että heille ainoa vaihtoehto on yrittää kieltää se kokonaan.
Tämä se vasta onkin helpoin tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen veljen eksän kanssa edelleen tekemisissä, mutta uuteen vaimoon en ole tutustunut kummemmin.
Veljen käytös on muuttunut tavattuaan tämän uuden vaimon. Ennen oli mukava ja puhelias ja nyt on jotenkin erittäin negatiivinen ja ei niin mukava enää.
Ensimmäinen lauseesi selittänee toisen. Olet valinnut puolesi, ja veljesi ei pidä siitä.
No eipä häntä eron jälkeen haitannut yhtään, että säilytin välit eksänsä kanssa. Käytös alkoi muuttua uuden kumppanin tullessa kuvioihin.
Yleensä joo muttei aina. Mun lapsuusperhe olikin mielipuoli narsistivanhemman temmellyskenttä missä narsisti hakkasi lapsiaan ja tuhosi sisarusten välit peluuttamalla lapsia toisiaan vastaan. Narsisti heitti sitten lapset ulos kun tuli 18v täyteen ja sen jälkeen ei ole ollut mitään kontaktia. Ei edes sisarusten kesken. Perhe ei ole kaikilla ”ikuinen”.