Miesystävän lapsuudenperhe ei jostain syystä pidä minusta

Suvulle on yleensä helpompaa, jos tapaamisissa ei ole sekä exiä että nyxiä. Miten hyvin tulet toimeen miehesi exän kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen veljen eksän kanssa edelleen tekemisissä, mutta uuteen vaimoon en ole tutustunut kummemmin. 

Veljen käytös on muuttunut tavattuaan tämän uuden vaimon. Ennen oli mukava ja puhelias ja nyt on jotenkin erittäin negatiivinen ja ei niin mukava enää. 

Minäkin olisin negatiivinen, jos sisarukseni olisi mahdottoman hyvää pataa p*skamaisesti minua kohtaan käyttäytyneen exäni kanssa. - Joku pätevä syyhän siihen eroon oli.

No hänen käytöksensä on myös muiden mielestä muuttunut vaikka he eivät ole eksän kanssa tekemisissä. Olen tullut eksän kanssa aina toimeen, joten miksi minun pitäisi laittaa häneen välit poikki heidän eronsa takia? 

Outoa, että mies on kertonut Ap:lle perheenjäsenen sanoneen, että ”katsele nyt rauhassa” ja ”älä nyt vielä ainakaan mene naimisiin”.

Onkohan tässä siitä kyse, että mies ei ole suhteessa ihan niin tosissaan kuin Ap? Toppuuttelee itsekin?

Aviossa on jo oltu, uutta palloa jalkaan ei haluta, lapset tehty. Keski-iän suhteet ovat enemmän sellaista tapailua sitten vaan. Tämä varmaan riittää miehelle.

Miehelle varmasti oma perhe ja lapset ovat tosi tärkeitä ja Ap:n voi olla vaikea olla miehelle se ykkönen.

Itse ehkä ottaisin tuollaisen suhteen ihan vaan tapailupohjalta. Yhteen ei ainakaan kannata muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Suvulle on yleensä helpompaa, jos tapaamisissa ei ole sekä exiä että nyxiä. Miten hyvin tulet toimeen miehesi exän kanssa? 

Ja entä hänen lastensa kanssa? Jos olet miehen lapsille läheinen, tämä helpottaa myös pääsyä sukuun. Sulla on silti jo 40 vuotta elettyä elämää takana ja miehen suvun kanssa yhteistä historiaa ei käytännössä katsottuna lainkaan. Olet siis suvulle vieras ihminen eikä susta välttämättä koskaan tule yhtä läheistä kuin nämä, jotka ovat syntymästään lähtien kuuluneet sukuun tai jotka ovat tulleet sukuun paljon nuorempina. 

Teidän pitää ruveta kutsumaan miehen vanhempia, sisaruksia ja muita sukulaisia teille kylään. Mielellään yksi perhe kerrallaan, jotta he pääsevät tutustumaan juuri sinuun eikä niinkään viettämään aikaansa toistensa seurassa. 

Ap, voisin olla miesystäväsi sisko. Todennäköisesti en, koska veljeni on vähän nelikymppistä vanhempi ja hänen tuoreimmalla naisystävällään on lapsia; tilanne on kuitenkin vähän samanlainen.

Olen nähnyt rakkaan pikkuveljeni ensirakkauden tuskat kun hän oli 17, lohdutellut ja jutellut. Sen jälkeen hänellä oli muutamia tyttiksiä, joku oli muutaman kuukauden, joku oli muutaman vuoden. Yhtä hän ei esitellyt koskaan perheelle, vaikka nainen oli kuvioissa varmaan yli kaksi vuotta, ja oli selvästi veljelleni tärkeä.

Sitten tuli se iso rakkaus, jonka kanssa veli meni naimisiin, sai lapset, kokivat keskenmenon, tekivät matkoja, perustivat firman. Tämä liitto kesti 16 vuotta. Loppu oli ikävää aikaa kaikille, kivuliasta myös lapsille.

Sen jälkeen veljelläni oli yksi puolentoista vuoden suhde, hän oli veljen mukana yksissä sukujuhlissa. Ja nyt tämä uusin suhde on kestänyt noin vuoden. Yhdessä eivät asu. Naisen olen tavannut, ja hän on ihan ok.

Mutta sorry, se että olen veljeni lojaali ja rakastava sisko sekä veljen lasten rakastava täti, ei tee minusta uuden naisen siskoa ja sydänystävää, ei näin nopeasti. Meilläkin on veljen ex-puolisoon ihan välit ja ollaan lasten asioissa yhteyksissä, mutta ei tämä nyt ole mikään ex-puolison vika. Kaikki me toivomme, että veljenikin löytää onnen ja rauhan, mutta onko se tämä nainen, sitä emme me voi vielä tietää. Olemme nähneet veljen rakastuneen ennenkin.

Kaveri on murresana, minun etelä-pohjalainen perheenjäsen sanoo nais- ja miesystäviä kavereiksi. Mahdollisesti jos tulee lapsia tai mennään naimisiin, on sitten joku muu nimitys, mutta en nyt hahmota miten kaveruus muuttuu. :D Joka tapauksessa tyttöystävä tai poikaystävä eivät kuulu sanavarastoon.

On kokemusta siitä, että miehen perhe muistelee sitä exää kuulteni, on esitelty jopa hääkuvaa. :D

Yksi exän äiti ihan selvästi ei pitänyt minusta, enkä minä hänestä. Hän kai toivoi että ex-tyttöystävä palaisi takaisin. Oli mainiota kun hän käyttäytyi kuin en olisi huoneessa, siis puhui ainoastaan pojalleen. Parin vuoden päästä hän kännissä (oli alkoholisti ja aina humalassa) kertoi minulle, ettei aluksi tykännyt minusta, mutta olekin ihan hyvä tyyppi. En sanonut, että minä en tykkää sinusta vieläkään.

Veikkaan, että kyse on exästä, jolle aloittajan miehen suku haluaa olla lojaaleja. En näe muuta keinoa kuin tutustua kaikkiin sukulaisiin yksilöinä näissä tapaamistilanteissa. Juttele enolle ja siskolle ja kummille ja kaimalle; huomioi kukin niin että olet kiinnostunut juuri heidän asioistaan. Pikku hiljaa tutustut kaikkiin ja sinut koetaan osaksi porukkaa. Mehän ei tiedetä, miten exä on aikanaan solahtanyt porukkaan, onko silloinkin ollut haasteita vai onko tilanteet olleet alussa pienimuotoisempia. Olisi hyvä kutsua niitä vanhempia teidän luokse, en muista asutteko yhdessä, tai mennä kyläilemään kaksistaan ilman että on koko suku koolla. Muista viedä tuliaisia. :D

Toinen vaihtoehto olisi nakata paskat, mutta koska haluat sen ison perheen, niin yritä vielä olla kärsivällinen.

Miehelle kinkkinen tilanne, jota ei ole osannut ratkoa, vaan on päätynyt välttelemään menemällä yksin, eikä ilmeisesti puhu teistä me-muodossa, koska muut suhtautuvat nihkeästi. Tuskin edes tiedostaa, miten pahalta sinusta tuntuu.

Antaisin asioiden mennä omalla painollaan enkä lataisi liikaa odotuksia miehen lapsuudenperhettä kohtaan. Miehesi kanssa olet yhdessä ja hyvät välit perheeseen mahdollinen lisä ja bonus. Aika monella on puolison perheeseen vain asialliset välit. Se on vain plussaa, jos heistä tulee tosi läheisiä. Nauti suhteestasi mieheen ja unohda liiat vaatimukset perhettä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, voisin olla miesystäväsi sisko. Todennäköisesti en, koska veljeni on vähän nelikymppistä vanhempi ja hänen tuoreimmalla naisystävällään on lapsia; tilanne on kuitenkin vähän samanlainen.

Olen nähnyt rakkaan pikkuveljeni ensirakkauden tuskat kun hän oli 17, lohdutellut ja jutellut. Sen jälkeen hänellä oli muutamia tyttiksiä, joku oli muutaman kuukauden, joku oli muutaman vuoden. Yhtä hän ei esitellyt koskaan perheelle, vaikka nainen oli kuvioissa varmaan yli kaksi vuotta, ja oli selvästi veljelleni tärkeä.

Sitten tuli se iso rakkaus, jonka kanssa veli meni naimisiin, sai lapset, kokivat keskenmenon, tekivät matkoja, perustivat firman. Tämä liitto kesti 16 vuotta. Loppu oli ikävää aikaa kaikille, kivuliasta myös lapsille.

Sen jälkeen veljelläni oli yksi puolentoista vuoden suhde, hän oli veljen mukana yksissä sukujuhlissa. Ja nyt tämä uusin suhde on kestänyt noin vuoden. Yhdessä eivät asu. Naisen olen tavannut, ja hän on ihan ok.

Mutta sorry, se että olen veljeni lojaali ja rakastava sisko sekä veljen lasten rakastava täti, ei tee minusta uuden naisen siskoa ja sydänystävää, ei näin nopeasti. Meilläkin on veljen ex-puolisoon ihan välit ja ollaan lasten asioissa yhteyksissä, mutta ei tämä nyt ole mikään ex-puolison vika. Kaikki me toivomme, että veljenikin löytää onnen ja rauhan, mutta onko se tämä nainen, sitä emme me voi vielä tietää. Olemme nähneet veljen rakastuneen ennenkin.

Mulla on ollut hieman samantapainen tilanne. Olin teini, kun isosiskoni alkoi seurustelemaan. Langosta tuli mulle kuin isoveli. He ehtivät olla naimisissakin 15 vuotta, kun lankoni yllättäen kuoli. Kun siskoni myöhemmin alkoi taas seurustelemaan, ei hänen uudesta miesystävästään koskaan tullut mulle samanlaista "isoveljeä" kuin hänen ensimmäisestä aviomiehestään. Ei se olisi siinä iässä ollut enää mahdollista. Ihan ok tyyppi, mutta ei mulle syntynyt mitään tunnesidettä häneen. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on lapsuudenperhe?!?! Sama perhe se on aikuisenakin, vaikkakin laajenee lapsilla ja puolisoilla.

Niin, että perheeseen kuuluu sitten sisarusten vaimot ja miehet, heidänkin lapset ja aikanaan lapsenlapset omien lasten ja lastenlasten lisäksi. Mites vanhempien sisarukset ja isovanhempien sisarukset puolisoineen ja lapsineen. Perhettä kaikki? Ei ole, näille henkilöille on oma nimitys, suku. Osaa voi nimittää myös lähisuvuksi tai lapsuudenperhettä lapsuudenperheeksi.

Todennäköisesti mies on vähätellyt suhdettanne. Toisaalta ihmetyelen miksi on kertonut sinulle sukulaisten sanomisia. Ehkä vihjailee sinulle ettei ole täysin varma suhteestanne vielä. Luulen käytöksen johtuvan miehen käytöksestä.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Outoa, että mies on kertonut Ap:lle perheenjäsenen sanoneen, että ”katsele nyt rauhassa” ja ”älä nyt vielä ainakaan mene naimisiin”.

Onkohan tässä siitä kyse, että mies ei ole suhteessa ihan niin tosissaan kuin Ap? Toppuuttelee itsekin?

Aviossa on jo oltu, uutta palloa jalkaan ei haluta, lapset tehty. Keski-iän suhteet ovat enemmän sellaista tapailua sitten vaan. Tämä varmaan riittää miehelle.

Miehelle varmasti oma perhe ja lapset ovat tosi tärkeitä ja Ap:n voi olla vaikea olla miehelle se ykkönen.

Itse ehkä ottaisin tuollaisen suhteen ihan vaan tapailupohjalta. Yhteen ei ainakaan kannata muuttaa.

Sama tuli mieleeni. Erosta vasta 5 vuotta,  mutta siitäkin 2 vuotta ollut jonkun naisen kanssa ja nyt 2 vuotta ap:n kanssa. Tuon yhden vuoden aikanakin ollut joitakin suhteita. Toisinsanoen mies ei ole eronsa jälkeen ollut juuri lainkaan yksin.

myös vanhemmat ihmiset sanoo miesystäviä ja naisystäviä kaveriksi, sellaiset täti ikäiset

Ketjua pidemmälle lukiessa tilanne näyttää aivan kammottavalta. Miehen ex roikkuu edelleen piireissä, muu suku pitää tiukasti kiinni eksästä eikä anna miehen liikkua eteenpäin elämässään. Samalla mies itse pimittää tapaamisia, joten nähtäväksi jää kuinka paljon mies on syyllinen tuohon ulkopuolisuuteen. Eksäni harrasti samaa käymällä siskonsa luona aina heitettyään minut töihin ja sai marttyyriraivarin kun kohteliaasti kysyin asiasta miksi. Lopulta selvisi että siellä juoruttiin kaikki raha-asiani, alkoholinkäyttöni, harrastukseni ja sisko jakoi ohjeensa parisuhteen hoitoon. Erosimme lopulta. 

Minulla on suvussa henkilö, josta kukaan ei oikein pidä. Nainen pitää itseään parempana ihmisenä juuri koska on akateeminen ja muut vaan duunareita. Ethän sorru samaan?

Kaksi vuotta on vielä aika lyhyt aika. Itse olen ollut toisella kierroksella nyt 5 vuotta. Vaikka mieheni suku on ihana, sellaista sukuun kunnolla kuulumisen tunnetta alkoi tulla ehkä neljän vuoden jälkeen, kun hommasimme yhteisen kodin. Naimisissa emme ole. Tuo yhteinen koti oli jonkinlainen vedenjakaja, viestitti, että tässä nyt ollaan pysyvämmin.

Mun veljellä on vähän samanlainen tilanne... Koko sukuni rakastaa hänen ex-vaimoaan ja heidän eronsa johtui veljeni epävakaasta raivokohtauksiin taipuvaisesta persoonasta. Veljelläni on ollut useita tyttöystäviä viimeisten 5 vuoden aikana, enkä enää haluaisi tutustua yhteenkään heistä saati sitten yrittää "markkinoida" sukuani tai veljeäni uusille naisille. Päin vastoin, olisi heidän paras, jos tajuaisivat ajoissa juosta karkuun. Tiedän, että veljeni ei ole hakenut apua ongelmiinsa ja ennemmin tai myöhemmin hän tulee pilaamaan nekin suhteet. Toivon vaan, ettei hän tee lisää lapsia, koska hän ei nykyistenkään kanssa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kateudelta.

Alapeukuista huomaa taas minkälainen tabu kateus on. Miksi se ei voisi olla mahdollinen vaihtoehto? En minä näe mitään muuta syytä ap:n kertoman jälkeen.

Kateus tabu? Hah!

Ei vaan kateutta nimenomaan tyrkytetään "helpoksi" selitykseksi yhteen ja toiseen. Siitä alapeukut.

Tämä "tabu" kateuskortti vedetään esiin aina (yleensä tabuista nimenomaan EI puhuta...?) mutta mitään rakentavaa siitä harvemmin saadaan irti, "se nyt vaan on sulle kade lol älä välitä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että entinen puoliso oli/on tiivis osa tuota perhettä. Sukulaiset ovat mahdollisesti muodostaneet oman käsityksensä erosta ja eron syistä. Jos näkevät, että hyvästä liitosta miehesi lähti, eivätkä ymmärrä/tiedä mahdollisia asioita taustalla. Ajattelevat että palaavat yhteen, kun on hetki haahuilua. Ovat voineet alkaa tuntea sympatiaa entistä puolisoa kohtaa, kun uusi naisystävä tuleekin kuvioihin. Uusi nainen voi olla heidän mielestään korvike, tai mahdollisen yhteenpaluun hidaste. Tämä siis voi olla vain näiden sukulaisten pään sisällä oleva ajatus, joka estää heitä irrotautumasta vanhasta ja tutustumassa uuteen puolisoon. Tulee mieleen onko lähipiirissä erottu? Eli onko tilanne ollut aivan uusi miehesi kohdalla. Joka tapauksessa aikuisten ihmisten pitäisi sopeutua ja ymmärtää pitää omat tunteet ja mielipiteet erossa tuosta kuvioista.

Siis mihin aikuisten ihmisten pitää sopeutua ja mistä pitää omat tunteet erossa? Tuossa on nyt yksi noin nelikymppinen sukulaismies ja hänen alkoholistiperheessä kasvanut ekassa suhteessa olevan naisystävänsä, jotka on pari kertaa olleet yhdessä suku- ja perhejuhlissa. Nainen ei ymmärrä, miksi jopa noin 40 vuotta toisensa tunteneet ja yhteenhitsautuneet miehen sukulaiset puolisoineen ei samantien ota häntä avosylin vastaan. Hän ei ymmärrä, että olevansa tälle miehen lapsuudenperheelle vieras ja tuntematon, vaan tyrkyttää itseään ja ihmettelee, miksi ei suhtaduta samoin kuin Pirkkoon, joka on ollut "aina" olemassa, onhan hän jo 52v. Lisäksi ap:lla on selkeästi se alkoholistiperheen lapsen "hyväksykää minut" -syndrooma, jonka vuoksi hän on koko ajan etsimässä merkkejä kelpaamisestaan.

Fakta on, että miehen exä on osa tuota miehen sukulaispiiriä, ollut pitkään siinä mukana, ystävystynyt monen kanssa. Ero miehestä ei erota miehen sukulaisista, jos ihmissuhde perustuu muuhunkin kuin pelkkään parisuhteen toisen puoliskon sukulaisuuteen. Vaikka mies tuo mukanaan uuden naisen, niin exän arvo ei siitä vähene eikä uusi saa samaa paikkaa miehen sukulaisten silmissä. Ja miksi pitäisi, pekkä kohtelias muodollinen käytös riittää!

Uuteen kumppaniin suhtautudutaan kuitenkin uutena ihmisenä. Ja uusiin ihmisiin yleensä tutustutaan. Eikä olla epäkohteliaita, mitä kutsumatta jättäminen on. Jos ollaan vaan solidaarisuudesta entistä puolisoa tai heidän yhteistä historiaa kohtaan tutustumatta. Ja jätetään ulkopuolelle, silloin suvun pitää hyväksyä että heidän tarvitsee sopeutua myös tuossa tilanteessa. Eikä tyrkyttää omia mielipiteitään.

Suvun ei tarvitse sopeutua millään tavalla, tavallinen ystävällinen käytös riittää. Eihän tuossa kukaan ole ap:lle mennyt päin naamaa sanomaan, että painu takaisin pimeyteen, kaikki suvun sanomiset on kertonut mies. Miksi ihmeessä, ei rakastava mies kerro kumppanilleen, että suku pyytää toppuuttelemaan.

Minusta on lisäksi ihan asiallista olla kutsumatta "kaveria" suvun omiin perhejuhliin. Niissä ei ap:n kertoman mukaan ole kuin avioliiton kautta sukuun tulleita, ei satunnaisia petituttavuuksia ja seksiseurustelusuhteisia.

Mäkin tulkitsin tilanteen niin, että mies ei ole varma suhteesta ja siksi kertoi sukunsa suulla, että "katsellaan nyt ihan rauhassa, eikä tehdä mitään ratkaisuja mihinkään suuntaan". Jos mies olisi tosissaan, niin hän olisi puolustanut sinua ja tehnyt perheelleen selväksi, mitä hän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että entinen puoliso oli/on tiivis osa tuota perhettä. Sukulaiset ovat mahdollisesti muodostaneet oman käsityksensä erosta ja eron syistä. Jos näkevät, että hyvästä liitosta miehesi lähti, eivätkä ymmärrä/tiedä mahdollisia asioita taustalla. Ajattelevat että palaavat yhteen, kun on hetki haahuilua. Ovat voineet alkaa tuntea sympatiaa entistä puolisoa kohtaa, kun uusi naisystävä tuleekin kuvioihin. Uusi nainen voi olla heidän mielestään korvike, tai mahdollisen yhteenpaluun hidaste. Tämä siis voi olla vain näiden sukulaisten pään sisällä oleva ajatus, joka estää heitä irrotautumasta vanhasta ja tutustumassa uuteen puolisoon. Tulee mieleen onko lähipiirissä erottu? Eli onko tilanne ollut aivan uusi miehesi kohdalla. Joka tapauksessa aikuisten ihmisten pitäisi sopeutua ja ymmärtää pitää omat tunteet ja mielipiteet erossa tuosta kuvioista.

Siis mihin aikuisten ihmisten pitää sopeutua ja mistä pitää omat tunteet erossa? Tuossa on nyt yksi noin nelikymppinen sukulaismies ja hänen alkoholistiperheessä kasvanut ekassa suhteessa olevan naisystävänsä, jotka on pari kertaa olleet yhdessä suku- ja perhejuhlissa. Nainen ei ymmärrä, miksi jopa noin 40 vuotta toisensa tunteneet ja yhteenhitsautuneet miehen sukulaiset puolisoineen ei samantien ota häntä avosylin vastaan. Hän ei ymmärrä, että olevansa tälle miehen lapsuudenperheelle vieras ja tuntematon, vaan tyrkyttää itseään ja ihmettelee, miksi ei suhtaduta samoin kuin Pirkkoon, joka on ollut "aina" olemassa, onhan hän jo 52v. Lisäksi ap:lla on selkeästi se alkoholistiperheen lapsen "hyväksykää minut" -syndrooma, jonka vuoksi hän on koko ajan etsimässä merkkejä kelpaamisestaan.

Fakta on, että miehen exä on osa tuota miehen sukulaispiiriä, ollut pitkään siinä mukana, ystävystynyt monen kanssa. Ero miehestä ei erota miehen sukulaisista, jos ihmissuhde perustuu muuhunkin kuin pelkkään parisuhteen toisen puoliskon sukulaisuuteen. Vaikka mies tuo mukanaan uuden naisen, niin exän arvo ei siitä vähene eikä uusi saa samaa paikkaa miehen sukulaisten silmissä. Ja miksi pitäisi, pekkä kohtelias muodollinen käytös riittää!

Uuteen kumppaniin suhtautudutaan kuitenkin uutena ihmisenä. Ja uusiin ihmisiin yleensä tutustutaan. Eikä olla epäkohteliaita, mitä kutsumatta jättäminen on. Jos ollaan vaan solidaarisuudesta entistä puolisoa tai heidän yhteistä historiaa kohtaan tutustumatta. Ja jätetään ulkopuolelle, silloin suvun pitää hyväksyä että heidän tarvitsee sopeutua myös tuossa tilanteessa. Eikä tyrkyttää omia mielipiteitään.

Suvun ei tarvitse sopeutua millään tavalla, tavallinen ystävällinen käytös riittää. Eihän tuossa kukaan ole ap:lle mennyt päin naamaa sanomaan, että painu takaisin pimeyteen, kaikki suvun sanomiset on kertonut mies. Miksi ihmeessä, ei rakastava mies kerro kumppanilleen, että suku pyytää toppuuttelemaan.

Minusta on lisäksi ihan asiallista olla kutsumatta "kaveria" suvun omiin perhejuhliin. Niissä ei ap:n kertoman mukaan ole kuin avioliiton kautta sukuun tulleita, ei satunnaisia petituttavuuksia ja seksiseurustelusuhteisia.

Tässä tapauksessa ei kai ole mikään kevyt tapailu enää. Jos yhtä on pidetty 2 vuotta. Ja mies itsekkin kysyy koskeeko kutsu myös ap:tä. Häissäkö se miehen suku sitten tavataan ja tutustutaan? Miten se papin aamen siihen vaikuttaa, halutaanko kumppaniin tutustua vai ei? Jos entinen puolisokin on hyvissä väleissä, eikä eroteltu miehen eksänä ulos suvusta. Miksi miehen 2 vuotta kestänyt suhde pitäisi jättää suvun tapahtumista ulkopuolelle?