Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko karjalaisten vanhempien jälkeläiset myös karjalaisia?

Vierailija
16.08.2020 |

Kysymys otsikossa?

Kommentit (240)

Vierailija
121/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Vierailija
122/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis jos isovanhemmat tulivat evakkona etelään, niin lapsenlapset on karjalaisia asuinpaikasta riippumatta? Haluan varmuuden.

Ovat. Asuinpaikkansa voi valita. Vanhempiaan ja kaikkia esivanhempiaan ei voi valita. Asuinpaikka on vain ulkoinen asuinpaikka.

Eikös se sama päde niiden karjalaisten asuinpaikkoihin? Nekin oli monelle vain asuinpaikkoja, esi-isät oli kuka mistäkin.

Kyllä. Asuinpaikkalla ei ole merkitystä. Itselläni on ollut jo teinistä saakka erittäin paha ristiriita joka on aina läsnä. Mulla on liikaa sukujuuria eri paikoista. Minulla on isänmaa ja äidinkieli. Mutta aina orpo olo. Tuntuu ettei minulla ole omaa heimoa jossa olisin täysin kotonani. Se on hirveä tunne. Viittaan tähän asiaan. Asuinpaikalla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. Viihdyn kaikkialla, mutta en kuulu mihinkään.

Mitä ihmettä? Miten voisit edes teoriassa kuulua mihinkään? Jos jossain kasvat ja elät, niin ehkä tunnet sen seudun omaksesi. Ehkä et. Ihan normaalia elämää se on. Naurettava ajatusmin, että tuntisin "kuuluvani" johonkin :D Ja täällä yksi kehtaa vielä valittaa.

Tunnen Suomen luonnon omakseni. Sekä esim. joulun, itsenäisyyspäivän, saunan, ruisleivän jne. Mutta suomalaisia en ymmärrä ja se on tosiasia. Arvoitus jota koetin koko ikäni ratkaista. Jos Suomessa ei olisi näin hienoa luontoa, mitä luultavimmin olisin muuttanut jonnekin ulkomaille asumaan. Olisin luultavimmin viihtynyt, mutta sielläkin ollut juureton. Tällaista on olla juureton. Sekä tykkään asua eri paikoissa Suomessa, viihdyn kaikkialla, mutta olen juureton, vieras. Olisi aivan mahtavaa jos olisi jossain oma todellinen heimo. Mihin sinä tunnet kuuluvasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?

Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.

Vierailija
124/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?

Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.

Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.

Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.

Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.

Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.

Vierailija
125/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?

Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.

Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.

Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.

Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.

Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.

Ovat olleet mutta ajat on muuttuneet. Pääkaupunkiseutu ja muut kaupungit ovat sodan jälkeen houkutelleet runsaasti syrjäseutujen väestöä ja väkeä niissä on sekä idästä että että lännestä. Kieli muuttuu myös.

Vierailija
126/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?

Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.

Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.

Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.

Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.

Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.

Kyse ei ole yksilön ominaisuudesta vaan yleisestä kehityksestä. Karjalan evakot ovat hankkineet lapsia muissa maakunnissa syntyneiden kanssa ja sekoittuneet ei-karjalaisten kanssa. En tiedä yhtään evakkojen jälkeläisiä omassa sukupolvessani, jolla olisi pelkästään karjalaisia juuria.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakkaa sekoittaa vielä käsitteissä se, että aikoinaan otettiin käyttöön Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakuntien käsite, jossa Pohjois-Karjalassa puhutaan savolaismurteita ja Etelä-Karjalassa kaakkoismurteita kuten aikoinaan kannekselainen suomalaisasutus. Esimerkkinä Antti Rokka Tuntemattomasta sotilaasta.

Vierailija
128/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos on ollut syntyessään kirjoilla karjalassa mutta syntynyt muualla?

En pidä silloin häntä karjalaisena. Niin ja olen ihminen jolla on sukujuuret liian monessa paikassa, eli orpo. Musta olisi aivan mahtavaa kuulua oikeasti jonnekin.

Uutinen: suurimmalla osalla suomalaisista on juuria useammassa maakunnassa. On ihan päänsisäinen ajatus, jos kokee olevansa juureton.

No, jatketaan sitten. Minussa on lisäksi perimässä ruotsalaista, tanskalaista ja romania. Sekä eurooppalaista kauemmista sukupolvista. Pakko uskoa että tuossa voi olla selitys. Yritin koko ikäni ymmärtää suomalaisia. En päässyt ymmärtämään. Sitten luovutin. Mulla on siis ihan oikeasti ollut jo teinistä saakka todella syvä ristiriita mutta en tajunnut mistä se johtuu. En löydä enää muuta selitystä.

Valitettavasti en ole. Toistan että sukuani on tutkittu tod. paljon.Suurin osa ruotsalaisista sekä muunmaalaisista esivanhemmista tullut tullut Ruotsin kautta Suomeen. Sitten eräs suku Viipurista aikojen saatossa Hämeeseen. Mutta nekin viipurilaiset olivat ainakin nimeltään ruotsalaisia. Jos olisin karjalainen, ottaisin siitä kyllä kaiken irti. Tarkoitan että heimotunteesta. Se on mielestäni aivan upea asia, kuului mihin heimoon tahansa.

Karjalaistallukka sinä olet. Miksi teeskentelet muuta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.

Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.

Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.

Jatkan...

Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.

Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).

Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.

Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.

On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…

Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.

Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.

Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.

Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.

Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.

Vierailija
130/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Menetetty Karjala ei ollut mitään periferiaa vaan Suomen ydinaluetta. Viipuri oli toisiksi suurin kaupunki Helsingin jälkeen. Karjalassa oli merkittävän maatalouden lisäksi isoja teollisuuslaitoksiakin. Ennen Venäjän vallankumousta kannakselta oli vilkkaat kaupalliset yhteydet Pietariin. Karjalan menetys oli rajan taakse jääneiden teollisuuslaitosten, satamien, rautateiden yms. vuoksi raskas isku taloudelle. Se oli parhaita maanviljelys alueita ja niiden peltojen menetys tarkoitti pulaa viljasta. Myytti Pohjanmaasta tosi Suomena luotiin vasta sotien jälkeen. Todellisuudessa ennen sotia talouden ydinalue oli rannikolla Viipurin ja Helsingin alueilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos on ollut syntyessään kirjoilla karjalassa mutta syntynyt muualla?

En pidä silloin häntä karjalaisena. Niin ja olen ihminen jolla on sukujuuret liian monessa paikassa, eli orpo. Musta olisi aivan mahtavaa kuulua oikeasti jonnekin.

Uutinen: suurimmalla osalla suomalaisista on juuria useammassa maakunnassa. On ihan päänsisäinen ajatus, jos kokee olevansa juureton.

No, jatketaan sitten. Minussa on lisäksi perimässä ruotsalaista, tanskalaista ja romania. Sekä eurooppalaista kauemmista sukupolvista. Pakko uskoa että tuossa voi olla selitys. Yritin koko ikäni ymmärtää suomalaisia. En päässyt ymmärtämään. Sitten luovutin. Mulla on siis ihan oikeasti ollut jo teinistä saakka todella syvä ristiriita mutta en tajunnut mistä se johtuu. En löydä enää muuta selitystä.

Valitettavasti en ole. Toistan että sukuani on tutkittu tod. paljon.Suurin osa ruotsalaisista sekä muunmaalaisista esivanhemmista tullut tullut Ruotsin kautta Suomeen. Sitten eräs suku Viipurista aikojen saatossa Hämeeseen. Mutta nekin viipurilaiset olivat ainakin nimeltään ruotsalaisia. Jos olisin karjalainen, ottaisin siitä kyllä kaiken irti. Tarkoitan että heimotunteesta. Se on mielestäni aivan upea asia, kuului mihin heimoon tahansa.

Karjalaistallukka sinä olet. Miksi teeskentelet muuta?

Jos olisin, ottaisin siitä kaiken ilon irti. Heimotunteesta. Ruotsalaiset ja muut ulkom. esivanhemmat tulleet Ruotsin kautta Suomeen. Mutta sitten Viipurista tulleet olivat ruotsinkielisiä nimiltään. Oikein mielelläni olisin karjalainen, mutta en tiedä mistä löydän sen. Viipurissa olen aina halunnut käydä.

Vierailija
132/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nuo vanhat heimot oli niin sisäsiittoisia että kyllä se karjalaisuus, savolaisuus jne. näkyy geeniperimässä useamman polven ajan.

Mun lapsellakin on itäsuomalaisille tyypillinen silmien muoto vaikka karjalaista vain 25 %.

Millainen on mielestäsi itäsuomalaisille tyypillinen silmien muoto?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sukuni on Laatokan Karjalan pohjoisosasta, eli Raja-Karjalasta.

Tuolla alueella puhuttiin monin paikoin karjalankieltä eli livvinkieltä.

Se on ihan oma kielensä, en ymmärrä siitä juuri mitään. Lapsena joskus ihmettelin sukulaisteni puhetta, he puhuivat sekaisin suomea ja livvinkieltä.

Vierailija
134/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?

Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.

Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.

Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.

Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.

Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.

Ovat olleet mutta ajat on muuttuneet. Pääkaupunkiseutu ja muut kaupungit ovat sodan jälkeen houkutelleet runsaasti syrjäseutujen väestöä ja väkeä niissä on sekä idästä että että lännestä. Kieli muuttuu myös.

Se on totta. Mutta kyllä silti huomaat eron Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?

Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.

Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.

Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.

Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.

Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.

Kyse ei ole yksilön ominaisuudesta vaan yleisestä kehityksestä. Karjalan evakot ovat hankkineet lapsia muissa maakunnissa syntyneiden kanssa ja sekoittuneet ei-karjalaisten kanssa. En tiedä yhtään evakkojen jälkeläisiä omassa sukupolvessani, jolla olisi pelkästään karjalaisia juuria.

Ja mihin tämä jankkaus liittyy?

Vierailija
136/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viipuri oli kansainvälinen sulatusuuni jo keskiajalla. Esim. karjalainen pääsiäinen, itkuvirret ym. perinteet tuntuvat äärimmäisen kiehtovilta.

137/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi isovanhemmistani oli karjalainen, hän oli menetetyltä alueelta Karjalasta, evakko. Minusta on kiva ajatella, että olen juuriltani osittain karjalainen. 

Vierailija
138/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän karjalaisia pidetään omana kansana. Minunkin isoisäni oli karjalasta mutta eipä se minusta karjalaista tee. Juuria siellä toki on.

Ei pidetä.

Tää ei näköjään kaikille siis ole selvää. Yksinkertaistetusti: karjalankieliset ja karjalanmurteiset ovat kaksi eri porukkaa. Osin samoilla alueilla olleet ennen aluemenetyksiä. Evakot ovat karjalanmurteisia, suomalaisia, meidän ”heimoistamme” yksi.

Karjalankieliset NL:n/Venäjän alueen kansa.

Sana ”karjalainen” omaa siis vähintään kaksoismerkityksen.

(En edes ala sotkea tähän vielä pohjois-Karjalaa yms. 😅)

Osa evakoista oli kylläkin karjalankielisiä äidinkieleltään. Tätä oli paljon etenkin ortodoksisissa rajakarjalaisissa. Myös he ovat suomalaisia. Olen ollut heidän juhlissaan ja kieltä en ymmärrä.

Vierailija
139/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.

Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.

Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.

Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?

Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.

Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.

Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.

Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.

Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.

Ovat olleet mutta ajat on muuttuneet. Pääkaupunkiseutu ja muut kaupungit ovat sodan jälkeen houkutelleet runsaasti syrjäseutujen väestöä ja väkeä niissä on sekä idästä että että lännestä. Kieli muuttuu myös.

Se on totta. Mutta kyllä silti huomaat eron Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä.

En huomaa eroa ihmisten välillä pääkaupunkiseudulla. Jos käyn Savossa, kuulen toki Savon murretta ja torilla myydään kalakukkoa. Sen sijaan savolaisuus ei mystisesti siirry geeneissä enkä tiedä, kenen suku on sieltä kotoisin ellei henkilö itse puhu murretta tai kerro asiasta.

Vierailija
140/240 |
16.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.

Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.

Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.

Jatkan...

Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.

Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).

Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.

Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.

On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…

Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.

Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.

Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.

Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.

Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.

Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.

Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.

Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi kuusi