Karmiva juttu hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta nuorisokodin työntekijästä Iltalehdessä

Vierailija kirjoitti:

Eikö yövuorossa pitäisi olla joku paniikkinappula ranteessa tai muussa helpossa paikassa?

Yövuorossa pitäisi olla vähintään se tuplamiehitys + paniikkinappula. Ihan oikeasti, rakkaat työntekijät: lakkoon ja heti, ilmoittakaa että hommat loppuu siinä ja nyt jos tuota epäkohtaa ei saada korjattua.

Tässä se taas nähdään, ihminen puolustaa sitä jonka kaltainen itse on! Paha tykkää pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Juuri niin, me ihmiset ollaan erilaisia. Eri ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja reagoivat traumoihin eri tavalla, eikä sinun tapasi ole ainoa "oikea" tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Juuri niin, me ihmiset ollaan erilaisia. Eri ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja reagoivat traumoihin eri tavalla, eikä sinun tapasi ole ainoa "oikea" tapa.

Noin huolettomasti ei suhtaudu oikeasti yhtä vakavasti ja traumaattisesti pahoinpidelty ihminen. Hän ei ymmärrä mitä tuo toinen on kokenut, empatiakyvyssä puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Juuri niin, me ihmiset ollaan erilaisia. Eri ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja reagoivat traumoihin eri tavalla, eikä sinun tapasi ole ainoa "oikea" tapa.

Kaikkein pahimpia "asiantuntijoita" on nämä "minäkin olen kokenut vastaavaa eikä se nyt niin paha ollut". Oli sitten kyse synnytyksestä, väkivallasta tai traumoista. Eivät ymmärrä, että toisilla voi kokemus olla paljon pahempilaatuinen kuin itsellä (esim. monesti helposti synnyttäneet sättivät näitä vaikeampia vauvoja, "ei se minulla edes sattunut niin mitä sä huudat").

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset nuorisokodit pitäisi suosiolla lopettaa, jos työntekijöillä ei ole turvaa. Mikä laki estää ovien lukitsemisen yöksi? Miten väkivaltataustainen nuori on tuollaisessa paikassa, eikä suljetulla osastolla psykiatrisessa hoidossa? Monta virhettä tässä on tapahtunut jo alunperin rikoksien ehkäisyä silmälläpitäen.

Ei meillä ole mitään suljettuja, saati tavallisia psykiatrisia osastoja näille tai ylipäätään muillekaan mt-oireileville enää kuin murto-osa siitä, mitä oli kymmenen-kaksikymmentä vuotta sitten. Jos lapsi/nuori psykiatriseen osastohoitoon pääsee niin se on hetki vaan ja se on takaisin sinne laitokseen, jossa ei aina välttämättä ole minkäänlaista psykiatrista osaamista, tai jos on, henkilökunta on niin alimitoitettua ettei sitä osaamista saada käyttöön kun ei ole aikaa kun pahimmille tulipaloille.

Nämä pahiten vahingoittuneet ja/tai huonoille teille lähteneet lapset ja nuoret siis tarvitsisivat tosiaan paikkoja, jossa olisi vahva psykiatrinen osaaminen, mutta kaiken pahan alku ja juuri on täysin alimitoitetut ja ylikuormittuneet mt-palvelut. Jos lasten ja nuorten (ja toki aikuistenkin palveluiden saanti vaikuttaa) mt-palvelut saataisiin kuntoon, helpottaisi paine näissä laitoksissa ja sosiaalipuolella ylipäätään. Kaikki kunnia sossuille ja myös laitoksissa työskenteleville sosionomeille, lähäreille ym, mutta ei näitä lapsia ja nuoria auteta jonkun perhetyön keinoin tai sullomalla sinne yksityisen firman lastenkotiin sitten kun ei ne sossujen avohuollon keinot ylläri-ylläri riitäkään ilman sitä mt-puolen apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Onko sinulta tullut kuset alle kun kuristetaan vyöllä, onko käsiesi hermot vioittuneet kun ne on olleet niin kauan sidottuina ja sinua on hakattu tunti? Kerropa se.

Nytkö aloitkin ihan itse vertailla traumoja, tässäkö tapauksessa se on mielestäsi ok juttu kunhan saat oman mielipiteesi perille? Odotatko ehkä kuulevasi että omat kokemukseni ovat olleet jotain pientä ja mitätöntä että saat sitten verrata niitä tähän tuntikausia kestäneeseen hakkaamiseen ja allensa laskemiseen niin pääset ilkkumaan että ihan eri asia? En minä ala kokemuksiani sen kummemmin avaamaan, muuta kuin että kokemani asiat ovat kokonaisuutena paljon vakavampia ja törkeämpiä kuin ketjussa puhuttu yksi, joskin sellaisenaan raju tapaus. Se voi olla sinun vaikea ymmärtää jos et itse ole kokenut mitään vastaavaa. Oletko nyt tyytyväinen, kerropa se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yhdessä vaiheessa vanhempani alkoholismin takia vaarassa joutua ns. lastenkotiin, ja minulle sanoi sossu sekä paikan työntekijä suoraan, että yrittävät löytää minulle minkä tahansa muun paikan, koska "sä olet aivan liian kiltti ja tavallinen tänne". Jäi kyllä mieleen. :/ Päädyin sitten perhekotiin. 

Minulla on ihan sama tausta, mutta olen varmaan sinua vanhempi, koska minut sijoitettiin suoraan lastenkotiin, jossa osa lapsista oli sekaisin. Osa oli sitten juuri näitä juoppoperheen lapsia, kaikesta huolimatta kilttejä parkoja. Tästä on toki 35 vuotta. Todella hyvä jos nykyään älytään vähän katsoa minkälainen se lapsi on luonteeltaan ja mikä se tausta on ja sijoitetaan oikein.

Kai niitä yritetään katsoa, mutta paikkoja on liian vähän että ei varmaan käytännössä useinkaan onnistu.

Mä näkisin tähän ongelmaan ratkaisuna, että meillä pitää tulla yhteiskunnan järjestäminä näille pahimmille tapauksille omat laitokset, jotka ovat resursoituja niin, että sieltä löytyy sekä sosiaali-että terveydenhuollon osaaminen henkilökunnalta ja henkilökunnan määrä on sellainen että näitä lapsia ja nuoria oikeasti pystytään edes teoriatasolla auttamaan, eikä heitä vaan säilötä laitokseen niin että siellä yksi ihminen vaan yöaikaan heitä valvoo. Nykysysteemillä kunnat maksaa isot rahat näille yksityisille firmoille lasten säilytyksestä, lapset ei saa juurikaan apua ongelmiinsa ja firmat käärii voitot taskuunsa henkilökunnan ja asukkaiden hyvinvoinnin kustannuksella. Mikä hiton järki tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Juuri niin, me ihmiset ollaan erilaisia. Eri ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja reagoivat traumoihin eri tavalla, eikä sinun tapasi ole ainoa "oikea" tapa.

Noin huolettomasti ei suhtaudu oikeasti yhtä vakavasti ja traumaattisesti pahoinpidelty ihminen. Hän ei ymmärrä mitä tuo toinen on kokenut, empatiakyvyssä puutteita.

Ai onko sinulla kristallipallo josta näet mitä kukakin on kokenut..? Huomaatko että tekopyhä ja ilkeä tässä olet sinä, jos et pysty kestämään yhtä rehellistä kysymystä siitä miksi joku toinen traumatisoituu noin vähästä noin pahasti. Ymmärrätkö; vähästä? Se etten ole kokenut kuristamista ei tarkoita ettenkö olisi voinut kokea kaikkea muuta, mutta siitäpä en ala nyt tässä vääntämään kanssasi kun et kuitenkaan uskoisi. Tarkoitus ei ollut tulla tänne tappelemaan vaan aidosti kysymään kysymys koska en itse ymmärrä, niin kai se vika on sitten minussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Onko sinulta tullut kuset alle kun kuristetaan vyöllä, onko käsiesi hermot vioittuneet kun ne on olleet niin kauan sidottuina ja sinua on hakattu tunti? Kerropa se.

Nytkö aloitkin ihan itse vertailla traumoja, tässäkö tapauksessa se on mielestäsi ok juttu kunhan saat oman mielipiteesi perille? Odotatko ehkä kuulevasi että omat kokemukseni ovat olleet jotain pientä ja mitätöntä että saat sitten verrata niitä tähän tuntikausia kestäneeseen hakkaamiseen ja allensa laskemiseen niin pääset ilkkumaan että ihan eri asia? En minä ala kokemuksiani sen kummemmin avaamaan, muuta kuin että kokemani asiat ovat kokonaisuutena paljon vakavampia ja törkeämpiä kuin ketjussa puhuttu yksi, joskin sellaisenaan raju tapaus. Se voi olla sinun vaikea ymmärtää jos et itse ole kokenut mitään vastaavaa. Oletko nyt tyytyväinen, kerropa se?

Höpö höpö älä valehtele.

Tein töitä lastenkodissa n. 25v. sitten. Kyseessä oli lastenkoti, jossa lapset kulkivat bussilla kouluun, kävivät harrastuksissa ja käytössä ei ollut lukittavia ovia (paitsi lapset voivat lukita oman huoneensa oven halutessaan ja heillä oli avain itsellään). Paikka oli hyvin kodinomainen ja ratsaamisia tms. Ei ollut käytössä. Paikka pyrki olemaan lasten ja nuorten koti, jossa voisi kasvaa aikuiseksi, kun kotiolojen tai vanhempien kuoleman vuoksi se ei ollut mahdollista. Talossa ei pahoinpidelty lapsia, ei ollut hyväksi käyttöä tai epäreiluja sääntöjä.

Lapset saivat viikkorahaa tietyn summan viikossa, jonka määrä perustui ikään. Rahan jokainen sai käyttää miten halusi. Lisäksi he saivat tietyn summan vaaterahaa, jonka isommat käyttivät oman ohjaajan kanssa tai itsenäisesti. Pienten kanssa vaatehankinnat tehtiin aina oman ohjaajan kanssa.

Hyvin usein läksyjä auttaessa joku alakouluikäinen sai raivokohtauksen ja kävi päälle... Se oli arkipäivää muutamien lasten kohdalla. Myöhemmin kuulin, ettei kyseisillä lapsilla mennyt isompina kovin hyvin.

Pari uudempaa nuorta kävi yövuorossa iäkkäämmän työntekijän päälle teräaseilla varustautuneena, niin että hengenlähtö oli lähellä. Sattumalta ja ilmeisesti nuorten tietämättä paikalla oli toinen työntekijä, joka hälytti apua, koska oli jäänyt yöksi pitkän matkan vuoksi seuraavaa aamuvuoroa varten. Yökkö sai pysyviä vammoja, eikä koskaan enää palannut työpaikkaan. Nuoret siirrettiin johonkin järeämpää paikkaan.

Enää en työskentele lastensuojelulaitoksessa, koska en viitsi painia tai tulla raavituksi tai hiuksista revityksi työvuorossa. Helpommalla saa palkkansa muualta.

Aina ei tarvita epäreilua kohtelua, että käydään jonkun päälle tappomeiningillä.

Ei, ei saa linkata, koska OSAAMME LUKEA IHAN ITSEKIN LEHDESTÄ 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Juuri niin, me ihmiset ollaan erilaisia. Eri ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja reagoivat traumoihin eri tavalla, eikä sinun tapasi ole ainoa "oikea" tapa.

Noin huolettomasti ei suhtaudu oikeasti yhtä vakavasti ja traumaattisesti pahoinpidelty ihminen. Hän ei ymmärrä mitä tuo toinen on kokenut, empatiakyvyssä puutteita.

Ai onko sinulla kristallipallo josta näet mitä kukakin on kokenut..? Huomaatko että tekopyhä ja ilkeä tässä olet sinä, jos et pysty kestämään yhtä rehellistä kysymystä siitä miksi joku toinen traumatisoituu noin vähästä noin pahasti. Ymmärrätkö; vähästä? Se etten ole kokenut kuristamista ei tarkoita ettenkö olisi voinut kokea kaikkea muuta, mutta siitäpä en ala nyt tässä vääntämään kanssasi kun et kuitenkaan uskoisi. Tarkoitus ei ollut tulla tänne tappelemaan vaan aidosti kysymään kysymys koska en itse ymmärrä, niin kai se vika on sitten minussa!

Tuo ei todellakaan ole vähästä! Tuo aiempi kommentoija, sinä, minä tai kukaan ei voi päättää sitä miten kenenkin pitäisi kokea traumaattiset tilanteet ja niistä toipuminen. Sinulla kyllä vaikuttaa olevan puutteita empatiassa, ehkä sinun traumasi ovat vaikuttaneet siihen.

Luulis et noissa hommissa tarvis olla joku taistelulaji ekspertti.   

 Miks noilta ei voi vaatia et harrastais semmosta?     

Suomessa rikollisilla on paremmat oikeudet kuin uhreilla, mikä on ihan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Luulis et noissa hommissa tarvis olla joku taistelulaji ekspertti.   

 Miks noilta ei voi vaatia et harrastais semmosta?     

Ja sitten saa syytteen kun yrittää puolustautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.

Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.

Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.

Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.

Tällä palstalla ei ole ihan tervettä sakkia, kun osa pitää normaalina sitä että tappaja on täysin tyyni ja häpeämätön kertoessaan siitä miten on tappanut toisen ja toisaalta uhrit ovat jotenkin huonoja ja heikkoja kun traumatisoituvat siitä että on melkein tapettu.

Sairasta, sairasta sakkia, mutta toisaalta ei ihme jos kokevat sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta tällaisten väkivaltaisten. antisosiaalisten nuorten kanssa, kenties jopa hieman ihannoivat heitä.

Olipas erittäin ikävä viesti sinulta, et sinäkään näytä kauheasti osaavan hävetä, kun suoraan henkilökohtaisuuksiin menet vaikka esitin vain rehellisen kysymyksen enkä haukkunut ketään sairaaksi huonoksi tai heikoksi tms. toisin kuin annat ymmärtää. Oletan siis että viittasit myös minuun tällaisena sairaana ja väkivaltaa ihannoivana ihmisenä, kun kerran lainasit tuota vastausta joka nimenomaan oli minulle osoitettu. Minusta sinä itse vaikutat ilkeältä ja toisten lyttäämisestä nauttivalta tekopyhimykseltä. Ellet osaa lukea, niin olen kokenut itse useita vastaavia asioita eli ollut todellakin uhri, mutta en silti voisi kuvitellakaan että olisin menettänyt työkykyni pysyvästi yhdenkään tällaisen kokemuksen vuoksi. Kyllä siihen minusta vaaditaan enemmän kuin yksi aikuisiällä sattunut trauma, tai ehkäpä ihmiset sitten ovat hyvin erilaisia ja ottavat asiat tosi eri tavalla. Anteeksi nyt kauheasti nyt uskalsin viimein vähän ihmetellä tätä asiaa! Me olemme niin erilaisia!

Onko sinulta tullut kuset alle kun kuristetaan vyöllä, onko käsiesi hermot vioittuneet kun ne on olleet niin kauan sidottuina ja sinua on hakattu tunti? Kerropa se.

Nytkö aloitkin ihan itse vertailla traumoja, tässäkö tapauksessa se on mielestäsi ok juttu kunhan saat oman mielipiteesi perille? Odotatko ehkä kuulevasi että omat kokemukseni ovat olleet jotain pientä ja mitätöntä että saat sitten verrata niitä tähän tuntikausia kestäneeseen hakkaamiseen ja allensa laskemiseen niin pääset ilkkumaan että ihan eri asia? En minä ala kokemuksiani sen kummemmin avaamaan, muuta kuin että kokemani asiat ovat kokonaisuutena paljon vakavampia ja törkeämpiä kuin ketjussa puhuttu yksi, joskin sellaisenaan raju tapaus. Se voi olla sinun vaikea ymmärtää jos et itse ole kokenut mitään vastaavaa. Oletko nyt tyytyväinen, kerropa se?

Höpö höpö älä valehtele.

Mitäpä sanoin siitä että et kuitenkaan uskoisi. Sellaista se on pumpulissa kasvaneilla, eivät voi kuvitellakaan esim. tällaisen tapauksen kaltaisia tai pahempia asioita tai että heille itselle sattuisi jotain. Onkohan se sitten niin että kun vihdoin tällaisille käy jotain vaikka sen yhden kerran, niin on pelkkä maailmankuvan järkytys niin suuri että jo sen vuoksi menee pääkin ihan sekaisin eikä pysty enää normaaliin arkeen? Olisiko se sellainen matto jalkojen alta efekti, eli olet ensin ikään kuin tottunut liian hyvään, ja siksi totuus elämän arvaamattomuudesta järkyttää niin kovin perinpohjaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuorisokotiin joutuvat yleensä ne kaikkein pahimmat tapaukset. Ei ole mikään ihme, että noin kävi.

Miksi helvetissä noissa paikoissa valvotaan yksin? Ainakin kolme pahaa pahoinpitelyä ja yksi henkirikos on tapahtunut noissa laitoksissa tässä viimeisinä vuosina, kaikissa työntekijä on ollut YKSIN yövuorossa. Itse olen psykiatrialla töissä ja en todellakaan suostuisi valvomaan yksin, eikä kukaan työkaverikaan. Kaikki tietää että riskit kasvaa ihan älyttömästi.

Jep. Hoidin lapsia kotona pitkään ja sen jälkeen olin vähän epätoivoinen työnhaussa. Niin epätoivoinen että kävin yhden lastensuojelulaitoksen haastattelussa, olivat kiinnostuneita kokemuksistani psykiatrialla. Mutta kun haastattelu koostui lähinnä siitä miten ratkaisin erilaisia uhkatilanteita ja selvisi että "ekat kaksi yötä voisi valvoa parin kanssa harjoituksen vuoksi" ja jatkossa yksin, niin kieltäydyin kauniisti kun soittivat perään ja tarjosivat paikkaa. Eikä ole kaduttanut nykyisestä duunistani katsottuna, kun näen miten kipeitä nuoria noihin laitoksiin lähtee.

Minusta on erikoista, ettei jutussa mainittu nuorten kertomaan syytä pahoinpitelylle. Tällainen brutaali teko ei tietenkään ole missään tapauksessa hyväksyttävä, vaikka olisi mitä syitä. Nuorisokodeissa on kuitenkin ollut paljon laitonta ja täysin asiastonta toimintaa ihan laitoksen puolelta, sen käytännöissä ja yksittäisten työntekijöiden omavaltaisessa käytöksessä, ihan laittomuuksia ja kiusaamista ja nöyryyttämistä.

Missä on valtaa, sitä myös käytetään usein väärin, varsinkaan jos kunnon valvontaa ei ole, kuten tämäntyyppisissä laitoksissa ei ole ollut (siis valvontaa laitoksen toiminnalle). Näitä tms. vallan väärinkäyttäjiä on näiden nuorisokotien työntekijöiden joukossa, myös johtoportaassa. Tällainen toiminta lapsia ja nuoria kohtaan on mielestäni vain väärin.

Äkkiä googlaamalla läysin esim. tällaisen tapauksen:

https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/1499497

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulis et noissa hommissa tarvis olla joku taistelulaji ekspertti.   

 Miks noilta ei voi vaatia et harrastais semmosta?     

Ja sitten saa syytteen kun yrittää puolustautua.

Kumpaa pelkäät enemmän: suomalaisen oikeuden hassuttelutuomiota (ehtoollista ja pikku rapsut), vaiko elinikäisiä henkisiä ja psyykkisiä vammoja pahoinpitelyn seurauksena?