Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni lihoo parisuhteessa?
14.08.2020 |
En esitä tätä kysymystä ivallisesti. Moni pitää suhteessa itsestään hyvää huolta mut sitten on niitä jotka aluksi on normaalipainoisia mutta antaa itsensä rupsahtaa suhteen edetessä eikä edes halua tehdä asialle mitään vaikka lihoisi älyttömiä määriä. Ei jaksa enää välittää.
Kivittäkää jos haluatte mutta mun mielestä on väärin sekä itseään että kumppaniaan kohtaan laiminlyödä omaa terveyttään. Eri asia jos kumppania ei haittaa se lainkaan mut monilla tuntuu unohtuvan täysin se että on niitäkin jotka toivoisi et toinen panostaisi terveyteensä sekä ulkonäköön vähän enemmän. Niinkun suhteen alussa teki. Onko se sitä että ei enää kiinnosta miltä näyttää toisen silmissä koska se toinen on jo sun kanssa? Tulee mieleen se meemi, jossa morsian häiden jälkeen toteaa "Nyt voin lihota!"
Kommentit (100)
Se alku on yleensä sitä, että käydään ravintoloissa treffeillä tavallista useammin ja vähän maistellaan viinejä ja suklaata... Sitten kokkaillaan yhdessä jotain hyvää ja katsellaan leffoja sipsipussin kera... Tavataan ystäviä illanistujaisissa, jossa kuluu alkoa... Näin yleensä suhteen alussa lihoo moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut hiljattain huolehtia ulkonäöstä ja kunnosta ja huomannut että se on lopulta aika aikaavievää touhua ja mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän pitää huolehtia että pysyy edes se ”luonnollinen” kauneus yllä. Jos nyt löytyisi kumppani, itseäni suoraan sanoen hävettäisi kuluttaa nykyinen määrä aikaa itseni puunaamiseen koska en ole vielä omaksunut että se on ok. Tuntuu että samalla kumppanille selviäisi että ei se freesi olemus olekaan niin vaivattoman freesi kun vaikutelma ehkä on.
Missään nimessä ei pidä ottaa sellaista jonka kanssa joutuu nöyristelemään. Oon luomu nainen joka osaa kuitenkin nähdä kuplan ulkopuolelle. Omalle oli ok luomuversio, ota säkin semmoinen kelle kelpaat tuollaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin paino nousi, kun muutin miehen kanssa yhteen. Mies ei viitsi eikä oikein osaa tehdä ruokaa, joten se on jäänyt minun tehtäväksi. Pitääpä ehdottaa, että jatkossa kumpikin ostaa ja tekee oman ruokansa. Olen aivan varma, että minulla paino tippuu, kun ruokavalio muuttuu kasvispainotteiseksi ja punainen liha jää pois. Enkä tee enää ikinä yhtään minkäänlaista kastiketta, tehköön mies itselleen, jos haluaa.
Mies ei viitsi eikä osaa? Olkoot sitten ilman ruokaa tai hakekoot omat noutoruuat. Minä olen kasvissyöjä ollut koko suhteemme ajan ja mies on sekasyöjä. Molemmat hoitaa omat syömisensä, jos ei kompromissia synny.
Arvostan itseäni ja miestäni sen verran etten anna itseni lihoa pullaksi. Haluan tuntea oloni hyväksi kropassani ja haluan myös mieheni pitävän minua viehättävänä. Tosi asia on ettei ylipaino ole kovin kaunista monenkaan mielestä. Jos lihoisin norsuksi, en yhtään ihmettele vaikka mies lähtisi lätkimään.
Menikö jollain läskillä tunteisiin kun täältä on poistunut kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse laihduin 20kg. Olin reippaasti ylipainoinen tavatessa, ehkä vasta pari vuotta seurusteltuamme aloin hissukseen laihtumaan ihan huomaamatta. Tuli vaan parempia elämäntapoja tilalle. Nyt paino 5kg normaalin ylärajoilla, tässä on hyvä. Toisaalta kiva tietää, että kelpaan läskinäkin, kun semmoisena minun ollessa halusi silti tutustua.
Ennemmin koen, että on yleisempää laihtua suhteessa (esim. lapsien jälkeen) kuin lihota, ainakin oman empiirisen kokemuksen mukaan mitä kavereiden suhteita jne. seurannut sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin minä syönyt illalla mitään, miehen myötä opin iltamussuttamisen. Jostain syystä mies ei tykkää syödä yksin, niin hän kantaa minunkin nenän eteen voileipää. Iltasyöminen jää äkkiä tavaksi.
Älä vain sorru lämpimiin juustoleipiin. Niihin jää koukkuun. Jos en minä tehnyt niitä illalla niin nainen teki. Valitti siitä että mikä taika sinun tekemissä leivissä on kun ne ovat parempia. Sekin häntä ärsytti että kilot kertyivät yksipuolisesti hänelle.
Niin niistä lämpimistä leivistä. Oikeasti varmaan kolme vuotta joka ikinen ilta. Niihin ei ilmeisesti kyllästy. Nainen ihan totta alkoi hermoilla jos ei niitä saanut. Mun syytä tietenkin kun tein usein niitä. Ihan kun olisin pakottanut syömään. Sanonpa vaan että helvetin koiratkaan ei uskalla tulla exsän ja hänen leipiensä väliin.
Mistä niissä leivissä oli? Resepti?
Niissä oli ja on makua. Ei mitään yhtä reseptiä vaan vaihtelua. Lämmin juustoleipä on siitä kätevä että kaikkea voi vaihdella. No yksi ohje, tee sellaisia mistä varmasti tykkäät. Aika suurella todennäköisyydellä niistä tykkää muutkin.
Joskus on ihan kokeiltu mitä kaikkea voi olla. Nyt en tarkoita exsää vaan kavereita. Niitä oli kolmenlaisia koska tekijöitä oli kolme. Yksi oli erittäin hyvä. Toinen vielä parempi ja kaverit väitti että mun oli parhaat. Sori tuo oma kehu. Tilanne oli yö ja me kaikki oltiin sanotaan nautittu jotain.
Ainakin oli kivaa ja hyvää. Ihan eri kuin näissä typerissä kokki kisoissa. Pelkkiä kehuja että tää on hyvää ja kellään ei ollut kiire. Voi pee ja vee kun vanhana ei tahdo löytyä aikaa kavereille. Pakko alkaa suunnitella ilta/yö mihin tytöillä ei ole mitään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se ikä kuinka altistaa ylipainolle ei silti ole mahdotonta olla hoikka. "no mä nyt oon jo 47,aivan sama mitä syön kun en voi enää tästä laihtua"
Ei täällä niin ole sanottukaan että on mahdotonta, vaikeampaa vaan, ainakin useimmilla ihmisillä...itse olen koko ikäni harrastanut liikuntaa, mutta kyllä sen silti selkeästi huomaa että vuosi vuodelta on vaikeampaa, nyt jo saa olla tarkkana herkkujen kanssa.. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu nainen oli nuorena hoikka ja pitkähiuksinen.
Nyt hän on ihan sairaalloisen lihava ja lyhythiuksinen matami.
Kroppa huutaa hoosiannaa ja hän vaan vetää sipsiä ja karkkia. Onnee vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ajatellaan, että ei tarvitse enää nähdä vaivaa eli poistua mukavuusalueelta eli kuntoilla säännöllisesti joka viikko ja syödä terveellisesti, koska puoliso jo löytyy ja hän välittää enemmän sisäisestä kauneudestasi kuin ulkoisesta olemuksesta? Tavallaan annetaan itselle lupa elää mukavasti ja rennosti.
Tuo juuri Totta ainakin meidän kohdalla.
Kun sen miehen kerran on saanut niin väliäkö sitten ulkonäöllä tai painolla. Näin av-mammat ajattelee.
Itse lihoin nelikymppisenä hoikasta normaalipainoiseksi ja vasta nyt 57v:nä vähän ylipainoiseksi terveydellisistä syistä. Kärsin tästä kovasti koska ylikilot pahentaa sairauttani mutta ei tunnu laihdutus onnistuvan, yksi lääke sekoitti aineenvaihdunnan.
Mulle on aina ollut tärkeää se etten ole mikään suohirviö edes kotona (en edes pikkulapsiaikana). En meikkaa kotona mutta hiukset on aina puhtaat ja laitetut ja pukeudun mukavasti mutta kauniisti. Haluan että kuntoni nyt vanhempanakin on vielä kohtalainen sairaudesta huolimatta.
Bonuksena se että mieheni on aina pitänyt minua kauniina ja arvostanut sitä että näytän kivalta. Ei hänkään missään pieruverkkareissa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies rakastaa mua juuri sellaisena kuin olen...
Montako kertaa tuo kuultu ?
Naisen nalkutus ja jatkuva sättiminen aiheuttaa ahdistusta ja masennusta joten lihoan
E-pillerit edistää kyllä hienosti kilojen kertymistä
Vierailija kirjoitti:
Itsekurista se on kiinni. Ikä saattaa tuoda muutaman lisäkilon mutta ei mikään selitä näitä +20kg kymmenessä vuodessa. Paitsi syöminen.
Itse olen edelleen samanpainoinen kuin ala-asteella. Ja kolmekymppiset lähestyy.
Luuletko että ne ihmiset lihoo joka vuosi 20kg esim. 40 avioliittovuoden aikana? Aika helvetin kova saavutus... Kolmekymppinen on vielä suht nuori, 29-vuotiaaksi työkkärissäkin lasketaan nuoreksi. Vuoden nuori yrittäjäpalkinnon saa nelikymppiseksi asti...
Mutta joo, 25-vuotiaana ihminen saavuttaa piikkinsä, eli parvaan mahdollisen kuntonsa solutasolla, ja siitä lähtee sitten se luisu vanhuutta kohden, rupsahtaminen alkaa, hedelmällisyys alkaa laskea jne. Ei sitä vielä kolmekymmisenä edes huomaa, mutta neljäkymmentä kun täyttää, alkaa jokainen huomata ettei ikä ala enää kakkosella.
Moni nainen on sinkkumarkkinoilla hoikassa ja hyvässä kunnossa. Parisuhteen vakiinnuttua alkaa perse levitä. "Mies rakastaa minua tällaisena kuin olen". Juu, aivan varmasti, mutta kyllä se suhdetta nakertaa kun seksi alkaa hiipumaan kun nainen ei ole haluttava vaan rehellisesti sanottuna läski. Suurimman osan mielestä lihava nainen ei näytä haluttavalta. Sama pätee lihaviin miehiin..
Aina voi syyttää ulkopuolisia tekijöitä: unettomuutta, miehen ruokailutottumuksia, lapsien saantia, yms. mutta viime kädessä jokainen itse valitsee mitä kitaansa laittaa. Liikunnalla on merkitystä painon hallinnassa, mutta suurin hallinta tapahtuu keittiöissä. Huom. Sairaudet ovat asia erikseen ja harvalla tämmöinen on, joka lihottaa 20-30kg seurustelun aikana.
Tekosyitä että vanhemmiten lihotaan, parisuhteessa lihotaan, raskauksien myötä lihotaan jne. Ihan omat päivittäiset valinnat vaikuttaa lopputulemaan. Uskon että perimmäinen syy siihen, että moni paisuu parisuhteessa on mukavuudenhalu, ollaan saatu mies nalkkiin, ei jaksa enää nähdä vaivaa, laiskuus.
Miehen ex paisui parisuhteessa ja mies kertoi, että ei ex sytyttänyt enää, kun näytti niin erilaiselta. Mielestäni tämä on epäreilua toista kohtaan; päästää itsensä semmoiseen kuntoon että kulkee kaavussa kun mikään ei enää mahdu päälle, tai näytä hyvältä päällä.
T. N45, 55kg, naimisissa
Olen ollut niin pitkään parisuhteessa että suhdetta enemmän painon nousu selittyy eri elämänvaiheilla ja ikääntymisellä.
Ainakin olen huomannut ettei ikäiseni (tai itseäni nuoremmat) sinkut ole myöskään säästyneet liikakiloilta, enemmänkin ihmettelen miten olen sirompi kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä BMI:llä 25/26 kuin monet 18-25v:t. Ja olen aivan rapakunnossa omalla mittarillani.
Alue: Aihe vapaa
Minua taas ihmetyttää ex-läskit, jotka luulevat nyt sen myötä tietävänsä kaiken. Yritän visusti olla tietämättä superläskiä paremmin hänen asioitaan tai luontaisesti hoikkaa paremmin hänen asioitaan. Enkä itse tavisplösönä suostu samaan muottiin jonkun suurläskin kanssa, meidän ongelmamme ovat täysin erit.