Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni lihoo parisuhteessa?
14.08.2020 |
En esitä tätä kysymystä ivallisesti. Moni pitää suhteessa itsestään hyvää huolta mut sitten on niitä jotka aluksi on normaalipainoisia mutta antaa itsensä rupsahtaa suhteen edetessä eikä edes halua tehdä asialle mitään vaikka lihoisi älyttömiä määriä. Ei jaksa enää välittää.
Kivittäkää jos haluatte mutta mun mielestä on väärin sekä itseään että kumppaniaan kohtaan laiminlyödä omaa terveyttään. Eri asia jos kumppania ei haittaa se lainkaan mut monilla tuntuu unohtuvan täysin se että on niitäkin jotka toivoisi et toinen panostaisi terveyteensä sekä ulkonäköön vähän enemmän. Niinkun suhteen alussa teki. Onko se sitä että ei enää kiinnosta miltä näyttää toisen silmissä koska se toinen on jo sun kanssa? Tulee mieleen se meemi, jossa morsian häiden jälkeen toteaa "Nyt voin lihota!"
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Miksi käytetään sanaa lihava kun oikea termi on läski?
Onko tää joku 15-21v ylilautà-Nico vai 44v persu-Pekka, joka hakee naisensa Aasiasta ja on jäänyt yläasteen tasolle henkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä söin tylsyyteen, masennukseen, ahdistukseen, jumissa olon tunteeseen, lisää tylsyyteen. Oli muuten jännä huomata miten yksi ystävistäni meni suhteeseen timmin ja nuorekkaan miehen kanssa ja sai sen parissa vuodessa lihotettua pystyyn nostetuksi porsaaksi. Jotain siinä parisuhteessa on. Nyt on uusi kaveri joka on ihan tikissä. Mahtaako osata varoa.
tänne ei kannata laitella tämmöstä tekstiä kun yli puolet mammoista täällä on "muodokkaita"
Hankkikaa apua jotka syötte ahdistukseen. Ahmintahäiriö on oksettavaa
Kaikille se timminä pysyminen ei ole kovin korkealla elämän arvoissa vaan muut asiat menee edelle... Varsinkin kun ikää tulee lisää niin tuollaiset pinnalliset asiat häviää usein taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta häviää kun pieru saharaan tää alotus :D
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin minä syönyt illalla mitään, miehen myötä opin iltamussuttamisen. Jostain syystä mies ei tykkää syödä yksin, niin hän kantaa minunkin nenän eteen voileipää. Iltasyöminen jää äkkiä tavaksi.
Älä vain sorru lämpimiin juustoleipiin. Niihin jää koukkuun. Jos en minä tehnyt niitä illalla niin nainen teki. Valitti siitä että mikä taika sinun tekemissä leivissä on kun ne ovat parempia. Sekin häntä ärsytti että kilot kertyivät yksipuolisesti hänelle.
Niin niistä lämpimistä leivistä. Oikeasti varmaan kolme vuotta joka ikinen ilta. Niihin ei ilmeisesti kyllästy. Nainen ihan totta alkoi hermoilla jos ei niitä saanut. Mun syytä tietenkin kun tein usein niitä. Ihan kun olisin pakottanut syömään. Sanonpa vaan että helvetin koiratkaan ei uskalla tulla exsän ja hänen leipiensä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse usko, että kyse ois siitä, ettei vaan enää panosteta omaan ulkonäköön. Vaan ennemmin siitä, että etenkin suhteen alussa vietetään paljon aikaa yhdessä ja halutaan tehdä asioita yhdessä. Helposti harrastaminen jää vähemmälle ja treenaa paljon kevyemmin. Samalla käydään enemmän ulkona syömässä, kun on se seuralainen, kenen kanssa käydä. Ja etenkin miehet tuntuvat valitsevan useammin ravintolat, joissa ei kaloreita laskeskella, niin helpostihan siinä tulee ekstrakaloreita kerrytettyä. Parisuhteessa helposit yliarvioi oman ravinnontarpeen määrän ja syödään yhtä isoja annoksia, vaikka oma kulutus olisi paljon pienempi, kuin toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin minä syönyt illalla mitään, miehen myötä opin iltamussuttamisen. Jostain syystä mies ei tykkää syödä yksin, niin hän kantaa minunkin nenän eteen voileipää. Iltasyöminen jää äkkiä tavaksi.
Älä vain sorru lämpimiin juustoleipiin. Niihin jää koukkuun. Jos en minä tehnyt niitä illalla niin nainen teki. Valitti siitä että mikä taika sinun tekemissä leivissä on kun ne ovat parempia. Sekin häntä ärsytti että kilot kertyivät yksipuolisesti hänelle.
Niin niistä lämpimistä leivistä. Oikeasti varmaan kolme vuotta joka ikinen ilta. Niihin ei ilmeisesti kyllästy. Nainen ihan totta alkoi hermoilla jos ei niitä saanut. Mun syytä tietenkin kun tein usein niitä. Ihan kun olisin pakottanut syömään. Sanonpa vaan että helvetin koiratkaan ei uskalla tulla exsän ja hänen leipiensä väliin.
Mistä niissä leivissä oli? Resepti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se timminä pysyminen ei ole kovin korkealla elämän arvoissa vaan muut asiat menee edelle... Varsinkin kun ikää tulee lisää niin tuollaiset pinnalliset asiat häviää usein taka-alalle.
Terveydestään ja ulkonäöstään huolehtiminen ei ole pinnallista. Tämä nyt on vain sitä totaalisen läskimässyttäjän hölinää, millä oikeutetaan se, että on luovuttanut itsensä suhteen.
Ei, vaan tämä on sellaisen ihmisen hölinää joka on kokenut elämässään rankkoja asioita (esim. puolison kuolema ja melanooma) ja sitä myöten elämänarvot ovat menneet uusiksi. Laihana pysyttely ei ole mikään tae terveydestä vaan mitä tahansa voi silti tulla eteen. Itse en halua kuluttaa yhtään hetkeä elämästäni missään turhissa jumpissa tai kuntosaleilla, elämä on liian lyhyt sellaiseen.
No minä en esim. aikaisemmin syönyt aamupalaa ollenkaan, vasta lounaan töissä. Kävin myös monta kertaa viikossa 20 km pyörälenkin ja syömiseni olivat aika salaattipitoisia. Juomana pääasiassa vesi ja vissy. Mutta elämä oli myös yksinäistä.
Nyt miehen kanssa on viikonloppuaamuisin kuoharia ja voisarvia + tuoremehua (ennen en kaloreiden takia juonut mitään mehuja), syödään iltaisin ehkä voileipiä tai juustoja (+ viiniä), pähkinöitä, joskus kylläkin napsitaan kirsikkatomaatteja. Grillataan usein, myös makkaraa, sivuun parit oluet. Mies on entinen mestaruustasoinen urheilija, nyt ollaan molemmat kerätty kiloja. Mies tekee ruumiillista työtä, ei pärjää salaatilla, se on oltava lihaa ja perunaa. Tiedostetaan kilomme mutta halutaan nauttia myös pieniä iloja. Ei oteta stessiä kiloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Miksi ylipäätään kukaan antaa itsensä lihoa? Puhut muutenkin koko ajan terveydestä, mutta eiköhän terveys ole oma asia ja siitä kannattaa pitää kiinni sinkkunakin.
Itseasiassa muistan lukeneeni, että miehet ovat lihavampia sinkkuina, naiset suhteessa. Yleisemmin kuitenkin aika moni lihoo vanhetessaan. Kuinka moni on saman painoinen 20- ja 40- vuotiaana. Aika harva.
Jos mukaan lasketaan lapset yms., niin kiire ja väsymys myös lihottaa. Lapsia nyt suhteessa välttämättä ole, mutta jos nyt ajatellaan ihan tyypillistä elämän kaarta.
Mä olin saman painoinen 16-38v 55kg. Sen jälkeen "lihoin" normaalipainoiseksi 4. lapsen jälkeen
Tuo paino on pysynyt 22 vuotta stressistä, sairauksista ja unettomuudesta huolimatta.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä että on arvostusta puolisoa ja itseä kohtaan pitää painosta ja ulkonäöstä huolta. Ei tarvitse olla mikään ruokanatsi vaan elää normaalisti. On ihan oma valinta syökö ruokaa vai sipsejä. En mä tiedä miten suhtautuisin jos mies makaisi sohvalla oluen ja sipsipussin kanssa päivästä toiseen. Tuskin katsoisin loputtomiin kun toinen syö itseään hautaan. Haluttavuudesta puhumattakaan!
Vierailija kirjoitti:
No minä en esim. aikaisemmin syönyt aamupalaa ollenkaan, vasta lounaan töissä. Kävin myös monta kertaa viikossa 20 km pyörälenkin ja syömiseni olivat aika salaattipitoisia. Juomana pääasiassa vesi ja vissy. Mutta elämä oli myös yksinäistä.
Nyt miehen kanssa on viikonloppuaamuisin kuoharia ja voisarvia + tuoremehua (ennen en kaloreiden takia juonut mitään mehuja), syödään iltaisin ehkä voileipiä tai juustoja (+ viiniä), pähkinöitä, joskus kylläkin napsitaan kirsikkatomaatteja. Grillataan usein, myös makkaraa, sivuun parit oluet. Mies on entinen mestaruustasoinen urheilija, nyt ollaan molemmat kerätty kiloja. Mies tekee ruumiillista työtä, ei pärjää salaatilla, se on oltava lihaa ja perunaa. Tiedostetaan kilomme mutta halutaan nauttia myös pieniä iloja. Ei oteta stessiä kiloista.
Niin meilläkin. Mutta croissant on sellainen pieni, kuoharia lasillinen, juustoa menee pari suupalaa, viiniä lasi tai pari, pähkinöitä kourallinen. Eilen viimeksi grillailtiin (makkaraa vain kerran kesässä).
Ehkä se on sitten ne määrät tai se miten usein noita syö mutta ei meillä nuo lihota. Tosin ei syödä/juoda em edes joka viikko. Silti herkuttelemme hyvällä ruualla joka päivä.
56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, koska mulla on just toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se timminä pysyminen ei ole kovin korkealla elämän arvoissa vaan muut asiat menee edelle... Varsinkin kun ikää tulee lisää niin tuollaiset pinnalliset asiat häviää usein taka-alalle.
Terveydestään ja ulkonäöstään huolehtiminen ei ole pinnallista. Tämä nyt on vain sitä totaalisen läskimässyttäjän hölinää, millä oikeutetaan se, että on luovuttanut itsensä suhteen.
Ei, vaan tämä on sellaisen ihmisen hölinää joka on kokenut elämässään rankkoja asioita (esim. puolison kuolema ja melanooma) ja sitä myöten elämänarvot ovat menneet uusiksi. Laihana pysyttely ei ole mikään tae terveydestä vaan mitä tahansa voi silti tulla eteen. Itse en halua kuluttaa yhtään hetkeä elämästäni missään turhissa jumpissa tai kuntosaleilla, elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Ja huonokuntoisena ja ylipainoisena vieläpä aika arvoton sellainen. Vointi on pakko olla huono . Ei se ole mitään elämistä.
Naiset ja miehet lihoaa parisuhteessa kun on saatu napattua elämänkumppani. Sitten kun ero tulee niin kaikki laihduttaa koska sinkkumarkkinoilla ei pärjää lihavana.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa apua jotka syötte ahdistukseen. Ahmintahäiriö on oksettavaa
Se on kylläkin bulimia joka on oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se timminä pysyminen ei ole kovin korkealla elämän arvoissa vaan muut asiat menee edelle... Varsinkin kun ikää tulee lisää niin tuollaiset pinnalliset asiat häviää usein taka-alalle.
Terveydestään ja ulkonäöstään huolehtiminen ei ole pinnallista. Tämä nyt on vain sitä totaalisen läskimässyttäjän hölinää, millä oikeutetaan se, että on luovuttanut itsensä suhteen.
Ei, vaan tämä on sellaisen ihmisen hölinää joka on kokenut elämässään rankkoja asioita (esim. puolison kuolema ja melanooma) ja sitä myöten elämänarvot ovat menneet uusiksi. Laihana pysyttely ei ole mikään tae terveydestä vaan mitä tahansa voi silti tulla eteen. Itse en halua kuluttaa yhtään hetkeä elämästäni missään turhissa jumpissa tai kuntosaleilla, elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Ja huonokuntoisena ja ylipainoisena vieläpä aika arvoton sellainen. Vointi on pakko olla huono . Ei se ole mitään elämistä.
Jonain päivänä sinäkin tulet ymmärtämään tasapainoisen ja onnellisen elämän merkityksen.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä. Mun paino on pysynyt samana tai olen laihtunut.