Mitä mieltä siitä jos miesystävä ennen kosintaa kysyisi isältäsi lupaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun itsenäisyydeltäni pois, jos mies haluaa noudattaa perinteitä ja tehdä isälleni mieliksi. Päinvastoin. Olen niin itsenäinen, ettei sitä itsenäisyyttä tarvitse erikseen korostaa pilkkaamalla vanhoja käytäntöjä. 

Hyvin sanottu!

Mitäpä sanomista siinä enää on, jos miesystävä ja iskä keskenään asiasta sopivat. - Vanha hyväksi koettu tapa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jossain körttiseuduilla tämmönen on enemmän ok kuin joissain modernimmilla alueilla. Ei ainakaan meilläpäin kuulu missään tapauksessa perinteisiin tuollainen naisen omistajuuden siirto.

Kovinpa vähän tiedät oman maasi historiasta. Tämä perinne on ollut tapana ihan kaikkialla Suomessa. Ja kuten joku jo tuolla kertoikin, se ei liity mitenkään naisen omistajuuteen. Vain omaisuuden siirtoon, jos johonkin. Ihan täällä urbaanissa ja modernissa Helsingissäkin osa miehistä noudattaa edelleen tuota tapaa. Ja ainakin oma isäni arvosti sitä suuresti. Kuin myös minä, moderni itsenäinen nainen, joka ei ole kenenkään omaisuutta. 

No kas kun mun omaisuus on kyllä ihan mun omaisuutta avioliiton jälkeenkin. Ja jos ei ole, siitä sovitaan aviomiehen ja mun välillä, ei mun isän ja aviomiehen välillä.

No kas kun ei yllätä yhtään, ettet tajunnut pointtia. Puhuin ajasta, jolloin naisilla ei ollut omaa omaisuutta. Sieltähän tuo tapa juurensa juontaa. Niin kuin me historiasta perillä olevat tiedämme. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni olisi ihan kingi. Kun he kaljaporukalla lähiöbaarissa kilpailisivat kertomuksilla siitä kenellä on typerin vävypoika, niin silloin isä ottaisi voiton. Voin hyvin kuvitella kuinka isälle olisi tosi vaikea kertoa juttua kättä pyytävästä vävypojasta kun vähän väliä meinaa kuolla nauruun.

Sama minulla. En usko että isäni sitä voisi millään pitää minään kunnianosoituksena, vaikka se kuinka väännettäisiin rautalangasta. Pitäisi sitä ihan höpöjuttuna.

Te joiden mielestä olisi halventavaa jos mies kysyy isältä ensin, muuttuuko tilanne jos se on naisen toive? Ymmärrän hyvin että olisi outoa jos mies menisi ilman mitään keskustelua kyselemään isältäni. Mutta jos esim nainen pyytää kuten tuossa yksi aikaisempi kommentoija, että se on hänelle tärkeää ja mies kunnioittaa naisen toivetta ja tekee niin, niin onko se silloin ok vai onko tämäkin nainen vain patriarkaalisen alistuksen uhri?

Vierailija kirjoitti:

Itse koin sen jostain syystä tärkeänä, että mies kertoo asiasta isälleni ensin. Ei siis mitään luvan kysymistä, koska isälläni ei ole asiaan sanomista. Mieheni soittikin isälleni ja he olivat jutelleet siitä kuinka iloisia molemmat ovat että mies pääsee sukuun mukaan (jos siis vastaan myöntävästi!).

Itse koen sen arvostuksen osoituksena perheelleni, samalla tavalla olisin toivonut hänen jutelleen äidilleni, mutta äitini menehtyi ollessani pieni. Eli enemmänkin kyse oli siitä että mies osoittaa perheelleni arvostavansa sitä, että toivottavasti pääsee osaksi perhettä, ei sitä, että omistus siirtyy isältä miehelle....

Just näin minäkin sen ajattelen: osoitetaan kunnioitusta vanhemmille ihmisille ja rakkaansa perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni olisi ihan kingi. Kun he kaljaporukalla lähiöbaarissa kilpailisivat kertomuksilla siitä kenellä on typerin vävypoika, niin silloin isä ottaisi voiton. Voin hyvin kuvitella kuinka isälle olisi tosi vaikea kertoa juttua kättä pyytävästä vävypojasta kun vähän väliä meinaa kuolla nauruun.

Sama minulla. En usko että isäni sitä voisi millään pitää minään kunnianosoituksena, vaikka se kuinka väännettäisiin rautalangasta. Pitäisi sitä ihan höpöjuttuna.

Oman isäni sanoin: "Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu". On täysin ymmärrettävää, ettei kaikilla kapasiteetti riitä ymmärtämään tällaisia kauas historiaan juontavia perinteitä. Jos elämänpiiri rajoittuu lähipubin kaljaseurueeseen, ei toki voi kovin laajaa sivistyneisyyttä edellyttääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni olisi ihan kingi. Kun he kaljaporukalla lähiöbaarissa kilpailisivat kertomuksilla siitä kenellä on typerin vävypoika, niin silloin isä ottaisi voiton. Voin hyvin kuvitella kuinka isälle olisi tosi vaikea kertoa juttua kättä pyytävästä vävypojasta kun vähän väliä meinaa kuolla nauruun.

Kaljaporukat onkin yleensä aika  tyhjännaurajia ;) Noloa jos oma isä olisi tuollainen, hekottelee toisen kauniille ajatukselle ja eleelle.

Antaisin rukkaset.

Vierailija kirjoitti:

Isäni olisi ihan kingi. Kun he kaljaporukalla lähiöbaarissa kilpailisivat kertomuksilla siitä kenellä on typerin vävypoika, niin silloin isä ottaisi voiton. Voin hyvin kuvitella kuinka isälle olisi tosi vaikea kertoa juttua kättä pyytävästä vävypojasta kun vähän väliä meinaa kuolla nauruun.

Pöljä faija sulla

Mielenkiinnolla odottelisin isäni vastausta, koska hän on maannut mullan alla viimeiset kaksikymmentä vuotta. 

Vakavasti ottaen arvostan kyllä vanhoja ja hyviä tapoja, mutta tässä suhteessa mentäisiin mielestäni liiallisuuksiin. Ymmärrän, että tulevin appivanhempien (sekä isän että äidin) kanssa voi haluta keskustella naimisiinmenon ajatuksesta, mutta luvan pyytäminen on aivan liian holhoavaa morsmaikkua kohtaan. 

Kaunis tapa siirtää nainen kuin paketti mieheltä toiselle. Oikeasti tulisi ero jo mies olisi mennyt selän takana tekemään jotain tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä typerä tapa kuin se että isä saattaa alttarille.

Naisasiaihmisillä olisi varmasti oikeasti isompiakin asioita pöyrittävänä kuin nämä tällaiset hääperinteet. Toki saat halveksia vaikka koko maailmaa, mutta itse valitsen taisteluni ja koitan suunnata energiani oikeasti tärkeisiin asioihin.

N36

Eipä mennyt pitkään, että saatiin ketjuun ensimmäinen kommentti, jossa kyseenalaistetaan feministien prioriteetit. Ikään kuin jostain asiasta ei saisi olla mielipidettä, jos on olemassa jokin tärkeämpi asia. Tämä ei taida myöskään olla sellainen asia, jota vastaan mitenkään aktiivisesti taisteltaisiin. Aloituksessa kysyttiin reaktiota ja mielipidettä. Sen kertominen ei varmastikaan mitenkään merkittävästi kuluta energiaa "tärkeämmiltä asioilta".

Ihmettelisin syvästi ja pitäisin outona. Kuulostaa kiusalliselta.

Ennen ajattelin että se olisi ollut aika kiva, mut nykyään toivon että vanhempani ja mieheni eivät olisi tekemisissä kuin välttämättömimmissä tilanteissa.

No ei mies kyllä silloin tuntisi mua tai ajatusmaailmaani yhtään. En tarvitse isäni lupaa mennä naimisiin haluamani ihmisen kanssa, enkä tarvitse häntä myöskään luovuttamaan minua uuden miehen hallittavaksi.

Isäni varmaan nauraisi ja sanoisi, että älä sitä yvä mies minulta kysy vaan Pirjo-Leenalta.

Taas katsottu jenkkihömppää vähän liikaa. Tuo ei ole mikään suomalainen perinne todellakaan.

Jenkkihapatusta. Sitten häissä varmaan isä saattaa morsiamen alttarille ja kohta jo järjestetäänkin vauvasuihkut ja sukupuolenpaljastusjuhlat ja viimeistään viiden vuoden päästä uusitaan valat.

Niin miksi näitä amerikkalaisia perinteitä halutaan tänne?

Ei luterilaisessa perinteessä ole isä saattanut morsianta alttarille, eikä häneltä todellakaan ole kysytty morsiamen kättä. Tuollaiset ällötykset ovat levinneet vasta 90-luvulta alkaen kaikkien siirappisten hääleffojen myötä.

Huonosti kyllä tunnetaan meidän omat perinteet.