Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä siitä jos miesystävä ennen kosintaa kysyisi isältäsi lupaa?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.
Oikeastiko teidän mielestänne on perinteet kunniaan että omistussuhteenne siirtyy isältä miehellenne? Sitähän se tarkoittaa, ei se ole koskaan ollut mikään ”romanttinen ele”, vaan puhtaasti bisnestä. Älytön idea luoda moisia ideaaleja mielikuvia ihan oikeiden asioiden päälle ja sitten puhua niistä vielä perinteinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär ottaa epäkelvon miehen niin se on perinnölle sitten myös heihei.
Siksihän valkoisissa maissa (Euroopassa) on isäukolta lupaa kysytty. Ei mitenkään siksi, että nainen olisi kenenkään omaisuutta ollut. Tarkoituksena on ollut turvata suvun vauras tulevaisuus.
Ja rahvas jolla ei omaisuutta ole merkitsevästi ollut, on tietenkin matkinut eliitin tapoja silloin ihan niin kuin nykyäänkin.
Että hiukan kiimaa nyt vähemmälle.
No ei ole. Tytöt eivät perineet, joten suvun vauraalla tulevaisuudella ei sen suhteen ollut merkitystä. Kyseessä oli omistussuhteen muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni olisi ihan kingi. Kun he kaljaporukalla lähiöbaarissa kilpailisivat kertomuksilla siitä kenellä on typerin vävypoika, niin silloin isä ottaisi voiton. Voin hyvin kuvitella kuinka isälle olisi tosi vaikea kertoa juttua kättä pyytävästä vävypojasta kun vähän väliä meinaa kuolla nauruun.
Sama minulla. En usko että isäni sitä voisi millään pitää minään kunnianosoituksena, vaikka se kuinka väännettäisiin rautalangasta. Pitäisi sitä ihan höpöjuttuna.
Oman isäni sanoin: "Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu". On täysin ymmärrettävää, ettei kaikilla kapasiteetti riitä ymmärtämään tällaisia kauas historiaan juontavia perinteitä. Jos elämänpiiri rajoittuu lähipubin kaljaseurueeseen, ei toki voi kovin laajaa sivistyneisyyttä edellyttääkään.
Miksi alanuolia? :o
No varmaan ihan siksi että tuo ”perinne” ei ole ollut mitään romanttista, vaan omistajuuden ja ns huoltajuuden vaihto. Siinä siirretään nainen isän päätäntävallasta miehen päätäntävallan alle. Mitä romanttista siinä on? Isäsi on sanontoineen ihan oikeassa.
Jos sinua häiritsee se, että miesystäväsi kysyy isältäsi "lupaa" ennen kuin kosii sinua, kysy sinä miesystäväsi äidiltä "lupa" ennen kuin vastaat myöntävästi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kysynyt ensin minulta, ja olen vastannut myöntävästi, niin ihan ok jos menee "mies miehelle" kertomaan ajatelleensa mennä hänen tyttärensä kanssa naimisiin.
Jos taas menee ensin isän luo "ajattelin pyytää tyttäresi kättä" niin yööööök, ihan kuin olisin joku päätösvallaton naimakauppatavara.
Joo, vähän sama kuin joku nainen odottaisi minun avaavan hänelle ovia vain siksi että hän on nainen. Ihan kuin naiset olisi niin avuttomia etteivät osaa edes ovea avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä "käden kysyminen" on samaa sarjaa kuin se, että isä taluttaa tyttärensä alttarille häissä. Eli kuvastaa "perinteistä" ajatusmaailmaa siitä, että nainen on aina jonkun miehen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kysynyt ensin minulta, ja olen vastannut myöntävästi, niin ihan ok jos menee "mies miehelle" kertomaan ajatelleensa mennä hänen tyttärensä kanssa naimisiin.
Jos taas menee ensin isän luo "ajattelin pyytää tyttäresi kättä" niin yööööök, ihan kuin olisin joku päätösvallaton naimakauppatavara.
Joo, vähän sama kuin joku nainen odottaisi minun avaavan hänelle ovia vain siksi että hän on nainen. Ihan kuin naiset olisi niin avuttomia etteivät osaa edes ovea avata.
Eiköhän suurin osa ihmisistä osaa avata oven toiselle jos hän ei sitä itse saisi auki - kauppakassit kädessä, vanhus, vaunut, rollaattori.. ja vastavuoroisesti pitää sitä auki muillekin. Sukupuolella tuskin on merkitystä enää nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näin olisi käynyt en olisi naimisissa, olisi ollut hyvin hankala suhtautua siihen, että mieheni kyselee lupia kuolleelta 😂 mut joo en oikeen osaa sanoa asiasta juuta enkä jaata, joillekkin sopii toisille ei 🤷♀️
Olisi aika villiä, jos minulla olisi toinen mies, joka osaisi meedion hommat.
Isä on kuollut ja avioliittoni jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.
Tää "perinnehän" on tullut Suomeen joskus 1980-luvun puolivälissä Hollywood-elokuvista.
Mistä sinä tollo tuollaisen "faktan" tähän keksit? Vuonna -79 poikaystäväni kävi pyytämässä isältäni kättäni (toki tiedettiin, että hänellä ei ollut mitään asiaa vastaan) ja samana vuonna mentiin naimisiin. Meidän suvussa on erittäin itsenäisiä ja vahvoja naisia eikä kukaan olisi ajatellut, että "siirryn isäni omistuksesta mieheni omistukseen" (olin tietysti silloin jo muuttanut pois kotoa ja asuin omillani), mutta se oli minusta silti kaunis ja romanttinen perinteinen tapa.
Käyttäjä5697 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.
Tää "perinnehän" on tullut Suomeen joskus 1980-luvun puolivälissä Hollywood-elokuvista.
Mistä sinä tollo tuollaisen "faktan" tähän keksit? Vuonna -79 poikaystäväni kävi pyytämässä isältäni kättäni (toki tiedettiin, että hänellä ei ollut mitään asiaa vastaan) ja samana vuonna mentiin naimisiin. Meidän suvussa on erittäin itsenäisiä ja vahvoja naisia eikä kukaan olisi ajatellut, että "siirryn isäni omistuksesta mieheni omistukseen" (olin tietysti silloin jo muuttanut pois kotoa ja asuin omillani), mutta se oli minusta silti kaunis ja romanttinen perinteinen tapa.
Ette te mitään itsenäisiä tai vahvoja ole, kun ihannoitte tuollaisia perinteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oishan se sinänsä ihan hienoa ja kunnioittavaa koska ollaan isäni kanssa kuitenkin läheisiä. En oikein tiedä miten reagoisi, luultavasti tosin sanoisi ettei se ole hänen päätettävissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5697 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.
Tää "perinnehän" on tullut Suomeen joskus 1980-luvun puolivälissä Hollywood-elokuvista.
Mistä sinä tollo tuollaisen "faktan" tähän keksit? Vuonna -79 poikaystäväni kävi pyytämässä isältäni kättäni (toki tiedettiin, että hänellä ei ollut mitään asiaa vastaan) ja samana vuonna mentiin naimisiin. Meidän suvussa on erittäin itsenäisiä ja vahvoja naisia eikä kukaan olisi ajatellut, että "siirryn isäni omistuksesta mieheni omistukseen" (olin tietysti silloin jo muuttanut pois kotoa ja asuin omillani), mutta se oli minusta silti kaunis ja romanttinen perinteinen tapa.
Ette te mitään itsenäisiä tai vahvoja ole, kun ihannoitte tuollaisia perinteitä.
Toiselle tollolle: se, että pitää perinteistä, olivatpa ne kuinka irrationaalisia tahansa, ei tarkoita sitä, että ihminen automaattisesti olisi heikko ja epäitsenäinen. Etpä ole kovinkaan kummoinen ihmisluonteen tuntija.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen ulkomaalaisen naisen kanssa naimisissa, niin ei ole tarvinnut mitään käsiä pyytää. Suomalaisten ongelmia taas.
Ihmettelisin, miksi mies oikein on mennyt sellaista tekemään. Hävettäisi miehen puolesta, sitten omastakin puolestani.
Tosi creepyä, kun isäni on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.
Tää "perinnehän" on tullut Suomeen joskus 1980-luvun puolivälissä Hollywood-elokuvista.
Tai sitten ei. Naisen vapaus päättää itse omasta avioitumisestaan on hyvin tuore, vuosisatoja nainen oli ensin isänsä (tai muun miespuolisen sukulaisen) omaisuutta, häiden jälkeen miehensä omaisuutta. Nämä ns. uudet perinteet eli kosintaluvan pyytäminen ja alttarille saattaminen edustavat sitä samaa alistamista ja ihmettelen, miksi jotkut naiset suostuvat sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos noin tapahtuisi niin kosintaan tulisi kieltävä vastaus. Ei sovi minun arvoihini tuollainen kauppatavarameininki.
Ei kaikki vanha ole automaattisesti kaunista ja säilyttämisen arvoista. Tämäkin tapa kertoo vain siitä millainen naisen asema oli ennen. Ja on vieläkin jossain takapajuloissa. Ei tällaista tarvitse nykyaikana jatkaa muka perinteeseen vedoten.
Ei siinä rahaa vaihdeta, joten kyse ei ole minkään sortin kauppatavarameiningistä :D Miten pihalla te voimaantuneet "itsenäiset" naiset oikein olette? Ja missä on se itsenäisyytenne, kun tuollainen vanha tapa saa itsetunnon murenemaan ja olon tuntumaan kauppatavaralta?
Kyllä siinä aikoinaan on vahdettu ihan rahaa. Morsiamenhinta.
Tai sitten on vaihtokaupassa voinut saada omille pojilleen morsiamet.
Miksi alanuolia? :o