Mitä mieltä siitä jos miesystävä ennen kosintaa kysyisi isältäsi lupaa?

Vätys mikä vätys! Isänä, sanoisin tyttärelleni, ettei ottaisi tuota mielistelijää.

Oikeasti mikään ei aiheuta häissä enemmän myötähäpeää kuin tuo että isä saattaa morsianta, etenkin jos morsian elänyt avoliitossa jo iät ja ajat, pahimmillaan jopa lapsikin jo saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin sen jostain syystä tärkeänä, että mies kertoo asiasta isälleni ensin. Ei siis mitään luvan kysymistä, koska isälläni ei ole asiaan sanomista. Mieheni soittikin isälleni ja he olivat jutelleet siitä kuinka iloisia molemmat ovat että mies pääsee sukuun mukaan (jos siis vastaan myöntävästi!).

Itse koen sen arvostuksen osoituksena perheelleni, samalla tavalla olisin toivonut hänen jutelleen äidilleni, mutta äitini menehtyi ollessani pieni. Eli enemmänkin kyse oli siitä että mies osoittaa perheelleni arvostavansa sitä, että toivottavasti pääsee osaksi perhettä, ei sitä, että omistus siirtyy isältä miehelle....

Just näin minäkin sen ajattelen: osoitetaan kunnioitusta vanhemmille ihmisille ja rakkaansa perheelle.

Varmaan sitten toimitte vastaavasti miehen vanhempien suuntaan? Kysyitte että onko ok että otatte pojan sulhaseksi ja tulette sukuun?

Tosin oletteko näitä joiden mielestä ylipäätään vain mies voi kosia?

Sukunimi tietysti mieheltä?

Olisihan se outoa, jos sulhanen menisi isältäni lupaa kysymään!

Voisi olla entinen sulhanen.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti mikään ei aiheuta häissä enemmän myötähäpeää kuin tuo että isä saattaa morsianta, etenkin jos morsian elänyt avoliitossa jo iät ja ajat, pahimmillaan jopa lapsikin jo saatu.

Jep, oksu meinaa tulla jos tällaista näkee. Voi luoja mitä tampioita 😆

Sovinistisika. En ole isäni omaisuutta ja siirry miesten sopimuksella mieheltä toiselle. Minä päätän itse mitä haluan.

Olisi aika karmea yllätys jos tyttären miesystävä yrittäisi tuollaista. Kunnioitus loppuisi siihen.

Ihanaa, jos joku tuollaisia vanhoja perinteitä kunnioittaa. Ja saa olla aika mielensäpahoittaja, jos tässäkin näkee jotain pahaa.

Mun mies teki juuri näin ja ai että isäni oli mielissään, kun joku pitää perinteistä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, jos joku tuollaisia vanhoja perinteitä kunnioittaa. Ja saa olla aika mielensäpahoittaja, jos tässäkin näkee jotain pahaa.

Mun mies teki juuri näin ja ai että isäni oli mielissään, kun joku pitää perinteistä kiinni.

"Vanha perinne"? Löytyykö jotain lähdettä, että tätä "perinnettä" olisi Suomessa harjoitettu edes 30 vuotta sitten?

Minun isäni ei ymmärrä avioliitoista yhtään mitään, kun juoksee vieraissa minkä kerkeää, joten hänellä ei olisi mitään asiaa kommentoida minun avioliittoani millään tavalla. Saati että puolisoni menisi ottamaan yhteyttä isään, kun en ole itse missään yhteydessä siihen perheenrikkojaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin omituisena ja niin pitäisi isänikin. En ole asunut vanhempieni luona 20 vuoteen. Mielestäni tuollainen kuvastaa ajattelua jossa nainen on ensin isänsä omaisuutta ja sitten miehensä. En näe tällaisessa mitään kaunista.

Samaa mieltä. Myös on outo paketinluovutustilanne, kun isä saattaa aikuisen tyttären alttarille ja tuleva puoliso ottaa lähetyksen vastaan. Sopii kyllä järjestettyihin avioliittoihin, mutta jos pari on yhdessä päättänyt avioliitosta, on kaunista myös kävellä alttarille rinta rinnan.

Moni kyllä näkee romantiikkaa noissa tavoissa, joissa nainen on ikäänkuin miesten hallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jossain körttiseuduilla tämmönen on enemmän ok kuin joissain modernimmilla alueilla. Ei ainakaan meilläpäin kuulu missään tapauksessa perinteisiin tuollainen naisen omistajuuden siirto.

Kovinpa vähän tiedät oman maasi historiasta. Tämä perinne on ollut tapana ihan kaikkialla Suomessa. Ja kuten joku jo tuolla kertoikin, se ei liity mitenkään naisen omistajuuteen. Vain omaisuuden siirtoon, jos johonkin. Ihan täällä urbaanissa ja modernissa Helsingissäkin osa miehistä noudattaa edelleen tuota tapaa. Ja ainakin oma isäni arvosti sitä suuresti. Kuin myös minä, moderni itsenäinen nainen, joka ei ole kenenkään omaisuutta. 

No kas kun mun omaisuus on kyllä ihan mun omaisuutta avioliiton jälkeenkin. Ja jos ei ole, siitä sovitaan aviomiehen ja mun välillä, ei mun isän ja aviomiehen välillä.

No kas kun ei yllätä yhtään, ettet tajunnut pointtia. Puhuin ajasta, jolloin naisilla ei ollut omaa omaisuutta. Sieltähän tuo tapa juurensa juontaa. Niin kuin me historiasta perillä olevat tiedämme. 

Jaa, 1864 vuodesta lähtien yli 21-vuotias ei ole tarvinnut lupaa naittajaltaan. Ymmärrän kyllä että on hyvin tärkeää noudattaa 1800-luvun alkupuolen perinteitä!

Vuonna 1924 syntynyt feministi-isäni olisi ollut erittäin hämmentynyt ja sanonut että x päättää itse avioliitostaan. Myöskin olisi ollut todella kummallista kysyä lupaa avioliittoon, jos ei kerran kysynyt vuosien seurusteluun ja yhdessä asumiseenkaan. Tekopyhää teeskentelyä. Ja naimisiin mentiin 31v sitten.

Se olisikin sitten kolmas aviomies. Pitäisin ihan idioottina ja jättäisin kolmannen kierroksen välistä.

Olen joutunut jättämään yhden naisen, koska naisen isä ei antanut meille hyväksyntäänsä.

Minkäs teet.

En tykkäisi tai arvostaisi. En ole isäni omaisuutta, enkä tarvitse hänen lupaansa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kysynyt ensin minulta, ja olen vastannut myöntävästi, niin ihan ok jos menee "mies miehelle" kertomaan ajatelleensa mennä hänen tyttärensä kanssa naimisiin.

Hö, etkö haluaisi olla itse mukana kertomassa isällesi että olette kihlautuneet??

Minun isäni ei ymmärrä, miksi häneltä pitäisi mitään lupia kysellä. Onkin vuosia sitten sanonut, että jos häneltä tyttären kättä pyydetään, niin hän aikoo kysyä, mitä mies aikoo pelkällä kädellä tehdä.

Kävimme tämän keskustelun aikanaan, sillä mieheni olisi halunnut isältäni kysyä, mutta arvasi, etten arvostaisi elettä. Mielestäni kyseessä ei ole mitenkään kaunis perinne, vaan jäänne ajalta, jolloin naisen asema oli todella huono. Mielestäni epäkunnioittavaa niitä kohtaan, jotka ovat joutuneet kyseisen tavan "uhreiksi" aikanaan, ja hyvin mautonta.

Lisäksi isäni on hyvin moderni mies, ja olen melko varma, että olisi vain hymähtänyt ja kysynyt miten se hänelle kuuluu.

Miehen vanhemmat kyllä läksyttivät poikaansa isäni mielipiteen sivuuttamisesta...

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut jättämään yhden naisen, koska naisen isä ei antanut meille hyväksyntäänsä.

Minkäs teet.

Et siis rakastanut sitä naista. Hyvä että isä ei antanut lupaa, ainakin selvisi etteivät tunteesi olleet aidot. Nainen välttyi suhteelta jossa mies ei aidosti rakasta.