Mitä mieltä siitä jos miesystävä ennen kosintaa kysyisi isältäsi lupaa?

En tykkäisi. Miksi isäni päättäisi, voinko mennä naimisiin? Eihän kukaan miehenkään vanhemmilta lupaa kysy.

Pitäisin todella outona. En kyllä koskaan olisikaan sellaisen miehen kanssa, joka kokisi, että mä olen ensin isäni omaisuutta ja sitten siirryn isän luvalla hänelle. Isäni olisi kysymyksestä kyllä todella hämmentynyt ja sanoisi varmasti, että päätän kyllä ihan itse, kenen kanssa menen naimisiin.

En myöskään ymmärrä sitä, että isä saattaa vihkijän eteen ja luovuttaa tyttärensä siinä miehelleen. Se ei ole suomalainen tapa alkuunkaan, ja on muutenkin aivan älytöntä.

Ei ole minun itsenäisyydeltäni pois, jos mies haluaa noudattaa perinteitä ja tehdä isälleni mieliksi. Päinvastoin. Olen niin itsenäinen, ettei sitä itsenäisyyttä tarvitse erikseen korostaa pilkkaamalla vanhoja käytäntöjä. 

Yhtä typerä tapa kuin se että isä saattaa alttarille.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.

Tää "perinnehän" on tullut Suomeen joskus 1980-luvun puolivälissä Hollywood-elokuvista.

Pitäisin todella ääliönä. Mitä se asia mun isälleni kuuluu. Edes eleenä tuo ei ole sopivaa enää nykypäivänä.

Ihanan saudia. Ja sitten maistraattiin siirtämään minun huoltajuus isältäni tulevalle miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.

Tää "perinnehän" on tullut Suomeen joskus 1980-luvun puolivälissä Hollywood-elokuvista.

Ei kyllä ole, vaan esiintynyt keskeisesti talonpoikaiskulttuurissa.

Minusta tuo olisi ihanaa ja hieno ele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran vanhanaikainen, että arvostaisin elettä. Perinteet kunniaan.

Tää "perinnehän" on tullut Suomeen joskus 1980-luvun puolivälissä Hollywood-elokuvista.

Tai sitten ei. Kannattaa välillä vaikka lukea kirjoja niiden Hollywood-elokuvien katselun sijaan. Saattaa jopa oppia jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kysyä tuollaiselta mieheltä, että jos isä ei olisi antanut "lupaa", olisiko mies totellut ja oikeasti jättänyt menemättä naimisiin. 

Jos ei, miksi edes kysyä?

Onko oikeasti noin yksinkertaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että se kysyminen on nykyisin vain muodollisuus? Perinteitä kunnioittava ele, ei mikään oikea luvan kysyminen.  

Ja jos isä kieltää, mitäs sitten? Miten se keskustelu menee?

"ai ei käy, vai? no, aion nyt kuitenkin kysyä tyttäreltäsi. kiitti, moi." 

Ei ole sanottu, että isäkin haluaa leikkiä mukana tuota perinneleikkiä. 

Huomatkaa kaikki nyt että siinä kysytään lupaa kosia, ei naisen suostumista vielä.

No symbolinen juttuhan tuo olisi.

Romanttista teoriassa.

Käytännössä olisi varmaan liian creepya :D

Voimaantuneet feministit täällä halveksimassa perinteitä. No, kukin tyylillään. Itse en ole niin pikkumainen, että tuollaisesta mieleni pahoittaisin. Sehän on vain muodollisuus. 

Mun mies kysyi ja minusta se oli ihanaa. Eihän se sitä tarkoita, että isällä oikeasti olisi mitään sananvaltaa. Minusta se tarkoittaa, että isäni haluaa minun parastani ja mies lähinnä haluaa osoittaa isälleni, että on tosissaan ja kunnioittaa minua suuresti ja myöskin isääni. Isälleni hän lupasi pitää minusta huolta, tulipa mitä tahansa ja sen hän on tehnyt jo kohta 30 v. Minä olenkin jo keski-ikäinen täti ja mielipiteeni muutenkin sieltä "perääntymisvaiheen ajalta", mutta hyvin meillä on mennyt ja mies on pitänyt lupauksensa; on ollut aina tukeni ja turvani. Voi, kun tuli ikävä nyt jo edesmennyttä isääni.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioita sitä. Ex

Vanha tapa ja osoittaa rakkautta sinua ja perhettäsi kohtaan

Vanha tapa, joka kertoo miehen omistavan vaimonsa ja tyttärensä, joita sitten voi myydä parhaiten tarjoavalle. .Googlaa myötäjäiset, huomenlahja ja ensiyön oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kysyä tuollaiselta mieheltä, että jos isä ei olisi antanut "lupaa", olisiko mies totellut ja oikeasti jättänyt menemättä naimisiin. 

Jos ei, miksi edes kysyä?

Onko oikeasti noin yksinkertaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että se kysyminen on nykyisin vain muodollisuus? Perinteitä kunnioittava ele, ei mikään oikea luvan kysyminen.  

Ja jos isä kieltää, mitäs sitten? Miten se keskustelu menee?

"ai ei käy, vai? no, aion nyt kuitenkin kysyä tyttäreltäsi. kiitti, moi." 

Ei ole sanottu, että isäkin haluaa leikkiä mukana tuota perinneleikkiä. 

Eli on olemassa niin yksinkertaisia ihmisiä. Etpä taida tajuta, vaikka selittäisinkin, joten annetaan olla. 

Jos tytön isä kieltää, niin herrasmies perääntyy. 

Ehkei joku amis-Jaska, mutta toisaalta, menisikö hän ylipäätään kysymään isäukolta tämän tyttären kättä. 

Onneksi mieheni ei ikinä lähtisi tuollaiseen pelleilyyn. En pidä tuota millään tapaa romanttisena tai kohteliaana tai varsinkaan rakkauden osoituksena. Se kertoo vain siitä mooseksenaikaisesta ajattelusta että nainen kuuluu isälleen ja sitten miehelleen. Ei mistään muusta.

Mutta ei kaikkien tietenkään ole pakko elää 2020-lukua, voihan sitä jämähtää sinne muinaisille vuosisadoille, eipä se minulta pois ole.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä typerä tapa kuin se että isä saattaa alttarille.

Uuu, kovisnainen :D