Mitä mieltä siitä jos miesystävä ennen kosintaa kysyisi isältäsi lupaa?

Alapeukuttajia ei varmaan kukaan ole kosinut. Enkä yhtään ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen sen arvostuksen osoituksena perheelleni, samalla tavalla olisin toivonut hänen jutelleen äidilleni, mutta äitini menehtyi ollessani pieni. Eli enemmänkin kyse oli siitä että mies osoittaa perheelleni arvostavansa sitä, että toivottavasti pääsee osaksi perhettä, ei sitä, että omistus siirtyy isältä miehelle....

Kävitkö itsekin ihan vain arvostuksen osoituksena kysymässä tulevilta appivanhemmiltasi miehesi kättä (tai vaikka jalkaa tai silmää)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos noin tapahtuisi niin kosintaan tulisi kieltävä vastaus. Ei sovi minun arvoihini tuollainen kauppatavarameininki.

Ei kaikki vanha ole automaattisesti kaunista ja säilyttämisen arvoista. Tämäkin tapa kertoo vain siitä millainen naisen asema oli ennen. Ja on vieläkin jossain takapajuloissa. Ei tällaista tarvitse nykyaikana jatkaa muka perinteeseen vedoten.

Ei siinä rahaa vaihdeta, joten kyse ei ole minkään sortin kauppatavarameiningistä :D Miten pihalla te voimaantuneet "itsenäiset" naiset oikein olette? Ja missä on se itsenäisyytenne, kun tuollainen vanha tapa saa itsetunnon murenemaan ja olon tuntumaan kauppatavaralta?

Kyllä siinä aikoinaan on vahdettu ihan rahaa. Morsiamenhinta.

Tai sitten on vaihtokaupassa voinut saada omille pojilleen morsiamet.

Morsiamen perhe on maksanut myötäjäiset, ts. maksanut siitä että tytär pääsee naimisiin. Käytännössä kyse on kai ollut lähinnä ennakkoperinnöstä, mutta sekin on siirtynyt mieheltä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajia ei varmaan kukaan ole kosinut. Enkä yhtään ihmettele.

Olen alapeukuttanut useita kommentteja. Minua on kosittu. Siis minua itseäni, ei isääni.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajia ei varmaan kukaan ole kosinut. Enkä yhtään ihmettele.

Minua on kosittu, ja onneksi mies ei kysynyt isältäni lupaa. Se on olisi ollut minusta tosi outoa ja epämukavaa.

Jos minulta kysyttäisiin, en tuntisi itseäni arvostetuksi, vaan jäisin miettimään, mikä on tyttären kasvatuksessa mennyt vikaan kun tuollaisen idiootin on valinnut. Ihan vittuillakseni voisin vastata kieltävästi ja katsoa, miten jäpikällä naama venähtää.

Olisin pettynyt. Olen täysikäinen ja täysivaltainen aikuinen nainen, ainoa jolta naimisiinmenostani pitää kysyä olen minä itse. Oletan miehen tietävän tämän, joten tuntuisi pahalta jos hän menisikin juttelemaan ensin isälleni. Kihlauksestakin luonnollisesti kerrottaisiin yhdessä ilman mitään mies miehelle -juttutuokioita.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioita sitä.

Vanha tapa ja osoittaa rakkautta sinua ja perhettäsi kohtaan

Hieno perinteinen tapa! Vävypojan ja appiukon välit saavat hyvän alun. Eikös häissäkin isä luovuta tyttärensä morsiammeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kysynyt ensin minulta, ja olen vastannut myöntävästi, niin ihan ok jos menee "mies miehelle" kertomaan ajatelleensa mennä hänen tyttärensä kanssa naimisiin.

Jos taas menee ensin isän luo "ajattelin pyytää tyttäresi kättä" niin yööööök, ihan kuin olisin joku päätösvallaton naimakauppatavara.

Joo, vähän sama kuin joku nainen odottaisi minun avaavan hänelle ovia vain siksi että hän on nainen. Ihan kuin naiset olisi niin avuttomia etteivät osaa edes ovea avata.

Eiköhän suurin osa ihmisistä osaa avata oven toiselle jos hän ei sitä itse saisi auki - kauppakassit kädessä, vanhus, vaunut, rollaattori.. ja vastavuoroisesti pitää sitä auki muillekin. Sukupuolella tuskin on merkitystä enää nykypäivänä.

Miksi sitten jotkut naiset olettavat miehen avaavan heille oven?

Johtuuko se siitä että kyseiset naiset ovat niin avuttomia vai haluavatko he toteuttaa vanhoja kohteliaisuus perinteitä? Kohtelias perinne se naisen käden pyytäminenkin tämän isältä monen mielestä on jo pitkään ollut.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajia ei varmaan kukaan ole kosinut. Enkä yhtään ihmettele.

Kyllä on muutamakin mies. Mutta olisin huolissani miesmaustani jos joku olisi kysynyt minun isältäni lupaa naida minut. Olisin suorastaan järkyttynyt, että hän haluaisi jatkaa perinnettä jossa morsian on kauppatavaraa. Menin naimisiin miehen kanssa joka kysyi ihan minulta itseltäni.

Vierailija kirjoitti:

Ihanan saudia. Ja sitten maistraattiin siirtämään minun huoltajuus isältäni tulevalle miehelleni.

Ei saa unohtaa miehelle maksettavia myötäjäisiä. Samassa yhteydessä isäukko maksaa miehelle, että tämä ottaa naisen huoltajuuteensa.

Juuri puhuttiin tästä aiheesta mieheni kanssa. Emme siis ole kihloissa tai naimisissa, vaan avoliitossa, mutta jonain päivänä toivottavasti naimisissa.

Kerroin miehelleni, että minä olen ihan itsenäinen ja aikuinen nainen ja päätän itse sen, kenen kanssa menen naimisiin. Eli siis en halua, että hän kyselee isältäni lupaa. En ole kenenkään omaisuutta nyt, tai naimisiinmenon jälkeen. Jos mies jossakin kohdalla kosii ja menee sitä ennen pyytämään isältäni lupaa, niin ihmettelisin suuresti.

Menisin kysymään miehen äidiltä hänen poikansa kättä.

Onneksi mahdotonta, koska isä on kuollut, mutta jos olisi jotenkin mahdollista, olisi entinen miesystävä.

Minä en ole esine josta miehet käyvät keskenään kauppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos noin tapahtuisi niin kosintaan tulisi kieltävä vastaus. Ei sovi minun arvoihini tuollainen kauppatavarameininki.

Ei kaikki vanha ole automaattisesti kaunista ja säilyttämisen arvoista. Tämäkin tapa kertoo vain siitä millainen naisen asema oli ennen. Ja on vieläkin jossain takapajuloissa. Ei tällaista tarvitse nykyaikana jatkaa muka perinteeseen vedoten.

Ei siinä rahaa vaihdeta, joten kyse ei ole minkään sortin kauppatavarameiningistä :D Miten pihalla te voimaantuneet "itsenäiset" naiset oikein olette? Ja missä on se itsenäisyytenne, kun tuollainen vanha tapa saa itsetunnon murenemaan ja olon tuntumaan kauppatavaralta?

Niin että tämän perusteella ihan mikä tahansa halventava tapa on ok, koska "voimaantuneet" naiset eivät saa kokea itsetuntonsa heikkenevän sen takia? H*orittelukin on ihan ok, mitäs tuosta suuttumaan koska eihän itsenäinen nainen siitä nyt nokkiinsa ota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jossain körttiseuduilla tämmönen on enemmän ok kuin joissain modernimmilla alueilla. Ei ainakaan meilläpäin kuulu missään tapauksessa perinteisiin tuollainen naisen omistajuuden siirto.

Kovinpa vähän tiedät oman maasi historiasta. Tämä perinne on ollut tapana ihan kaikkialla Suomessa. Ja kuten joku jo tuolla kertoikin, se ei liity mitenkään naisen omistajuuteen. Vain omaisuuden siirtoon, jos johonkin. Ihan täällä urbaanissa ja modernissa Helsingissäkin osa miehistä noudattaa edelleen tuota tapaa. Ja ainakin oma isäni arvosti sitä suuresti. Kuin myös minä, moderni itsenäinen nainen, joka ei ole kenenkään omaisuutta. 

No kas kun mun omaisuus on kyllä ihan mun omaisuutta avioliiton jälkeenkin. Ja jos ei ole, siitä sovitaan aviomiehen ja mun välillä, ei mun isän ja aviomiehen välillä.

No kas kun ei yllätä yhtään, ettet tajunnut pointtia. Puhuin ajasta, jolloin naisilla ei ollut omaa omaisuutta. Sieltähän tuo tapa juurensa juontaa. Niin kuin me historiasta perillä olevat tiedämme. 

No tuohan kertoo vain ihan suoraan sen, että samalla se nainen itsessään on ollut kauppatavaraa, kerran ei itse ole mitään voinut omistaa ja tämän takia häntä on pitänyt vahtia. Miksi tuota kiellät?