Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan lasten ääntely
05.08.2013 |
Olenko hullu kun kuvittelen että nykyajan lapsoset pitävät paljon enemmän mekkalaa kuin me 80-90 syntyneet ?
Pohjaan lausuntoni siihen faktaan että ikkunani alla on piha jolla lapset vanhempineen leikkivät.
Sieltä kuuluu päivittäin aamuyhdeksästä iltayhteentoista sanoisinko..eläimellisiä ääniä.
Pienten tyttöjenkin KARJUMISTA.
Kiljumista, kikatusta, tekonaurua.
Aivan uskomattoman kovaa.
Kokonaan uusi ilmiö on huutonauru, nykyisin ei taideta enää nauraa normaalilla volyymilla ? Jos naurattaa niin pitää nauraa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee ? Mistä tämä on tullut, jostain nauruterapiasta vai Jenkkilästä vai mistä ? Ihan omituinen ilmiö. Teinit harrastavat tätä myös (jos nauravan porukan ohi kulkee niin tarvitsee jo melkein kuulosuojaimet)
Muistan etäisesti että meille taidettiin sanoa ettei aikuisia saa häiritä, vaikka sitten oltaisiin leikitty metsässä, eikä jonkun ikkunan alla.
Eikä me taidettu olla leikkimässä iltayhteentoista (3-4 vuotiaat lapset)
Kommentit (66)
Huutavat kakarat katselee huutopiirrettyjä (kyllä, kaikki animaatiot on nykyään yhtä rääkymistä) ja ovat päiväkodissa liian suurissa ryhmissä, joissa pitää huutaa saadakseen huomiota osakseen.
Mua niin raivostuttaa huutavat kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 14:12"]
toinen juttu: ennen kerrostalojen pihat kaikui: - äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Saa-ri!!! Ja näitä huutajia oli tietty erinimisiä. Toinen versio oli - äiti tuu parvekkeelle!!
[/quote]
nykyään nää asiat hoidetaan kännykällä :)
Minä en myöskään ymmärrä sitä korviavihlovaa kiljuntaa, mitä pitää koko ajan tuottaa. Siis koko ajan. Kuin sirkkelillä vedeltäisiin korvan juuressa. Pakko pitää ovet ja ikkunat kiinni helteilläkin kun ei kestä kuunnella.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 15:06"]
Minä en myöskään ymmärrä sitä korviavihlovaa kiljuntaa, mitä pitää koko ajan tuottaa. Siis koko ajan. Kuin sirkkelillä vedeltäisiin korvan juuressa. Pakko pitää ovet ja ikkunat kiinni helteilläkin kun ei kestä kuunnella.
[/quote]
Se ON kuin sirkkelillä vedeltäisiin korvan juuressa.
Ja sitten vielä ihmetellään kun ihmiset ärsyyntyvät.
Mun omat lapset on just tommosia huutajia. Ja hitto mua ottaa päähän se möly itseänikin. Miljoonia ja miljoonia kertoja päivässä huomautan metelistä ja kyllä ne aina sitten hiljentävätkin ääntään. Mutta jossain vaiheessa taas se saakelin mökä alkaa. Voi hitto vieköön se ottaa korviin ja ärsyttää ja raivostuttaa.
Me asutaan niin, että meidän asunnosta ei kyllä kuulu muualle (ellei ole ikkunat auki) ja aina annankin lapsilleni ukaasin jos ulkona mökyävät turhan päiten, että joutuvat sisälle jollei möly hiljene.
Miljardi kertaa olen selittänyt, että ei ole sopivaa tuollein huutaa pihallakaan, kun se kuuluu muidenkin koteihin sisälle. Että ei siitä kukaan tykkää. Ei hitto kun ei vaan mene jakeluun. Joka päivä sama asia useampaan kertaan uudelleen.
Ja tämän takia kyllä valvon lapsiani tarkoin kun pihallakin leikkivät. Kaikki ois jo sen ikäisiä, että pärjäisivät muuten leikeissä keskenään pihalla, mutta se huutaminen kun aina alkaa jossain vaiheessa.
Varsinkin jos alkavat riitelemään, niin voihan helevata, sitten muuten riittää niin ääntä, että palaa itselläkin hihat ihan sekunnissa...
Että ymmärrän täysin, kun ihmisillä menee hermot semmoiseen jonnin joutavaan lasten kirkumiseen ja huutamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa 47, että yrität kasvattaa lapsiasi! Kunpa muutkin vanhemmat...
Eikö busseissa sitten saa jumankauta puhua???!:DMiten pitäisi kommunikoida jos yksi lapsista istuu taaempana. En käsitä. Joka paikassa pitäisi olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti, ettei nyt kukaan vaan vahingossa häiriinny. Ahdistavaa.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 14:04"]Julkisissa kulkuvälineissä huomaa kanssa, että ei ole mitään väliä kuinka lujaa lapset huutavat. paras oli äiti joka huuteli lapselleen sinne parin penkkirivin päähän kun itse istui vaunujen kanssa bussin keskiosassa. Ei mitään väliä, vaikka ainakin 10 ihmistä sai kuunnella siinä sitä heidän vuoropuheluaan. Kyllä minä olen aina yrittänyt hillitä lasteni äänenkäyttöä julkisilla paikoilla,[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 15:17"]
Mun omat lapset on just tommosia huutajia. Ja hitto mua ottaa päähän se möly itseänikin. Miljoonia ja miljoonia kertoja päivässä huomautan metelistä ja kyllä ne aina sitten hiljentävätkin ääntään. Mutta jossain vaiheessa taas se saakelin mökä alkaa. Voi hitto vieköön se ottaa korviin ja ärsyttää ja raivostuttaa.
Me asutaan niin, että meidän asunnosta ei kyllä kuulu muualle (ellei ole ikkunat auki) ja aina annankin lapsilleni ukaasin jos ulkona mökyävät turhan päiten, että joutuvat sisälle jollei möly hiljene.
Miljardi kertaa olen selittänyt, että ei ole sopivaa tuollein huutaa pihallakaan, kun se kuuluu muidenkin koteihin sisälle. Että ei siitä kukaan tykkää. Ei hitto kun ei vaan mene jakeluun. Joka päivä sama asia useampaan kertaan uudelleen.
Ja tämän takia kyllä valvon lapsiani tarkoin kun pihallakin leikkivät. Kaikki ois jo sen ikäisiä, että pärjäisivät muuten leikeissä keskenään pihalla, mutta se huutaminen kun aina alkaa jossain vaiheessa.
Varsinkin jos alkavat riitelemään, niin voihan helevata, sitten muuten riittää niin ääntä, että palaa itselläkin hihat ihan sekunnissa...
Että ymmärrän täysin, kun ihmisillä menee hermot semmoiseen jonnin joutavaan lasten kirkumiseen ja huutamiseen.
[/quote]
Joutuvatko lapset sitten todella sisälle kun mölyävät turhan päiten tai superkovalla volyymilla ? Koska luulisi tuollaisen pelotteen olevan tehokas jos sitä noudatetaan
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 15:33"]
Eikö busseissa sitten saa jumankauta puhua???!:DMiten pitäisi kommunikoida jos yksi lapsista istuu taaempana. En käsitä. Joka paikassa pitäisi olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti, ettei nyt kukaan vaan vahingossa häiriinny. Ahdistavaa.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 14:04"]Julkisissa kulkuvälineissä huomaa kanssa, että ei ole mitään väliä kuinka lujaa lapset huutavat. paras oli äiti joka huuteli lapselleen sinne parin penkkirivin päähän kun itse istui vaunujen kanssa bussin keskiosassa. Ei mitään väliä, vaikka ainakin 10 ihmistä sai kuunnella siinä sitä heidän vuoropuheluaan. Kyllä minä olen aina yrittänyt hillitä lasteni äänenkäyttöä julkisilla paikoilla,[/quote]
[/quote]
Kannattaa muuttaa maalle.
Siellä saat joikata lastesi kera niin paljon kuin sielu sietää eikä kukaan valita mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ei saanut aikanaan pitää meteliä niin en hyväksy muidenkaan lasten meteliä. Kakki äidit sietää oman lapsensa mekkalaa, mutta muiden ei.
Yleensä teidän valittajien omatkin lapset möykkää pihalla. Mä olen nähnyt sen meidän naapureista,kun juoruttiin ja supateltiin meidän poikien möykkää. Nyt meidän pojat on isompia ja hiljaisia. Nyt niiden valittaja eukkojen omat lapset möykkää ja se näköjään on eri asia. Eräskin eukko korostaa aina,että hänen lapsensa on isoja ja hän ei siedä sitä tai tätä muilta lapsilta. Nämä isot lapset on olleet aivan kamalia, kun olivat pieniä, mutta eipä tämä eukko sitä suostu myöntämään. Näin se vaan menee. Omien lasten metelille ollaan kuuroja ja ne muiden lapset on yksiä piruja. Naisissa ällöttää juuri tämä, että ne omat kultaiset lapset ja muiden kauheat kakarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan normaalia, että joskus saattaa äänenvoimakkuus nousta leikeissä, mutta ymmärrän kyllä, että ilmiö, josta ap puhuu, ei ole sama asia. Sellainen jatkuva tarpeeton huutaminen ja riehuminen ei tosiaan ole yhtään herttaista, vaan raivostuttavaa. Enkä ymmärrä vanhempia, jotka eivät sellaiseen puutu. Erityislapset ovat asia erikseen, sillä joillain ei ole samanlaista mahdollisuutta ymmärtää omaa mekkalatasoaan kuin lapsilla yleensä.
Anoppilassa asuu naapurissa perhe, jossa on kaksi alle kouluikäistä tyttöä (arviolta 4- ja 6-vuotiaat). Nämä ovat aamusta iltaan ulkona huutamassa. Eivät osaa leikkiä ollenkaan normaalisti, vaan se on nimenomaan sitä huutamista ja karjumista koko ajan, joskus kello yhdeksänkin jälkeen. Vanhempia ei ilmeisesti kiinnosta kauheasti viettää aikaa lasten kanssa, kun nämä tuntuvat olevan enemmän ulkona kuin sisällä. Yleensä tytöt leikkivät kahdestaan, sillä osa naapuruston lapsista välttelee heitä varmaan juurikin tuon jatkuvan möykkäämisen takia. Tytöillä on myös ikävä tapa käydä pimpottelemassa naapurien ovia ja mankua päästä sisään heidän koteihinsa. Jos jotain erehtyy tyttöjen kanssa puhumaan, saa riesakseen ikuisen riipan ja pimpottelijan. Saattavat rämpyttää ovikelloja kymmeniä kertoja putkeen. Ehkä he eivät siis tosiaan saa tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan, kun meininki on jatkuvasti ihan älytöntä.
minäkään en ymmärrä tuota kovaäänistä, teeskenneltyä huutonaurua. oma 5v tekee sitä & täytyy sanoa, että hermot paukkuu ! omassa lapsuudessa kikateltiin täydestä sydämestä, mutta nyt hohotetaan vaikkei olisi edes hauskaa.
aito lapsen nauru on kaunis asia, tuo ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin ennen koulun vieressä, niin että ikkunat oli koulun pihalle. Minusta oli mukava herätä lasten ääniin. Asuin yksin ja äänet toi elämän myös minun kotiini. Vaikka Hämeessä ei huudeta niin jossain muualapäin on normaalia pitää meteliä itsestään. Ihmettelen myös näitä joiden mielestä kaikki lapset pitävät hirveää meteliä. Jos kaikki muut ovat viallisia, niin herää epäilys vian suunnasta. Maailma muuttuu, sorry vaan. Ehkä se muuttuu kovaäänisemmäksi ja muutekin kovat pyrkyriarvot on kunniassa. En osaa tarjota vaihtoehtoja. Siihen vain on sopeuduttava. Mikä äänessä on vikana? Minulle äänet ovat turvallisuutta.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 16:30"]
Asuin ennen koulun vieressä, niin että ikkunat oli koulun pihalle. Minusta oli mukava herätä lasten ääniin. Asuin yksin ja äänet toi elämän myös minun kotiini. Vaikka Hämeessä ei huudeta niin jossain muualapäin on normaalia pitää meteliä itsestään. Ihmettelen myös näitä joiden mielestä kaikki lapset pitävät hirveää meteliä. Jos kaikki muut ovat viallisia, niin herää epäilys vian suunnasta. Maailma muuttuu, sorry vaan. Ehkä se muuttuu kovaäänisemmäksi ja muutekin kovat pyrkyriarvot on kunniassa. En osaa tarjota vaihtoehtoja. Siihen vain on sopeuduttava. Mikä äänessä on vikana? Minulle äänet ovat turvallisuutta.
[/quote]
Minulle äänet ovat kärsimystä, etenkin kovat äänet.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 16:30"]
Asuin ennen koulun vieressä, niin että ikkunat oli koulun pihalle. Minusta oli mukava herätä lasten ääniin. Asuin yksin ja äänet toi elämän myös minun kotiini. Vaikka Hämeessä ei huudeta niin jossain muualapäin on normaalia pitää meteliä itsestään. Ihmettelen myös näitä joiden mielestä kaikki lapset pitävät hirveää meteliä. Jos kaikki muut ovat viallisia, niin herää epäilys vian suunnasta. Maailma muuttuu, sorry vaan. Ehkä se muuttuu kovaäänisemmäksi ja muutekin kovat pyrkyriarvot on kunniassa. En osaa tarjota vaihtoehtoja. Siihen vain on sopeuduttava. Mikä äänessä on vikana? Minulle äänet ovat turvallisuutta.
[/quote] Vikana on se möly. Kun eiole ikinä hiljaista. Ei tarttis edes hiljaista olla, kunhan ei olisi huutamista. Mutta kun tärykalvot meinaa puhjeta kun muksut kiljuu.. miksi kenenkään pitäisi sietää sitä?
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Valitettavasti myös omani tekevät tuota, kaikkeen leikkiin liittyy huutaminen :( Olen kauhuissani tilanteesta, enkä voi sille juuri mitään. Meillä ei juuri edes katsota televisioita, eikä pelata konsoleilla. Eikä kukaan ole edes päiväkodissa. Tämä on aivan älytön ilmiö ja olen tietoisesti suosinut lasten kavereissa sellaisia, jotka eivät huuda. Valitettavasti tuntuu, että omani ovat usein vielä joukon kovaäänisimpiä... Toinen ilmiö, jonka olen huomannut, on leikkien muuttuminen. Leikit ovat sellaista mesoamista, ilman mitään "sääntöjä" tai "järkeä". Ihan kamalaa kuunneltavaa :(
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 16:48"]
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Valitettavasti myös omani tekevät tuota, kaikkeen leikkiin liittyy huutaminen :( Olen kauhuissani tilanteesta, enkä voi sille juuri mitään. Meillä ei juuri edes katsota televisioita, eikä pelata konsoleilla. Eikä kukaan ole edes päiväkodissa. Tämä on aivan älytön ilmiö ja olen tietoisesti suosinut lasten kavereissa sellaisia, jotka eivät huuda. Valitettavasti tuntuu, että omani ovat usein vielä joukon kovaäänisimpiä... Toinen ilmiö, jonka olen huomannut, on leikkien muuttuminen. Leikit ovat sellaista mesoamista, ilman mitään "sääntöjä" tai "järkeä". Ihan kamalaa kuunneltavaa :(
[/quote]
Jos turhanpäiväisestä kovasta melusta kielletään ja jos kielto ei tepsi,seuraa rangaistus kuten jäähylle sisään viesnti, luulisi tepsivän.
Ei oikein vanhempana voi nostaa käsiä pystyyn jos omat lapset mekastavat.
Ehkä siihen omien lapsien huutamiseen turtuu, eikä sit enää kuule?
Meillä on tuttavapariskunta, ja heidän kaksi poikaa ovat ihan kamalia: huutavat, karjuvat, nahistelevat, painivat, tappelevat, älämölyävät, sekoilevat, sotkevat, rikkovat, riehuvat...ihan joka hetki kun ovat hereillä.
Äiti sanoo laimeasti kerran: lopettakaa, jookos.
Ehkä he eivät enää kuule & näe lapsiensa käytöstä kun se on jokapäiväistä?
Minusta se on jo törkeyden huippu että kaupungeissa, joissa asuu PALJON ihmisiä tiheässä, voi yksi kovaääninen seurue terrorisoida satoja tai jopa tuhansia muita, vain silkasta välinpitämättömyydestä.
Ja kyse ei siis ole "elämisen äänistä" vaan tarpeettomasta ja hyvin kovaäänisestä mekkalasta.
Moinen varmaan käy päinsä omakotialueilla tai jossain muualla jossa lääniä riittää eikä ihmisiä ole mailla eikä halmeilla häiriintymässä.
Pitäisikö sitten järjestää joku "näin asun kaupungissa"-kurssi maalta muuttaville?