Pitääkö minun tasapuolisuuden nimissä hoitaa kaikki lapsenlapseni?

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 15:01"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 14:56"]

Eetulle olisi ollu paljon enemmän apua siitä, että ap olisi keskittynyt kasvattamaan sen poikansa ja pakottanut ryhdistäytymään. Esim vaikka ls-ilmoitusten voimalla.

[/quote]

Kuvitteletko aidosti, että kaikki syrjäytyneet ja ongelmaiset on kasvatettu vaan huonosti, kasvatettu syrjäytymään? Sulla ei liene kamalasti elämänkokemusta ja viisautta, jos noin luulet.

Kun tilanne on huono ja lapsi syntyy, on hiton myöhäistä vaatia isoäitiä kasvattamaan aikuista miestä. Lastensuojeluilmolla voidaan varmistaa lähinnä se, että pikku "Eetua" ei pääse jatkossa enää mummo auttamaan mitenkään.

[/quote]

Mutta kasvaako Eetusta tasapainoinen ihminen huonoissa kotioloissa? Tottakai mummon oli hyvä ottaa Eetu välillä hoitoon, mutta eihän se poista alkuperäistä ongelmaa eli pojan ja miniän ongelmia. Ne pitäisi myös hoitaa. 

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 14:56"]

Eetulle olisi ollu paljon enemmän apua siitä, että ap olisi keskittynyt kasvattamaan sen poikansa ja pakottanut ryhdistäytymään. Esim vaikka ls-ilmoitusten voimalla.

[/quote]

Tämäkin pitää paikkansa. Mikä on Eetun perheen tilanne nyt? Eihän se lasta juuri auta että on välillä kotoa pois, jos kuitenkin pitää palata kurjiin kotioloihin.

[/quote]

itse asiassa auttaa. Eetulla on mahdollisuus kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, koska hänellä on koko lapsuuden ajan turvallinen ja rakastava mummi. Jos hänellä ei olisi yhtään turvallista aikuista elämässään, olisi se paljon huonompi lähtökohta kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.

[/quote]

 Ei auta, jos kukaan ei tee kotioloille mitään, vaan ovat niistä hiljaa. 

Kuuluu mennä noin. Ja jos tyttäresi eroaa ja perustaa uusperheen, tehtäväsi on hoitaa myös kaikki uusperheen lapset. Sama tietty, jos poikasi eroaa ja uusperheytyy. Hoitoosi voidaan tuoda myös uusperheen äidin lasten sisaruksia näiden isien uusista liitoista, koska ihan kaikkia lapsenlapsia pitää kodella samoin¤!

Ap, ihmettele suoraan tyttärellesi, miten hän voi olla erossa näin pienestä. Kerro, että mielelläsi hoitaisit, mutta olet käynyt lääkärillä ja jaksamisen kanssa on ongelma. Koordinaatiokykysi ei ole ennallaan ja pelkäät pudottavasi vauvan. Vähän isompi on sitten tervetullut jaksamisesi mukaan ja toivota tyttäresi tervetulleeksi luoksei yhdessä vauvan kanssa. Voit lykkiä vauvaa vaunuissa ja tytär saa levättyä.

Vaihtoehto B

Soita heti hoitamisen alettua esim. Tunnin jälkeen, että vauva vain itkee eikä suostu syömään. Kieltäydy jatkohoidoista, koska et jaksa huutavaa lasta, joka itkee nälkäänsä ja ikäväänsä. Syyllistä tytärtäsi siitä, että on valmis huudattamaan pientä turhaan.

Ap, ihmettele suoraan tyttärellesi, miten hän voi olla erossa näin pienestä. Kerro, että mielelläsi hoitaisit, mutta olet käynyt lääkärillä ja jaksamisen kanssa on ongelma. Koordinaatiokykysi ei ole ennallaan ja pelkäät pudottavasi vauvan. Vähän isompi on sitten tervetullut jaksamisesi mukaan ja toivota tyttäresi tervetulleeksi luoksei yhdessä vauvan kanssa. Voit lykkiä vauvaa vaunuissa ja tytär saa levättyä.

Vaihtoehto B

Soita heti hoitamisen alettua esim. Tunnin jälkeen, että vauva vain itkee eikä suostu syömään. Kieltäydy jatkohoidoista, koska et jaksa huutavaa lasta, joka itkee nälkäänsä ja ikäväänsä. Syyllistä tytärtäsi siitä, että on valmis huudattamaan pientä turhaan.

Ap, ihmettele suoraan tyttärellesi, miten hän voi olla erossa näin pienestä. Kerro, että mielelläsi hoitaisit, mutta olet käynyt lääkärillä ja jaksamisen kanssa on ongelma. Koordinaatiokykysi ei ole ennallaan ja pelkäät pudottavasi vauvan. Vähän isompi on sitten tervetullut jaksamisesi mukaan ja toivota tyttäresi tervetulleeksi luoksei yhdessä vauvan kanssa. Voit lykkiä vauvaa vaunuissa ja tytär saa levättyä.

Vaihtoehto B

Soita heti hoitamisen alettua esim. Tunnin jälkeen, että vauva vain itkee eikä suostu syömään. Kieltäydy jatkohoidoista, koska et jaksa huutavaa lasta, joka itkee nälkäänsä ja ikäväänsä. Syyllistä tytärtäsi siitä, että on valmis huudattamaan pientä turhaan.

Ap, ihmettele suoraan tyttärellesi, miten hän voi olla erossa näin pienestä. Kerro, että mielelläsi hoitaisit, mutta olet käynyt lääkärillä ja jaksamisen kanssa on ongelma. Koordinaatiokykysi ei ole ennallaan ja pelkäät pudottavasi vauvan. Vähän isompi on sitten tervetullut jaksamisesi mukaan ja toivota tyttäresi tervetulleeksi luoksei yhdessä vauvan kanssa. Voit lykkiä vauvaa vaunuissa ja tytär saa levättyä.

Vaihtoehto B

Soita heti hoitamisen alettua esim. Tunnin jälkeen, että vauva vain itkee eikä suostu syömään. Kieltäydy jatkohoidoista, koska et jaksa huutavaa lasta, joka itkee nälkäänsä ja ikäväänsä. Syyllistä tytärtäsi siitä, että on valmis huudattamaan pientä turhaan.

Ap, ihmettele suoraan tyttärellesi, miten hän voi olla erossa näin pienestä. Kerro, että mielelläsi hoitaisit, mutta olet käynyt lääkärillä ja jaksamisen kanssa on ongelma. Koordinaatiokykysi ei ole ennallaan ja pelkäät pudottavasi vauvan. Vähän isompi on sitten tervetullut jaksamisesi mukaan ja toivota tyttäresi tervetulleeksi luoksei yhdessä vauvan kanssa. Voit lykkiä vauvaa vaunuissa ja tytär saa levättyä.

Vaihtoehto B

Soita heti hoitamisen alettua esim. Tunnin jälkeen, että vauva vain itkee eikä suostu syömään. Kieltäydy jatkohoidoista, koska et jaksa huutavaa lasta, joka itkee nälkäänsä ja ikäväänsä. Syyllistä tytärtäsi siitä, että on valmis huudattamaan pientä turhaan.

Hassua, että näin moni on sitä mieltä, ettei ap.n tarvi kaikkien lastensa lapsia hoitaa samaa määrää.

Sitten samat mammat itkee täällä kuitenkin, että anoppi hoitaa naapurissa asuvan tyttönsä lasta paljon enemmän, kuin meidän, jotka asumme 500km päässä. Uhataan,. että anoppi saa mädäntyä paskaansa vanhainkodilla, kun ei hoida meidän lasta yhtä paljoa, kuin tyttönsä lasta.

Niin se mieli muuttuu, kun itse tulee mummoksi. Toivottavasti kaikki nämä märisevät miniät jakavat hoitovastuun mummona sitten mittatikulla.

meillä on vähän vastaava tilanne suvussa, eli yksi perhe on sössinyt asiansa ja mummo niitä on sitten paikkaillut jo useamman vuoden. Tämä on vienyt niin paljon mummon aikaa ja jaksamista, että yhtään ylimääräistä ei jaksa enää. Joskus ihmettelen että miksi ihmeessä antavat mummon hoitaa niitä lapsia vielä kun tuntuu etttä se räjähtää kohta ja käy käsiksi.

Muita lastenlapsia ei ole koskaan hoitanut, meidän lasta ei minuuttiakaan. Kuvio on erittäin epäreilu sillä sössijät on palkittu nyt ilmaisella lastenvahdilla. Samoin muut lastenlapset ovat menettäneet mummon kokonaan sillä mitään suhdetta ei ole voitu häneen luoda kiireen takia. En kaipaa tuota hoitoapua, mutta lähinnä sitä että lapsi olisi voinut joskus olla mummonsa kanssa ja tutustua häneen.

Ihan sama kuuluuko hoitamisen mennä tasan vai ei. Mutta se miltä tyttärestäsi tuntuu on se, että sinä syrjit häntä ja hänen lastaan, kun et halua hoitaa häntä yhtä paljon kuin toista lastenlastasi. Tyttäresi ei voi tietää perusteluitasi eikä syitä tilanteeseen, jos et keskustele niistä hänen kanssaan. Tyttäresi on ehkä olettanut, että sinä haluat olla paljon lastenlastesi kanssa, koska olet Eetun kanssakin ollut niin paljon. Hän ei ole osannut kuvitellakaan, että sama hoitointo ei koskekaan hänen lastaan.

Minä olen ollut tyttäresi asemassa. Kuusi vuotta ehdin katkeroitua, kun veljeni lapset olivat kesällä mummolassa neljä viikkoa yökylässä ja meidän vaipattomat leikki-ikäiset samaan aikaan vain muutamia tunteja. Sama jatkui talvisin. Mitään alkoholi- tai mielenterveysongelmia ei minun tai äitimme tiedon mukaan ole.

Kun sitten kuuden vuoden jälkeen äitini vihdoin kertoi, että veljeni on vaatinut hoitoapua joskus röyhkeästikin (mm. sanomalla, että jättää lapset sitten keskenään kotiin), niin sain edes jotain keinoa ymmärtää äitimme epätasapuolista panostusta lastenhoitoon. Ei katkeruus sillä kokonaan lähtenyt, sillä kyllä minäkin hoitoapua todella tarvitsin. Me sitten päädyimme palkkaamaan apua.

Kuitenkin kun tiesin jotain muidenkin näkökulmasta kuin vain omastani, pystyin helpottamaan katkeruuttani sillä, että ajattelin, että kun minä yritin venyä mahdollisimman pitkälle omin voimin ja kun annoin äitimme keskittyä niihin toisiin lapsenlapsiin, niin se koitui niiden lasten hyväksi.

Oikeasti tuo on kuitenkin laiha lohtu. Kyllä meidänkin lapset olisivat kaivanneet mummonsa aikaa väsyneen äidin sijaan. Ja minä olisin enemmän kuin paljon tarvinut omaa aikaakin ja parisuhdeaikaa. Velikin olisi lapsineen pärjännyt aivan yhtä hyvin, mutta jostain syystä häneltä ei vaadittu samanlaista vastuunkantoa kuin minulta.

Kivahan se on nyt tietää, että äiti pitää minua todella paljon vastuullisempana ja luotettavampana kuin veljeä. Mutta silloin kun itse on todella väsynyt arjesta, niin tuollainen ajatuskaan ei yhtään lohduta. Se ihan konkreettinen apu olisi siinä kohtaa paljon arvokkaampaa.

Vaikeita asioita, mutta jospa nähtäis lapsi paskan keskeltä, eikä vain omaa napaa.

Vaikeita asioita, mutta jospa nähtäis lapsi paskan keskeltä, eikä vain omaa napaa.

Vaikeita asioita, mutta jospa nähtäis lapsi paskan keskeltä, eikä vain omaa napaa.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 15:06"]

ei toki tarvitse hoitaa, mutta pahalta se varmasti tyttärestäsi tuntuu, ei siis pelkästään se, että hän ei saa hoitoapua, vaan se, että poikasi lapsi näyttää olevan sinulle se tärkein lapsenlapsi. Vaikka et sitä tarkoittaisi, niin tuollaiselta se kuitenkin hleposti tuntuu.

Jos olisin sinä, tekisin tyttärelle selväksi, että hänen lapsensa on myös tärkeä, että tahdot luoda häneen hyvän suhteen ja tietenkin joskus myös hoitaa häntä. Mutta voit hyvin myös sanoa, että et oikein jaksaisi ihan yhtä paljon enää pientä lasta hoitaa kuin olet hoitanut poikasi lasta, että se on kuitenkin aika uuvuttavaa.

Ja voisit vaikka vähän kehua tytärtäsi, sanoa että hänellä on niin hieno oma perhe ja parisuhde,  ja että hän on niin hyvä äiti, että ilolla odotat sitä, että saat luoda hänen lapseensa sellaisen "tavallisen" mummo-suhteen, jossa saat vain nauttia lapsenlapsesta, sinun ei tarvitse ottaa vastuuta eikä kasvattaa. Että sellaista suhdetta et ole saanut luotua poikasi lapseen, ja kaipaat sellaista.

Tämä voisi auttaa siihen, ettei tyttäresi tuntisi pahaa mieltä ja mustasukkaisuutta siitä, että sinä välität enemmän poikasi lapsesta kuin hänen lapsestaan. Tai siis siitä, että hänestä tuntuu tuolta, totuushan se välttämättä ole.

[/quote]

Tässä on todella hyvä pointti. Me olemme aviomiehen kanssa molemmat perheidemme kuopuksia, ja saimme puoli vuotta sitten oman lapsen 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Voin kertoa miltä tuntuu kun isovanhemmat välittävät vain vanhemmista lapsenlapsistaan. Muita sisaruksia on autettu rahallisesti ja myös hoitoapua on ollut yllin kyllin. Meidän vauva ei tunnu kiinnostavan kumpiakaan isovanhempia, koska "pärjäätte hyvin itsekin". Tottakai pärjätään, mutta tuntuu epäreilulta ettei meidän lapselle riitä enää isovanhempien rakkautta. Tuloeroistakaan ei ole kysymys, sekä mieheni sisarukset että omani tulevat toimeen varsin hyvin.

Kaiken kruunasi se, että anoppi oli luvannut ottaa poikamme (5kk) hoitoon hääpäivämme ajaksi. Noh, kun päivä lähestyi meille selvisi että anoppi ja appi olivatkin sopineet yhteisen lomamatkan miehen sisaruksen perheen kanssa. Kysyin omalta äidiltäni apua, mutta hänen mielestään vauvamme on vielä liian pieni hoitoon, vaikka hoiti siskoni lasta 3 vuorokautta vauvan ollessa 3kk (vanhemmat juhlimassa). Meidän vauvaa ei siis voitu ottaa edes päivähoitoon. Noh, viikko tästä siskon kaikki lapset olivat mummolassa koko viikonlopun.. 

42 on oikeassa, kaikkien pitää tietää, miksi yhtä hoidetaan enemmän. Ja niiden muiden pitää olla kyllä muuten yhtä tärkeitä, tuossa on se riski, että mummo tutustuu yhteen paremmin, ja siitä yhdestä tulee muutenkin tärkeämpi. Eli jonkinlaiseen tasapuolisuuteen kannattaa ehdottomasti pyrkiä.

Lähes vastasyntyneen hoitoonjättäminen viikonlopuksi ei kyllä ole koskaan järkevää, jos ei ole joku oikea syy. Kannattaa kysellä siitäkin, ehkä tytär on masentunut, eikä pärjää, ja tarvitsee oikeasti apua.

Tuon ikäistä lasta ei viedä viikonlopuksi hoitoon, jos on elämä hallinnassa. Pitäisikö ap:n nostaa kissa pöydälle tyttären kanssa ja käydä läpi, mitä ongelmia heidän elämässään on. Jos ei ole ongelmia, niin ei ole tarvetta tuollaisiin hoitoaikoihinkaan.

Tasapuolisuuden nimissä pitäisi tietysti hoitaa myös sitä uuttakin tulokasta, ettei jää vaille isovanhemman huomiota, mutta ei sitä hoitoaikaa nyt kellokortin kanssa mitata! Tytärkin on tässä ajattelematon, jopa kade veljelleen ja hänen lapselleen todella typerällä tavalla. Tai vaihtoehtoisesti yrittää viestittää, että et hoitaisi sisaruksensa lasta jatkuvasti, mutta ei halua sanoa sitä suoraan.

Tuossa on tosiaan keskustelun paikka. Ja olen samaa mieltä jonkun vastaajan kanssa, että aika pahasti on elämänhallinta hukassa tuolta tyttäreltäkin, jos edes miettii hoidattavansa 1kk:n ikäisestä lähtien - ja yhtä paljon kuin veljen lasta.

Peli on vihellettävä poikki myös siksi, että mahdollisia lapsenlapsiahan voi tulla vaikka kuinka monta vielä lisää, ja ilmeisesti ainakin kahdelle eri sisarukselle vielä näiden kahden lisäksi. Sitten ei riitä enää elämässä minuutit kaiken tasaamiseen.

Mä koen saaneeni paljon apua mun viisikymppisiltä vanhemmiltani, kun omani olivat pieniä. Siis työnsä ohella hoitivat 1-2 viikonloppuna joka vuosi ja yleensä vielä kesällä järjestivät lapsille yhden ylimääräisen vapaaviikon päiväkodista.

Nyt kun vanhempani ovat kuuskymppisiä ja muut sisarukseni alkavat perheellistyä, niin ajattelin voivani korvata sen avun, jota mahdollisesti sain enemmän, hoitamalla vuorostani sisarusteni lapsia sen verran, että apua tulee heillekin yhtä paljon. Tämä ei tietenkään teidän tapauksessanne toimi, mutta vastavuoroisuus ja tasapuolisuus voidaan saada aikaan monilla eri tavoin.

Rakkaus on sitä, että antaa aikaa läheisilleen. Jos mummi ei halua aikaansa muille lapsenlapsilleen; niille, joita ei tarvitse "pelastaa", pidän sitä surullisena. Mutta näitä isovanhempia on paljon. Olisin mielummin lukenut, kuinka ap iloitsee tyttärensä vauvasta..

Just tässä aloin laskea, kuinka paljon meidän pitäis saada tuolla perusteella hoitoapua isovanhemmilta.. Mun mielestä asiaa ei vaan voi laskea noin. Elämä ei ikinä oo tasapuolista, toisaalta avun todellista tarvetta ei voi tietää ulkopuolinen. Ei mun mielestä oo reilua vaatia hoitoapua sen vuoksi, että joku muukin on saanut. Mutta ei oo myöskään väärin pyytää apua, jos tuntuu, että on tarve, vaikkei siltä päälle päin näyttäiskään... Ja meillä on siis kuusi lasta vuoden ikäeroilla, että joskus olis saattanu tarvita apua..

Voi, kun ihmiset tajuais, että lapsikin on oikea ihminen, jolla on tarpeet ja jota ei voi sysätä syrjään, jos yhtäkkiä tuntuukin, ettei jaksaiskaan..Eikä oo oikein lasta kohtaan sekään, että siitä tulee väline, jolla koitetaan tasata vanhempien huomio... Ite en oo ikinä epäilly, ettei meidän lapset olis yhtä rakkaita, ku toisten sisarusten lapset, vaikkei isovanhemmat oo samalla lailla ehtineetkään / pystyneetkään hoitamaan meidän lapsia. Ja itse asiassa meidän vanhin poika (vanhimman pojan vanhin poika) on ollut aina erityisasemassa miehen vanhempien luona, vaikkei olis tarkoituskaan, mutta on ukin näköinen ja muutoinkin aika samanlainen..

En tajua, miksi aikuiset ihmiset edes viitsii laskea, että kaikki olis tarkalleen tasapuolista