Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalaisten tasoissa suuria eroja: lapset eivät aloita koulua samalta viivalta
06.08.2020 |
Eniten vaikuttaa vanhempien koulutus ja se onko lapsella ollut ohjattua harrastusta ennen esikoulua. Monilla lapsilla on tasoissa jopa joidenkin vuosien etumatka toisiin verrattuna: https://yle.fi/uutiset/3-11439912
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjatussa harrastuksessa oleminen varmaan korreloi hyvien perheolojen kanssa muuten, mutta ei välttämättä itsessään edistä muita kuin juuri harrastuksessa tarvittuja taitoja.
Mistä tämä harrastuspuhe tulee? Tutkimuksessa ei harrastukset nouse esille. Ihan muut asiat.
Ylen jutusta:
"Myös oppilaan harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat yhteydessä osaamiseen. Sellaisilla oppilailla, joilla oli yksikin ohjattu harrastus, oli huoltajien koulutustasosta riippumatta korkeampi lähtötaso kuin niillä oppilailla, joilla ei ollut yhtään ohjattua harrastusta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko tähänkin jonkun tasapäistävän pakkokeinon keksittyä? Lahjakas lapsi-vero?
Ainakin omassa lapsuudessani 90-luvun lopulla tämä hoidettiin niin, että opettaja huusi ja nöyryytti lahjakkaita oppilaita jos nämä tekivät jotain paremmin tai osasivat jotain mitä muut oppilaat eivät. Tuohon aikaan tasapäistäminen oli kuin pakkomielle, tiedä sitten onko siitä nykyaikana lipsuttu. Ainakaan silloin ei lahjakkaana oppilaana saanut mitään muuta tunnustusta tai tukea kuin ehkä ylimääräisiä läksyjä.
Lahjakkuus on yhä kirosana. Jos lapsi on kympin oppilas ja ahkera, osa opettajista syrjii ja näpäyttääkin. Vanhemmalle lapsesta ei sanota mitään hyvää puhumattakaan hänelle itselleen. Vaikka olisi siis käytökseltäänkin kympin oppilas.
Näissä viesteissä ihmetyttää aina se, miten vanhemmat omasta mielestään tietävät lapsensa olevan käytökseltään kympin oppilas. Miten on mahdollista, että todistuksessa on käytöksestä kymppi mutta vanhempainvarteissa tulee pelkkiä haukkuja? Näissä keskusteluissahan käydään arvosanat yksitellen läpi, ja kun käsitellään sitä kymppiä, on tosi vaikea kuvitella, että opettaja siinä alkaisi moittia lasta. Hänhän kyseenalaistaisi samalla oman arviointikykynsä. Jos taas käsitys lapsen "kympin käytöksestä" perustuu vanhempien omaan arvioon ja siihen, mitä lapsi vanhemmilleen kertoo, en antaisi tälle paljonkaan painoarvoa. Ainahan lapset ovat selitelleet omaa käytöstään kotona parhain päin, ja jos vanhemmat sokeasti uskovat lasta, oppii tämä kyllä manipuloimaan vanhempiaan.
On myös hyvä huomata, että vaikka lapsi olisi lahjakas ja ahkera, voi tämä samalla olla sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Monet koulussa hyvin pärjäävät lapset saattavat olla hyvinkin ilkeitä heikompia koulutovereita kohtaan. Tällöin opettaja puuttuu käytökseen, ei osaamiseen, mutta lapsesta, joka ei itse tajua käytöstään, voi tuntua siltä, että opettaja näpäyttää häntä hänen osaamisensa vuoksi.
Vanhempien on hyvä muistaa, että lapsi, vaikkakin kuinka lahjakas, on kuitenkin vain lapsi, kun taas opettaja on koulutettu ammattilainen ja aikuinen. Lapsi tulkitsee tilanteita eri tavoin kuin aikuinen ja saattaa kokea tulleensa kohdelluksi väärin tilanteessa, jossa aikuisen harkintakyvyn mukaan on toimittu oikein. Näinhän on kotonakin: lapsi saattaa suuttua kovastikin vanhemman asettamista rajoista. Vanhemmat, jotka liittoutuvat lapsensa kanssa koulua vastaan, tekevät lopulta karhunpalveluksen lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjatussa harrastuksessa oleminen varmaan korreloi hyvien perheolojen kanssa muuten, mutta ei välttämättä itsessään edistä muita kuin juuri harrastuksessa tarvittuja taitoja.
Mistä tämä harrastuspuhe tulee? Tutkimuksessa ei harrastukset nouse esille. Ihan muut asiat.
Lapsi harrastaa lajia missä vaaditaan tiukkaa kurinalaisuutta ja kuuliaisuutta, ja yhdenkin pelleilystä seuraa aina koko ryhmälle jokin ”rangaistus”. Harrastuksessa lapsi kuuntelee ja noudattaa sääntöjä erittäin tunnollisesti, koska rakastaa sitä mitä tekee ja koko ryhmä toimii samoin.
Valitettavasti koululuokassa sama ei toimi. Luokkaan mahtuu niin montaa erilaisista kulkijaa, ja paljon niitä jotka eivät kuuntele/ osaa käyttäytyä hyvin. Lapsi omaksuu luokassa juuri näitä epätoivottuja asioita koska omiin luokkatovereihin lukeutuu juuri näitä kovaäänisiä muita häiritseviä sählääjiä. Eli ainakin oman lapsen kohdalla sillä ympäristöllä on todella suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olemme tasa-arvoisia, mutta se ei tarkoita, että olisimme kaikki samanlaisia.
Väärin. Lapset ovat nimenomaan epätasa-arvoisia perhetaustasta riippuen. Esim. pääsetkö harrastamaan vai et. Luetaanko sinulle kirjoja vai ei.
Lapset epätasa-arvoisia? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olemme tasa-arvoisia, mutta se ei tarkoita, että olisimme kaikki samanlaisia.
Väärin. Lapset ovat nimenomaan epätasa-arvoisia perhetaustasta riippuen. Esim. pääsetkö harrastamaan vai et. Luetaanko sinulle kirjoja vai ei.
Lapset epätasa-arvoisia? :D
Ovathan he, totta kai. Köyhien päihdeongelmaisten vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat elämässä kuin hyvin toimeentulevien, elämänhallinnaltaan moitteettomien vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tutkimus osoittaa hyvin, miksi intersektionaalisuus (en viittaa nyt feminismiin vaan käsitteeseen laajemmin) on tärkeä käsite, kun pyritään kuvaamaan ja ymmärtämään, miksi toiset pärjäävät elämässä toisia paremmin. Tutkimuksessa tunnistettiin viisi riskitekijää, joista yksikään ei automaattisesti aiheuta vaikeuksia koulunkäynnissä, mutta kun samalla lapsella on monta riskitekijää, on jo selvästi todennäköisempää, että ongelmia ilmenee.
Kun tutkimustuloksista kirjoitetaan, asemoidutaan helposti vaikkapa kotihoidon tai päivähoidon kannattajiksi tai kerrotaan esimerkkejä siitä, kuinka itse on pärjätty, vaikka on köyhät vanhemmat tai oppimisvaikeus. Yksilökokemukset eivät kerro mitään siitä, miten jokin asia näkyy väestötasolla. Usein on myös niin, että riskitekijät kasautuvat. Vanhempien oppimisvaikeudet vaikuttavat siihen, että ei kouluttauduta pitkälle, ja matala koulutus taas vaikuttaa perheen tulotasoon ja asenteisiin koulunkäyntiä kohtaan.
Tutkimuksessa esiin tulleet riskitekijät, syntymäkuukautta lukuun ottamatta, viittaavat melko vahvasti siihen, että kaiken taustalla oleva suurin selittävä tekijä olisikin periytyvä älykkyys.
Periytyvä älykkyys johtaa myös hyvän kierteeseen, koska älykäs vanhempi on todennäköisesti korkeasti koulutettu, hyvässä taloudellisessa asemassa ja tästä johtuen voi, osaa ja haluaa tukea oman lapsensa kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Vastaavasti janan toisessa päässä huono-osaisuus kasautuu kun vähemmän älykäs vanhempi ei ole kyennyt kouluttautumaan, on jäänyt huonosti palkattuun työhön tai työttömäksi eikä hänellä ole taloudellisesti samanlaisia mahdollisuuksia lapsensa tukemiseen (mm. ohjatut harrastukset) eikä välttämättä osaamista tai edes haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua vanhempia, jotka eivät opeta lapsilleen mitään ennen koulun alkua.
Minä opetin lapseni lukemaan. Samoin opetin helpot yhteen- ja vähennyslaskut. Kirjoittamaan edes isoilla kirjaimilla.
Opetin virkkaamaan. Pienestä asti totutettiin lapset hiihtämään, luistelemaan, heittämään palloa oikein, kokeiltiin monia eri urheilulajeja.Lapselle itselleen on tosi mukava ja itsetuntoa kohottavaa, jos osaa jo asioita.
Olin joskus sijaisopettajana kuudesluokkalaisille, joista yksi ei osannut luistella lainkaan. Muut painelivat menemään jäällä sujuvasti. Tyttö oli tosi nolona ja sanoi ettei häntä ole koskaan viety luistelemaan.Omalle lapselle en tekisi ikinä moista karhunpalvelusta.
Kuudesluokkalainen olisi kyllä voinut jo moneen kertaam mennä ihan itse luistelemaan.
Olisi toki voinut, jos hänelle olisi hommattu luistimet ja jos olisi ollut julkinen liikenne luistelukengän läheisyyteen.
Hopesta saa luistimia ilmaiseksi ja koululla on aivan varmasti luistelukenttä.
Sitäpaitsi koko tarina on täysin epäuskottava koska eskarista alkaen luistellaan eskarissa ja koulussa.
Jos kouluun on kotoa matkaa 20 kilometriä eikä julkista liikennettä ole, miten alakouluikäinen lapsi käy itsekseen luistelemassa koulun kentällä, varsinkin jos hänellä ei ole luistimia?
Koulun jälkeen.
Ja koulun liikkatunnilla.
Ja koulussahan on lainaluistimia.
No eihän niitä lainaan saa kuin liikkatunneilla. Koulussa luistelua ei mitenkään välttämättä ole montaa kertaa talvessa, ei siinä pelkästään luistelemaan opi, jos ikinä ei muualla pääse harjoittelemaan. Luistelu ei myöskään ole pakollista, joten kaikki opettajat eivät luistelemaan vie.
Kyllä se käytännössä on pakollista, on mainittu liikunnan opetussuunnitelmassa.
Ainoa laji, joka on opetussuunnitelmassa mainittu on uinti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko tähänkin jonkun tasapäistävän pakkokeinon keksittyä? Lahjakas lapsi-vero?
Ainakin omassa lapsuudessani 90-luvun lopulla tämä hoidettiin niin, että opettaja huusi ja nöyryytti lahjakkaita oppilaita jos nämä tekivät jotain paremmin tai osasivat jotain mitä muut oppilaat eivät. Tuohon aikaan tasapäistäminen oli kuin pakkomielle, tiedä sitten onko siitä nykyaikana lipsuttu. Ainakaan silloin ei lahjakkaana oppilaana saanut mitään muuta tunnustusta tai tukea kuin ehkä ylimääräisiä läksyjä.
Lahjakkuus on yhä kirosana. Jos lapsi on kympin oppilas ja ahkera, osa opettajista syrjii ja näpäyttääkin. Vanhemmalle lapsesta ei sanota mitään hyvää puhumattakaan hänelle itselleen. Vaikka olisi siis käytökseltäänkin kympin oppilas.
Ei ole. Koulusta tullut pslaute on positiivista.
Tosin lapsi on kympin oppilas, saa nopeasti tehtyä läksyt usein jo koulussa eikä lue tuntikausia kokeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjatussa harrastuksessa oleminen varmaan korreloi hyvien perheolojen kanssa muuten, mutta ei välttämättä itsessään edistä muita kuin juuri harrastuksessa tarvittuja taitoja.
Mistä tämä harrastuspuhe tulee? Tutkimuksessa ei harrastukset nouse esille. Ihan muut asiat.
Lapsi harrastaa lajia missä vaaditaan tiukkaa kurinalaisuutta ja kuuliaisuutta, ja yhdenkin pelleilystä seuraa aina koko ryhmälle jokin ”rangaistus”. Harrastuksessa lapsi kuuntelee ja noudattaa sääntöjä erittäin tunnollisesti, koska rakastaa sitä mitä tekee ja koko ryhmä toimii samoin.
Valitettavasti koululuokassa sama ei toimi. Luokkaan mahtuu niin montaa erilaisista kulkijaa, ja paljon niitä jotka eivät kuuntele/ osaa käyttäytyä hyvin. Lapsi omaksuu luokassa juuri näitä epätoivottuja asioita koska omiin luokkatovereihin lukeutuu juuri näitä kovaäänisiä muita häiritseviä sählääjiä. Eli ainakin oman lapsen kohdalla sillä ympäristöllä on todella suuri merkitys.
Alakoulussa luokan häirikköjä olivat kolmen jääkiekkopojan porukka, jonka rauhoittamiseen meni aina aikaa. Eivät päässeet enää yläkoulussa samalla luokalle ja loppu luokka rauhoittui häirikköluokan maineesta heti.
Nykyään on paljon yksilapsisia perheitä ja sitä yhtä lasta sitte valmennetaan jo vauvasta asti lukemaam, laskemaan ja harrastamaan. Paineet esikoisvanhemmilla on kova, kun menestystä mitataan lapsen taidoilla. Jo vauvasta kilpaillaan siitä kenen vauva teki sitä sun tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjatussa harrastuksessa oleminen varmaan korreloi hyvien perheolojen kanssa muuten, mutta ei välttämättä itsessään edistä muita kuin juuri harrastuksessa tarvittuja taitoja.
Mistä tämä harrastuspuhe tulee? Tutkimuksessa ei harrastukset nouse esille. Ihan muut asiat.
Lapsi harrastaa lajia missä vaaditaan tiukkaa kurinalaisuutta ja kuuliaisuutta, ja yhdenkin pelleilystä seuraa aina koko ryhmälle jokin ”rangaistus”. Harrastuksessa lapsi kuuntelee ja noudattaa sääntöjä erittäin tunnollisesti, koska rakastaa sitä mitä tekee ja koko ryhmä toimii samoin.
Valitettavasti koululuokassa sama ei toimi. Luokkaan mahtuu niin montaa erilaisista kulkijaa, ja paljon niitä jotka eivät kuuntele/ osaa käyttäytyä hyvin. Lapsi omaksuu luokassa juuri näitä epätoivottuja asioita koska omiin luokkatovereihin lukeutuu juuri näitä kovaäänisiä muita häiritseviä sählääjiä. Eli ainakin oman lapsen kohdalla sillä ympäristöllä on todella suuri merkitys.
Kollektiivirangaistuksista on luovuttu miltei kaikissa yhteisöissä, koska niistä on enemmän harmia kuin hyötyä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa viedä lapsensa harrastukseen, jossa niitä käytetään?
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksessa esiin tulleet riskitekijät, syntymäkuukautta lukuun ottamatta, viittaavat melko vahvasti siihen, että kaiken taustalla oleva suurin selittävä tekijä olisikin periytyvä älykkyys.
Periytyvä älykkyys johtaa myös hyvän kierteeseen, koska älykäs vanhempi on todennäköisesti korkeasti koulutettu, hyvässä taloudellisessa asemassa ja tästä johtuen voi, osaa ja haluaa tukea oman lapsensa kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Vastaavasti janan toisessa päässä huono-osaisuus kasautuu kun vähemmän älykäs vanhempi ei ole kyennyt kouluttautumaan, on jäänyt huonosti palkattuun työhön tai työttömäksi eikä hänellä ole taloudellisesti samanlaisia mahdollisuuksia lapsensa tukemiseen (mm. ohjatut harrastukset) eikä välttämättä osaamista tai edes haluakaan.
Näiden seikkojen valossa tuntuu hämmästyttävällä, kuinka vähän ihmiset kiinnittävät huomiota kumppaniehdokkaansa älykkyyteen. On oikeastaan vain kaksi ominaisuutta, joilla on väliä parinvalinnassa, jos haluaa perustaa perheen, ja ne ovat älykkyys ja empatia. Kaikkea muuta voi elämässä saada, jos noita kahta löytyy.
Ja hölmöt naiset jauhavat miesten pituudesta ja miehet tissien koosta, joilla ei nykypäivänä ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua vanhempia, jotka eivät opeta lapsilleen mitään ennen koulun alkua.
Minä opetin lapseni lukemaan. Samoin opetin helpot yhteen- ja vähennyslaskut. Kirjoittamaan edes isoilla kirjaimilla.
Opetin virkkaamaan. Pienestä asti totutettiin lapset hiihtämään, luistelemaan, heittämään palloa oikein, kokeiltiin monia eri urheilulajeja.Lapselle itselleen on tosi mukava ja itsetuntoa kohottavaa, jos osaa jo asioita.
Olin joskus sijaisopettajana kuudesluokkalaisille, joista yksi ei osannut luistella lainkaan. Muut painelivat menemään jäällä sujuvasti. Tyttö oli tosi nolona ja sanoi ettei häntä ole koskaan viety luistelemaan.Omalle lapselle en tekisi ikinä moista karhunpalvelusta.
Kyllä toki, mutta opettamiset riippuvat myös siitä, mistä lapsi on kiinnostunut. Kaikkea ei pysty opettamaan lapselle, joka ei halua kaikkea oppia. Ei sekään ole hyvää vanhemmuutta, että väkisin painostetaan oppimaan jotain mistä lapsi ei vielä ole lainkaan kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paljokon yksilapsisia perheitä ja sitä yhtä lasta sitte valmennetaan jo vauvasta asti lukemaam, laskemaan ja harrastamaan. Paineet esikoisvanhemmilla on kova, kun menestystä mitataan lapsen taidoilla. Jo vauvasta kilpaillaan siitä kenen vauva teki sitä sun tätä.
Meillä on yksi lapsi, mutta ei meillä mitään paineita ole. Vauvavertailuihin ei ole onneksi ikinä tarvinnut osallistua. Ei tulisi mieleen kehuskella lapsella, koska se on naurettavaa ja muiden mielestä epäkiinnostavaa. Miksi omasta lapsesta pitäisi joku kilpailutuote tehdä, kotona saa olla rennot välit. Tuetaan sopivasti ja mahdollistetaan, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paljon yksilapsisia perheitä ja sitä yhtä lasta sitte valmennetaan jo vauvasta asti lukemaam, laskemaan ja harrastamaan. Paineet esikoisvanhemmilla on kova, kun menestystä mitataan lapsen taidoilla. Jo vauvasta kilpaillaan siitä kenen vauva teki sitä sun tätä.
Tuo tyyli on vanhemmasta kiinni ei lapsimäärästä. Osa on niin kilpailuhenkistä, että kilpailee ja vertailee lapsia.
Osa preppaa osa antaa lasten olla lapsia. Koulussa on hyvät alalleen koulutetut opettajat.
Tämä aloitus olisi suuri uutinen ellei se olisi tapahtunut tuhansia vuosia sitten jo. Haloo. Tulkaa pois sieltä "tasa-arvo"hulluusplaneetalta kaikki, minä pyydän.
No sehän on selvää. Eikä myöskään varhaiskasvatus ole mikään pelastava tekijä jos haasteita on. Oma lapseni oli 3-vuotiaasta saakka varhaiskasvatuksen piirissä. Joka vuosi vaihtui opet ja hoitajat, jopa kesken vuoden. Näin jatkui kouluun saakka. Kukaan ei huomannut mitään tai ainakaan tuonut asioita kenenkään tietoon/ vienyt eteenpäin varhaiskasvatuksen aikana. Koulussa heti ekaluokan syksyllä tuli vaikeuksia ja siitä nopeasti tutkimukset; lapsella laajat oppimisen haasteet.
Suorastaan v*tuttaa miten esim. meidän ministerit kehtaa hehkuttaa varhaiskasvatuksen erinomaisuutta, vaikka sinne ei anneta kunnollisia resursseja. Päiväkotiryhmät on pahimmillaan kuin tuulitunneleita; joka viikko on joku uus naama hoitamassa lapsia. Ei yksikään aikuinen opi tuntemaan lapsia ja pysty työskentelemään heidän kanssaan täysipainoisesti, jos siihen ei anneta aikaa ja työ ole pitkäjänteistä että lapsen oppii tuntemaan. Ei vaikka ois mitkä koulutukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko tähänkin jonkun tasapäistävän pakkokeinon keksittyä? Lahjakas lapsi-vero?
Ainakin omassa lapsuudessani 90-luvun lopulla tämä hoidettiin niin, että opettaja huusi ja nöyryytti lahjakkaita oppilaita jos nämä tekivät jotain paremmin tai osasivat jotain mitä muut oppilaat eivät. Tuohon aikaan tasapäistäminen oli kuin pakkomielle, tiedä sitten onko siitä nykyaikana lipsuttu. Ainakaan silloin ei lahjakkaana oppilaana saanut mitään muuta tunnustusta tai tukea kuin ehkä ylimääräisiä läksyjä.
Lahjakkuus on yhä kirosana. Jos lapsi on kympin oppilas ja ahkera, osa opettajista syrjii ja näpäyttääkin. Vanhemmalle lapsesta ei sanota mitään hyvää puhumattakaan hänelle itselleen. Vaikka olisi siis käytökseltäänkin kympin oppilas.
Näissä viesteissä ihmetyttää aina se, miten vanhemmat omasta mielestään tietävät lapsensa olevan käytökseltään kympin oppilas. Miten on mahdollista, että todistuksessa on käytöksestä kymppi mutta vanhempainvarteissa tulee pelkkiä haukkuja? Näissä keskusteluissahan käydään arvosanat yksitellen läpi, ja kun käsitellään sitä kymppiä, on tosi vaikea kuvitella, että opettaja siinä alkaisi moittia lasta. Hänhän kyseenalaistaisi samalla oman arviointikykynsä. Jos taas käsitys lapsen "kympin käytöksestä" perustuu vanhempien omaan arvioon ja siihen, mitä lapsi vanhemmilleen kertoo, en antaisi tälle paljonkaan painoarvoa. Ainahan lapset ovat selitelleet omaa käytöstään kotona parhain päin, ja jos vanhemmat sokeasti uskovat lasta, oppii tämä kyllä manipuloimaan vanhempiaan.
On myös hyvä huomata, että vaikka lapsi olisi lahjakas ja ahkera, voi tämä samalla olla sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Monet koulussa hyvin pärjäävät lapset saattavat olla hyvinkin ilkeitä heikompia koulutovereita kohtaan. Tällöin opettaja puuttuu käytökseen, ei osaamiseen, mutta lapsesta, joka ei itse tajua käytöstään, voi tuntua siltä, että opettaja näpäyttää häntä hänen osaamisensa vuoksi.
Vanhempien on hyvä muistaa, että lapsi, vaikkakin kuinka lahjakas, on kuitenkin vain lapsi, kun taas opettaja on koulutettu ammattilainen ja aikuinen. Lapsi tulkitsee tilanteita eri tavoin kuin aikuinen ja saattaa kokea tulleensa kohdelluksi väärin tilanteessa, jossa aikuisen harkintakyvyn mukaan on toimittu oikein. Näinhän on kotonakin: lapsi saattaa suuttua kovastikin vanhemman asettamista rajoista. Vanhemmat, jotka liittoutuvat lapsensa kanssa koulua vastaan, tekevät lopulta karhunpalveluksen lapselleen.
Mitä ihmettä sinä kehität?
Ensinnäkin yksi ope ei sitä käytösnumeroa anna.
Ja toiselseen myös opettajat ovat ihmisiä.
Esimerkiksi ujo lapsi saattaa saada murskapalautetta jos se luokanvalvoja ei ymmärrä ujoja ihmisiä. Hän saattaa jopa suuttua ja ottaa henk koht kun lapsi vetäytyy liian aggressiivista lähestymistä.
Lahjakkuus on yhä kirosana. Jos lapsi on kympin oppilas ja ahkera, osa opettajista syrjii ja näpäyttääkin. Vanhemmalle lapsesta ei sanota mitään hyvää puhumattakaan hänelle itselleen. Vaikka olisi siis käytökseltäänkin kympin oppilas.