Ekaluokkalaisten tasoissa suuria eroja: lapset eivät aloita koulua samalta viivalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Lue nyt edes se aloituksen uutinen. Jossa kerrottiin että tutkimuksen mukaan ohjattu harrastus ennen kouluikää olo selvästi yhteydessä parempaan lähtötasoon.

Ei yksi tutkimus tosin ole pysyvä ja aukoton totuus, mutta vähän lihaa luiden ympärille vaatisi tuo sinun argumenttisi kun nyt se on vain "eipäs".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Pienten lasten harrastusta ohjanneena toivoisi ohis tässä että vanhemmat ei järkkäisi niille lapsille niitä niin monta. Eivät pysty keskittymään yhteenkään kunnolla. On meinaan alalle kouluttautuneelle aika turhautunutta opettaa samaa asiaa viikosta toiseen sille lapselle jolla on 6 harrastusta kun ei se ole niitä harjoitellut sen edellisen session jälkeen itsenäisesti ollenkaan. Kivat mulle. Samaa murmelipäivää minulle vain. Ei se raha sitä korvaa. Turhauttaa. Lopetin kun en jaksanut. Vanhemmat että ooh miten nyt ei ja mikä on ja olit niin huippu.

Voi ei. Ei pienen lapsen kuulu harrastaa lajispesifisti, tavoitteellisesti tai itsenäisesti harjoitellen. Hyvä että vaihdoit hommaa!

Ai ei vai? Miten luulit ennen lasten harrastavan? Eikä kukaan pätevä valmentaja halua olla minkään satunnaisen kokeilevan lajishoppailijan auttajana.

Ja todellakin lasten pitäisi harrastaa tavoitteellisesti jos haluavat vaivata koulutettuja osaavia ihmisiä sillä harrastamisellaan. Jos haluavat kokeilla kokeilkoot ihan kotona itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pettynyt äiti kirjoitti:

No sehän on selvää. Eikä myöskään varhaiskasvatus ole mikään pelastava tekijä jos haasteita on. Oma lapseni oli 3-vuotiaasta saakka varhaiskasvatuksen piirissä. Joka vuosi vaihtui opet ja hoitajat, jopa kesken vuoden. Näin jatkui kouluun saakka. Kukaan ei huomannut mitään tai ainakaan tuonut asioita kenenkään tietoon/ vienyt eteenpäin varhaiskasvatuksen aikana. Koulussa heti ekaluokan syksyllä tuli vaikeuksia ja siitä nopeasti tutkimukset; lapsella laajat oppimisen haasteet. 

Suorastaan v*tuttaa miten esim. meidän ministerit kehtaa hehkuttaa varhaiskasvatuksen erinomaisuutta, vaikka sinne ei anneta kunnollisia resursseja. Päiväkotiryhmät on pahimmillaan kuin tuulitunneleita; joka viikko on joku uus naama hoitamassa lapsia. Ei yksikään aikuinen opi tuntemaan lapsia ja pysty työskentelemään heidän kanssaan täysipainoisesti, jos siihen ei anneta aikaa ja työ ole pitkäjänteistä että lapsen oppii tuntemaan. Ei vaikka ois mitkä koulutukset. 

Minua taas suorastaan v*tuttaa että nykyään tuntuu olevan ihan normi että joka toinen vanhempi odottaa että koululaitos ja kaikki laitokset tunnistavat juuri heidän lapsensa erityisen yksilöllisyyden ja kaikki mahdolliset resurssit ohjataan sen tukemiseen. Miten tämä millään planeetalla on oikeasti mahdollista? Ei koulun funktio ole palvella kenenkään yksilöllisiä tuulahduksia vaan opettaa tietyt yleissivistykseen kuuluvat asiat ja samalla opettaa lapsia olemaan osa yhteiskuntaa. Ei niin että yhteiskunta on osa lasta.

Minusta oppimisvaikeudet ja haasteet (esim. lukihäiriö) ei ole “yksilöllisiä tuulahduksia”, ne on haasteita elämässä jota yksilö ei voi valita, ja totta hemmetissä on varhaiskasvatuksen ja koululaitoksen yksi ydintehtävistä tunnistaa nämä yksilöt ja varmistaa omalta osaltaan heidän tuen saaminen.

Yksilöllinen tuulahdus on minulle vaikkapa sitä että “meidän kalle ei tykkää kynätehtävistä tai meidän lissu ei jaksa nousta aamulla klo. 8 kouluun”.

Ei koulutuksen tehtävä ole pirstaloitua miljoonaan osaan yksilöllisten haluamisten pohjalta. Tämä on epäterve lähtökohta, koska maailma ja elämä ei ole kenenkään yksilöllisiä tarpeita varten. Elämä itsessään on haaste, ja on sairasta opettaa ihmisenaluille että kyllä se maailma sitten mukautuu meidän varhaiskasvattajien tavoin siihen mitä milloinkin satut tarvitsemaan. Se ei mukaudu eikä sen pitäisi. Kasvatuksen tehtävä on valmistaa ihmistä elämään, ei syöttää pajunköytenä sille ihmiselle että koko maailma on hänen yksilöllisyyttään varten. Se on vale, ja pudotus on kova kun kaikki paljastuu harhaksi.

Sitä paitsi oppimisvaikeudet eivät ole 100% oppilaitoksen ongelma vaan lapsen vanhempien. Jos lapsella on ongelmia, he ovat ensisijaisesti asian korjaamisesta vastuussa. Olen sitä myöten täynnä vanhempia jotka yrittävät koko ajan ulkoistaa oman vastuunsa ja vältellä omaa osuuttaan ongelmanratkaisussa. Itsehän hankkivat ne lapsensa.

Voi hyvää päivää.... tuen tarkoitus on kuntouttaa lasta niin, että hän tulevaisuudessa pärjää siinä maailmassa, jossa kukaan ei yleensä minkäänlaisia erityisoikeuksia saa. Ilman näitä äärimmäisen tärkeitä tukitoimia näistä lapsista ei todennäköisesti kasva yhteiskunta"kelpoisia" veronmaksajia, ja se on kyllä ihan meidän kaikkien ongelma. 

Sinä maksat varmaan myös omat sairastumisesi ym. oletan, etkä vaadi almuja yhteiskunnalta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pettynyt äiti kirjoitti:

No sehän on selvää. Eikä myöskään varhaiskasvatus ole mikään pelastava tekijä jos haasteita on. Oma lapseni oli 3-vuotiaasta saakka varhaiskasvatuksen piirissä. Joka vuosi vaihtui opet ja hoitajat, jopa kesken vuoden. Näin jatkui kouluun saakka. Kukaan ei huomannut mitään tai ainakaan tuonut asioita kenenkään tietoon/ vienyt eteenpäin varhaiskasvatuksen aikana. Koulussa heti ekaluokan syksyllä tuli vaikeuksia ja siitä nopeasti tutkimukset; lapsella laajat oppimisen haasteet. 

Suorastaan v*tuttaa miten esim. meidän ministerit kehtaa hehkuttaa varhaiskasvatuksen erinomaisuutta, vaikka sinne ei anneta kunnollisia resursseja. Päiväkotiryhmät on pahimmillaan kuin tuulitunneleita; joka viikko on joku uus naama hoitamassa lapsia. Ei yksikään aikuinen opi tuntemaan lapsia ja pysty työskentelemään heidän kanssaan täysipainoisesti, jos siihen ei anneta aikaa ja työ ole pitkäjänteistä että lapsen oppii tuntemaan. Ei vaikka ois mitkä koulutukset. 

Minua taas suorastaan v*tuttaa että nykyään tuntuu olevan ihan normi että joka toinen vanhempi odottaa että koululaitos ja kaikki laitokset tunnistavat juuri heidän lapsensa erityisen yksilöllisyyden ja kaikki mahdolliset resurssit ohjataan sen tukemiseen. Miten tämä millään planeetalla on oikeasti mahdollista? Ei koulun funktio ole palvella kenenkään yksilöllisiä tuulahduksia vaan opettaa tietyt yleissivistykseen kuuluvat asiat ja samalla opettaa lapsia olemaan osa yhteiskuntaa. Ei niin että yhteiskunta on osa lasta.

Minusta oppimisvaikeudet ja haasteet (esim. lukihäiriö) ei ole “yksilöllisiä tuulahduksia”, ne on haasteita elämässä jota yksilö ei voi valita, ja totta hemmetissä on varhaiskasvatuksen ja koululaitoksen yksi ydintehtävistä tunnistaa nämä yksilöt ja varmistaa omalta osaltaan heidän tuen saaminen.

Yksilöllinen tuulahdus on minulle vaikkapa sitä että “meidän kalle ei tykkää kynätehtävistä tai meidän lissu ei jaksa nousta aamulla klo. 8 kouluun”.

Ei koulutuksen tehtävä ole pirstaloitua miljoonaan osaan yksilöllisten haluamisten pohjalta. Tämä on epäterve lähtökohta, koska maailma ja elämä ei ole kenenkään yksilöllisiä tarpeita varten. Elämä itsessään on haaste, ja on sairasta opettaa ihmisenaluille että kyllä se maailma sitten mukautuu meidän varhaiskasvattajien tavoin siihen mitä milloinkin satut tarvitsemaan. Se ei mukaudu eikä sen pitäisi. Kasvatuksen tehtävä on valmistaa ihmistä elämään, ei syöttää pajunköytenä sille ihmiselle että koko maailma on hänen yksilöllisyyttään varten. Se on vale, ja pudotus on kova kun kaikki paljastuu harhaksi.

Sitä paitsi oppimisvaikeudet eivät ole 100% oppilaitoksen ongelma vaan lapsen vanhempien. Jos lapsella on ongelmia, he ovat ensisijaisesti asian korjaamisesta vastuussa. Olen sitä myöten täynnä vanhempia jotka yrittävät koko ajan ulkoistaa oman vastuunsa ja vältellä omaa osuuttaan ongelmanratkaisussa. Itsehän hankkivat ne lapsensa.

Voi hyvää päivää.... tuen tarkoitus on kuntouttaa lasta niin, että hän tulevaisuudessa pärjää siinä maailmassa, jossa kukaan ei yleensä minkäänlaisia erityisoikeuksia saa. Ilman näitä äärimmäisen tärkeitä tukitoimia näistä lapsista ei todennäköisesti kasva yhteiskunta"kelpoisia" veronmaksajia, ja se on kyllä ihan meidän kaikkien ongelma. 

Sinä maksat varmaan myös omat sairastumisesi ym. oletan, etkä vaadi almuja yhteiskunnalta? 

Mitkä sairastumiseni? Minut nimenomaan kasvatettiin normaalisti eikä erityistarpeisesti, minkä seurauksena käyn normaalisti töissä ja maksan normaalisti veroja enkä kirjoittele epänormaaleja tarvitsevuuskerjäysaloituksia joka ilmansuuntaan tai vaivaa ihan lapsellisilla asioilla ympärillä olevia ihmisiä. Minulle opetettiin terveet asiat eli pidä vähän itsekin huolta itsestäsi ja terveydestäsi ja omasta toimeentulosta ja vaivaa toisia vain jos oikeasti on hätä eikä silloin kuin ei huvita asiat. Ei minun tarvitse kuunnella erityisdiibadaabaa kun tiedän miten kestämätöntä se on. Se tulee romahtamaan tulevaisuudessa ainakin viimeistään sitten kun ei-suomalaisten erityisyys käy numeerisesti ihan ylivoimaiseksi meidän kantalaisten havaitun "erityisyyden" rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pettynyt äiti kirjoitti:

No sehän on selvää. Eikä myöskään varhaiskasvatus ole mikään pelastava tekijä jos haasteita on. Oma lapseni oli 3-vuotiaasta saakka varhaiskasvatuksen piirissä. Joka vuosi vaihtui opet ja hoitajat, jopa kesken vuoden. Näin jatkui kouluun saakka. Kukaan ei huomannut mitään tai ainakaan tuonut asioita kenenkään tietoon/ vienyt eteenpäin varhaiskasvatuksen aikana. Koulussa heti ekaluokan syksyllä tuli vaikeuksia ja siitä nopeasti tutkimukset; lapsella laajat oppimisen haasteet. 

Suorastaan v*tuttaa miten esim. meidän ministerit kehtaa hehkuttaa varhaiskasvatuksen erinomaisuutta, vaikka sinne ei anneta kunnollisia resursseja. Päiväkotiryhmät on pahimmillaan kuin tuulitunneleita; joka viikko on joku uus naama hoitamassa lapsia. Ei yksikään aikuinen opi tuntemaan lapsia ja pysty työskentelemään heidän kanssaan täysipainoisesti, jos siihen ei anneta aikaa ja työ ole pitkäjänteistä että lapsen oppii tuntemaan. Ei vaikka ois mitkä koulutukset. 

Minua taas suorastaan v*tuttaa että nykyään tuntuu olevan ihan normi että joka toinen vanhempi odottaa että koululaitos ja kaikki laitokset tunnistavat juuri heidän lapsensa erityisen yksilöllisyyden ja kaikki mahdolliset resurssit ohjataan sen tukemiseen. Miten tämä millään planeetalla on oikeasti mahdollista? Ei koulun funktio ole palvella kenenkään yksilöllisiä tuulahduksia vaan opettaa tietyt yleissivistykseen kuuluvat asiat ja samalla opettaa lapsia olemaan osa yhteiskuntaa. Ei niin että yhteiskunta on osa lasta.

Minusta oppimisvaikeudet ja haasteet (esim. lukihäiriö) ei ole “yksilöllisiä tuulahduksia”, ne on haasteita elämässä jota yksilö ei voi valita, ja totta hemmetissä on varhaiskasvatuksen ja koululaitoksen yksi ydintehtävistä tunnistaa nämä yksilöt ja varmistaa omalta osaltaan heidän tuen saaminen.

Yksilöllinen tuulahdus on minulle vaikkapa sitä että “meidän kalle ei tykkää kynätehtävistä tai meidän lissu ei jaksa nousta aamulla klo. 8 kouluun”.

Ei koulutuksen tehtävä ole pirstaloitua miljoonaan osaan yksilöllisten haluamisten pohjalta. Tämä on epäterve lähtökohta, koska maailma ja elämä ei ole kenenkään yksilöllisiä tarpeita varten. Elämä itsessään on haaste, ja on sairasta opettaa ihmisenaluille että kyllä se maailma sitten mukautuu meidän varhaiskasvattajien tavoin siihen mitä milloinkin satut tarvitsemaan. Se ei mukaudu eikä sen pitäisi. Kasvatuksen tehtävä on valmistaa ihmistä elämään, ei syöttää pajunköytenä sille ihmiselle että koko maailma on hänen yksilöllisyyttään varten. Se on vale, ja pudotus on kova kun kaikki paljastuu harhaksi.

Sitä paitsi oppimisvaikeudet eivät ole 100% oppilaitoksen ongelma vaan lapsen vanhempien. Jos lapsella on ongelmia, he ovat ensisijaisesti asian korjaamisesta vastuussa. Olen sitä myöten täynnä vanhempia jotka yrittävät koko ajan ulkoistaa oman vastuunsa ja vältellä omaa osuuttaan ongelmanratkaisussa. Itsehän hankkivat ne lapsensa.

Voi hyvää päivää.... tuen tarkoitus on kuntouttaa lasta niin, että hän tulevaisuudessa pärjää siinä maailmassa, jossa kukaan ei yleensä minkäänlaisia erityisoikeuksia saa. Ilman näitä äärimmäisen tärkeitä tukitoimia näistä lapsista ei todennäköisesti kasva yhteiskunta"kelpoisia" veronmaksajia, ja se on kyllä ihan meidän kaikkien ongelma. 

Sinä maksat varmaan myös omat sairastumisesi ym. oletan, etkä vaadi almuja yhteiskunnalta? 

Mitkä sairastumiseni? Minut nimenomaan kasvatettiin normaalisti eikä erityistarpeisesti, minkä seurauksena käyn normaalisti töissä ja maksan normaalisti veroja enkä kirjoittele epänormaaleja tarvitsevuuskerjäysaloituksia joka ilmansuuntaan tai vaivaa ihan lapsellisilla asioilla ympärillä olevia ihmisiä. Minulle opetettiin terveet asiat eli pidä vähän itsekin huolta itsestäsi ja terveydestäsi ja omasta toimeentulosta ja vaivaa toisia vain jos oikeasti on hätä eikä silloin kuin ei huvita asiat. Ei minun tarvitse kuunnella erityisdiibadaabaa kun tiedän miten kestämätöntä se on. Se tulee romahtamaan tulevaisuudessa ainakin viimeistään sitten kun ei-suomalaisten erityisyys käy numeerisesti ihan ylivoimaiseksi meidän kantalaisten havaitun "erityisyyden" rinnalla.

Kuule kyllä sinä sairas olet selvästi. Päästäsi. Pelottavaa että tuollaisilla ajatuksilla käyvillä ihmisiä liikkuu tuolla vapaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Pienten lasten harrastusta ohjanneena toivoisi ohis tässä että vanhemmat ei järkkäisi niille lapsille niitä niin monta. Eivät pysty keskittymään yhteenkään kunnolla. On meinaan alalle kouluttautuneelle aika turhautunutta opettaa samaa asiaa viikosta toiseen sille lapselle jolla on 6 harrastusta kun ei se ole niitä harjoitellut sen edellisen session jälkeen itsenäisesti ollenkaan. Kivat mulle. Samaa murmelipäivää minulle vain. Ei se raha sitä korvaa. Turhauttaa. Lopetin kun en jaksanut. Vanhemmat että ooh miten nyt ei ja mikä on ja olit niin huippu.

Voi ei. Ei pienen lapsen kuulu harrastaa lajispesifisti, tavoitteellisesti tai itsenäisesti harjoitellen. Hyvä että vaihdoit hommaa!

Ai ei vai? Miten luulit ennen lasten harrastavan? Eikä kukaan pätevä valmentaja halua olla minkään satunnaisen kokeilevan lajishoppailijan auttajana.

Ja todellakin lasten pitäisi harrastaa tavoitteellisesti jos haluavat vaivata koulutettuja osaavia ihmisiä sillä harrastamisellaan. Jos haluavat kokeilla kokeilkoot ihan kotona itsekseen.

Taidat olla trolli. Ei kukaan ole noin pihalla nykyajasta, entisajasta tai harrastamisesta.

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Pienten lasten harrastusta ohjanneena toivoisi ohis tässä että vanhemmat ei järkkäisi niille lapsille niitä niin monta. Eivät pysty keskittymään yhteenkään kunnolla. On meinaan alalle kouluttautuneelle aika turhautunutta opettaa samaa asiaa viikosta toiseen sille lapselle jolla on 6 harrastusta kun ei se ole niitä harjoitellut sen edellisen session jälkeen itsenäisesti ollenkaan. Kivat mulle. Samaa murmelipäivää minulle vain. Ei se raha sitä korvaa. Turhauttaa. Lopetin kun en jaksanut. Vanhemmat että ooh miten nyt ei ja mikä on ja olit niin huippu.

Voi ei. Ei pienen lapsen kuulu harrastaa lajispesifisti, tavoitteellisesti tai itsenäisesti harjoitellen. Hyvä että vaihdoit hommaa!

Ai ei vai? Miten luulit ennen lasten harrastavan? Eikä kukaan pätevä valmentaja halua olla minkään satunnaisen kokeilevan lajishoppailijan auttajana.

Ja todellakin lasten pitäisi harrastaa tavoitteellisesti jos haluavat vaivata koulutettuja osaavia ihmisiä sillä harrastamisellaan. Jos haluavat kokeilla kokeilkoot ihan kotona itsekseen.

Taidat olla trolli. Ei kukaan ole noin pihalla nykyajasta, entisajasta tai harrastamisesta.

-ohis.

Niin tai sinä olet pihalla siitä ettei sitä viulumaikkaa oikeasti huvita kuunnella sitä harjoittelematonta lastasi viikosta toiseen mutta hänenkin täytyy jotenkin maksaa laskut. Sama tänään ja oli sama 20 vuotta sitten. Taisi tulla ihan yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pettynyt äiti kirjoitti:

No sehän on selvää. Eikä myöskään varhaiskasvatus ole mikään pelastava tekijä jos haasteita on. Oma lapseni oli 3-vuotiaasta saakka varhaiskasvatuksen piirissä. Joka vuosi vaihtui opet ja hoitajat, jopa kesken vuoden. Näin jatkui kouluun saakka. Kukaan ei huomannut mitään tai ainakaan tuonut asioita kenenkään tietoon/ vienyt eteenpäin varhaiskasvatuksen aikana. Koulussa heti ekaluokan syksyllä tuli vaikeuksia ja siitä nopeasti tutkimukset; lapsella laajat oppimisen haasteet. 

Suorastaan v*tuttaa miten esim. meidän ministerit kehtaa hehkuttaa varhaiskasvatuksen erinomaisuutta, vaikka sinne ei anneta kunnollisia resursseja. Päiväkotiryhmät on pahimmillaan kuin tuulitunneleita; joka viikko on joku uus naama hoitamassa lapsia. Ei yksikään aikuinen opi tuntemaan lapsia ja pysty työskentelemään heidän kanssaan täysipainoisesti, jos siihen ei anneta aikaa ja työ ole pitkäjänteistä että lapsen oppii tuntemaan. Ei vaikka ois mitkä koulutukset. 

Minua taas suorastaan v*tuttaa että nykyään tuntuu olevan ihan normi että joka toinen vanhempi odottaa että koululaitos ja kaikki laitokset tunnistavat juuri heidän lapsensa erityisen yksilöllisyyden ja kaikki mahdolliset resurssit ohjataan sen tukemiseen. Miten tämä millään planeetalla on oikeasti mahdollista? Ei koulun funktio ole palvella kenenkään yksilöllisiä tuulahduksia vaan opettaa tietyt yleissivistykseen kuuluvat asiat ja samalla opettaa lapsia olemaan osa yhteiskuntaa. Ei niin että yhteiskunta on osa lasta.

Minusta oppimisvaikeudet ja haasteet (esim. lukihäiriö) ei ole “yksilöllisiä tuulahduksia”, ne on haasteita elämässä jota yksilö ei voi valita, ja totta hemmetissä on varhaiskasvatuksen ja koululaitoksen yksi ydintehtävistä tunnistaa nämä yksilöt ja varmistaa omalta osaltaan heidän tuen saaminen.

Yksilöllinen tuulahdus on minulle vaikkapa sitä että “meidän kalle ei tykkää kynätehtävistä tai meidän lissu ei jaksa nousta aamulla klo. 8 kouluun”.

Ei koulutuksen tehtävä ole pirstaloitua miljoonaan osaan yksilöllisten haluamisten pohjalta. Tämä on epäterve lähtökohta, koska maailma ja elämä ei ole kenenkään yksilöllisiä tarpeita varten. Elämä itsessään on haaste, ja on sairasta opettaa ihmisenaluille että kyllä se maailma sitten mukautuu meidän varhaiskasvattajien tavoin siihen mitä milloinkin satut tarvitsemaan. Se ei mukaudu eikä sen pitäisi. Kasvatuksen tehtävä on valmistaa ihmistä elämään, ei syöttää pajunköytenä sille ihmiselle että koko maailma on hänen yksilöllisyyttään varten. Se on vale, ja pudotus on kova kun kaikki paljastuu harhaksi.

Sitä paitsi oppimisvaikeudet eivät ole 100% oppilaitoksen ongelma vaan lapsen vanhempien. Jos lapsella on ongelmia, he ovat ensisijaisesti asian korjaamisesta vastuussa. Olen sitä myöten täynnä vanhempia jotka yrittävät koko ajan ulkoistaa oman vastuunsa ja vältellä omaa osuuttaan ongelmanratkaisussa. Itsehän hankkivat ne lapsensa.

Voi hyvää päivää.... tuen tarkoitus on kuntouttaa lasta niin, että hän tulevaisuudessa pärjää siinä maailmassa, jossa kukaan ei yleensä minkäänlaisia erityisoikeuksia saa. Ilman näitä äärimmäisen tärkeitä tukitoimia näistä lapsista ei todennäköisesti kasva yhteiskunta"kelpoisia" veronmaksajia, ja se on kyllä ihan meidän kaikkien ongelma. 

Sinä maksat varmaan myös omat sairastumisesi ym. oletan, etkä vaadi almuja yhteiskunnalta? 

Mitkä sairastumiseni? Minut nimenomaan kasvatettiin normaalisti eikä erityistarpeisesti, minkä seurauksena käyn normaalisti töissä ja maksan normaalisti veroja enkä kirjoittele epänormaaleja tarvitsevuuskerjäysaloituksia joka ilmansuuntaan tai vaivaa ihan lapsellisilla asioilla ympärillä olevia ihmisiä. Minulle opetettiin terveet asiat eli pidä vähän itsekin huolta itsestäsi ja terveydestäsi ja omasta toimeentulosta ja vaivaa toisia vain jos oikeasti on hätä eikä silloin kuin ei huvita asiat. Ei minun tarvitse kuunnella erityisdiibadaabaa kun tiedän miten kestämätöntä se on. Se tulee romahtamaan tulevaisuudessa ainakin viimeistään sitten kun ei-suomalaisten erityisyys käy numeerisesti ihan ylivoimaiseksi meidän kantalaisten havaitun "erityisyyden" rinnalla.

Kuule kyllä sinä sairas olet selvästi. Päästäsi. Pelottavaa että tuollaisilla ajatuksilla käyvillä ihmisiä liikkuu tuolla vapaana. 

En minä ole sairas sen takia ettei minulla tai kenelläkään muulla ole resursseja pelastaa jokaista maailman ihmistä. Maailmassa on sellaiset 7 miljardia ihmistä. En tiedä paljon Suomessa on lapsia. Mutta sanotaan nyt vaikka realistisemmin että olen opettaja jossain ala-asteella jossa luokassa on vaikka 20 lasta. Miten ajattelet että yksin minun vastuulla on 20 lapsen tulevaisuus ja taattu onnellisuus ja onnistuminen myöhemmin elämässä? Miten toisaalta ajattelet ettei näiden lasten vanhemmilla ole mitään vastuuta vaan on vain opetusjärjestelmän rajaton velvollisuus huolehtia siitä että he pärjäävät maailmassa? Tajuatko itse miten sairas tämä lähtökohta on? Luuletko että kukaan haluaa tuolta pohjalta edes ryhtyä opettajaksi? Huolehdi mun lasten elämästä tai muuten olet huono ihminen?

Kaiken maailman hulluja saa täällä huudella ihan poskettomasti asioista ilman että täytyy oikeasti ajatella loppuun asti. Parasta kai teidän lapsille olisi että otettaisiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Pienten lasten harrastusta ohjanneena toivoisi ohis tässä että vanhemmat ei järkkäisi niille lapsille niitä niin monta. Eivät pysty keskittymään yhteenkään kunnolla. On meinaan alalle kouluttautuneelle aika turhautunutta opettaa samaa asiaa viikosta toiseen sille lapselle jolla on 6 harrastusta kun ei se ole niitä harjoitellut sen edellisen session jälkeen itsenäisesti ollenkaan. Kivat mulle. Samaa murmelipäivää minulle vain. Ei se raha sitä korvaa. Turhauttaa. Lopetin kun en jaksanut. Vanhemmat että ooh miten nyt ei ja mikä on ja olit niin huippu.

Voi ei. Ei pienen lapsen kuulu harrastaa lajispesifisti, tavoitteellisesti tai itsenäisesti harjoitellen. Hyvä että vaihdoit hommaa!

Ai ei vai? Miten luulit ennen lasten harrastavan? Eikä kukaan pätevä valmentaja halua olla minkään satunnaisen kokeilevan lajishoppailijan auttajana.

Ja todellakin lasten pitäisi harrastaa tavoitteellisesti jos haluavat vaivata koulutettuja osaavia ihmisiä sillä harrastamisellaan. Jos haluavat kokeilla kokeilkoot ihan kotona itsekseen.

Taidat olla trolli. Ei kukaan ole noin pihalla nykyajasta, entisajasta tai harrastamisesta.

-ohis.

Niin tai sinä olet pihalla siitä ettei sitä viulumaikkaa oikeasti huvita kuunnella sitä harjoittelematonta lastasi viikosta toiseen mutta hänenkin täytyy jotenkin maksaa laskut. Sama tänään ja oli sama 20 vuotta sitten. Taisi tulla ihan yllätyksenä?

Lähinnä minä koen itseni ja lapseni olevan vastuussa veronmaksajille, jotka tukevat varsin voimakkaasti musiikkiopistojärjestelmää (ja siten epäsuorasti maksavat myös ne maikan laskut), ja siksi odotan lapseni edistyvän opinnoissaan. Ikinä en ole ajatellut, että lapseni pitäisi antaa viulumaikan elämään merkityksellisyyden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Pienten lasten harrastusta ohjanneena toivoisi ohis tässä että vanhemmat ei järkkäisi niille lapsille niitä niin monta. Eivät pysty keskittymään yhteenkään kunnolla. On meinaan alalle kouluttautuneelle aika turhautunutta opettaa samaa asiaa viikosta toiseen sille lapselle jolla on 6 harrastusta kun ei se ole niitä harjoitellut sen edellisen session jälkeen itsenäisesti ollenkaan. Kivat mulle. Samaa murmelipäivää minulle vain. Ei se raha sitä korvaa. Turhauttaa. Lopetin kun en jaksanut. Vanhemmat että ooh miten nyt ei ja mikä on ja olit niin huippu.

Voi ei. Ei pienen lapsen kuulu harrastaa lajispesifisti, tavoitteellisesti tai itsenäisesti harjoitellen. Hyvä että vaihdoit hommaa!

Ai ei vai? Miten luulit ennen lasten harrastavan? Eikä kukaan pätevä valmentaja halua olla minkään satunnaisen kokeilevan lajishoppailijan auttajana.

Ja todellakin lasten pitäisi harrastaa tavoitteellisesti jos haluavat vaivata koulutettuja osaavia ihmisiä sillä harrastamisellaan. Jos haluavat kokeilla kokeilkoot ihan kotona itsekseen.

Taidat olla trolli. Ei kukaan ole noin pihalla nykyajasta, entisajasta tai harrastamisesta.

-ohis.

Niin tai sinä olet pihalla siitä ettei sitä viulumaikkaa oikeasti huvita kuunnella sitä harjoittelematonta lastasi viikosta toiseen mutta hänenkin täytyy jotenkin maksaa laskut. Sama tänään ja oli sama 20 vuotta sitten. Taisi tulla ihan yllätyksenä?

Lähinnä minä koen itseni ja lapseni olevan vastuussa veronmaksajille, jotka tukevat varsin voimakkaasti musiikkiopistojärjestelmää (ja siten epäsuorasti maksavat myös ne maikan laskut), ja siksi odotan lapseni edistyvän opinnoissaan. Ikinä en ole ajatellut, että lapseni pitäisi antaa viulumaikan elämään merkityksellisyyden tunne.

Ok. Olet siis niitä ihmisiä, jotka uskovat että voivat rahoillaan ostaa toisen sielun. Meinaan se sinun mukulasi viulumaikka on harjoitellut parikymmentä vuotta sitä soitintaan, kuunnellut itse ankaran opettajan pyyhkeitä vuodesta toiseen, jotenkin kustantanut kulttuurialan ah niin työllistävät opinnot. Ei sitä viulumaikkaa kiinnosta sinun näkemykset verovaroilla tuetusta musiikkikoulujärjestelmästä. Hän ei ole verotieteilijä vaan taidealaan opiskellut. Ja häntä ei kiinnosta se sinun laiska lapsesi joka ei harjoittele. Et ymmärrä tätä koska et koskaan oikeasti samastu kenenkään toisen tilanteeseen vaan aina vain omaasi ja tulet esittämään sen tänne hyveenä. Häpeän sinua ja lapsiasi myös jos tulevat sinun kaltaiseksesi.

En ole lukenut ko.juttua, kuulin lyhennelmän uutisissa ja en tajunnut.

Edellytetäänkö nykyään lapsen osaavan lukea ja laskea aloittaessasn koulunkäynnin ?

" Lapsien äidinkielen ja matematiikan taidot " siis häh ?

Vierailija kirjoitti:

No jopas oli taas yllätys. Kyllä tähän, minkä näin itse jo ekaluokkalaisena 1971, tarvittiin tutkimus.

PS. Mun vanhemmat olivat kansakoulun käyneitä duunareita ja en harrastanut mitään ohjattua. Olin silti luokkani 3. paras kognitiivisilta taidoiltani koulun alettua. Eikä ollut itse asiassa ohjattua harrastusta koskaan, oma-alotteisia harrastuksia oli 10-vuotiaasta ylöspäin paljonkin.

Sama. Oma lapseni oli akateemisilta taidoiltaan selvästi luokan etevin, oppi lukemaankin jo 3-vuotiaana ihan itsekseen. Ei mitään ohjattua harrastusta tai edes päiväkotia ennen koulua. Oma koulutus peruskoulu, olin myös työtön yh. Olen toisaalta hyvin älykäs, että sillä saattaa olla tekemistä asian kanssa. Monesti toki muut älykkäät ovatkin korkeammin koulutettuja mitä minä. Hieman ärsyttää silti aloituksen rankka yleistys.

päiväkodissa lapset ainakin oppii huutamaan että saisivat huomiota, ravintoa, lämpöä jne. Heijoimmat kuolee.

Ilmeisesti vallalla on ihan täysin se ajattelu, että oppimiseen ei tarvita mitään omaa vaivannäköä, oppiminen pitäisi tapahtua ilman harjoittelua ja läksyjen tekemistäkin. Open ja proffan vika jos ei oppiminen tapahdu. Oppimisen tukeminen ilmeisesti tarkoittaa sitä että open pitäisi tehdä oppiminen oppilaan puolesta. Alkaa valjeta tämä nykyajan mentaliteetti. Ja hei: koska me maksetaan verovarat! Kyllähän Matrix-tyyppinen taidonsiirto pitäisi nyt jo minun veroilla onnistua oman lapsen päähän ilman mitään harjoittelua ja opettelua!

Kyllä. On Suomi hyvällä tiellä näin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Pienten lasten harrastusta ohjanneena toivoisi ohis tässä että vanhemmat ei järkkäisi niille lapsille niitä niin monta. Eivät pysty keskittymään yhteenkään kunnolla. On meinaan alalle kouluttautuneelle aika turhautunutta opettaa samaa asiaa viikosta toiseen sille lapselle jolla on 6 harrastusta kun ei se ole niitä harjoitellut sen edellisen session jälkeen itsenäisesti ollenkaan. Kivat mulle. Samaa murmelipäivää minulle vain. Ei se raha sitä korvaa. Turhauttaa. Lopetin kun en jaksanut. Vanhemmat että ooh miten nyt ei ja mikä on ja olit niin huippu.

Voi ei. Ei pienen lapsen kuulu harrastaa lajispesifisti, tavoitteellisesti tai itsenäisesti harjoitellen. Hyvä että vaihdoit hommaa!

Ai ei vai? Miten luulit ennen lasten harrastavan? Eikä kukaan pätevä valmentaja halua olla minkään satunnaisen kokeilevan lajishoppailijan auttajana.

Ja todellakin lasten pitäisi harrastaa tavoitteellisesti jos haluavat vaivata koulutettuja osaavia ihmisiä sillä harrastamisellaan. Jos haluavat kokeilla kokeilkoot ihan kotona itsekseen.

Taidat olla trolli. Ei kukaan ole noin pihalla nykyajasta, entisajasta tai harrastamisesta.

-ohis.

Niin tai sinä olet pihalla siitä ettei sitä viulumaikkaa oikeasti huvita kuunnella sitä harjoittelematonta lastasi viikosta toiseen mutta hänenkin täytyy jotenkin maksaa laskut. Sama tänään ja oli sama 20 vuotta sitten. Taisi tulla ihan yllätyksenä?

Lähinnä minä koen itseni ja lapseni olevan vastuussa veronmaksajille, jotka tukevat varsin voimakkaasti musiikkiopistojärjestelmää (ja siten epäsuorasti maksavat myös ne maikan laskut), ja siksi odotan lapseni edistyvän opinnoissaan. Ikinä en ole ajatellut, että lapseni pitäisi antaa viulumaikan elämään merkityksellisyyden tunne.

Ok. Olet siis niitä ihmisiä, jotka uskovat että voivat rahoillaan ostaa toisen sielun. Meinaan se sinun mukulasi viulumaikka on harjoitellut parikymmentä vuotta sitä soitintaan, kuunnellut itse ankaran opettajan pyyhkeitä vuodesta toiseen, jotenkin kustantanut kulttuurialan ah niin työllistävät opinnot. Ei sitä viulumaikkaa kiinnosta sinun näkemykset verovaroilla tuetusta musiikkikoulujärjestelmästä. Hän ei ole verotieteilijä vaan taidealaan opiskellut. Ja häntä ei kiinnosta se sinun laiska lapsesi joka ei harjoittele. Et ymmärrä tätä koska et koskaan oikeasti samastu kenenkään toisen tilanteeseen vaan aina vain omaasi ja tulet esittämään sen tänne hyveenä. Häpeän sinua ja lapsiasi myös jos tulevat sinun kaltaiseksesi.

Lapseni harjoittelevat oikein tunnollisesti, mutta eivät he voi olla vastuussa siitä jos viulumaikan iso pyörä alkaa heittää.

Haluaisin kysyä arvon viulumaikalta, että jos häntä ei kiinnosta musiikkikoulujärjestelmä tai sen rahoituspohja, eivät oppilaat eivätkä näiden vanhemmat, niin miksiköhän hän on alalle hakeutunut.

Ja ihan pikkuisen vihjaan, että olisikohan se viulumaikan kammoama ”lajishoppailu” sittenkin ihan jees, että edes joku muu välttyy elämässään yhtä fataaleilta virhevalinnoilta.

Artikkelissa sanotaan, että ohjattu harrastus on esim. lukeminen.

Vanhemmat laiminlyövät tehtävänsä, jos eivät lue alle kouluikäisille lapselleen säännöllisesti.

Vain noin 2/3 vanhemmista lukee. Isät vielä vähemmän kuin äidit, mikä vaikuttanee poikien taitoihin ja asenteisiin lukuaineita kohtaan.

Jos sinulle ei luettu, sinunkin lienee työläämpi lukea omalle lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ohjattu harrastus vaikuttaa mitenkään mihinkään?

Ohjatussa kuin ohjatussa harrastuksessa lapsi oppii keskittymiskykyä, kuuntelemaan ohjeita, mahdollisesti odottamaan vuoroa, ja mielestäni mikä tärkeintä oppii sen, että harjoittelulla oppii ja kehittyy. Lapsi ei siis helposti kauhistu, jos jotakin ei osaa heti.

Eri harrastukset kehittävät eri taitoja: esim. muskari  kehittää monia kielen kehitykseen ja matemaattisuuteen tarvittavia aivojen osa-alueita. 

Tuttavani lasta on viety harrastuksesta toiseen 3-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisellä luokalla ei osannut lukea, ei kirjoittaa, ei ajaa pyörällä, ei käydä vessassa itse. Vain muutamia asioita mainitakseni. Aivan normaaliälyinen ja kiva, kohtelias lapsi. En vain näe sitä hyötyä, mitä ne harrastukset toi.

-eri

Harrastuksilla ei ole tekemistä koulumenestyksen kanssa toisin kuin tässä keskustelussa ap väittää. Alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia.

Pienten lasten harrastusta ohjanneena toivoisi ohis tässä että vanhemmat ei järkkäisi niille lapsille niitä niin monta. Eivät pysty keskittymään yhteenkään kunnolla. On meinaan alalle kouluttautuneelle aika turhautunutta opettaa samaa asiaa viikosta toiseen sille lapselle jolla on 6 harrastusta kun ei se ole niitä harjoitellut sen edellisen session jälkeen itsenäisesti ollenkaan. Kivat mulle. Samaa murmelipäivää minulle vain. Ei se raha sitä korvaa. Turhauttaa. Lopetin kun en jaksanut. Vanhemmat että ooh miten nyt ei ja mikä on ja olit niin huippu.

Voi ei. Ei pienen lapsen kuulu harrastaa lajispesifisti, tavoitteellisesti tai itsenäisesti harjoitellen. Hyvä että vaihdoit hommaa!

Ai ei vai? Miten luulit ennen lasten harrastavan? Eikä kukaan pätevä valmentaja halua olla minkään satunnaisen kokeilevan lajishoppailijan auttajana.

Ja todellakin lasten pitäisi harrastaa tavoitteellisesti jos haluavat vaivata koulutettuja osaavia ihmisiä sillä harrastamisellaan. Jos haluavat kokeilla kokeilkoot ihan kotona itsekseen.

Useimmat lapset haluavat vain harrastaa. Se on lähes mahdotonta, koska joukkueessa on joko erittäin kilpailuhenkinen valmentaja tai joku vanhemmista elää lapsensa kautta uudestaan kilpauraansa.

Neljät harjoitukset viikossa ja pelit viikonloppuisin oli lähes naurettavaa urakointia jollain 11 v. ikäisellä, samat määrät sekä kilpa- että harrasteryhmällä. Tappoi todella hyvin kaiken kiinnostuksen jalkapalloon.

Totta, tuossa koulunaloitusiässä on suuri ero onko syntynyt tammikuussa vai joulukuussa. Samana vuonna kouluun vaikka ikäeroa on lähes vuosi. Pienimmät voivat helposti jäädä isompien kiusattaviksi, fyysisessä kehityksessäkin on iso ero tuossa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli koko varhaiskasvatushömpötys on potaskaa.

Ei vaan siitä hyötyi juuri ne, jotka ei saa kotona paljon virikkeitä.

Akateemisen perheen lapsi pärjää oli sitten kotona tai päiväkodissa.

Tähän asti on hömpötetty täysin järjettömällä tavalla, miten se päivähoito nimenomaan on niiiiiiin ratkaisevaa.

Onhan se. Tästäkin on kyllä tutkimustietoa. Tässä kyseisessä tutkimuksessa asiaa ei kuitenkaan ole eritelty vaan on tutkittu muiden tekijöiden vaikutusta. Nykyäänhän esikoulu on kaikille pakollinen, mikä osaltaan tasaa eroja koulun aloittavien lähtötasoissa.

Tälle väitteelle ei vaan ole yhtään ainutta tutkimuslähdettä Suomesta.

Sen sijaan se on tutkitusti todistettu että kotitausta on ratkaiseva.

Miten niin ei ole? Muistan nähneeni useitakin uutisia, joissa kerrotaan tällaisista tutkimustuloksista. Pikainen googlaaminen tuotti esimerkiksi tämän:

https://kuntalehti.fi/uutiset/opetus-ja-kulttuuri/uusi-tutkimus-kertoo-…

Tämä on se ainoa suomalainen tutkimus jonka tutkijat itse irtisanoutuivat tästä median (ja vasemmiston) esittämästä tuloksensa tulkinnasta...

Käsittääkseni tutkijat kritisoivat sitä, että tämä oli mediassa nostettu tutkimuksen kärjeksi vastoin tutkimuksen tarkoitusta, ei tulosta sinänsä. Vai olisiko sinulla lähdettä, jossa tutkijat nimenomaisesti sanoutuisivat irti tästä tuloksen tulkinnasta?

He sanoivat että tulos uutisoitiin väärin. Tarkoitushakuisesti väännettiin tukemaan poliittista jauhantaa siitä miten kaikki pitää saada päivähoitoon mahdollisimman varhain.

Siis sitä paskaa jota sdp, vasemmistoliitto ja vihreät tauotta jauhaa.

Tuotahan minä juuri tarkoitin. Tutkijat kritisoivat sitä, että tuloksesta johdettiin toimenpidesuosituksia, mikä ei ollut tutkimuksen tarkoitus. Tutkimustuloksen uutisointi sellaisenaan ei siis ollut kritiikin kohde vaan tuloksen käyttö tavalla, johon tutkimusryhmä ei halunnut sitä käytettävän.

Tutkimustuloksen uutisointi oli pielessä. Tulos vääristeltiin.

Tutkijat itse sanoivat että ei voi mitenkäön vetää johtopäätöstä päivähoidon hyödyistä tai paremmuudesta.

Koska siinä tutkimuksessa sivuutettiin mm vanhempien koulutustaso joka on se ratkaiseva tekijä koulumenestyksen kannalta. Ja tutkitusti koulutetut panevat lapsensa päivähoitoon aiemmin kuin vähän koulutetut.

Tästä taas ei voi sitten vetää sitä johtopäätöstä että kotihoito olisi huonompaa sinällään, koska myös kotona hoitavissa on korkeasti koulutettuja

T fil maist jonka lapset aikoinaan kotihoidossa

Nyt meni tulkintasi pieleen. Tutkijat eivät sano, että vanhempien koulutustaso on ratkaisevaa.

Juuri näin. En ymmärrä, miksi tässä ketjussa väännetään siitä, mikä tekijä on "ratkaiseva". Ei mikään tekijä ole yksinään ratkaiseva, vaan tietyillä asioilla on väestötasolla yhteys lapsen myöhempään koulumenestykseen. Yhteys kahden asian välillä ei suoraan kerro kausaalisuhteesta, eikä tutkimustuloksista voi suoraan johtaa toimenpide-ehdotuksia. Luulisi yllä kommentoineen filosofian maisterin tietävän, että hänen henkilökohtaisella kokemuksellaan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten jokin ilmiö näyttäytyy väestötasolla.

Harrastuksilla ei ole mitään vaikutusta lasten kykyihin, oppimiseen ja taitoihin. Lapsista kasvaa samanlaisia terveitä reippaita töitä tekeviä aikuisia oli niitä harrastuksia tai. Useimmalla ei ole yhtään harrastusta koko elämänsä aikana.