Ekaluokkalaisten tasoissa suuria eroja: lapset eivät aloita koulua samalta viivalta

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsista yksikään ei osannut lukea, ei harjoiteltu laskuja tai tehty muita koulujuttuja. Olivat ihan kotihoidossa. Ei urheiluharrastuksia tms. Silti jokainen heistä, neljä kappaletta lapsukaisia on ekasta luokasta asti ollut luokkansa parhaimpia. Esikoinen on kohta tuore DI-insinööri. Kolme muuta tulee perässä hyvää vauhtia. 

Sillä ei ole mitään väliä osaako lapsi lukea tai laskea ennen kouluun menoa. 

Uskallan väittää itse, että mielikuvitusleikit ovat alle kouluiässä tärkeämpiä kuin akateemisten taitojen harjoittelu. Ne taidot tulevat kyllä kouluiässäkin - niin kuin teillä, mutta leikin tärkein aika on varhaislapsuus. Sitä aikaa ei saa enää takaisin myöhemmin. Ison ryhmän ohjaamiseen ja kiusaamisen ehkäisyyn tarvitaan kuitenkin koulutettua henkilökuntaa, sellaisia jotka tietävät lapsen kehitysvaiheet ja ymmärrävät lasten sosiaalisten taitojen kehitystä.

Lapsi voi tarvita varhaiskasvatusta saadakseen leikkiseuraa ja oppiakseen sosiaalisia taitoja. Jos kuitenkin kotona on paljon sisaruksia, eikä lapsella ole erityisvaikeuksia näissä asioissa, niin kotihoito on aivan hyvä juttu. Nykyään vain ei taida isommille lapsille löytyä sitä leikkiseuraa kotihoidossa?

Mielestäni alle kouluikäisiä arvioidaan ja valmennetaan liikaa nykyään. Valitettavasti lastaan kouluun "valmentavat" vanhemmatkin ovat nousussa nykyään. Lasten tulisi saada kehittyä rauhassa (poislukien erilaiset häiriöit, joihin tarvitaan kuntoutusta). Jos lapselle opetetaan asioita "väkisin", niin usein se on jostain muusta kehityksessä tapahtuvasta asiasta pois. Lapseen myös voi vaikuttaa hänen vertailu toisiin hyvinkin syvästi. Lapsen itsetunto kehittyä liian riippuvaiseksi suorituksista, ja lapsi voi oppia nostamaan itseään muiden kustannuksella.

Monilla vanhemmilla unohtuu nykyään, että lapsi oppii eniten oman vapaan leikin aikana. Silloin kun hän on tylsistynyt ja kehittää itse itselleen tekemistä. Liialliset siirtymät ja aikuisen liiallinen opetus ja ohjaus katkaisevat leikin flowta. Surullisia ovat tapaukset, jossa lapsi osaa ties mitä vanhemman opettamia temppuja ja lasta käsitellään kuin pientä aikuista, mutta lapsi ei kykene leikkimään omaa mielikuvitusleikkiään edes puolta tuntia putkeen. Ja näitä tapauksia, jotka eivät osaa leikkiä, on nykyään yhä enemmän. Vanhempi saattaa ylpeänä kertoa kuinka lapsi oppi 3-vuotiaana pyöräilemään ilman apurattaita ja lapsi on opettamalla opetettu lukemaan jo 4-vuotiaana, mutta sitten päiväkodissa lapsi ei pysty tekemään mitään ilman aikuisen jatkuvaa huomiota ja varmistelua siitä että hän on hyvä ja taitava. Leikki kavereiden kanssa katkeaa jatkuvasti, kun lapsi tulee hakemaan aikuisen huomiota ja kantelemaan hyvin pienistäkin leikkikavereiden tekemistä "virheistä". Lapsi näennäisesti osaa leikkiä hetken mielikuvitusleikkiä, mutta tarkemmin kun lasta seuraa niin hän ei pääse mielikuvitusleikkiin syvällisesti sisään, vaan energia menee leikin pinnallisen suorittamiseen "oikein".

Kuitenkin ihmisen luovuus ja kekseliäisyys on nimenomaan seurausta lapsuuden hyvistä mielikuvitusleikeistä. Lapsen aito empatia kehittyy myös leikkien kautta. Lapsi kyllä voi oppia toistamaan aikuisten sanomia lauseita, mutta se että hän aidosti ymmärtää tekojensa ja sanojensa seurauksen muihin ihmisiin syntyy hiljalleen leikin ja aikuisten selitysten kautta.

-alalla 20 vuotta

Niin ja ilmeisesti monet eivät lukeneet artikkelia kunnolla. Lopussa sanotaan, että jatkotutkimuksena on nyt selvittää kuinka paljon ensimmäisen luokan tasoerot vaikuttavat lapsen koulumenestyksen vuosien saatossa, sillä on paljon tutkimuksia jotka puoltavat että koulussa heikommin aloittaneet lapset kirivät kyllä vahvemmin aloittaneet muutamassa vuodessa. Aiheesta on kansainvälisiäkin tutkimuksia runsaasti.

-20 vuotta alalla

Vierailija kirjoitti:

Niin ja ilmeisesti monet eivät lukeneet artikkelia kunnolla. Lopussa sanotaan, että jatkotutkimuksena on nyt selvittää kuinka paljon ensimmäisen luokan tasoerot vaikuttavat lapsen koulumenestyksen vuosien saatossa, sillä on paljon tutkimuksia jotka puoltavat että koulussa heikommin aloittaneet lapset kirivät kyllä vahvemmin aloittaneet muutamassa vuodessa. Aiheesta on kansainvälisiäkin tutkimuksia runsaasti.

-20 vuotta alalla

Mutta jos heikommin aloittaneet saavat ne vahvemmin aloittaneet kiinni, niin eikö se melkein edellytä sitä, että vahvemmin aloittaneiden kehitys hidastuu myöhemmin. Miksi niin käy ja onko se hyvä asia?

Vierailija kirjoitti:

No jopas oli taas yllätys. Kyllä tähän, minkä näin itse jo ekaluokkalaisena 1971, tarvittiin tutkimus.

PS. Mun vanhemmat olivat kansakoulun käyneitä duunareita ja en harrastanut mitään ohjattua. Olin silti luokkani 3. paras kognitiivisilta taidoiltani koulun alettua. Eikä ollut itse asiassa ohjattua harrastusta koskaan, oma-alotteisia harrastuksia oli 10-vuotiaasta ylöspäin paljonkin.

Mulla on käytännössä sama. Koulun parhaana päätin lopulta peruskoulun, ennen koulua osasin vaikka mitä. En ollut koskaan päiväkodissa ”virikkeitä saamassa” yksityinen päivähoitaja hoiti kolmivuorotyötä tekevän yksinhuoltajan lasta. Ei ollut maksullisia harrastuksia. Luin kirjastonkirjoja ja kirjoitin kirjeitä (postimaksut olivat suuret jo silloin). Äiti oli hikisesti kansakoulussa päässyt. 1-luokalla oli oppilaita yli 30 samassa ryhmässä. Ope ei taatusti ehtinyt kaikkia ohjaamaan. Minua käytti usein apunaan.

Äitini on ammattikoulun käynyt, isä insinööri. Minulla ei ollut ohjattuja harrastuksia ennen kuin täytin 9v. Olin kotihoidossa, kunnes menin esikouluun.

Olin keskiarvolta aina luokkani paras.

Tosin minulle luettiin paljon, tosi paljon ääneen.