Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalaisten tasoissa suuria eroja: lapset eivät aloita koulua samalta viivalta
06.08.2020 |
Eniten vaikuttaa vanhempien koulutus ja se onko lapsella ollut ohjattua harrastusta ennen esikoulua. Monilla lapsilla on tasoissa jopa joidenkin vuosien etumatka toisiin verrattuna: https://yle.fi/uutiset/3-11439912
Kommentit (225)
Lähtötasolla ei ole mitään väliä loppupeleissä. Suomalainen peruskoulu tasapäistää kyllä tehokkaasti kaikki lapset samalle kalkkiviivalle seisomaan siihen mennessä kun seistään ysin lipulla peruskoulun päättötodistus kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtötasolla ei ole mitään väliä loppupeleissä. Suomalainen peruskoulu tasapäistää kyllä tehokkaasti kaikki lapset samalle kalkkiviivalle seisomaan siihen mennessä kun seistään ysin lipulla peruskoulun päättötodistus kädessä.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että se 9,8 keskiarvolla eliittilukioon menevä on täysin samalla viivalla kuin se, joka saa jännittää, riittääkö paperit millekään amiksen linjalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtötasolla ei ole mitään väliä loppupeleissä. Suomalainen peruskoulu tasapäistää kyllä tehokkaasti kaikki lapset samalle kalkkiviivalle seisomaan siihen mennessä kun seistään ysin lipulla peruskoulun päättötodistus kädessä.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että se 9,8 keskiarvolla eliittilukioon menevä on täysin samalla viivalla kuin se, joka saa jännittää, riittääkö paperit millekään amiksen linjalle?
Peruskoulun tehtävähän on nimen omaan tasapäistää ja aivopestä lapset yhteiskuntaa sokeasti palveleviksi roboteiksi.
Olen tavallisesta duunariperheestä, ja osasin lukea & kirjoittaa (tikkukirjaimilla) 1. luokalle mennessäni. Meillä on tosin kotona aina luettu paljon, sekä arvostettu sivistystä ja kulttuuria. Taisin olla ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen luokallani koulun alussa, ja oli kyllä hiton tylsää aloittaa aakkosten opettelusta tyyliin "A niinkuin apina, B niinkuin banaani..".
Vierailija kirjoitti:
Hesarin jutussa selviää, mitkä tekijät vaikuttaa. Joulukuussa syntyminen vähentää testipisteiden keskiarvoa 67 pisteellä alkuvuodesta syntyneisiin verrattuna. Suomi toisena kielenä vähentää 80 pistettä. Erityisen tuen päätös 100 pistettä. Yliopistotaustaisilla keskiarvo 77 pistettä enemmän kuin korkeintaan ammatillisen tutkinnon suorittaneiden lasten.
Harrastuksista tutkimus ei sano mitään.
Linkistä poimittua:
"Myös oppilaan harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat yhteydessä osaamiseen. Sellaisilla oppilailla, joilla oli yksikin ohjattu harrastus, oli huoltajien koulutustasosta riippumatta korkeampi lähtötaso kuin niillä oppilailla, joilla ei ollut yhtään ohjattua harrastusta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtötasolla ei ole mitään väliä loppupeleissä. Suomalainen peruskoulu tasapäistää kyllä tehokkaasti kaikki lapset samalle kalkkiviivalle seisomaan siihen mennessä kun seistään ysin lipulla peruskoulun päättötodistus kädessä.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että se 9,8 keskiarvolla eliittilukioon menevä on täysin samalla viivalla kuin se, joka saa jännittää, riittääkö paperit millekään amiksen linjalle?
Tuntemani 9,8 keskiarvolla lukioon menevä ei osannut lukea kouluun mennessään. Leikit kiinnostivat alle kouluikäisenä enemmän kuin korjaimet ja numerot. Koulussa saa nopeasti kiinni prepatut oppilaat.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtötasolla ei ole mitään väliä loppupeleissä. Suomalainen peruskoulu tasapäistää kyllä tehokkaasti kaikki lapset samalle kalkkiviivalle seisomaan siihen mennessä kun seistään ysin lipulla peruskoulun päättötodistus kädessä.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että se 9,8 keskiarvolla eliittilukioon menevä on täysin samalla viivalla kuin se, joka saa jännittää, riittääkö paperit millekään amiksen linjalle?
Peruskoulun tehtävähän on nimen omaan tasapäistää ja aivopestä lapset yhteiskuntaa sokeasti palveleviksi roboteiksi.
No miksi osa saa hyvät ammatit ja osa ei pääse edes jatko-opintoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko tähänkin jonkun tasapäistävän pakkokeinon keksittyä? Lahjakas lapsi-vero?
Ainakin omassa lapsuudessani 90-luvun lopulla tämä hoidettiin niin, että opettaja huusi ja nöyryytti lahjakkaita oppilaita jos nämä tekivät jotain paremmin tai osasivat jotain mitä muut oppilaat eivät. Tuohon aikaan tasapäistäminen oli kuin pakkomielle, tiedä sitten onko siitä nykyaikana lipsuttu. Ainakaan silloin ei lahjakkaana oppilaana saanut mitään muuta tunnustusta tai tukea kuin ehkä ylimääräisiä läksyjä.
Lahjakkuus on yhä kirosana. Jos lapsi on kympin oppilas ja ahkera, osa opettajista syrjii ja näpäyttääkin. Vanhemmalle lapsesta ei sanota mitään hyvää puhumattakaan hänelle itselleen. Vaikka olisi siis käytökseltäänkin kympin oppilas.
Näissä viesteissä ihmetyttää aina se, miten vanhemmat omasta mielestään tietävät lapsensa olevan käytökseltään kympin oppilas. Miten on mahdollista, että todistuksessa on käytöksestä kymppi mutta vanhempainvarteissa tulee pelkkiä haukkuja? Näissä keskusteluissahan käydään arvosanat yksitellen läpi, ja kun käsitellään sitä kymppiä, on tosi vaikea kuvitella, että opettaja siinä alkaisi moittia lasta. Hänhän kyseenalaistaisi samalla oman arviointikykynsä. Jos taas käsitys lapsen "kympin käytöksestä" perustuu vanhempien omaan arvioon ja siihen, mitä lapsi vanhemmilleen kertoo, en antaisi tälle paljonkaan painoarvoa. Ainahan lapset ovat selitelleet omaa käytöstään kotona parhain päin, ja jos vanhemmat sokeasti uskovat lasta, oppii tämä kyllä manipuloimaan vanhempiaan.
On myös hyvä huomata, että vaikka lapsi olisi lahjakas ja ahkera, voi tämä samalla olla sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Monet koulussa hyvin pärjäävät lapset saattavat olla hyvinkin ilkeitä heikompia koulutovereita kohtaan. Tällöin opettaja puuttuu käytökseen, ei osaamiseen, mutta lapsesta, joka ei itse tajua käytöstään, voi tuntua siltä, että opettaja näpäyttää häntä hänen osaamisensa vuoksi.
Vanhempien on hyvä muistaa, että lapsi, vaikkakin kuinka lahjakas, on kuitenkin vain lapsi, kun taas opettaja on koulutettu ammattilainen ja aikuinen. Lapsi tulkitsee tilanteita eri tavoin kuin aikuinen ja saattaa kokea tulleensa kohdelluksi väärin tilanteessa, jossa aikuisen harkintakyvyn mukaan on toimittu oikein. Näinhän on kotonakin: lapsi saattaa suuttua kovastikin vanhemman asettamista rajoista. Vanhemmat, jotka liittoutuvat lapsensa kanssa koulua vastaan, tekevät lopulta karhunpalveluksen lapselleen.
Mitä ihmettä sinä kehität?
Ensinnäkin yksi ope ei sitä käytösnumeroa anna.
Ja toiselseen myös opettajat ovat ihmisiä.
Esimerkiksi ujo lapsi saattaa saada murskapalautetta jos se luokanvalvoja ei ymmärrä ujoja ihmisiä. Hän saattaa jopa suuttua ja ottaa henk koht kun lapsi vetäytyy liian aggressiivista lähestymistä.
Juuri näin. Olen tuo, joka kirjoitti, että lahjakkaita usein yhä syrjitään. Tämä toki on vain pieni kokemus muutamasta tuntemastani lapsesta ja erityisesti erään, jonka tunnen hyvin läheisesti. Ja siis kympin käytösnumero ei ollut oletukseni, vaan se mikä läheiseni todistuksessa
oli. Eli siis mikään ilkeä lapsi ei ole kyseessä. Mutta juuri tuo ylläoleva kirjoitus osoittaa, miten kympin lapsia syrjitään. Jo ennakkoluulo, että kympin lapsi on usein ilkeä huonompia kohtaan, on surullinen. Kokemani mukaan oikeasti älykkäät lapset eivät ole ilkeitä. Introverttejä kylläkin usein. Äly ja hyvä käytös korrelloivat pääsääntöisesti, jos ei ole esimerkiksi neurologisia ongelmia. Mutta älykäskin lapsi on vaan lapsi, joka tarvitsee kannustusta ja kauniita sanoja itsestään. Ei sellaista kommentointia, että on ongelma, jos hän etenee nopeasti. Tai että hän on ongelma, jos osaa jotain enemmän kuin muut.
Huomaan viestini herättäneen tunteita, mikä on ymmärrettävää. Omat koulumuistot saattavat olla hyvinkin kipeitä. Kommenttini ei kuitenkaan perustu ennakkoluuloihin, omiin koulumuistoihin ja tuttavien kertomuksiin vaan kokemuksiini opettajana. Asiat näyttävät erilaiselta koulumaailman sisältä kuin sen ulkopuolelta tarkastellen.
Olet oikeassa siinä, että äly ja hyvä käytös usein korreloivat keskenään, mutta poikkeuksiakin on, ja tämän halusin tuoda esille. Älykäs lapsi on kiusaajana jopa hankalampi kuin vähemmän älykäs, sillä älykkäät ovat taitavia manipuloimaan muita. Kirjoitat ikään kuin älykkäällä ihmisellä ei voisi olla mitään kielteisiä luonteenpiirteitä tai kuin älykäs lapsi ei voisi koskaan olla kiusaaja. Minusta tämä on vain tosiasioiden kieltämistä. Viestisi todistaa osaltaan sen, mitä sanoin karhunpalveluksen tekemisestä. Jos älykkään lapsen vanhemmat ajattelevat samoin kuin sinä, että oma lapsi ei voi tehdä mitään väärää, koska on älykäs, on koulun hyvin vaikea selvittää vaikkapa juuri kiusaamistapauksia.
Annat myös ymmärtää, että älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä lapsia ei lainkaan kehuttaisi. Ajatus on todella kummallinen. Yleensähän opettajia syytetään juuri päinvastaisesta eli lahjakkaiden ja kilttien oppilaiden suosimisesta. Tämä ristiriita osoittaa, miten eri oppilaiden ja vanhempien tulkinnat opettajan motiiveista voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. On myös hyvä muistaa, että opettajien joukossa on todella paljon niitä, jotka omana aikanaan olivat "kilttejä kympin tyttöjä", mikä auttaa heitä ymmärtämään tällaista oppilasta.
Lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota kohtaan, jossa toteat älykkäiden lasten olevan yleensä introverttejä. Se, että persoonallisuus ja temperamentti korreloisivat älykkyyden kanssa, on todella haitallinen mutta harmillisen sitkeä ennakkoluulo. Älykkäitä ihmisiä on yhtä paljon sekä ulospäin suuntautuneissa että sisäänpäinkääntyneissä persoonissa. Kenenkään älykkyydestä ei pidä tehdä tulkintoja tämän luonteen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Totta, tuossa koulunaloitusiässä on suuri ero onko syntynyt tammikuussa vai joulukuussa. Samana vuonna kouluun vaikka ikäeroa on lähes vuosi. Pienimmät voivat helposti jäädä isompien kiusattaviksi, fyysisessä kehityksessäkin on iso ero tuossa vaiheessa.
Tässä taitaa olla iso ero tyttöjen ja poikien välillä. Nimenomaan loppuvuoden pojat ovat altavastaajia. Oma hyvin pieni otantani (3 tyttöä, 1 tammikuussa ja 2 joulukuussa syntynyttä) ei osoita isoja eroja syntymäkuukauden perusteella. Myös joulukuun lapset, joista toinen vielä keskosena syntynyt, olivat koulukypisä jo paljon ennen ekaluokan alkua, osasivat lukea, laskea, odottaa vuoroaan ja noudattaa isolle ryhmälle annettuja ohjeita. Muut tekijät kuin syntymäkuukausi vaikuttavat lapsen osaamistasoon selvästi enemmän. Mutta varmasti isossa tilastoaineistossa eroja tulee esiin syntymäkuukaudenkin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, tuossa koulunaloitusiässä on suuri ero onko syntynyt tammikuussa vai joulukuussa. Samana vuonna kouluun vaikka ikäeroa on lähes vuosi. Pienimmät voivat helposti jäädä isompien kiusattaviksi, fyysisessä kehityksessäkin on iso ero tuossa vaiheessa.
Tässä taitaa olla iso ero tyttöjen ja poikien välillä. Nimenomaan loppuvuoden pojat ovat altavastaajia. Oma hyvin pieni otantani (3 tyttöä, 1 tammikuussa ja 2 joulukuussa syntynyttä) ei osoita isoja eroja syntymäkuukauden perusteella. Myös joulukuun lapset, joista toinen vielä keskosena syntynyt, olivat koulukypisä jo paljon ennen ekaluokan alkua, osasivat lukea, laskea, odottaa vuoroaan ja noudattaa isolle ryhmälle annettuja ohjeita. Muut tekijät kuin syntymäkuukausi vaikuttavat lapsen osaamistasoon selvästi enemmän. Mutta varmasti isossa tilastoaineistossa eroja tulee esiin syntymäkuukaudenkin perusteella.
Näin juuri tutkimusraportissa todetaan. Yksilölliset erot lasten välillä ovat suurempia kuin erot pelkän syntymäkuukauden perusteella, mutta koko ikäluokan tasolla nähdään myös syntymäkuukauden merkitys. Lisäksi raportissa todetaan, että mikään viidestä löydetystä riskitekijästä ei yksinään vaikuta koulumenestykseen, mutta riskitekijöiden kasaantuessa todennäköisyys ongelmien ilmenemiselle kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähtötasolla ei ole mitään väliä loppupeleissä. Suomalainen peruskoulu tasapäistää kyllä tehokkaasti kaikki lapset samalle kalkkiviivalle seisomaan siihen mennessä kun seistään ysin lipulla peruskoulun päättötodistus kädessä.
Tähän peruskoulu parhaansa mukaan pyrkii, keinoina hitaimman mukaan eteneminen ja kaikkien resurssien suuntaaminen pariin alimpaan desiiliin. Mutta perinnöllinen älykkyys on niin vahvaa, että sitä ei edes suomalainen peruskoulu kykene kokonaan nujertamaan. Oppilaiden välillä on 9 luokan päättyessä edelleen isoja eroja. Osalla luku- ja laskutaito on jäänyt alakoululaisen tasolle, osa on oman harrastuneisuutensa ansiosta jo yliopistotasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tutkimattakin selvää, että lapset joilla on varhaisen tuen päätös, ovat taidoiltaan selvästi muita jäljessä. Eikö ne tukipäätökset tehdä juuri sen takia, että lapsella on kognitiivisia ja/tai käytöksen ongelmia? Ja nämä ongelmat ovat usein perinnöllisiä, mikä johtaa siihen, että näiden lasten vanhemmillakin on vastaavia ongelmia ja siksi vaikeuksia tukea lasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Paras keino tukea lapsen oppimista on lukea hänelle ääneen pienestä pitäen. Lukeminen on täysin ilmaista, kirjastosta saa kuhunkin ikäkauteen sopivia kirjoja. Lukemisen esteenä on ainoastan vanhempien väärä asenne.
Heikkokin voi ponnistaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olemme tasa-arvoisia, mutta se ei tarkoita, että olisimme kaikki samanlaisia.
Väärin. Lapset ovat nimenomaan epätasa-arvoisia perhetaustasta riippuen. Esim. pääsetkö harrastamaan vai et. Luetaanko sinulle kirjoja vai ei.
Minä olen köyhästä perheestä syrjäkylältä majatalosta kotoisin (nyt nelikymppinen). En osannut yhtään mitään, kun menin kouluun. Tikkataulusta olin vähän itsekseni oppinut laskemaan. Mutta meillä ei luettu mitään, mitään kehittävää ei ollut ja vanhemmilla paljon töitä, äidillä vielä oma työnsä. Se mitä kotona opin, oli ahkeruus ja työnteko. Ekaluokalla olin varmaan luokan ehkä huonoin, tokalla hoksasin, että tähän menestykseen voi itse vaikuttaa. Menestyinkin sitten kiitettävällä tasolla koko kouluputken ja pääsin yliopistoon. Sisarukseni menestyi minuakin paremmin. Nyt omat lapseni ovat minun tukemanani kympin oppilaita ja heillä on paljon muutakin elämää kuin koulu. Eli loppupeleissä pieni ripaus lahjakkuutta ja sitten hieno, ahkera asenne ovat tärkeintä. Ketään ei ole tuomittu epäonnistumaan lähtökohtaisesti. Toki jotain hyvää alustaa olisi ehkä tärkeä olla. Sitä en väitä, etteikö monen muun lähtökohta toisi valtavaa etua, eli juurikin esimerkiksi akateemiseen vaikkapa pk-seutulaiseen perheeseen syntyminen, missä koulujen taso on usein hyvä.
Tämä oli vielä 80-luvulla koulunsa aloittaneille hyvin tavallista. Mutta nykyään vaatimukset ovat aivan erilaiset. Lukutaito ja englannin kieli on monilla hallussa jo ennen koulun alkua - lapset lukevat, heille luetaan, he pelaavat. Vaikka pelaamista ja tuben katsomista kritisoidaan, voivat lapset sitä kautta oppia merkittäviä taitoja. Meillä esim. 8v poika on oppinut vaikka mitä asioita itsekseen netistä. Sellainen lapsi, jolla ei ole laitteita tai lukutaitoa, jää jälkeen todella paljon. Poikani myös säveltää omilla laitteilla. Musiikin perusteet on opittu soittotunneilla, vaikka hän ei omalle soittimelleen sävelläkään. Taidot ja tiedot eriytyy nyt niin nopeasti ja myös tietämys näissä asioissa vaikuttaa sosiaaliseen elämään ja sitä kautta syrjäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko tähänkin jonkun tasapäistävän pakkokeinon keksittyä? Lahjakas lapsi-vero?
Ainakin omassa lapsuudessani 90-luvun lopulla tämä hoidettiin niin, että opettaja huusi ja nöyryytti lahjakkaita oppilaita jos nämä tekivät jotain paremmin tai osasivat jotain mitä muut oppilaat eivät. Tuohon aikaan tasapäistäminen oli kuin pakkomielle, tiedä sitten onko siitä nykyaikana lipsuttu. Ainakaan silloin ei lahjakkaana oppilaana saanut mitään muuta tunnustusta tai tukea kuin ehkä ylimääräisiä läksyjä.
Lahjakkuus on yhä kirosana. Jos lapsi on kympin oppilas ja ahkera, osa opettajista syrjii ja näpäyttääkin. Vanhemmalle lapsesta ei sanota mitään hyvää puhumattakaan hänelle itselleen. Vaikka olisi siis käytökseltäänkin kympin oppilas.
Näissä viesteissä ihmetyttää aina se, miten vanhemmat omasta mielestään tietävät lapsensa olevan käytökseltään kympin oppilas. Miten on mahdollista, että todistuksessa on käytöksestä kymppi mutta vanhempainvarteissa tulee pelkkiä haukkuja? Näissä keskusteluissahan käydään arvosanat yksitellen läpi, ja kun käsitellään sitä kymppiä, on tosi vaikea kuvitella, että opettaja siinä alkaisi moittia lasta. Hänhän kyseenalaistaisi samalla oman arviointikykynsä. Jos taas käsitys lapsen "kympin käytöksestä" perustuu vanhempien omaan arvioon ja siihen, mitä lapsi vanhemmilleen kertoo, en antaisi tälle paljonkaan painoarvoa. Ainahan lapset ovat selitelleet omaa käytöstään kotona parhain päin, ja jos vanhemmat sokeasti uskovat lasta, oppii tämä kyllä manipuloimaan vanhempiaan.
On myös hyvä huomata, että vaikka lapsi olisi lahjakas ja ahkera, voi tämä samalla olla sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Monet koulussa hyvin pärjäävät lapset saattavat olla hyvinkin ilkeitä heikompia koulutovereita kohtaan. Tällöin opettaja puuttuu käytökseen, ei osaamiseen, mutta lapsesta, joka ei itse tajua käytöstään, voi tuntua siltä, että opettaja näpäyttää häntä hänen osaamisensa vuoksi.
Vanhempien on hyvä muistaa, että lapsi, vaikkakin kuinka lahjakas, on kuitenkin vain lapsi, kun taas opettaja on koulutettu ammattilainen ja aikuinen. Lapsi tulkitsee tilanteita eri tavoin kuin aikuinen ja saattaa kokea tulleensa kohdelluksi väärin tilanteessa, jossa aikuisen harkintakyvyn mukaan on toimittu oikein. Näinhän on kotonakin: lapsi saattaa suuttua kovastikin vanhemman asettamista rajoista. Vanhemmat, jotka liittoutuvat lapsensa kanssa koulua vastaan, tekevät lopulta karhunpalveluksen lapselleen.
Mitä ihmettä sinä kehität?
Ensinnäkin yksi ope ei sitä käytösnumeroa anna.
Ja toiselseen myös opettajat ovat ihmisiä.
Esimerkiksi ujo lapsi saattaa saada murskapalautetta jos se luokanvalvoja ei ymmärrä ujoja ihmisiä. Hän saattaa jopa suuttua ja ottaa henk koht kun lapsi vetäytyy liian aggressiivista lähestymistä.
Juuri näin. Olen tuo, joka kirjoitti, että lahjakkaita usein yhä syrjitään. Tämä toki on vain pieni kokemus muutamasta tuntemastani lapsesta ja erityisesti erään, jonka tunnen hyvin läheisesti. Ja siis kympin käytösnumero ei ollut oletukseni, vaan se mikä läheiseni todistuksessa
oli. Eli siis mikään ilkeä lapsi ei ole kyseessä. Mutta juuri tuo ylläoleva kirjoitus osoittaa, miten kympin lapsia syrjitään. Jo ennakkoluulo, että kympin lapsi on usein ilkeä huonompia kohtaan, on surullinen. Kokemani mukaan oikeasti älykkäät lapset eivät ole ilkeitä. Introverttejä kylläkin usein. Äly ja hyvä käytös korrelloivat pääsääntöisesti, jos ei ole esimerkiksi neurologisia ongelmia. Mutta älykäskin lapsi on vaan lapsi, joka tarvitsee kannustusta ja kauniita sanoja itsestään. Ei sellaista kommentointia, että on ongelma, jos hän etenee nopeasti. Tai että hän on ongelma, jos osaa jotain enemmän kuin muut.Huomaan viestini herättäneen tunteita, mikä on ymmärrettävää. Omat koulumuistot saattavat olla hyvinkin kipeitä. Kommenttini ei kuitenkaan perustu ennakkoluuloihin, omiin koulumuistoihin ja tuttavien kertomuksiin vaan kokemuksiini opettajana. Asiat näyttävät erilaiselta koulumaailman sisältä kuin sen ulkopuolelta tarkastellen.
Olet oikeassa siinä, että äly ja hyvä käytös usein korreloivat keskenään, mutta poikkeuksiakin on, ja tämän halusin tuoda esille. Älykäs lapsi on kiusaajana jopa hankalampi kuin vähemmän älykäs, sillä älykkäät ovat taitavia manipuloimaan muita. Kirjoitat ikään kuin älykkäällä ihmisellä ei voisi olla mitään kielteisiä luonteenpiirteitä tai kuin älykäs lapsi ei voisi koskaan olla kiusaaja. Minusta tämä on vain tosiasioiden kieltämistä. Viestisi todistaa osaltaan sen, mitä sanoin karhunpalveluksen tekemisestä. Jos älykkään lapsen vanhemmat ajattelevat samoin kuin sinä, että oma lapsi ei voi tehdä mitään väärää, koska on älykäs, on koulun hyvin vaikea selvittää vaikkapa juuri kiusaamistapauksia.
Annat myös ymmärtää, että älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä lapsia ei lainkaan kehuttaisi. Ajatus on todella kummallinen. Yleensähän opettajia syytetään juuri päinvastaisesta eli lahjakkaiden ja kilttien oppilaiden suosimisesta. Tämä ristiriita osoittaa, miten eri oppilaiden ja vanhempien tulkinnat opettajan motiiveista voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. On myös hyvä muistaa, että opettajien joukossa on todella paljon niitä, jotka omana aikanaan olivat "kilttejä kympin tyttöjä", mikä auttaa heitä ymmärtämään tällaista oppilasta.
Lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota kohtaan, jossa toteat älykkäiden lasten olevan yleensä introverttejä. Se, että persoonallisuus ja temperamentti korreloisivat älykkyyden kanssa, on todella haitallinen mutta harmillisen sitkeä ennakkoluulo. Älykkäitä ihmisiä on yhtä paljon sekä ulospäin suuntautuneissa että sisäänpäinkääntyneissä persoonissa. Kenenkään älykkyydestä ei pidä tehdä tulkintoja tämän luonteen perusteella.
Mihinkähän väitteesi perustuu? Ihan nopeasti googlaamalla löytyy runsaasti tutkimusdataa siitä, kuinka temperamentti korreloi älykkyyden kanssa. Esimerkiksi huippuälykkäistä jopa 75 prosenttia on introvertteja.
Vierailija kirjoitti:
Ohjatussa harrastuksessa oleminen varmaan korreloi hyvien perheolojen kanssa muuten, mutta ei välttämättä itsessään edistä muita kuin juuri harrastuksessa tarvittuja taitoja.
On ihan tutkimuksia, joissa on todettu, että tanssin tai musiikin harrastaminen edistää lapsen kognitiivisia ja kielellisiä taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Heikkokin voi ponnistaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olemme tasa-arvoisia, mutta se ei tarkoita, että olisimme kaikki samanlaisia.
Väärin. Lapset ovat nimenomaan epätasa-arvoisia perhetaustasta riippuen. Esim. pääsetkö harrastamaan vai et. Luetaanko sinulle kirjoja vai ei.
Minä olen köyhästä perheestä syrjäkylältä majatalosta kotoisin (nyt nelikymppinen). En osannut yhtään mitään, kun menin kouluun. Tikkataulusta olin vähän itsekseni oppinut laskemaan. Mutta meillä ei luettu mitään, mitään kehittävää ei ollut ja vanhemmilla paljon töitä, äidillä vielä oma työnsä. Se mitä kotona opin, oli ahkeruus ja työnteko. Ekaluokalla olin varmaan luokan ehkä huonoin, tokalla hoksasin, että tähän menestykseen voi itse vaikuttaa. Menestyinkin sitten kiitettävällä tasolla koko kouluputken ja pääsin yliopistoon. Sisarukseni menestyi minuakin paremmin. Nyt omat lapseni ovat minun tukemanani kympin oppilaita ja heillä on paljon muutakin elämää kuin koulu. Eli loppupeleissä pieni ripaus lahjakkuutta ja sitten hieno, ahkera asenne ovat tärkeintä. Ketään ei ole tuomittu epäonnistumaan lähtökohtaisesti. Toki jotain hyvää alustaa olisi ehkä tärkeä olla. Sitä en väitä, etteikö monen muun lähtökohta toisi valtavaa etua, eli juurikin esimerkiksi akateemiseen vaikkapa pk-seutulaiseen perheeseen syntyminen, missä koulujen taso on usein hyvä.
Tämä oli vielä 80-luvulla koulunsa aloittaneille hyvin tavallista. Mutta nykyään vaatimukset ovat aivan erilaiset. Lukutaito ja englannin kieli on monilla hallussa jo ennen koulun alkua - lapset lukevat, heille luetaan, he pelaavat. Vaikka pelaamista ja tuben katsomista kritisoidaan, voivat lapset sitä kautta oppia merkittäviä taitoja. Meillä esim. 8v poika on oppinut vaikka mitä asioita itsekseen netistä. Sellainen lapsi, jolla ei ole laitteita tai lukutaitoa, jää jälkeen todella paljon. Poikani myös säveltää omilla laitteilla. Musiikin perusteet on opittu soittotunneilla, vaikka hän ei omalle soittimelleen sävelläkään. Taidot ja tiedot eriytyy nyt niin nopeasti ja myös tietämys näissä asioissa vaikuttaa sosiaaliseen elämään ja sitä kautta syrjäytymiseen.
Yksi ongelma nykypäivänä on myös se, että jotkut vanhemmat ajattelevat 8v:n sivistyvän siitä, että hän on valvomattomana netissä. Tosiasiassa lapsi todennäköisesti altistuu kaikenlaiselle, mihin hän ei ole henkisesti valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko tähänkin jonkun tasapäistävän pakkokeinon keksittyä? Lahjakas lapsi-vero?
Ainakin omassa lapsuudessani 90-luvun lopulla tämä hoidettiin niin, että opettaja huusi ja nöyryytti lahjakkaita oppilaita jos nämä tekivät jotain paremmin tai osasivat jotain mitä muut oppilaat eivät. Tuohon aikaan tasapäistäminen oli kuin pakkomielle, tiedä sitten onko siitä nykyaikana lipsuttu. Ainakaan silloin ei lahjakkaana oppilaana saanut mitään muuta tunnustusta tai tukea kuin ehkä ylimääräisiä läksyjä.
Lahjakkuus on yhä kirosana. Jos lapsi on kympin oppilas ja ahkera, osa opettajista syrjii ja näpäyttääkin. Vanhemmalle lapsesta ei sanota mitään hyvää puhumattakaan hänelle itselleen. Vaikka olisi siis käytökseltäänkin kympin oppilas.
Näissä viesteissä ihmetyttää aina se, miten vanhemmat omasta mielestään tietävät lapsensa olevan käytökseltään kympin oppilas. Miten on mahdollista, että todistuksessa on käytöksestä kymppi mutta vanhempainvarteissa tulee pelkkiä haukkuja? Näissä keskusteluissahan käydään arvosanat yksitellen läpi, ja kun käsitellään sitä kymppiä, on tosi vaikea kuvitella, että opettaja siinä alkaisi moittia lasta. Hänhän kyseenalaistaisi samalla oman arviointikykynsä. Jos taas käsitys lapsen "kympin käytöksestä" perustuu vanhempien omaan arvioon ja siihen, mitä lapsi vanhemmilleen kertoo, en antaisi tälle paljonkaan painoarvoa. Ainahan lapset ovat selitelleet omaa käytöstään kotona parhain päin, ja jos vanhemmat sokeasti uskovat lasta, oppii tämä kyllä manipuloimaan vanhempiaan.
On myös hyvä huomata, että vaikka lapsi olisi lahjakas ja ahkera, voi tämä samalla olla sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Monet koulussa hyvin pärjäävät lapset saattavat olla hyvinkin ilkeitä heikompia koulutovereita kohtaan. Tällöin opettaja puuttuu käytökseen, ei osaamiseen, mutta lapsesta, joka ei itse tajua käytöstään, voi tuntua siltä, että opettaja näpäyttää häntä hänen osaamisensa vuoksi.
Vanhempien on hyvä muistaa, että lapsi, vaikkakin kuinka lahjakas, on kuitenkin vain lapsi, kun taas opettaja on koulutettu ammattilainen ja aikuinen. Lapsi tulkitsee tilanteita eri tavoin kuin aikuinen ja saattaa kokea tulleensa kohdelluksi väärin tilanteessa, jossa aikuisen harkintakyvyn mukaan on toimittu oikein. Näinhän on kotonakin: lapsi saattaa suuttua kovastikin vanhemman asettamista rajoista. Vanhemmat, jotka liittoutuvat lapsensa kanssa koulua vastaan, tekevät lopulta karhunpalveluksen lapselleen.
Mitä ihmettä sinä kehität?
Ensinnäkin yksi ope ei sitä käytösnumeroa anna.
Ja toiselseen myös opettajat ovat ihmisiä.
Esimerkiksi ujo lapsi saattaa saada murskapalautetta jos se luokanvalvoja ei ymmärrä ujoja ihmisiä. Hän saattaa jopa suuttua ja ottaa henk koht kun lapsi vetäytyy liian aggressiivista lähestymistä.
Juuri näin. Olen tuo, joka kirjoitti, että lahjakkaita usein yhä syrjitään. Tämä toki on vain pieni kokemus muutamasta tuntemastani lapsesta ja erityisesti erään, jonka tunnen hyvin läheisesti. Ja siis kympin käytösnumero ei ollut oletukseni, vaan se mikä läheiseni todistuksessa
oli. Eli siis mikään ilkeä lapsi ei ole kyseessä. Mutta juuri tuo ylläoleva kirjoitus osoittaa, miten kympin lapsia syrjitään. Jo ennakkoluulo, että kympin lapsi on usein ilkeä huonompia kohtaan, on surullinen. Kokemani mukaan oikeasti älykkäät lapset eivät ole ilkeitä. Introverttejä kylläkin usein. Äly ja hyvä käytös korrelloivat pääsääntöisesti, jos ei ole esimerkiksi neurologisia ongelmia. Mutta älykäskin lapsi on vaan lapsi, joka tarvitsee kannustusta ja kauniita sanoja itsestään. Ei sellaista kommentointia, että on ongelma, jos hän etenee nopeasti. Tai että hän on ongelma, jos osaa jotain enemmän kuin muut.Huomaan viestini herättäneen tunteita, mikä on ymmärrettävää. Omat koulumuistot saattavat olla hyvinkin kipeitä. Kommenttini ei kuitenkaan perustu ennakkoluuloihin, omiin koulumuistoihin ja tuttavien kertomuksiin vaan kokemuksiini opettajana. Asiat näyttävät erilaiselta koulumaailman sisältä kuin sen ulkopuolelta tarkastellen.
Olet oikeassa siinä, että äly ja hyvä käytös usein korreloivat keskenään, mutta poikkeuksiakin on, ja tämän halusin tuoda esille. Älykäs lapsi on kiusaajana jopa hankalampi kuin vähemmän älykäs, sillä älykkäät ovat taitavia manipuloimaan muita. Kirjoitat ikään kuin älykkäällä ihmisellä ei voisi olla mitään kielteisiä luonteenpiirteitä tai kuin älykäs lapsi ei voisi koskaan olla kiusaaja. Minusta tämä on vain tosiasioiden kieltämistä. Viestisi todistaa osaltaan sen, mitä sanoin karhunpalveluksen tekemisestä. Jos älykkään lapsen vanhemmat ajattelevat samoin kuin sinä, että oma lapsi ei voi tehdä mitään väärää, koska on älykäs, on koulun hyvin vaikea selvittää vaikkapa juuri kiusaamistapauksia.
Annat myös ymmärtää, että älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä lapsia ei lainkaan kehuttaisi. Ajatus on todella kummallinen. Yleensähän opettajia syytetään juuri päinvastaisesta eli lahjakkaiden ja kilttien oppilaiden suosimisesta. Tämä ristiriita osoittaa, miten eri oppilaiden ja vanhempien tulkinnat opettajan motiiveista voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. On myös hyvä muistaa, että opettajien joukossa on todella paljon niitä, jotka omana aikanaan olivat "kilttejä kympin tyttöjä", mikä auttaa heitä ymmärtämään tällaista oppilasta.
Lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota kohtaan, jossa toteat älykkäiden lasten olevan yleensä introverttejä. Se, että persoonallisuus ja temperamentti korreloisivat älykkyyden kanssa, on todella haitallinen mutta harmillisen sitkeä ennakkoluulo. Älykkäitä ihmisiä on yhtä paljon sekä ulospäin suuntautuneissa että sisäänpäinkääntyneissä persoonissa. Kenenkään älykkyydestä ei pidä tehdä tulkintoja tämän luonteen perusteella.
Mihinkähän väitteesi perustuu? Ihan nopeasti googlaamalla löytyy runsaasti tutkimusdataa siitä, kuinka temperamentti korreloi älykkyyden kanssa. Esimerkiksi huippuälykkäistä jopa 75 prosenttia on introvertteja.
Viitannet tilastoon, jonka mukaan niistä, joiden älykkyysosamäärä on yli 160, on 75 prosenttia introverttejä? Huippuälykkäitä on väestöstä häviävän pieni osa, yksi yhdestätoistatuhannesta, eikä ilmiö siis ole mitenkään arkipäivää kouluissa. Keskiverto opettaja ei todennäköisesti kohtaa yhtään tällaista lasta tai nuorta uransa aikana. Nykytutkimus suhtautuu sitäpaitsi kriittisesti sekä älykkyysosamäärän käyttöön älykkyyden mittarina että introvertti-ekstroverttijakoon.
Mehän ollaan oltu erikoinen, oikein uniikki lumihiutale perhe, kun olin lapsen ekalle mennessä yh, jolla oli taskussa amiksen 2-vuotiset paperit, ja lapsi osasi kouluun mennessä lukea, kirjoittaa ja laskea, ja oli muutenkin tosi välkky. Hän oppi nämä jo nelivuotiaana. Että semmoista taasen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli koko varhaiskasvatushömpötys on potaskaa.
Näin. 5-vuotiaan syksyn vasussa pohdittiin että miten saisiin lapsi kiinnostumaan kynähommista, ja vinkkasin, että kotona lukutaidostaan innostuneen lapsen saa houkuteltua helposti tehtäviin joissa pitää lukea ensin ohje (tyyliin "väritä suurin kenkä siniseksi" jne.). Kevään vasussa sama ope selitti että lapsi tunnistaa jo hyvin kirjaimet ja oman nimensä, johon vähän hämilläni että niinhän se, kun on lukenut jotenkin jo vuoden, ja tämä oli opelle aivan uusi uutinen. Seuraavana päivänä oli luetuttanut lapsella jonkun kirjan ja äimisteli vielä uudemman kerran että se tosiaan lukee sujuvasti.
Samoin yksi päivä sain raportin että lasta jännittää kiivetä puolapuille niin pitäisi harjoitella vaikka rullatun maton päällä kävelyä että saisi varmuutta tilanteisiin joissa jalat ei ole maassa - keskustelun aikana lapsi oli kiipeilytelineen katolla jonne ei edes saisi mennä. Lasta jännittää se näytösluontoinen jonossa meneminen ja taitojen esittely kaikkien tuijottaessa, ei itse kiipeily.
Lapsen äännevirheitä, änkytystä, pelissähuijaamistaipumusta tai liikkuessa iskevää kylkipistosta (jonka lapsi kotona valitti vaikeuttavan hippaleikkejä) eivät olleet huomanneet ennen kuin sanoin (yritin siis kysyä päikyn näkemystä/arviota/vinkkejä).
On tullut fiilis että ne ei siellä ole kärryillä lasten osaamisesta tai haasteista eikä hirveästi ehdi tehdä oppimisen tueksi.
Tällaisia ylläreitä tulee silloin tällöin vastaan. Lapset voivat käyttäytyä isossa ryhmässä ihan eri tavoin kun kotona tai pienessä, lapsen valitsemassa kaveriporukassa. Monia tietoja, taitoja ja tapoja pidetään piilossa, koska ei haluta tai uskalleta tuoda niitä esille.
Kyllä todellakin on monenmoista vaikutusta.