Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa käsittää miten 25-vuotias asuu vanhempiensa kanssa
21.07.2013 |
25-vuotias opiskelukaverini asuu edelleen vanhempiensa kanssa ja en ymmärrä miksei ole jo itsenäistynyt. Ja joo, asutaan Helsingissä ja täällä on kallista, mutta kyllä me muutkin opiskelijat omillamme ollaan ja ihan hyvin pärjätään rahallisestikin. Itselleni riittää vanhempieni seura muutamaksi päiväksi, sitten haluan jo kotiin. Mielenkiintoista nähdä muuttaako hän valmistuessaan puolen vuoden päästä. Onko tämä teidän mielestä ihan normaalia?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
No ehkä on niin fiksu että säästää vaikka oman asuntoon?Jos tekee töitä ja opiskelee niin ei paljoa kotona homehdu joten turha siihen on melkein tonnia kuussa tuhlata.
Säästää?
Siis aikuisena asuu elättinä? Sitten toki jää kaikki säästöön.
Omituinen ajatusmaailma täällä monilla. Totta kai voi säästää, jos joku elättää.
Ja tämä on sitten jotain fiksuutta nuorelta? Lähinnä se on riippuvaisuutta ja tietysti vanhempien varakkuutta ja halua tehdä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveeseen nuoruuteen kuuluu halu itsenäistyä.
Tässä tapauksessa ei niin ole.
En täällä stadissa tiedä ketään, joka ei lapsuuden kodistaan olisi lähtenyt n. 20-vuotiaana, jos täysipäinen.
Kallista on, mutta elämä on... Ei myöskään täysipäiset vanhemmat katso tuon ikäistä kotonaan.
Win-win..
Mä tunnen muutamia, jotka oleskelivat aika pitkään ja nimenomaan täällä Helsingin alueilla vanhempien omakotitaloissa. Kun nuoren sinkun opiskelu- tai työpaikka on täällä, ei kannata lähteä kalliiseen vuokraluukkuun, pystyy säästämään kuluissa mukavasti.
Jokainen eläkööt omalla tavallaan. Moni vanhempiensa luona asuva, omat raha- ja kotitalousasiansa hoitava voi loppujen lopuksi olla paljon itsenäisempi kuin se näennäisesti itsenäisesti asuva mutta vanhempien kukkarolla ja jääkaapilla elelevä.
En tiedä muutenkaan onko aina se yksin muuuttaminen se itseisarvo, jolla mitataan elämässä pärjäämistä. Jos suhde vanhempiin on hyvä ja molemminpuolisesti toisista on seuraaa niin monelle nuorelle ne arjessa läsnäolevat vanhemmat voivat olla vielä elintärkeitä. Varsinkin nykypäivänä, kun ei ole mitenkään itsestäänselvää päästä heti työ- tai opiskeluelämään kiinni ja ne kouluaikaiset kaveritkin ovat voineet muuttaa jo muualle.
Eri asia sitten, jos ei ole aikomustakaan muuttaa eikä ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia, vaan päätehtävänä on vain loisia vanhempien elätettävänä niin se on jo eri juttu.
Ei mitenkään epätavallista täällä Ruotsissa.Nyt ruotsalais nuoret saavat muuteen jonottaa kymmenisen vuotta jos esm Södertäljestä haluavat saada vuokrakämpän.Asunnot menevät pakolaisille.Tavallisella työläisvanhemmalla ei ole varaa ostaa asuntoa nuorelle. Jos kiinnostusta riittää niin asuntojen hintoja löytyy hemnet.se.
En lukenut koko ketjua, joten tämä on voinut tulla jo esille. Haluan kuitenkin kertoa oman kokemukseni. Minä asuin 24-vuotiaaksi asti kotona, mutta syynä oli toisen vanhemman vakava sairaus. Halusin olla kotona tukemassa vanhempiani ja auttamassa pikkusisarusten kanssa. Ulkopuoliset varmaan ihmettelivät, sillä moni ei tiennyt vanhempani sairaudesta. Minua ei kyllä haitannutkaan asua kotona, oli todella läheiset välit koko perheeseen ja viihdyin siellä. Ja silloin tuntui siltä, että tahdon viettää sairaan vanhemman kanssa jokaikisen hetken minkä pystyn. Enkä kadu. 18-vuotiaana löydetty poikaystäväkin muuten pysyi rinnalla koko tuon ajan, kun kumppanin löytämistäkin täällä on mietitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä on niin fiksu että säästää vaikka oman asuntoon?Jos tekee töitä ja opiskelee niin ei paljoa kotona homehdu joten turha siihen on melkein tonnia kuussa tuhlata.
Säästää?
Siis aikuisena asuu elättinä? Sitten toki jää kaikki säästöön.
Omituinen ajatusmaailma täällä monilla. Totta kai voi säästää, jos joku elättää.
Ja tämä on sitten jotain fiksuutta nuorelta? Lähinnä se on riippuvaisuutta ja tietysti vanhempien varakkuutta ja halua tehdä näin.
En ymmärrä kotipummeja minäkään. Ei vanhempani minultakaan pyytänyt asumisesta ja ruuasta mitään, mutta minä maksoin koska niin kuuluu tehdä. Itselle tulisi lähinnä vaivaantunut ja loismainen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveeseen nuoruuteen kuuluu halu itsenäistyä.
Tässä tapauksessa ei niin ole.
En täällä stadissa tiedä ketään, joka ei lapsuuden kodistaan olisi lähtenyt n. 20-vuotiaana, jos täysipäinen.
Kallista on, mutta elämä on... Ei myöskään täysipäiset vanhemmat katso tuon ikäistä kotonaan.
Win-win..
Mä tunnen muutamia, jotka oleskelivat aika pitkään ja nimenomaan täällä Helsingin alueilla vanhempien omakotitaloissa. Kun nuoren sinkun opiskelu- tai työpaikka on täällä, ei kannata lähteä kalliiseen vuokraluukkuun, pystyy säästämään kuluissa mukavasti.
Maksoivatko asumisestaan vanhemmilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun taas ei olis annettu asua noin kauaa kotona. 17 vuotiaana lähdin ja kun lomilla kävin kotona äiti pyysi ruokarahaa "vai meinasitko et ilmaseks olet täällä"
Vierailija kirjoitti:
Todella järkevää asua kotona opiskeluiden ajan varsinkin Helsingissä. Tuosta on hyvä muuttaa omilleen, kun on valmistunut. Pointsis pojalle.
Ei ainakaan aiemmin kannattanut. Kannattaa ottaa halpa opiskelijasolu, koska silloin saa enemmän opintotukea. Jää enemmän rahaa säästöön, vaikka kotona saisi asua ilmaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä on niin fiksu että säästää vaikka oman asuntoon?Jos tekee töitä ja opiskelee niin ei paljoa kotona homehdu joten turha siihen on melkein tonnia kuussa tuhlata.
Säästää?
Siis aikuisena asuu elättinä? Sitten toki jää kaikki säästöön.
Omituinen ajatusmaailma täällä monilla. Totta kai voi säästää, jos joku elättää.
Ja tämä on sitten jotain fiksuutta nuorelta? Lähinnä se on riippuvaisuutta ja tietysti vanhempien varakkuutta ja halua tehdä näin.
Asumisesta maksaminen omille vanhemmille on outoa. Harva täysjärkinen vanhempaa kokee varttunutta lastaan "elättinä", vaan aikuisenakin voi tilapäisesti asua lapsuuden kodissa, jos tuommoinen järjestely tuntuu järkevältä.
Toisten arvostelu on tyhmää. Kukin tekee, miten tykkää. Itse asuin opiskeluajan kotona eli päälle 20v asti. Hyvät välit, tilaa olla, en maksanut kotiin mitään. Itsenäinen olin ja menin ja tulin, miten halusin. Säästin rahaa. Alle 30v naimisiin ja kolme lasta jo, iso omakotitalo, josta pieni laina. Kannatti. En oikein ymmärrä, miten olisin parempi ihminen, jos olisin kituuttanut jossain vuokrayksiössä opiskeluajan. Itsenäisyys ja aikuisuus on jotain ihan muuta. Mutta ymmärrän kyllä, jos vanhemmat on vaikka päihdeongelmaisia ja koti on pieni ja köyhä. Kyllä sieltä äkkiä haluaisi pois. Mä luulen, että tämä on kyllä muuttumassa. Palataan yhteisö asumiseen ja monen sukupolven yhdessä asumiseen. Rikkautta se on minusta, en näe siinä uhkaa kuten AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun taas ei olis annettu asua noin kauaa kotona. 17 vuotiaana lähdin ja kun lomilla kävin kotona äiti pyysi ruokarahaa "vai meinasitko et ilmaseks olet täällä"
Törkeätä
Ap. kai katsoo asian olevan niin, että kaikki olemme standardikansalaisia joiden samanlaisessa elämänkulussa kaikki sujuu ja asiat siinä hoituvat jokaisella suurinpiirtein samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka oikeasti haluaisi tutustua 25-vuotiaseen mieheen/naiseen, joka asuu lapsuuden kodissaan?
Jaa-a, kyllä minuun vaan on haluttu tutustua silti. Eikä sillä ole väliä kun en suhdetta edes etsi, se taas olisi aika outoa jos jonkun kanssa tulisi kaverina hyvin toimeen ja kotona asumisen selvittyä kaveri katoaisi.
Vierailija kirjoitti:
25-vuotias opiskelukaverini asuu edelleen vanhempiensa kanssa ja en ymmärrä miksei ole jo itsenäistynyt. Ja joo, asutaan Helsingissä ja täällä on kallista, mutta kyllä me muutkin opiskelijat omillamme ollaan ja ihan hyvin pärjätään rahallisestikin. Itselleni riittää vanhempieni seura muutamaksi päiväksi, sitten haluan jo kotiin. Mielenkiintoista nähdä muuttaako hän valmistuessaan puolen vuoden päästä. Onko tämä teidän mielestä ihan normaalia?
Se on monen kymppitonnin etumatka.
Meillä lapset asuu ”kotona” opiskellessaan. Käytännössä toisella on oma yksiö talon alakerrassa ja toinen asuu asunnossamme.
Ja me itse asumme kakkosasunnolla. Joskus yövymme kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä on niin fiksu että säästää vaikka oman asuntoon?Jos tekee töitä ja opiskelee niin ei paljoa kotona homehdu joten turha siihen on melkein tonnia kuussa tuhlata.
Säästää?
Siis aikuisena asuu elättinä? Sitten toki jää kaikki säästöön.
Omituinen ajatusmaailma täällä monilla. Totta kai voi säästää, jos joku elättää.
Ja tämä on sitten jotain fiksuutta nuorelta? Lähinnä se on riippuvaisuutta ja tietysti vanhempien varakkuutta ja halua tehdä näin.
Asumisesta maksaminen omille vanhemmille on outoa. Harva täysjärkinen vanhempaa kokee varttunutta lastaan "elättinä", vaan aikuisenakin voi tilapäisesti asua lapsuuden kodissa, jos tuommoinen järjestely tuntuu järkevältä.
Ihminen joka itse asuu vanhempien luona aikuisena ja vielä työssäkäyvänä tuntuisi minustä elätiltä, ei vanhempien mielestä välttämättä. En pidä vanhempiani itsestään selvyytenä. Maksaminen omille vanhemmille outoa??? Mielelläni maksan vanhemmilleni kuin tuntemattomille vuokranantajille.
Voi tsiisus mitä elättejä täällä osa on. Rikastuvat käyttämällä vanhempiaan hyväksi.
Oon aina itse sanonut että jos lapseni asuu vielä kotona eli täällä hänen ollessaan 25 v, niin muutan itse pois ja lapsi saa alkaa vastata asumisen kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä on niin fiksu että säästää vaikka oman asuntoon?Jos tekee töitä ja opiskelee niin ei paljoa kotona homehdu joten turha siihen on melkein tonnia kuussa tuhlata.
Säästää?
Siis aikuisena asuu elättinä? Sitten toki jää kaikki säästöön.
Omituinen ajatusmaailma täällä monilla. Totta kai voi säästää, jos joku elättää.
Ja tämä on sitten jotain fiksuutta nuorelta? Lähinnä se on riippuvaisuutta ja tietysti vanhempien varakkuutta ja halua tehdä näin.
Asumisesta maksaminen omille vanhemmille on outoa. Harva täysjärkinen vanhempaa kokee varttunutta lastaan "elättinä", vaan aikuisenakin voi tilapäisesti asua lapsuuden kodissa, jos tuommoinen järjestely tuntuu järkevältä.
Ihminen joka itse asuu vanhempien luona aikuisena ja vielä työssäkäyvänä tuntuisi minustä elätiltä, ei vanhempien mielestä välttämättä. En pidä vanhempiani itsestään selvyytenä. Maksaminen omille vanhemmille outoa??? Mielelläni maksan vanhemmilleni kuin tuntemattomille vuokranantajille.
Sun logiikalla jos pitää vuokrata, niin mieluummin vanhemmilta. Mun logiikalla jokainen rakastava vanhempi haluaa tarvittaessa tukea ja auttaa omaa lastaan parempaan tulevaisuuteen, eikä peri siitä mitään "vuokraa"
Alue: Aihe vapaa
Sori, eiku tytölle. Mieheni sisko asui kotonaan 26-vuotiaaksi. Muutti siitä sitten ihan uuteen kolmioon. Hyvin ehti itsenäistyä vähän myöhemminkin. Nyt on onnellinen kahden lapsen äiti. Suunnittelevat nyt muuttoa isompaan asuntoon.