En jaksa käsittää miten 25-vuotias asuu vanhempiensa kanssa

Jos itse asuisin Helsingissä, opiskelisin ja vanhemmatkin asuis siellä, niin varmaan olisi harkittava asumista vanhempien luona. On nuo ton alueen kämpät niin ökyhintasia, että joutus varmaan muuten asumaan veneen alla... Ja mikäs siinä, jos on vanhempien kanssa hyvissä väleissä? Opiskeluaika on kuitenkin lyhyt aika elämässä. Mutta osittain halpojen vuokrien takia halusinkin opiskelemaan pienelle ja epäsuositulle paikkakunnalle.

Minä olen joutunut omilleni nuorena. Siis ihan omilleni, ei tullut mitään huonekaluja, puhelinta, ei edes liinavaatteita. Yksi kuhmuinen kahvipannu.

Ajokorttia ei tietenkään ollut. Missään ei autettu. Päinvastoin sälytettiin huoltovastuuta pikkusiskostakin. Lukion jouduin käymään velaksi, edes ylioppilaskuvaan ei ollut varaa.

Olen hyvin katkera tästä, hyvin katkera. Oli todella raskasta esim yliopistolla kun opiskelukaverit saivat kotoaan asuntoja, matkoja, auton jne. Itse en ikinä mitään.

Meillä on iso omakotitalo jossa yläkerta kokonaan nuorten käytössä. Oma vessa jossa suihku / aula jossa telkkari sekä omat makuuhuoneet. Pitäisin hölmönä jos muuttasivat johonkin yksiöön kituuttamaan heti kun 18v täyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä on kauhea ydinperhe- ja ikänormatiivisuus asumisessa? Miksei voisi asua vaikka mummon kanssa, tai siskonsa, tai vaikka vanhempien ja teinipoikansa kanssa 44-vuotiaana! Mitä väliä sillä on kenen kanssa asioista pitää sopia!

Minä asuin 90-luvun lopulla 28-29-vuotiaana yhden mummelin alivuokralaisena. Minulla jäi opinnot kesken ja HOAS potkaisi pihalle. Pääsin tehdastyöhön ja aluksi tein vajaata työviikkoa siinä toivossa, että saisin opintoja jatkettua. Tuossa tilanteessa oli ihan lottovoitto päästä asumaan edullisesti Munkkiniemeen. Vuokraemäntä oli 85-vuotias ja monella tapaa mainio tapaus. Minulla oli oma huone, jonka vuokraemännän siivooja siivosi kerran viikossa - ihan luksusta! Toki joskus sai odottaa kylppäriin tai keittiöön pääsyä, mutta muuten tykkäsin kovasti. Ja vuokraemännän lapsilla oli turvallinen olo, kun tiesivät että joku on siellä mummelin turvana jos jotain sattuu. Minä opin tuolta vanhalta rouvalta paljon, minulle tämä oli rikastuttava kokemus. Muutin sitten pois kun menin naimisiin ja vuokraemännälle tuli hätä, että mistä hän nyt löytää toisen yhtä mukavan vuokralaisen. Mutta sitten tuli keuhkokuume avuksi ja ratkaisi ongelman. 

Vierailija kirjoitti:

Huh huh. Potkisin omat lapseni pihalle heti ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen.

Meidän lapsi on syntynyt loppuvuodesta ja valmistuu ylioppilaaksi 17-vuotiaana. Käsittääkseni elatusvelvollisuus on kuitenkin 18-vuotiaaksi asti. Ulos voi toki potkia silti, mutta omalla kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 21:17"]

Tilanteista tulee usein vaikeampia, mitä enemmän niitä vierastetaan epänormaaleina. Joskus tosiaan tällaisiin asumisjärjestelyihin ON jokin todellinen syy - mutta se ei tarkoita, että se olisi jokin suuri ongelma tai häpeä.

Esimerkkinä vaikka kreikkalainen tuttavaperhe, joilla tekee taloudellisesti tiukkaa. 35-vuotias tytär asuu vanhempiensa kanssa. Kaikki käyvät töissä, kaikki osallistuvat tasapuolisesti kodinhoitoon ja kustannuksiin. Kaikki voittavat. Kukaan heistä ei näe tässä järjestelyssä mitään outoa tai häpeällistä, ja tytär ei todellakaan ole mikään syrjäytynyt mielenterveyspotilas vaan varsinainen bilehile. Hän ei myöskään ota mitään paineita tilanteestaan. Kestää niin kauan kuin kestää, vaikkei hän kai aio ikuisesti vanhempiensa nurkissa elääkään.

Toinen esimerkki tutuntuttu USA:sta. N. 25-vuotias tytär asuu keskiluokkaisten vanhempiensa kotona, kun ei yksinkertaisesti löydä koulutustaan vastaavia töitä eikä hanttihommilla makseta vuokria kalliilla alueella. Tekee kyllä kotoa käsin kaikenlaisia hommia eikä toki jää passiivisena kököttämään, mutta kokee tilanteensa niin vaikeaksi ja noloksi että on selvästi syrjäytynyt sosiaalisesti. Vanhat kaverit ovat jääneet pois kuvioista eikä uusia kehtaa tavata, kun elämäntilanne on mitä on. Masennustakin kuulemma on tullut kuvioihin. Nuorella aikuisella "kuuluu" noissa piireissä olla jo oma koti ja omat kuviot; jos ei ole, olet epäonnistunut.

Väittäisin, että tuo jälkimmäinen tilanne olisi huomattavasti helpompi ja positiivisempi kaikille, jos suhtautuminen asiaan olisi sama kuin tuolla kreikkalaisperheellä.

No 35-vuotiaalla alkaa kyllä mennä jo juna ohitse jos haaveilee joskus omista lapsista.

Minä asuin vanhemmillani 35-vuotiaaksi 😀 Tilaa oli ja työssä kävin. Nyt asunut jo 20 vuotta mieheni kanssa ja lapsiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vallalla tämä lapsi pois heti nurkistaku täyttää18 vee. Sakssa esim oli hyvin yleistä, että nuoret asuivat kotonaan, jos opiskelu samassa kaupungissa. Säästyy rahat ja samalla mielekästä, kun ei joudu ns heitteille uudessa elämänvaiheessa.

Suomessa mielenterveyshäiriöt, masennus ja itsemurhat kertoo omaa tarinaansa. Korrelaatioita ei toki sovi tehdä.. Vnhukset yksin, nuoret aikuiset yksin , miljoona sinkkua jne..... Suurtyöttömyys.....jooh. Sairaseläkeläisiä alle 25 vuotiaissa montakymmentätuhatta... Niinpä?

Eikä pelkästään mielenterv.ongelmat, masennus ja korkeat itsemurhaluvut, vaan myös alle 30v suuret ulosottovelat ja joka toinen on menettänyt luottotietonsa, jotka tulevat vaikuttamaan läpi elämän.

Ja monet nuoret elävät epätodellista elämää ja kuvitellaan että pk-seudulla pärjää 1500€ palkalla ja jos tuosta maksetaan verot ja pakolliset menot, velkakierre on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso omakotitalo jossa yläkerta kokonaan nuorten käytössä. Oma vessa jossa suihku / aula jossa telkkari sekä omat makuuhuoneet. Pitäisin hölmönä jos muuttasivat johonkin yksiöön kituuttamaan heti kun 18v täyttävät.

Tuttavaperhe rakennutti nuorisolle oman siiven. Heillä on siellä omat makkarit ja yhteinen olohuone ja kylppäri. En muista onko pieni keittiökin vai käyvätkö vanhempien puolella kokkaamassaja syömässä. Mutta kuitenkin sellainen kiva oma hengailupaikka jossa saa tarvittaessa olla omassa rauhassa (ja tyttöystävätkin yökyläilevät siellä). Kyllä tuollaisessa voisi hyvinkin kuvitella majailevansa opiskelujen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso omakotitalo jossa yläkerta kokonaan nuorten käytössä. Oma vessa jossa suihku / aula jossa telkkari sekä omat makuuhuoneet. Pitäisin hölmönä jos muuttasivat johonkin yksiöön kituuttamaan heti kun 18v täyttävät.

Tuttavaperhe rakennutti nuorisolle oman siiven. Heillä on siellä omat makkarit ja yhteinen olohuone ja kylppäri. En muista onko pieni keittiökin vai käyvätkö vanhempien puolella kokkaamassaja syömässä. Mutta kuitenkin sellainen kiva oma hengailupaikka jossa saa tarvittaessa olla omassa rauhassa (ja tyttöystävätkin yökyläilevät siellä). Kyllä tuollaisessa voisi hyvinkin kuvitella majailevansa opiskelujen ajan.

Kuulostaa upealta. Ja järkevältä. Tietenkään kaikilla ei ole tuollaiseen mahdollisuutta, mutta on äärimmäistä typeryyttä jos kulttuuriset normit olisivat tuollaista vastaan. 80-90 -luvuilla olivat ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Hän käy töissäkin ja viimeisen puolen vuoden aikana saanut palkkaa jopa 1500e/kk, mielestäni siitä summasta olisi säästänyt aika monen kuukauden vuokrarahat kun vanhemmillaan asuu. Tämä on kyllä porukassamme tabu, monen tekisi selkeästi mieli kysellä asiasta mutta jotenkin ei kehtaa...

Ap

Eli kyse ei ole siitä että pidä kaveriasi omituisena vaan olet vain kateellinen kun kaverisi asuu kotona ja saa säästettyä rahaa muiden kituuttaessa opintotuilla opiskelijabokseissaan?

Olisin kernaasti itsekin asunut kotona opiskelujen ajan jos olisin voinut, rahaa olisi säästynyt vaikka kuinka paljon. 

Minusta tuo on vain järkevää. Pk-seudulla asuntopula on todellinen ja vuokrat huitelevat pilvissä. Tilanne on niin paha että kannattaa myös miettiä sitä heidän kannaltaan, jotka muuttavat opiskelemaan muualta Suomesta. Ei ole yksinkertaisesti järkevää että jo pk-seudulla asuvat vievät asuntopaikkoja vain koska itsenäistyminen.

Opintotuella on turha kuvitella elävänsä, vaan on pakko ottaa joko lainaa tai käydä töissä, opintojen ohella mikä tarkoittaa usein opintojen viivästymistä.

Jos voi käydä töissä ja säästää asumisessa, tuossa saa kerättyä hyvän pesämunan omaa tulevaisuutta varten.

Suomessa on maailman mittakaavassa kummallinen hinku varhaiseen itsenäistymiseen, vaikka se tarkoittaisikin kotoa muuttoa suoraan yhteiskunnan tukien varoilla elämiseen, mitä en pidä kovin itsenäisenä.

Veronmaksajaraataja kirjoitti:

Hyvä kun asuu. Muuten nekin vuokramenot otetaan mun rahapussista asumistukena - kuten teidän useimpien muka itsenäisten.

Tämä :D Huvittaa aina 17-23-vuotiaiden teinien "itsenäistyminen" jossa todellisuudessa raha tulee veronmaksajilta että pääsee asumaan "itsenäisesti" Hämeentien yksiöön ja nostella sitten nokkaansa vanhempien luo asuville.