En jaksa käsittää miten 25-vuotias asuu vanhempiensa kanssa

Mitä se kuuluu kellekään kenen luona asuu? Ap on oikeasti kade kun joutuu syömään näkkileipää, käymään leipäjonossa ja nostelee lainoja. Kaveri porskuttaa rahat tilillä (on viisas) ja täällä urputtaa. Selkee kade. Et taida olla ystävä vaan "ystävä"

Mä asuin 28 vuotiaaksi asti vanhempien luona. Olin vain aikaansaamaton ja kun ei ollut tyttöystävästä tietoakaan niin ei oikein edes tarvinnut omaa paikkaa..

Terveeseen nuoruuteen kuuluu halu itsenäistyä. 

Tässä tapauksessa ei niin ole. 

En täällä stadissa tiedä ketään, joka ei lapsuuden kodistaan olisi lähtenyt n. 20-vuotiaana, jos täysipäinen. 

Kallista on, mutta elämä on... Ei myöskään täysipäiset vanhemmat katso tuon ikäistä kotonaan. 

Win-win..

Asuin minäkin 3-kymppiseksi asti kotona, maksoin vuokraa ja samoin ruuista myöskin. En ollut mikään kotipummi. En seurustellutkaan ja kotona oli vanhemmistani seuraa minulle ja minä heille. Pärjäsimme ihan hyvin varmaan siitä syystä että vanhempani pitivät minua aikuisena eikä "lapsena". Kunnioitusta oli molemmin puolin siis.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri asui todella pitkään vanhempiensa luona. Asui hetken jopa aviopuolisonsa kanssa siellä kunnes muuttivat toiselle paikkakunnalle. Taisi muuttaa vasta 28-vuotiaana pois. Kyllähän se hieman ihmetytti kun itse odotin sitä että pääsee pois vanhempiensa nurkista ja olemaan itsensä herra.

Minäkin odotin omilleen muuttoa, mutta kun se sitten lopulta tapahtui, huomasin kaipaavani takaisin kotiin. Syy on varmaan lähinnä se, että huomasin yksin asumisen olevan melko tylsää. Olen siis asunut muuallakin kuin "kotona", asuntoloissa ja kumppanien kanssa epävirallisesti, mutta "kotona" on aina ollut yksi selvä etu: siellä sai myös olla rauhassa ihan eri tavalla kuin muualla. Vanhempien luo sai mennä juttelemaan jos halusi, mutta toisaalta sai olla puhumattakin.

Ei täysin itsenäisenä asumisessa muuten ole ongelmaa, mutta koen sen jotenkin masentavaksi.

Huvittavia nämä katelusepäilyt. 

Kuka olisi kateellinen syrjäytyneelle reppanalle, joka loisii vanhempiensa nurkissa. 

Ihan varmasti terveet nuoret syövät vaikka sitä hernekeittoa omillaan mieluummin. 

Vierailija kirjoitti:

Terveeseen nuoruuteen kuuluu halu itsenäistyä. 

Tässä tapauksessa ei niin ole. 

En täällä stadissa tiedä ketään, joka ei lapsuuden kodistaan olisi lähtenyt n. 20-vuotiaana, jos täysipäinen. 

Kallista on, mutta elämä on... Ei myöskään täysipäiset vanhemmat katso tuon ikäistä kotonaan. 

Win-win..

Jos tuo olisi joku yleinen totuus, aika moni maa ei olisi "täysipäinen". Suomi on jopa poikkeus siinä, että täällä kotoa muutetaan pois niin aikaisin. Useissa tapauksissa siinä ei oikeasti ole edes järkeä, yhteiskunta maksaa asumistukea kun ei nuorella olisi varaa itse maksaa vuokraa.

Ainoa syy muuttooni oli se, ettei paikkakunnallani ollut koulutusmahdollisuuksia. Ei muuten olisi ollut järkeä muuttaa, jouduin ottamaan opintolainaa jota ilman olisin pärjännyt kotona asumalla.

Yksi kaverini on yli 30v ja asuu vieläkin kotona. Samassa huoneessa, jossa on asunut koko ikänsä. Kerran taisi kokeilla omillaan asumista, asui ehkä 4kk ja muutti takaisin kotiin.

Käy kyllä töissä eikä pitäisi olla mitään mt-omaishoitaja-tms. juttua taustalla.

Hän vain tykkää kun äiti ja isä passaa.

Vierailija kirjoitti:

Hän käy töissäkin ja viimeisen puolen vuoden aikana saanut palkkaa jopa 1500e/kk, mielestäni siitä summasta olisi säästänyt aika monen kuukauden vuokrarahat kun vanhemmillaan asuu. Tämä on kyllä porukassamme tabu, monen tekisi selkeästi mieli kysellä asiasta mutta jotenkin ei kehtaa...

Ap

Fiksu kun ei käytä 1500 euron minipalkkaa vuokraan vaan on varmaankin asuntosäästäjä ja kenties osakesijoittaja, joka muuttaa omistusasuntoon sitten valmistumisen jälkeen. Tekisin itse saman jos olisin tuossa tilanteessa että opiskelisin kotipaikkakunnallani. Ihan normaalia jopa palata välillä takaisin vanhempien luokse etenkin jos on jonkin näköistä varallisuutta, teillä varattomillahan sillä ei ole niin väliä kun saatte toimeentulotukeakin. Meillä jotka ollaan saatu jo jotain kasaan ei ole varaa ryhtyä toimeentulotukiasiakkaiksi.

Me potkittiin oma poika omilleen ku täytti 18v, ettei siitä tuu mitään peräkammari loisijaa.

Mutta kuka oikeasti haluaisi tutustua 25-vuotiaseen mieheen/naiseen, joka asuu lapsuuden kodissaan? 

Että pointti sinänsä. Tietysti, jos on erityinen selitys esim. omaishoito.. 

Mutta muuten se kertoo täydestä luuseriudesta. En tiedä ketään täältä pk-seudulta muuta kuin tosi ankeista piireistä. 

Ja maalla varmaa asiat vielä pahemmin. Jos ei sieltä peräkammarista ole ulkoutunut tähän mennessä, niin paha juttu. 

Joo... Kreikan malli tännekin, jos niin suopeita ollaan aikuisten ihmisten lapsuuden kodissa asumiselle. 

Kreikalla meneekin hyvin :D

No ehkä on niin fiksu että säästää vaikka oman asuntoon?Jos tekee töitä ja opiskelee niin ei paljoa kotona homehdu joten turha siihen on melkein tonnia kuussa tuhlata.

Missä menee palstan mielipiteen ja kulttuurissamme yleisen käsityksen mukaan "ikäraja", jonka jälkeen ei enää ole oletusarvoisesti normaalina pidettävää, että täysi-ikäinen (vaikka olisi opiskelijakin tai esim. työtön; näitä molempiahan voi olla missä iässä vain nykyään, vaikka 5-kymppisenä) asuu lapsuudenkodissaan eli vanhempiensa luona?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy muuttooni oli se, ettei paikkakunnallani ollut koulutusmahdollisuuksia. Ei muuten olisi ollut järkeä muuttaa, jouduin ottamaan opintolainaa jota ilman olisin pärjännyt kotona asumalla.

Voi, voi. 

Ihan sadat tuhannet nyt tässä ovat ottaneet opintolainaa ja oikein on. 

Ihan ilmaiseksi olet ajatellut koulutuksesi tulevan ja vanhempiesi elättävän?

Itse en ynmärrä kuka ottaa miehen nimen ja alistaa itsensä tavaraksi.

Vierailija kirjoitti:

Olettekokateellisia kun sillä on 1500eur/kk säästössä? Jospa hän ei halua maksaa vuokraa, vaan ostaa päräyttää oman asunnon kunhan valmistuu tai sitten kun saa toitä.

Itse tein juuri näin. Asuin vanhemmillani ja ostin oman asunnon 26-vuotiaana.

Todella järkevää asua kotona opiskeluiden ajan varsinkin Helsingissä. Tuosta on hyvä muuttaa omilleen, kun on valmistunut. Pointsis pojalle. 

Mun mielestä 30-35 jos ei ole akkaa tai ukkoa ja asuu vanhempien luona on outo, se että jos on 30 tai vähän päälle, mutta yrittää ees lähtöä niin ei oo paha. Monet kasvavat myöhempää ja silti niistä tulee normeja. Me oltiin veljen kaa kumpikin 32 ku muutettii pois. Toinen ollu naimisissa, toinen seurustelee vieläkin atm. Molemmat erillään meistä nyt. Rahaa on, eikä tarvitse heti 18 v. olla yhteiskunnan elättinä. Mulla oli vielä sairaus niin se rajotti aika pitkälti eloa, veljellä taas oli säästösuunnitelmat meneillää.

Niin kuten sanoin ni normeja meistä tuli. Muuta ku että rahaa on jonkin verran tilillä plusmerkkisenä.