Lue keskustelun säännöt.
En jaksa käsittää miten 25-vuotias asuu vanhempiensa kanssa
21.07.2013 |
25-vuotias opiskelukaverini asuu edelleen vanhempiensa kanssa ja en ymmärrä miksei ole jo itsenäistynyt. Ja joo, asutaan Helsingissä ja täällä on kallista, mutta kyllä me muutkin opiskelijat omillamme ollaan ja ihan hyvin pärjätään rahallisestikin. Itselleni riittää vanhempieni seura muutamaksi päiväksi, sitten haluan jo kotiin. Mielenkiintoista nähdä muuttaako hän valmistuessaan puolen vuoden päästä. Onko tämä teidän mielestä ihan normaalia?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse ihan ite kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa asua kotona? Mikä siinä on vaikeaa tajuta. Jos tykkää siellä asua ja säästää sillä vaikka omaan kämppään, minkä voi sitten ostaa. Miksi pitäisi vuokraan tuhlata rahaa mistä ei itselleen saa mitään?
Miksi vanhempasi pitäisi tuhlata sinuun?
Se asunto on joka tapauksessa. Ja moni vanhempi haluaa käyttää rahaa lapsiinsa.
Niin, mutta eikö sinulle tule sitä tunnetta että sinunkin olisi hyvä maksaa jostain? Tässä on kyse aikuistumisesta ja kortensa kekoon laittamisesta.
Minä olen maksanut elämäni 14-vuotiaasta ja koko aikuisikäni sekä äitini että appivanhempani ovat kerjänneet rahaa.
Minä kohtelem omia lapsiani toisin. Meillä on menty niin pitkälle, että talosta on erotettu molemmille omat asunnot jo lukiovaiheessa. Eivätkä maksa tod vuokraa niin kauan kuin opiskelevat.
Minä lähdin kotoa 18-vuotiaana, vaatteet kassissa, siinä kaikki. Lapseni saa asua kotona niin kauan kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat pk-seudulta kotoisin olevat asuvat vanhempiensa kotona valmistumiseensa asti. Täytyy olla aika suurituloinen kesätyö jos sillä ajattelee maksavansa yksiön vuokran. Käytännössä siis täytyisi tehdä osa-aikatöitä opiskelujen ohella, jos mielisi löytää edes jonkinlaista vuokra-asuntoa. Vuokra-asunnon löytäminen pk-seudulla pienituloisellekin on hyvin vaikeaa. Ainakin aikaisemmin HOAS syrji asuntojonoissaan pk-seudulta kotoisin olevia, joten mitään muuta mahdollisuutta ei ollut kuin asua vanhempien kotona. Ja moni asuu mieluummin kotona kuin soluasunnossa. Suorastaan luksusta asua kotona usein hyvällä asuinalueella isossa asunnossa verrattuna opiskelija-asuntoihin.
On siis ihan normaalia asua kotona vielä opiskeluaikana. Kyse ei ole mistään itsenäisyyden puutteesta vaan ihan raha-asioista.
Suomessa on kovin yksilökeskeinen kulttuuri ja vahva yksinpärjäämisen periaate.
Mielestäni ei ole kovin tavatonta tai kummastuttavaa asua vielä päälle parikymppisenä lapsuudenkodissaan, elämäntilanteetkin voivat olla niin erilaisia, eikä asiaa tarvitse mitenkään hävetä. Lähemmäs kolmeakymppiä mentäessä, mikäli on parisuhde/perhehaaveita, oma koti alkaa varmasti olemaan enemmän ajankohtainen ja suotava.
Ei itsenäisyyttä kuitenkaan määritä se, asutko yksin vuokrakämpässä vai yhdessä vanhempien kanssa. Onhan sitä kimppakämppiäkin ja kommuuneja yms. On jopa surullista, että ajatellaan itsenäistymisen olevan kiinni yksinasumisesta, ja että sen on vieläpä tapahduttava mahdollisimman nopeasti, mielellään jo alaikäisenä.
Itse esimerkiksi asun vielä vanhempieni ja pikkusiskon kanssa, olen 21 v., valmistuin viime keväänä ylioppilaaksi, eikä olisi tullut mieleen muuttaa saman kaupungin sisällä omaan asuntoon. Tällä hetkellä olen työtön, etsin kyllä kokoaikaisempaa työtä, jotta pääsisin muuttamaan omaan ensimmäiseen asuntoon, sillä toki halu olisi jo kova. Osa-aikaisten töiden perässä muuttaminen ei houkuta, sillä joutuisin kuitenkin elämään puoliksi tukien varassa ja tämä ei ole tavoitteena. En silti elä kotonani vanhempien elätettävänä ja passattavana, vaan osallistun siinä missä aiemminkin: siivoan, autan pihatöissä yms. maatilan töissä ja ruoanlaitossa. Menoistani, auton käytöstä yms. ilmoitan ja neuvottelen sekä muutenkin otan toiset huomioon. Minulla on omat tienatut rahat ja käytän mahdollisiin hankintoihini ja menoihin omia rahojani, en ole vanhempien kukkarolla. Koen, että elän kuitenkin itsenäisesti ja päätän/huolehdin omista asioistani, vaikken yksin asukaan. Olisin kyllä valmis muuttamaan, kotitavarat ovat hankittuna pitkälti ja budjetteja mietittyinä/laskettuna.
Minun eksäni muutti kotoa vasta 27-vuotiaana. Ihan normaali ihminen, vakituinen työpaikka, osti sitten suoraan oman asunnon. Eikä ollut mitään ongelmia itsenäistymisessä tai taloudenhoidossa, vaikka ei kotona asuessaan paljon ruokaa laittanut tai pyykkiä pessyt.
En minäkään ymmärrä, miten joku vapaaehtoisesti jaksaa muiden nurkissa asua, mutta kappas kun ihmiset ovat erilaisia...
Suomessa liian monella on pikkukylämäinen mentaliteetti eli juorutaan selän takana ja tuomitaan heti, jos joku poikkeaa hiemankin massasta. Harmi, ettei edes Helsingissä pääse elämään ilman moraalinvartijoita ja muita tuomitsijoita. Voisin taas muuttaa johonkin Helsinkiä isompaan kaupunkiin, ei kiinnosta kyläjuoruilu pätkääkään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olisi kiva kun monta sukupolvea asuisi saman katon alla . Olisi lapsenlapsille hoitajaa, omaa lähiverkostoa ja myös turvaa ikääntyville,mutta tämähän olisi ihan kauhistus nykysuomessa
Hyvä kun asuu. Muuten nekin vuokramenot otetaan mun rahapussista asumistukena - kuten teidän useimpien muka itsenäisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se sinua haittaa, missä kaverisi asuu?
Jotkut myös viihtyy vanhempiensa kanssa ihan hyvin, eivätkä ala muutaman päivän jälkeen ärsyttää toisiaan.
Muualla maissa ja Euroopassa tuo on han normaalia, että aikuiset lapset asuvat kotona, kun vuokra-asuntoja on vähän, eikä asuntotukea tunneta eli ei käydä toisten kukkarolle ja se on syy myös alhaisempaan verotukseen.
Ja se oli normaalia myös Suomessa, vielä 70-80-luvulle, kun vuokra-asuntoja ei ollut ja jos onnistui samaan asunnon, siitä maksettiin täysi hinta. Ja perheissä oli myös alivuokralaisia.
Minusta se on ok. ja siinä säästää rahaa tai voi viettää korkeampaa elintasoa ja rahaa jää vielä matkusteluun tai harrastuksiin, kun 1500€ menee suurin osa asumiskuluihin ja ruokaan, eikä muuhun rahaa juuri jää, jos ei sitten käy vanhempien tai veronmaksajien kukkarolla, mutta onko sekään sitten sen itsenäisempää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole mielestäni normaalia. Itse muutin kotoa 16vuotiaana ja opin jo nuorena tulemaan toimeen omillani. Kyllä sen huomaa, miten lapsenkengissä sellaiset aikuisiällä olevat on,joiden vanhemmat hyysää läpi elämän. Omat lapseni meinaan myös opettaa ottamaan vastuuta ja elämään itsenäistä elämää. Kyllä sitä joskus itsekkin ajattelin,että olisihan se ollut mukavampaa,jos olisi päässyt helpommalla,mutta nyt kun ikää tullut lisää niin osaan arvostaa tietä jonka olen kulkenut. Mutta toiset nyt vaan ovat sellaisia vässyköitä,jotka tarvitsevat äidin tuudittamaan iltaisin uneen vielä aikuisinakin. Suotakoon se heille ja hymyillään hiljaa sisäänpäin kun tuollaisiin lapsenmielisiin törmäillään. :D :D
Vierailija kirjoitti:
toiset nyt vaan ovat sellaisia vässyköitä,jotka tarvitsevat äidin tuudittamaan iltaisin uneen vielä aikuisinakin. Suotakoon se heille ja hymyillään hiljaa sisäänpäin kun tuollaisiin lapsenmielisiin törmäillään. :D :D
Hyvin sinun vanhemmat ainakin opetti sinut kiusaamaan ja väheksymään toisia, vaikka muutit kotoa jo 16-vuotiaana. Ajatella, millainen vielä isompi k*sipää sinusta olisi tullut muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin 24-vuotiaaksi opiskelijaksi asti lapsuudenkodissani koska olen kotoisin Helsingistä, enkä pitänyt lainan ottamista tilanteessani järkevänä. Meillä oli tilaa ja hyvät välit. Kesät töissä, ja maksoin kaiken muun paitsi ruoan ja asumisen itse. Osallistuin myös kotitöihin jo pikkukoululaisena, kaikki perustaidot oli hallussa kotoa muuttaessa. Pari viimeistä opiskeluvuotta asuin jo omillani opintotuen, kesätyötulojen ja säästöjen turvin. Monissa Euroopan maissa tällainen on ihan yleistä. Varhainen itsenäistyminen ei ole mikään ihanne, jos vanhemmilla on mahdollisuus tarjota koti kunnes siivet kantavat kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole mielestäni normaalia. Itse muutin kotoa 16vuotiaana ja opin jo nuorena tulemaan toimeen omillani. Kyllä sen huomaa, miten lapsenkengissä sellaiset aikuisiällä olevat on,joiden vanhemmat hyysää läpi elämän. Omat lapseni meinaan myös opettaa ottamaan vastuuta ja elämään itsenäistä elämää. Kyllä sitä joskus itsekkin ajattelin,että olisihan se ollut mukavampaa,jos olisi päässyt helpommalla,mutta nyt kun ikää tullut lisää niin osaan arvostaa tietä jonka olen kulkenut. Mutta toiset nyt vaan ovat sellaisia vässyköitä,jotka tarvitsevat äidin tuudittamaan iltaisin uneen vielä aikuisinakin. Suotakoon se heille ja hymyillään hiljaa sisäänpäin kun tuollaisiin lapsenmielisiin törmäillään. :D :D
Kovakouraisuutta sukupolvien yli, periytyvää :((
"minä en päässyt helpolla, eikä mun lapseni pääse, eikä kukaan muu saa päästä" never
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toiset nyt vaan ovat sellaisia vässyköitä,jotka tarvitsevat äidin tuudittamaan iltaisin uneen vielä aikuisinakin. Suotakoon se heille ja hymyillään hiljaa sisäänpäin kun tuollaisiin lapsenmielisiin törmäillään. :D :D
Hyvin sinun vanhemmat ainakin opetti sinut kiusaamaan ja väheksymään toisia, vaikka muutit kotoa jo 16-vuotiaana. Ajatella, millainen vielä isompi k*sipää sinusta olisi tullut muuten.
On antanut kova näyttö millaiseksi kehittyy, kun vanhemmat potkaisee 16 vuotiaana veks :)
Mitäs pitäisitte tästä ajattelumallista----> fiktiivinen ajatusmalli siis... Asun tyttäreni luona ja en maksa mistään. Säästän omaan asuntooni rahaa. Tyttäreni on hirmu hyvä kokkaamaan ja pesee myös pyykit. Käy myös kaupassa ja ostaa ruuatkin omasta pussistaan. Olisihan se nyt outoa maksaa omalle tyttärelleen asumisesta, eikö?
Tiedän yhden miehen, joka muutti pois kotoa 33-vuotiaana. On nyt 40 vuotias, mutta äiti hoitaa edelleen pyykit.
Tällä miehellä ei ole parisuhdetta, eikä kovin paljon ystäviä. Kaikki lomat vietetään vanhempien kanssa.
Minun äitini on aina sanonut että viimeistään 25-vuotiaana on aika lähteä omilleen.
Sanoisin, että ihminen itsenäistyy hirveästi ensimmäiset vuodet kun asuu yksin ja on pakko pärjätä. Kyllä sen huomaa, jos joku on opetellut aikuisuutta vasta kolmekymppisenä.
Hyvä, että joku osaa säästää asumalla yhdessä perheensä kanssa. Ihmisten pitäisi kuluttaa vähemmän esim juuri asumiskustannuksia jakamalla ja ostamalla vähemmän vaikkapa sisustustavaroita. Itsenäistyminen ei ole siitä kiinni, missä asuu.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pitäisitte tästä ajattelumallista----> fiktiivinen ajatusmalli siis... Asun tyttäreni luona ja en maksa mistään. Säästän omaan asuntooni rahaa. Tyttäreni on hirmu hyvä kokkaamaan ja pesee myös pyykit. Käy myös kaupassa ja ostaa ruuatkin omasta pussistaan. Olisihan se nyt outoa maksaa omalle tyttärelleen asumisesta, eikö?
Outoa olisi vain loisia ja olla toisen elätettävänä. Nykymeininki ilmeisesti.
52 v kaverini (mies) asuu vanhempiensa kanssa. Vanhemmat omistavat yksiönkin, joka on vuokralla. En ymmärrä ?
Jos opiskelisin pk seudulla asuisin varmasti kotona. En kestäisi kimppa-asumista kavereiden/tuntemattomien kanssa ja yksiön 1000€ vuokria en varmasti maksaisi opintolainasta. Tein päätöksen etten halunnut jäädä kotiseudulleni pkseudulle vaan lähdin pohjoiseen. Maksan vuokraa reilusti alle 400€ ja asun 60 neliön asunnossa kaikilla herkuilla kaupunkin ydinkeskustassa. Pystyn elättämään itseni tienaamillani kesätyörahoilla, matkustelemaan ja syömään hyvin. Opintolainan olen laittanut asp tilille ja siellä se on kasvanut 5 % korkoa vuosittain ja sitten tietenkin kelan hyvitys tuosta lainasta. Jos asuisin opiskelisin pkseudulla asuisin varmasti kotona sillä koen että asuminen siellä on aivan liian kallista, en tiedä miksi koet kaverisi kotona asuminen olevan sinun.ongelmasi