Lue keskustelun säännöt.
Olenko sinisilmäinen kun luotan mieheeni täysin?
NaiviNainen
05.08.2020 |
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta. Hän on ollut heti alusta alkaen ihminen jonka kanssa olen tuntenut oloni hyväksi ja turvalliseksi. Hän on myös ollut upea isä lapsillemme, huolehtiva puoliso minulle ja suhtemme on ollut aina vakaa ja hyvä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän hoitaa säntillisesti niin työnsä kuin raha-asiansa ja on hyvin perhekeskeinen ihminen. Lapsien ja minun eteen tekee mitä vain ikinä tarvitaan. Kertaakaan hän ei ole antanut mitään aihetta epäillä tekvän mitään selkäni takana. Hänellä ei ole epämääräisiä menoja, tiedän aina missä hän on ja tunnen hänen ystävänsä ja tuttavansa sekä suurimman osan työkavereistaam. Kaikki mukavia tyyppejä.
Nyt kuitenkin yksi vanha ystäväni on moneen kertaan puhunut minulle miten miehiin ei vain voi luottaa ja kaikken luotettavimmalitakin vaikuttava tyyppi voi tehdä vaikka mitä selän takana. Ja että kaikki miehet pettävät kuitenkin ja tekevät kaikkea pervoa kun silmä välttää. Hänestä minä olen aivan liian sinisilmäinen ja naivi kun en epäile lainkaan miestäni mistään.
Toki aikuisena ihmisenä tajuan että on aina olemassa se mahdollisuus että jotain tapahtuu selkäni takana. Mutta miksi ihmessä myrkyttäisin mieleni epäilemällä kaikkea mahdollista kun se ei kuitenkaan auta mitään? Miksi ei saisi olla "lapsen uskossa" oman parisuhteensa suhteen jos kaikki kuitenkin aina tuntuu hyvältä? Vai onko vain typerää olla näin sinisilmäinen?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 23 enkä luota yhtään miehiin. Ihmettelen miten te vanhemmat voitte luottaa..
Olemme osanneet valita oikeita miehiä. Ehkä sinäkin vielä opit. Mutta olet toki vielä aika nuori eikä psykologinen silmä olekaan voinut vielä oikein kehittyä. Myös kotiolot ja kasvuympäristö vaikuttavat. Tytöt joilla on ollut hyvä isäsuhde, osaavat todennäköisemmin valita myös hyviä miessuhteita aikuisena eivätkä ajaudu niin helposti huonoihin suhteisiin.
Minulla on hyvä isäsuhde. Psykologinen silmä on myös oikein hyvä. Sen takia en olekaan höntti jota miehet käyttää hyväksi niinkuin teitä eräitä ;)
Isäsi siis käytti sinua hyväksi kun isäsuhteesi opetti sinulle että kaikki miehet tekevät niin? Kuulostaa enemmän siltä prinsessalta jolle isi on jumala mutta muut miehet vain leikkikaluja jotka eivät ole oikein oikeita ihmisiä tunteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat oppivat jo lapsina, ettei miehiin saa luottaa. Mistä teitä sinisilmäisiä aikuisia sikiää, missä tynnyrissä olette kasvaneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku oikeasti että mies jaksaa lasten sairasteluja, keskenmenoja ja ongelmia, ilman että saa käydä purkamassa välillä stressiään kodin ulkopuolella, ja mies tekee sen panemalla.
Ei miehillä ole sellaista sisua ja kykyä kestää vastoinkäymisiä kuin naisilla ja äideillä, ne perustelevat pettämisen itselleen juuri sillä, että kun kotona on sitä ja tätä (tavallista elämää, arjen ongelmia) että kyllähän minulla on oikeus myös nauttia elämästä ja panna tätä instabeibeä auton konepeltiä vasten jos haluan. Niin ne taas jaksavat olla hyviä isejä ja miehiä, tehdä jotain perheensäkin hyväksi, tietävät että silloin ja silloin pääsee taas lennättämään lastit jonkun pimun herkkupimppalille metsätiellä.Ihme kuva miehistä sinulla. Tietenkin jaksavat, ainakin kunnon miehet. Sinun miehestäsi en sitten kyllä menisi takuuseen.
Toivottavasti olen parikymppinen, jos olet oikeesti aikuinen, sinisilmäisyys ei enää ole niin viehättävä luonteenpiirre.
Elämä menee usein yllättävän paljon sen perusasenteen mukaan. Jos on positiivinen ja luottavainen, elämä myös menee kohtuullisen hyvin. Jos on katkera ja epäluuloinen, saa sitäkin enemmän pas'aa niskaansa. Hyvä vetää puoleensä hyvää, paha pahaa.
Tuollaiset ihmiset sulkevat silmänsä totuudelta ja elää jossain omassa kuplassaan vaikka syvällä sisimmässään tietäisikin jotain. Varmasti saa hermoromahduksen jossain vaiheessa. Jotkut ihmiset ei vaan pysty/halua sulkea silmiään realismilta ja totuudelta. Itse olen parisuhteessa ja rakastan häntä, mutta liikaa en luota, enkä odota sitä häneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku oikeasti että mies jaksaa lasten sairasteluja, keskenmenoja ja ongelmia, ilman että saa käydä purkamassa välillä stressiään kodin ulkopuolella, ja mies tekee sen panemalla.
Ei miehillä ole sellaista sisua ja kykyä kestää vastoinkäymisiä kuin naisilla ja äideillä, ne perustelevat pettämisen itselleen juuri sillä, että kun kotona on sitä ja tätä (tavallista elämää, arjen ongelmia) että kyllähän minulla on oikeus myös nauttia elämästä ja panna tätä instabeibeä auton konepeltiä vasten jos haluan. Niin ne taas jaksavat olla hyviä isejä ja miehiä, tehdä jotain perheensäkin hyväksi, tietävät että silloin ja silloin pääsee taas lennättämään lastit jonkun pimun herkkupimppalille metsätiellä.Ihme kuva miehistä sinulla. Tietenkin jaksavat, ainakin kunnon miehet. Sinun miehestäsi en sitten kyllä menisi takuuseen.
Toivottavasti olen parikymppinen, jos olet oikeesti aikuinen, sinisilmäisyys ei enää ole niin viehättävä luonteenpiirre.
Elämä menee usein yllättävän paljon sen perusasenteen mukaan. Jos on positiivinen ja luottavainen, elämä myös menee kohtuullisen hyvin. Jos on katkera ja epäluuloinen, saa sitäkin enemmän pas'aa niskaansa. Hyvä vetää puoleensä hyvää, paha pahaa.
Tottakai ekämä on kivempaa jos päättää työntää pään pensaaseen ja elää omissa fantasioissa, mutta kuinka kauan kun pilvilinna romahtaakin niskaan.
Eikö ole parempi olla ihan vain realisti, ei tule sitten elämän vastoinkäymisetkään niin suurena shokkina.
Kyllä miehestään voi pitää, kunhan muistaa, että se on vain mies, luonteeltaan heikko olento, johon luottaminen olisi perin huono idea.
Pään pensaaseen työntämistä olisi jos näkisi merkkejä pettämisestä tai epäluotettavuudesta mutta ei suostuisi niitä näkemään. Mutta jos kaikki näyttää aina hyvältä, pettämisen näkeminen kaikkialla kertoo lähinnä vainoharhaisuudesta, ei liiasta luottavaisuudesta.
Tunnen toki ihmistyypin joka ei luota koskaan kehenkään täysin. On muuten varsin rasittava ihmistyyppi myös kaverina tai työkaverina puhumattakaan kumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat oppivat jo lapsina, ettei miehiin saa luottaa. Mistä teitä sinisilmäisiä aikuisia sikiää, missä tynnyrissä olette kasvaneet?
Hyvissä perheissä vakaiden ja fiksujen aikuisten lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luota yhteenkään mieheen koskaan, se on viisain neuvo minkä omalle tyttärellekään kukaan voi opettaa.
Miehiä pidetään aina joinain sankareina, ja naisen ainoa tehtävä on saada itselleen tollanen sankari ja mennä sen kanssa naimisiin. Semmosia prionsessaunelmia tuputetaan maailman tytöille. Sitten huomataankin että ei se ollutkaan mikään elokuvien geelitukkainen superman se mies, vaan tavallinen mies, eli oanemiseen fiksaitonut olentoi jonka elämä pyörii oman navan alapuolen ympärillä, ei esim vaimon ja lasten ympärillä. Sitten sitä katkeroidutaan.
Kun tietää elämän realiteetit jo pikkutytöstä asti, ei tule pettymyksiä, eikä katkeroidu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 23 enkä luota yhtään miehiin. Ihmettelen miten te vanhemmat voitte luottaa..
Olemme osanneet valita oikeita miehiä. Ehkä sinäkin vielä opit. Mutta olet toki vielä aika nuori eikä psykologinen silmä olekaan voinut vielä oikein kehittyä. Myös kotiolot ja kasvuympäristö vaikuttavat. Tytöt joilla on ollut hyvä isäsuhde, osaavat todennäköisemmin valita myös hyviä miessuhteita aikuisena eivätkä ajaudu niin helposti huonoihin suhteisiin.
Minulla on hyvä isäsuhde. Psykologinen silmä on myös oikein hyvä. Sen takia en olekaan höntti jota miehet käyttää hyväksi niinkuin teitä eräitä ;)
Kertoisitko sillä psykologisella silmälläsi vielä, että miten tarkalleen ottaen mieheni käyttää minua hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, sun ystävä paljasti sun miehen uskottomuuden, koska jauhaa samaa asiaa sulle.
Yrittää vihjailla varovasti.
"...yksi vanha ystäväni on MONEEN KERTAAN PUHUNUT MINULLE miten miehiin ei vain voi luottaa ja kaikken luotettavimmalitakin vaikuttava tyyppi voi tehdä vaikka mitä selän takana."
Vierailija kirjoitti:
Useimmat oppivat jo lapsina, ettei miehiin saa luottaa. Mistä teitä sinisilmäisiä aikuisia sikiää, missä tynnyrissä olette kasvaneet?
No minä kasvoin hyvin tavallisessa perheessä jossa isä oli luotettava ja turvallinen hahmo. Myös muut läheiset sukulaismiehet olivat tavallisia kunollisia perheenisiä. En minulla ollut koskaan mitään syytä olla luottamatta miehiin. En tietenkään ole sinisilmäinen siinä suhtessä ettenkö tietäisi pettäviä ja hyväksikäyttäviä miehiä olevan olemassa mutta minun elämässäni ne ovat olleet aina se poikkeus.
Ihmisten kokemukset ovat näissä asioissa hyvin erilaisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiseen voi vaan luottaa. On ihan tervettä epäillä, ja jos riittävästi epäilee ,ottaa asioista selvää. Konsteja on, eikä niistä puolisolle tarvitse ennen kertoa ,kun asia on selvä. Sitten valitsee , alkaako itse leikkiä saamaa leikkiä vai eroaako. Eroon kannattee aina varautua ainakin taloudellisesti, ettei jää tyhjän päälle.
Tätä se elämä vaan on, valitettavasti.
Pyri mieluummin olemaan askeleen edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku oikeasti että mies jaksaa lasten sairasteluja, keskenmenoja ja ongelmia, ilman että saa käydä purkamassa välillä stressiään kodin ulkopuolella, ja mies tekee sen panemalla.
Ei miehillä ole sellaista sisua ja kykyä kestää vastoinkäymisiä kuin naisilla ja äideillä, ne perustelevat pettämisen itselleen juuri sillä, että kun kotona on sitä ja tätä (tavallista elämää, arjen ongelmia) että kyllähän minulla on oikeus myös nauttia elämästä ja panna tätä instabeibeä auton konepeltiä vasten jos haluan. Niin ne taas jaksavat olla hyviä isejä ja miehiä, tehdä jotain perheensäkin hyväksi, tietävät että silloin ja silloin pääsee taas lennättämään lastit jonkun pimun herkkupimppalille metsätiellä.Ihme kuva miehistä sinulla. Tietenkin jaksavat, ainakin kunnon miehet. Sinun miehestäsi en sitten kyllä menisi takuuseen.
Toivottavasti olen parikymppinen, jos olet oikeesti aikuinen, sinisilmäisyys ei enää ole niin viehättävä luonteenpiirre.
Elämä menee usein yllättävän paljon sen perusasenteen mukaan. Jos on positiivinen ja luottavainen, elämä myös menee kohtuullisen hyvin. Jos on katkera ja epäluuloinen, saa sitäkin enemmän pas'aa niskaansa. Hyvä vetää puoleensä hyvää, paha pahaa.
Tottakai ekämä on kivempaa jos päättää työntää pään pensaaseen ja elää omissa fantasioissa, mutta kuinka kauan kun pilvilinna romahtaakin niskaan.
Eikö ole parempi olla ihan vain realisti, ei tule sitten elämän vastoinkäymisetkään niin suurena shokkina.
Kyllä miehestään voi pitää, kunhan muistaa, että se on vain mies, luonteeltaan heikko olento, johon luottaminen olisi perin huono idea.Pään pensaaseen työntämistä olisi jos näkisi merkkejä pettämisestä tai epäluotettavuudesta mutta ei suostuisi niitä näkemään. Mutta jos kaikki näyttää aina hyvältä, pettämisen näkeminen kaikkialla kertoo lähinnä vainoharhaisuudesta, ei liiasta luottavaisuudesta.
Tunnen toki ihmistyypin joka ei luota koskaan kehenkään täysin. On muuten varsin rasittava ihmistyyppi myös kaverina tai työkaverina puhumattakaan kumppanista.
Usko huviksesi, vaikka olisikin merkkejä, et suostuisi uskomaan niitä. Kun olet rakastunut, suljet huomaamattasi noilta silmät/luulet että kuvittelet, ihmismieli on vaan rakennettu niin, suojelet itseäsi/elämäntyyliäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En luota yhteenkään mieheen koskaan, se on viisain neuvo minkä omalle tyttärellekään kukaan voi opettaa.
Miehiä pidetään aina joinain sankareina, ja naisen ainoa tehtävä on saada itselleen tollanen sankari ja mennä sen kanssa naimisiin. Semmosia prionsessaunelmia tuputetaan maailman tytöille. Sitten huomataankin että ei se ollutkaan mikään elokuvien geelitukkainen superman se mies, vaan tavallinen mies, eli oanemiseen fiksaitonut olentoi jonka elämä pyörii oman navan alapuolen ympärillä, ei esim vaimon ja lasten ympärillä. Sitten sitä katkeroidutaan.
Kun tietää elämän realiteetit jo pikkutytöstä asti, ei tule pettymyksiä, eikä katkeroidu.
Sä et elä enää tässä samassa maailmassa. Olen pahoillani mutta olet liian sekaisin keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
En luota yhteenkään mieheen koskaan, se on viisain neuvo minkä omalle tyttärellekään kukaan voi opettaa.
Miehiä pidetään aina joinain sankareina, ja naisen ainoa tehtävä on saada itselleen tollanen sankari ja mennä sen kanssa naimisiin. Semmosia prionsessaunelmia tuputetaan maailman tytöille. Sitten huomataankin että ei se ollutkaan mikään elokuvien geelitukkainen superman se mies, vaan tavallinen mies, eli oanemiseen fiksaitonut olentoi jonka elämä pyörii oman navan alapuolen ympärillä, ei esim vaimon ja lasten ympärillä. Sitten sitä katkeroidutaan.
Kun tietää elämän realiteetit jo pikkutytöstä asti, ei tule pettymyksiä, eikä katkeroidu.
Missä maailmassa oikein noin vielä ajatellaan? Kyllä nykyään ne fiksut vanhemmat kasvattavat tytöt itsenäisiksi ihmisiksi jotka pärjäävät kyllä omillaankin oikein hyvin mutta se hyvä kumppani on sitten elämään vain plussaa joka tulee jos on tullakseen. Mutta huonoa miestä ei kannata ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat oppivat jo lapsina, ettei miehiin saa luottaa. Mistä teitä sinisilmäisiä aikuisia sikiää, missä tynnyrissä olette kasvaneet?
Hyvissä perheissä vakaiden ja fiksujen aikuisten lapsina.
Eli curlingvanhempien lapsena. Eikö äitisi varoittanut mukavista sedistä jotka tarjoavat karkkia?
Vierailija kirjoitti:
AP, sun ystävä paljasti sun miehen uskottomuuden, koska jauhaa samaa asiaa sulle.
Yrittää vihjailla varovasti.
"...yksi vanha ystäväni on MONEEN KERTAAN PUHUNUT MINULLE miten miehiin ei vain voi luottaa ja kaikken luotettavimmalitakin vaikuttava tyyppi voi tehdä vaikka mitä selän takana."
Tämä !
Erittäin outoa että ystävä jankuttaa sinulle samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Miettisin onko vihje minulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku oikeasti että mies jaksaa lasten sairasteluja, keskenmenoja ja ongelmia, ilman että saa käydä purkamassa välillä stressiään kodin ulkopuolella, ja mies tekee sen panemalla.
Ei miehillä ole sellaista sisua ja kykyä kestää vastoinkäymisiä kuin naisilla ja äideillä, ne perustelevat pettämisen itselleen juuri sillä, että kun kotona on sitä ja tätä (tavallista elämää, arjen ongelmia) että kyllähän minulla on oikeus myös nauttia elämästä ja panna tätä instabeibeä auton konepeltiä vasten jos haluan. Niin ne taas jaksavat olla hyviä isejä ja miehiä, tehdä jotain perheensäkin hyväksi, tietävät että silloin ja silloin pääsee taas lennättämään lastit jonkun pimun herkkupimppalille metsätiellä.Ihme kuva miehistä sinulla. Tietenkin jaksavat, ainakin kunnon miehet. Sinun miehestäsi en sitten kyllä menisi takuuseen.
Toivottavasti olen parikymppinen, jos olet oikeesti aikuinen, sinisilmäisyys ei enää ole niin viehättävä luonteenpiirre.
Elämä menee usein yllättävän paljon sen perusasenteen mukaan. Jos on positiivinen ja luottavainen, elämä myös menee kohtuullisen hyvin. Jos on katkera ja epäluuloinen, saa sitäkin enemmän pas'aa niskaansa. Hyvä vetää puoleensä hyvää, paha pahaa.
Tottakai ekämä on kivempaa jos päättää työntää pään pensaaseen ja elää omissa fantasioissa, mutta kuinka kauan kun pilvilinna romahtaakin niskaan.
Eikö ole parempi olla ihan vain realisti, ei tule sitten elämän vastoinkäymisetkään niin suurena shokkina.
Kyllä miehestään voi pitää, kunhan muistaa, että se on vain mies, luonteeltaan heikko olento, johon luottaminen olisi perin huono idea.Pään pensaaseen työntämistä olisi jos näkisi merkkejä pettämisestä tai epäluotettavuudesta mutta ei suostuisi niitä näkemään. Mutta jos kaikki näyttää aina hyvältä, pettämisen näkeminen kaikkialla kertoo lähinnä vainoharhaisuudesta, ei liiasta luottavaisuudesta.
Tunnen toki ihmistyypin joka ei luota koskaan kehenkään täysin. On muuten varsin rasittava ihmistyyppi myös kaverina tai työkaverina puhumattakaan kumppanista.
Usko huviksesi, vaikka olisikin merkkejä, et suostuisi uskomaan niitä. Kun olet rakastunut, suljet huomaamattasi noilta silmät/luulet että kuvittelet, ihmismieli on vaan rakennettu niin, suojelet itseäsi/elämäntyyliäsi.
En oikein ymmärrä miltä merkeiltä voisin sulkea silmäni jos sellaisia merkkejä ei vain ole vaikka kuinka miettisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat oppivat jo lapsina, ettei miehiin saa luottaa. Mistä teitä sinisilmäisiä aikuisia sikiää, missä tynnyrissä olette kasvaneet?
Hyvissä perheissä vakaiden ja fiksujen aikuisten lapsina.
Eli curlingvanhempien lapsena. Eikö äitisi varoittanut mukavista sedistä jotka tarjoavat karkkia?
Mikä saa sinut kuvittelemaan etteivät hyvät vanhemmat varoittaisi maailman vaaroista? He eivät ole idiootteja jotka väittävät kaikkia maailman miehiä hyväksikäyttäjiksi. Olen tosi surullinen puolestasi jos sait sellaisen kasvatuksen ja se teki susta tuollaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luota yhteenkään mieheen koskaan, se on viisain neuvo minkä omalle tyttärellekään kukaan voi opettaa.
Miehiä pidetään aina joinain sankareina, ja naisen ainoa tehtävä on saada itselleen tollanen sankari ja mennä sen kanssa naimisiin. Semmosia prionsessaunelmia tuputetaan maailman tytöille. Sitten huomataankin että ei se ollutkaan mikään elokuvien geelitukkainen superman se mies, vaan tavallinen mies, eli oanemiseen fiksaitonut olentoi jonka elämä pyörii oman navan alapuolen ympärillä, ei esim vaimon ja lasten ympärillä. Sitten sitä katkeroidutaan.
Kun tietää elämän realiteetit jo pikkutytöstä asti, ei tule pettymyksiä, eikä katkeroidu.Sä et elä enää tässä samassa maailmassa. Olen pahoillani mutta olet liian sekaisin keskusteluun.
Tulin samaan tulokseen. Tuo kirjoittaja ei enää pelkästään trollaa vaan hän on henkisesti ihan sekaisin. Ei ehkä kannattaisi enää kommentoida, koska se vie hänet vain entistä syvemmälle kohti mahdollista psykoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, sun ystävä paljasti sun miehen uskottomuuden, koska jauhaa samaa asiaa sulle.
Yrittää vihjailla varovasti.
"...yksi vanha ystäväni on MONEEN KERTAAN PUHUNUT MINULLE miten miehiin ei vain voi luottaa ja kaikken luotettavimmalitakin vaikuttava tyyppi voi tehdä vaikka mitä selän takana."
Tämä !
Erittäin outoa että ystävä jankuttaa sinulle samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Miettisin onko vihje minulle
Mieheni ei ole koskaan edes tavannut tätä ystävääni (joka siis lapsuudenystävä kotipaikkakunnalta) eikä ystäväni miestäni. Asumme ihan eri puolilla maata eikä ystäväni tunne miestäni mitään muuta kautta.
Ap
Tottakai ekämä on kivempaa jos päättää työntää pään pensaaseen ja elää omissa fantasioissa, mutta kuinka kauan kun pilvilinna romahtaakin niskaan.
Eikö ole parempi olla ihan vain realisti, ei tule sitten elämän vastoinkäymisetkään niin suurena shokkina.
Kyllä miehestään voi pitää, kunhan muistaa, että se on vain mies, luonteeltaan heikko olento, johon luottaminen olisi perin huono idea.