Lue keskustelun säännöt.
Olenko sinisilmäinen kun luotan mieheeni täysin?
NaiviNainen
05.08.2020 |
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta. Hän on ollut heti alusta alkaen ihminen jonka kanssa olen tuntenut oloni hyväksi ja turvalliseksi. Hän on myös ollut upea isä lapsillemme, huolehtiva puoliso minulle ja suhtemme on ollut aina vakaa ja hyvä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän hoitaa säntillisesti niin työnsä kuin raha-asiansa ja on hyvin perhekeskeinen ihminen. Lapsien ja minun eteen tekee mitä vain ikinä tarvitaan. Kertaakaan hän ei ole antanut mitään aihetta epäillä tekvän mitään selkäni takana. Hänellä ei ole epämääräisiä menoja, tiedän aina missä hän on ja tunnen hänen ystävänsä ja tuttavansa sekä suurimman osan työkavereistaam. Kaikki mukavia tyyppejä.
Nyt kuitenkin yksi vanha ystäväni on moneen kertaan puhunut minulle miten miehiin ei vain voi luottaa ja kaikken luotettavimmalitakin vaikuttava tyyppi voi tehdä vaikka mitä selän takana. Ja että kaikki miehet pettävät kuitenkin ja tekevät kaikkea pervoa kun silmä välttää. Hänestä minä olen aivan liian sinisilmäinen ja naivi kun en epäile lainkaan miestäni mistään.
Toki aikuisena ihmisenä tajuan että on aina olemassa se mahdollisuus että jotain tapahtuu selkäni takana. Mutta miksi ihmessä myrkyttäisin mieleni epäilemällä kaikkea mahdollista kun se ei kuitenkaan auta mitään? Miksi ei saisi olla "lapsen uskossa" oman parisuhteensa suhteen jos kaikki kuitenkin aina tuntuu hyvältä? Vai onko vain typerää olla näin sinisilmäinen?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luota yhteenkään mieheen koskaan, se on viisain neuvo minkä omalle tyttärellekään kukaan voi opettaa.
Miehiä pidetään aina joinain sankareina, ja naisen ainoa tehtävä on saada itselleen tollanen sankari ja mennä sen kanssa naimisiin. Semmosia prionsessaunelmia tuputetaan maailman tytöille. Sitten huomataankin että ei se ollutkaan mikään elokuvien geelitukkainen superman se mies, vaan tavallinen mies, eli oanemiseen fiksaitonut olentoi jonka elämä pyörii oman navan alapuolen ympärillä, ei esim vaimon ja lasten ympärillä. Sitten sitä katkeroidutaan.
Kun tietää elämän realiteetit jo pikkutytöstä asti, ei tule pettymyksiä, eikä katkeroidu.Missä maailmassa oikein noin vielä ajatellaan? Kyllä nykyään ne fiksut vanhemmat kasvattavat tytöt itsenäisiksi ihmisiksi jotka pärjäävät kyllä omillaankin oikein hyvin mutta se hyvä kumppani on sitten elämään vain plussaa joka tulee jos on tullakseen. Mutta huonoa miestä ei kannata ottaa.
Jos kuvittelet että paneminen tekeem miehestä huonon, sinä elät huonon miehen kanssa.
Minä taas tiedostan että miehillä on pakkomielle nussimiseen, joten minua ei järkytä, jos kuulen että se ja se mies on pannut parisuhteen ulkopuolella jotain muuta. Semmoisia ne vain ovat, ne on luotu panemaan. Niin kauan kuin niiden muna toimii, se ohjaa niitä.
Tämä on hyvä ymmärtää, jos tuollaisen kanssa haluaa asua ja elää.
Olisi kyllä aika raskasta elää miehen kanssa josta ei koskaan tietäisi mihin muna sitä milloinkin vie. Miten te jaksatte tuollaisten miesten kanssa kun niiden kanssa selvästikin koko ajan elätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, sun ystävä paljasti sun miehen uskottomuuden, koska jauhaa samaa asiaa sulle.
Yrittää vihjailla varovasti.
"...yksi vanha ystäväni on MONEEN KERTAAN PUHUNUT MINULLE miten miehiin ei vain voi luottaa ja kaikken luotettavimmalitakin vaikuttava tyyppi voi tehdä vaikka mitä selän takana."
Tämä !
Erittäin outoa että ystävä jankuttaa sinulle samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Miettisin onko vihje minulle
Mieheni ei ole koskaan edes tavannut tätä ystävääni (joka siis lapsuudenystävä kotipaikkakunnalta) eikä ystäväni miestäni. Asumme ihan eri puolilla maata eikä ystäväni tunne miestäni mitään muuta kautta.
Ap
Tänä päivänä ei tarvitse kasvotusten tuntea tai nähdä kun tietää ihmisen.
Some.
Siellä voi olla ilmoituksia.
Tiedän erään miehen joka ilmoittaa treffipalstoilla ja hakee seuraa ja AINA ollut naimisissa. Nyt jo 4. vaimo menossa. Syystä.
Vierailija kirjoitti:
En luota yhteenkään mieheen koskaan, se on viisain neuvo minkä omalle tyttärellekään kukaan voi opettaa.
Miehiä pidetään aina joinain sankareina, ja naisen ainoa tehtävä on saada itselleen tollanen sankari ja mennä sen kanssa naimisiin. Semmosia prionsessaunelmia tuputetaan maailman tytöille. Sitten huomataankin että ei se ollutkaan mikään elokuvien geelitukkainen superman se mies, vaan tavallinen mies, eli oanemiseen fiksaitonut olentoi jonka elämä pyörii oman navan alapuolen ympärillä, ei esim vaimon ja lasten ympärillä. Sitten sitä katkeroidutaan.
Kun tietää elämän realiteetit jo pikkutytöstä asti, ei tule pettymyksiä, eikä katkeroidu.
Jotenkin vaikuttaa, että sinä olet valmiiksi katkeroituinut, ja varoittelet muita katkeroitumasta. Tuolla asenteella ja ajatuksella, et luultavasti koskaan saa aitoa ihmissuhdetta ainakaan miehen kanssa, koska ennakkokäsityksesi värittää omaa käyttäytymistäsi. Mies tai miehet tulevat kokemaan sen siten ettei kanssasi ole aitoa läheisyyttä, ja luultavastgi tekevät omat ratkaisunsa, eli hakevat läheisyyttä muualta, joko ennen eroa tai sen jälkeen.
Minä luotin exään 25v enemmän kuin itseeni, varmasti sitä suurempi oli isku kun selvisi, että toinen ei ollut luottamuksen arvoinen.
Pari vuotta meni kuin tilanteessa, joku vetää maton alta ja makaat maassa, mitä tapahtui.
Mutta mitä tekee parisuhteella, jossa ei luota, mieluummin elän yksin kuin miettien voinko luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä luotin exään 25v enemmän kuin itseeni, varmasti sitä suurempi oli isku kun selvisi, että toinen ei ollut luottamuksen arvoinen.
Pari vuotta meni kuin tilanteessa, joku vetää maton alta ja makaat maassa, mitä tapahtui.
Mutta mitä tekee parisuhteella, jossa ei luota, mieluummin elän yksin kuin miettien voinko luottaa.
Juuri näin. Jos suhde vie voimia sen sijaan että antaa niitä, siitä kannattaa päästää irti.
No sinä voit tulla autuaaksi tuon oman käsityksesi kanssa ja minä omani. Maailmamme tuskin kohtaavat muutenkaan millään tasolla.
Ap