Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi titteli, raha ja asema on joillekin niin tärkeitä? Mitä se kertoo näistä ihmisistä?
05.08.2020 |
Olen tässä miettinyt, että miksi jotkut luulee olevansa parempia ihmisiä jonkun tittelin (olen johtaja! Olen ylilääkäri!) tai rahan (palkkani on 9000 e kuussa) tai jonkun sukunimen (olen von Höppeströmejä) takia? Ja jollekin kihahtaa päähän jo joku pikkujulkisuus.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt hierarkioita, henkilöpalvontaa tai mitään hännystelyä. Oletko sinä?
Miksi joku haluaa jonkun nimmarin? Miksi joku on jotenkin otettu jonkun ministerin seurasta? Miksi jonkun toimitusjohtajan pitäisi saada erityiskohtelua jossain, omassa firmassa tietty voi tehdä mitä haluaa?
Ja mitä se kertoo ihmisestä, joka yrittää saada asemallaan tai rahalla jotain auktoriteettiä? Ja eikö se perseennuolenta, jota muut sitten harrastaa, väsytä?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin yrittää saada asemalla, rahalla tai auktoriteetilla? Hänhän saa esimerkiksi rahalla lapselleen paremman syöpähoidon kuin toimeentulotuen varassa elävä voi ikinä edes unelmoida. Älä luule, että meillä julkinen puoli tarjoaa parasta palvelua.
Hohhoijaa, täällä on taas yksi, joka kuvittelee jostakin käsittämättömästä syystä yksityistä puolta julkista paremmaksi. Parempaa siellä on lähinnä hinta, jonka maksat, ehkä puitteet ovat hienommat, et jonota yhdessä narkkien ja pulsujen kanssa, saat mahdollisesti, tietenkin asemastaan riippuen, nuoleskelua ja pokkurointia, saman saat todennäköisesti myös julkisella kuin puolella. Siitä pokkuroinnista ja nuoleskelusta et pääse tavallisena tallaajana nauttimaan, kävit kummassa tahansa. Pääset tietenkin nopeasti hoitoon, koska maksat siitä itse. Siihen se paremmuus jääkin. Ne samat lääkärit työskentelevät usein myös julkisella puolella. Yksityiseltä saavat mukavat lisätienestit. Muu henkilökunta taas saa taatusti huonompaa palkkaa kuin julkisella puolella, joten ne parhaat karkaavat sieltä julkiselle puolelle.
Kaikesta säästetään, varsinkin kun mennään yksityiselle sotepuolelle. Usein tarvikkeet ovat loppuneet, käytetään mitä on saatavissa. Käypä huviksesi katsomassa vaikka vanhainkodissa tai päiväkodissa esimerkiksi ruoan laatu ja määrä mitä tarjotaan, tai henkilökunnan määrä. Puitteet ovat hienot taas ja maksavan asiakkaan takamus nuollaan. Puheet ja lupaukset ovat esimerkillisen loistavia, eri asia on toteutuvatko ne. Julkisuuteen asti on vuotanut ikäviä esimerkkejä esimerkiksi vanhusten hoidosta ja lasten päivähoidosta, ja huom! nimenomaan yksityiseltä puolelta. Ei tarvitse varmaan mainita edes nimeltä näitä monikansallisia sotejättejä.
Yksityisellä jonotetaan kylläkin narkkien ja pulsujen kanssa. Narkit varsinkin kuvittelee saavansa helpommin lääkkeitä sitä kautta. Joskus saavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksikö? Koska se kertoo ihmisestä todella paljon. Se kertoo pitkäjänteisyydestä, älykkyydestä ja arvoista. Voihan sitä jauhaa jostain persoonasta tai ihmisen sisimmästä, mutta ne ovat vain selityksiä omalle riittämättömyydelle ja kateudelle parempia ihmisiä kohtaan. Et sä ihmisen tavatessasi sellaisia kysele vaan ammattia, koulutusta, asuinpaikkaa ja varallisuuden näkee päältäpäin. Ihminen pitää arvossa sitä, mikä on tärkeää.
Mä olin työttömänä ollessani työttömille tarkoitetulla leirillä vapaaehtoisesti. Kummasti meillä riitti paljon juteltavaa, siellä oli niin korkeastikoulutettuja kuin matalammin koulutettuja ja tultiin loistavasti juttuun. Sain jopa ystävän sieltä.
Aika surullinen maailmankuva sinulla.
Opettajalle ei oo tullut mieleen, et jos viesti tulee työmeilistä, niin titteli on siinä allekirjoituksessa.
Jos väität ettei ammatilla , työpaikalla tai asemalla ja sen tuomalla rahalla ole mitään merkitystä olet joko tyhmä tai tekovaatimaton. Kaikkailla maailmassa niilläon paljon merkitystä. Jonkun ammatin edustaja antaa vieraalle heti luottettavan kuvan, toinen ammatti taas antaa negatiivisen kuvan. Itse olen kokenut sen, kun olen ehtinyt olla jo kaksi kertaa naimisissa. Vain siellä missä kaikki ovat varakkaita tuo merkitys vähän laimenee. Tarkoitan rikkaitten asuinalueita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.
Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
No mistä tahansa! Miksi työstä pitäisi jutella?Mistä juttelet av-palstalla? No joo, suomalaiset ei osaa sujuvaa small talkia, se on totta.
Eipä sinulta niitä juttuehdotuksia tullut. Totesin jo, ettei small talkia jaksa kovin pitkään. Minua turhauttaisi jutella ihmisen kanssa vaikkapa puolikin tuntia small talkia varoen visusti kysymästä mitään hänen työstään, koska se olisi luonnotonta. Jos puhutaan vaikka säästä, niin puhe voi siirtyä nopeasti kesäloman säihin, josta se siirtyy siihen että mistä (työstä, opinnoista) on kesälomalla.
Mitä se työstä puhuminen on, jos ei small talkia.
Sori, en todella tajunnut, et mun pitää aikuiselle ihmiselle antaa lista puheenaiheista. Varsinkin ihmiselle, joka on löytänyt itsensä KESKUSTELUpalstalle, mut esim. lomailu, matkailu, lasten kasvu ja kehitys, ruoka, eläinten kasvu ja kehitys, luonnonilmiöt, yhteiskunnalliset ajankohtaiset asiat, viihdemaailman tapahtumat, tuoreimmat urheilu-uutiset, psykologia, jne jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.
Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
No mistä tahansa! Miksi työstä pitäisi jutella?Mistä juttelet av-palstalla? No joo, suomalaiset ei osaa sujuvaa small talkia, se on totta.
Eipä sinulta niitä juttuehdotuksia tullut. Totesin jo, ettei small talkia jaksa kovin pitkään. Minua turhauttaisi jutella ihmisen kanssa vaikkapa puolikin tuntia small talkia varoen visusti kysymästä mitään hänen työstään, koska se olisi luonnotonta. Jos puhutaan vaikka säästä, niin puhe voi siirtyä nopeasti kesäloman säihin, josta se siirtyy siihen että mistä (työstä, opinnoista) on kesälomalla.
Mitä se työstä puhuminen on, jos ei small talkia.
Sori, en todella tajunnut, et mun pitää aikuiselle ihmiselle antaa lista puheenaiheista. Varsinkin ihmiselle, joka on löytänyt itsensä KESKUSTELUpalstalle, mut esim. lomailu, matkailu, lasten kasvu ja kehitys, ruoka, eläinten kasvu ja kehitys, luonnonilmiöt, yhteiskunnalliset ajankohtaiset asiat, viihdemaailman tapahtumat, tuoreimmat urheilu-uutiset, psykologia, jne jne..
A: Aika kylmä heinäkuu oli
B: Joo, niin oli. Osui lomat just siihen kylmimpään aikaan, niin tuntuu kuin ei olisi kesää ollutkaan.
A: Oliko sulla minkä verran lomaa? Mitä teitte lomalla?
B: Ei ollut kuin kaksi viikkoa, kun vaihdoin viime syksynä työpaikkaa niin ei ehtinyt kertyä vuosilomaa. Ihan puutarhatöitä tehtiin ja pieni retki kotimaassa.
A: [yrittää kuumeisesti keksiä jotain muuta kysyttävää kuin sen, mikä olisi loogisinta eli, millaiseen työhön B talvella vaihtoi]
Olisit kyllä aika erikoinen keskustelukumppani, jos alkaisit väkisin vääntää vieraan ihmisen kanssa juttua eläinten kasvusta ja kehityksestä tai luonnonilmiöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.
Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
No mistä tahansa! Miksi työstä pitäisi jutella?Mistä juttelet av-palstalla? No joo, suomalaiset ei osaa sujuvaa small talkia, se on totta.
Eipä sinulta niitä juttuehdotuksia tullut. Totesin jo, ettei small talkia jaksa kovin pitkään. Minua turhauttaisi jutella ihmisen kanssa vaikkapa puolikin tuntia small talkia varoen visusti kysymästä mitään hänen työstään, koska se olisi luonnotonta. Jos puhutaan vaikka säästä, niin puhe voi siirtyä nopeasti kesäloman säihin, josta se siirtyy siihen että mistä (työstä, opinnoista) on kesälomalla.
Mitä se työstä puhuminen on, jos ei small talkia.
Sori, en todella tajunnut, et mun pitää aikuiselle ihmiselle antaa lista puheenaiheista. Varsinkin ihmiselle, joka on löytänyt itsensä KESKUSTELUpalstalle, mut esim. lomailu, matkailu, lasten kasvu ja kehitys, ruoka, eläinten kasvu ja kehitys, luonnonilmiöt, yhteiskunnalliset ajankohtaiset asiat, viihdemaailman tapahtumat, tuoreimmat urheilu-uutiset, psykologia, jne jne..
A: Aika kylmä heinäkuu oli
B: Joo, niin oli. Osui lomat just siihen kylmimpään aikaan, niin tuntuu kuin ei olisi kesää ollutkaan.
A: Oliko sulla minkä verran lomaa? Mitä teitte lomalla?
B: Ei ollut kuin kaksi viikkoa, kun vaihdoin viime syksynä työpaikkaa niin ei ehtinyt kertyä vuosilomaa. Ihan puutarhatöitä tehtiin ja pieni retki kotimaassa.
A: [yrittää kuumeisesti keksiä jotain muuta kysyttävää kuin sen, mikä olisi loogisinta eli, millaiseen työhön B talvella vaihtoi]
Olisit kyllä aika erikoinen keskustelukumppani, jos alkaisit väkisin vääntää vieraan ihmisen kanssa juttua eläinten kasvusta ja kehityksestä tai luonnonilmiöistä.
Olisin joo hyvin erikoinen keskustelukumppani, kun en keksisi itse edes mitä sanoisin, vaan joku random av:lta kirjoittaisi minulle repliikit valmiiksi.
En kylläkään missään vaiheessa sanonut, että työ olisi aiheena jotain, mitä pitäisi kaikella mahdollisella tavalla vältellä. Puhuin koko ajan siitä, että jos se on ainoa asia, josta puhutaan. Mutta sinänsä kyllä se on yllättävän helppoa olla puhumatta työstä.
Ollaan esim. lasten joukkuekavereiden vanhempien kans oltu tekemisissä useita vuosia ja todella paljon puhumme muustakin kuin lapsistamme. Ja on muuten mukavaa seuraa! Silti en tiedä monenkaan ammattia tai koulutusta. Ja muutama heistä, joiden ammatin tiedän, ovat olleet jo aiemmin tuttuja jostain muusta yhteydestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos väität ettei ammatilla , työpaikalla tai asemalla ja sen tuomalla rahalla ole mitään merkitystä olet joko tyhmä tai tekovaatimaton. Kaikkailla maailmassa niilläon paljon merkitystä. Jonkun ammatin edustaja antaa vieraalle heti luottettavan kuvan, toinen ammatti taas antaa negatiivisen kuvan. Itse olen kokenut sen, kun olen ehtinyt olla jo kaksi kertaa naimisissa. Vain siellä missä kaikki ovat varakkaita tuo merkitys vähän laimenee. Tarkoitan rikkaitten asuinalueita.
Tämä onkin mielenkiintoista, miksi toisen ammatin omaavalla olisi painavampi sana kuin toisen, vaikka ammatti ei liity keskusteluun. Tai miksi eri ammatin henkilö olisi asiantuntevampi kuin se itse asian asiantuntija vain siksi, että on esimerkiksi ministeri? Ministeriyshän ei tuo asiantuntijuutta itse asiaan vaan siihen poliittiseen asioiden käsittelyyn ja johtamiseen. Ja ei, ministeri ei ole arvokkaampi ihmisenä kuin esimerkiksi vahtimestari. On hierarkista ajatella, että ammatin pitäisi vaikuttaa ihmisten kohteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Ja moni on myös huomannut saman kuin minä. Mitä se kertoo sulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
Ai niin ja ketä minä olen haukkunut? Ja mitä olen vikissyt? Järkevä keskusteluko ei vaan voi olla mahdollista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina täällä on niitä, jotka haukkuu muita ja alleviivaa kuinka itse en ainakaan...!!!
Mitä muuta se on kuin sitä samaa ylemmyydentunnetta ja pätemistä, josta ap muita kritisoi?
Ihminen luulee, että kaikkia kiinnostaa hänen asiansa, vaikka todellisuudessa jokainen keskittyy omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Ja moni on myös huomannut saman kuin minä. Mitä se kertoo sulle?
Että asioista on tosi vaikea keskustella. Aina joku hyökkää sinua vastaan, sen sijaan että keskustelisi itse ilmiöstä. Jos puolustaudut, saat lisää vettä myllyyn, jos et, hyökkääjä olettaa olevansa oikeassa. Miten minä voin todistaa, että olen täällä keskustelemassa ilmiöstä, enkä pätemässä sillä että en päde? Miksi minä haluaisin tässä nyt jotain ihailua? Siksikö, että moni haluaa? Ja mistä? Ei kai kukaan ketään anonyymia edes ihaile tai kadehdi? Vai kadehtiiko?
Ja miksi täällä pitäisi edes puhua minusta, kun piti puhua asiasta? Vai onko asia liian vaikea?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ns "hyvän alueen" yläkoulussa. Välillä huvittaa, kun joku vanhempi allekirjoittaa wilma-viestinsä tittelin kanssa (esim juristi tai ylilääkäri). Niin kuin vanhemman työtilanteella olisi jotain tekemistä sen Ville-Irmelin ruotsinkokeen kanssa.
Tämä on juuri sitä mitä tarkoitan! Yksi tuntemani lääkäri tunkee allekirjoitukseensa kaikki koulutukset ja tittelit. Miksi??
Ap
Mihin allekirjoitukseen? Työsähköpostkn, vai juhlakutsun tai wilma-viestin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Ja moni on myös huomannut saman kuin minä. Mitä se kertoo sulle?
Että asioista on tosi vaikea keskustella. Aina joku hyökkää sinua vastaan, sen sijaan että keskustelisi itse ilmiöstä. Jos puolustaudut, saat lisää vettä myllyyn, jos et, hyökkääjä olettaa olevansa oikeassa. Miten minä voin todistaa, että olen täällä keskustelemassa ilmiöstä, enkä pätemässä sillä että en päde? Miksi minä haluaisin tässä nyt jotain ihailua? Siksikö, että moni haluaa? Ja mistä? Ei kai kukaan ketään anonyymia edes ihaile tai kadehdi? Vai kadehtiiko?
Ja miksi täällä pitäisi edes puhua minusta, kun piti puhua asiasta? Vai onko asia liian vaikea?Ap
Niinpä niin. Et ole valmis tarkastelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Olet selvästi ylpeä.
Kyllä minun mielestäni sinä nimenomaan leijut sillä mitä kaikkea halveksimaasi sinä ET ole. Puhut todella kärjistävää kieltä käyttäen, suorastaan halveksuen, muista. Olethan Parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Ja moni on myös huomannut saman kuin minä. Mitä se kertoo sulle?
Että asioista on tosi vaikea keskustella. Aina joku hyökkää sinua vastaan, sen sijaan että keskustelisi itse ilmiöstä. Jos puolustaudut, saat lisää vettä myllyyn, jos et, hyökkääjä olettaa olevansa oikeassa. Miten minä voin todistaa, että olen täällä keskustelemassa ilmiöstä, enkä pätemässä sillä että en päde? Miksi minä haluaisin tässä nyt jotain ihailua? Siksikö, että moni haluaa? Ja mistä? Ei kai kukaan ketään anonyymia edes ihaile tai kadehdi? Vai kadehtiiko?
Ja miksi täällä pitäisi edes puhua minusta, kun piti puhua asiasta? Vai onko asia liian vaikea?Ap
Kukaan ei taida edelleenkään ymmärtää tuota asiaasi. En minä tunnista tuollaista ilmiötä arjessani ja tuntemissani ihmisissä, joten aika vaikea on myötäillä mielipidettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä on niitä, jotka haukkuu muita ja alleviivaa kuinka itse en ainakaan...!!!
Mitä muuta se on kuin sitä samaa ylemmyydentunnetta ja pätemistä, josta ap muita kritisoi?
Puhuin ilmiöstä, en haukkunut ketään. Sanoin, ettei tarvitse päteä, hoidan asiat toisin. En ole parempi ihminen kuin muut. Kukaan ei ole. Pätijä voi toki luulla niin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
Alue: Aihe vapaa
Eipä sinulta niitä juttuehdotuksia tullut. Totesin jo, ettei small talkia jaksa kovin pitkään. Minua turhauttaisi jutella ihmisen kanssa vaikkapa puolikin tuntia small talkia varoen visusti kysymästä mitään hänen työstään, koska se olisi luonnotonta. Jos puhutaan vaikka säästä, niin puhe voi siirtyä nopeasti kesäloman säihin, josta se siirtyy siihen että mistä (työstä, opinnoista) on kesälomalla.