Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi titteli, raha ja asema on joillekin niin tärkeitä? Mitä se kertoo näistä ihmisistä?
05.08.2020 |
Olen tässä miettinyt, että miksi jotkut luulee olevansa parempia ihmisiä jonkun tittelin (olen johtaja! Olen ylilääkäri!) tai rahan (palkkani on 9000 e kuussa) tai jonkun sukunimen (olen von Höppeströmejä) takia? Ja jollekin kihahtaa päähän jo joku pikkujulkisuus.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt hierarkioita, henkilöpalvontaa tai mitään hännystelyä. Oletko sinä?
Miksi joku haluaa jonkun nimmarin? Miksi joku on jotenkin otettu jonkun ministerin seurasta? Miksi jonkun toimitusjohtajan pitäisi saada erityiskohtelua jossain, omassa firmassa tietty voi tehdä mitä haluaa?
Ja mitä se kertoo ihmisestä, joka yrittää saada asemallaan tai rahalla jotain auktoriteettiä? Ja eikö se perseennuolenta, jota muut sitten harrastaa, väsytä?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Ja moni on myös huomannut saman kuin minä. Mitä se kertoo sulle?
Että asioista on tosi vaikea keskustella. Aina joku hyökkää sinua vastaan, sen sijaan että keskustelisi itse ilmiöstä. Jos puolustaudut, saat lisää vettä myllyyn, jos et, hyökkääjä olettaa olevansa oikeassa. Miten minä voin todistaa, että olen täällä keskustelemassa ilmiöstä, enkä pätemässä sillä että en päde? Miksi minä haluaisin tässä nyt jotain ihailua? Siksikö, että moni haluaa? Ja mistä? Ei kai kukaan ketään anonyymia edes ihaile tai kadehdi? Vai kadehtiiko?
Ja miksi täällä pitäisi edes puhua minusta, kun piti puhua asiasta? Vai onko asia liian vaikea?Ap
Kukaan ei taida edelleenkään ymmärtää tuota asiaasi. En minä tunnista tuollaista ilmiötä arjessani ja tuntemissani ihmisissä, joten aika vaikea on myötäillä mielipidettäsi.
Ehkä tämä on sinulle väärä ketju. Mitä teet täällä muuta kuin dissaat ap:n mielipidettä? Eikö sinun kannattaisi osallistua ketjussa, jossa on sellaista asiaa, johon sinulla on muutakin annettavaa kuin "en tunnista ilmiötä arjessani"? Ei kauhean rakentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos väität ettei ammatilla , työpaikalla tai asemalla ja sen tuomalla rahalla ole mitään merkitystä olet joko tyhmä tai tekovaatimaton. Kaikkailla maailmassa niilläon paljon merkitystä. Jonkun ammatin edustaja antaa vieraalle heti luottettavan kuvan, toinen ammatti taas antaa negatiivisen kuvan. Itse olen kokenut sen, kun olen ehtinyt olla jo kaksi kertaa naimisissa. Vain siellä missä kaikki ovat varakkaita tuo merkitys vähän laimenee. Tarkoitan rikkaitten asuinalueita.
Tämä onkin mielenkiintoista, miksi toisen ammatin omaavalla olisi painavampi sana kuin toisen, vaikka ammatti ei liity keskusteluun. Tai miksi eri ammatin henkilö olisi asiantuntevampi kuin se itse asian asiantuntija vain siksi, että on esimerkiksi ministeri? Ministeriyshän ei tuo asiantuntijuutta itse asiaan vaan siihen poliittiseen asioiden käsittelyyn ja johtamiseen. Ja ei, ministeri ei ole arvokkaampi ihmisenä kuin esimerkiksi vahtimestari. On hierarkista ajatella, että ammatin pitäisi vaikuttaa ihmisten kohteluun.
https://in.fashionnetwork.com/news/Bayer-may-stop-selling-monsanto-s-ne…
Tuo tiedoksi kaikille, jotka ihmettelevät koronaa nyt. Se olis periaatteessa ihan helppo nujertaa kieltämällä edes puuvillasellun käyttö ihmisten ruoassa/juomissa/ym. Mut sitä ei tapahdu, vaan etsitään uusia käyttömahdollisuuksia netisille valmisteille. Tuo on aika uusi uutine, mut suomeksi en ole sitä vielä nähnyt... Miksiköhän? OT? ei ole, koska niin moni hyötyy siitä, ettei ihmisiä edes kiinnosta muu kuin "päivänpolttava" asia;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina täällä on niitä, jotka haukkuu muita ja alleviivaa kuinka itse en ainakaan...!!!
Mitä muuta se on kuin sitä samaa ylemmyydentunnetta ja pätemistä, josta ap muita kritisoi?
Puhuin ilmiöstä, en haukkunut ketään. Sanoin, ettei tarvitse päteä, hoidan asiat toisin. En ole parempi ihminen kuin muut. Kukaan ei ole. Pätijä voi toki luulla niin.
No voi hyvänen aika! Et tosissasi voi väittää et sun kielenkäyttö olis kovin korrektia? Kyllä sinä tuot halveksuntasi todella selvästi esiin. Kai sen voit edes myöntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Ja moni on myös huomannut saman kuin minä. Mitä se kertoo sulle?
Että asioista on tosi vaikea keskustella. Aina joku hyökkää sinua vastaan, sen sijaan että keskustelisi itse ilmiöstä. Jos puolustaudut, saat lisää vettä myllyyn, jos et, hyökkääjä olettaa olevansa oikeassa. Miten minä voin todistaa, että olen täällä keskustelemassa ilmiöstä, enkä pätemässä sillä että en päde? Miksi minä haluaisin tässä nyt jotain ihailua? Siksikö, että moni haluaa? Ja mistä? Ei kai kukaan ketään anonyymia edes ihaile tai kadehdi? Vai kadehtiiko?
Ja miksi täällä pitäisi edes puhua minusta, kun piti puhua asiasta? Vai onko asia liian vaikea?Ap
Niinpä niin. Et ole valmis tarkastelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Olet selvästi ylpeä.
Kyllä minun mielestäni sinä nimenomaan leijut sillä mitä kaikkea halveksimaasi sinä ET ole. Puhut todella kärjistävää kieltä käyttäen, suorastaan halveksuen, muista. Olethan Parempi.
Nyt siis keskustellaan yhtäkkiä minusta? Miksi? En halveksi, ihmetten. En halveksi ketään. En ole parempi. En tiedä, miksi otat asian näin. En varmaankaan voi sille mitään, jos käsityksesi on tämä. Kohtelen muita tasaveroisesti ylilääkäristä laitoshuoltajaan, lakimiehestä vahtimestariin, vauvasta vaariin. Tekeekö se paremman? Toivottavasti ei, sen kuuluisi olla ihan normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Tietenkin, mutta miksi siihen täytyy olla "tykkääjiä" tai "hännystelijöitä"? Eikai asioiden pitäisi muuttua siinä samalla? MielipiteenVAIHTO tosiaan ON mielipiteiden VAIHTOA, huomaatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on naurettava. He eivät luule itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.
En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.
Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.
Ap
Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?
Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"
Ironista.
Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.
En kaipaa ihailua. Yritän keskustella tästä aiheesta. Ongelma ei myöskään ole päässäni, huomaat keskustelusta, että muutkin ovat tämän sosiaalisen ilmiön huomanneet. Hyvä kysymys on, miksi sinä käännät keskustelun minun henkilökohtsiseksi ongelmaksi? Ja jos et ilmiötä edes tunnista, otat tähän osaa?
Ja moni on myös huomannut saman kuin minä. Mitä se kertoo sulle?
Että asioista on tosi vaikea keskustella. Aina joku hyökkää sinua vastaan, sen sijaan että keskustelisi itse ilmiöstä. Jos puolustaudut, saat lisää vettä myllyyn, jos et, hyökkääjä olettaa olevansa oikeassa. Miten minä voin todistaa, että olen täällä keskustelemassa ilmiöstä, enkä pätemässä sillä että en päde? Miksi minä haluaisin tässä nyt jotain ihailua? Siksikö, että moni haluaa? Ja mistä? Ei kai kukaan ketään anonyymia edes ihaile tai kadehdi? Vai kadehtiiko?
Ja miksi täällä pitäisi edes puhua minusta, kun piti puhua asiasta? Vai onko asia liian vaikea?Ap
Niinpä niin. Et ole valmis tarkastelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Olet selvästi ylpeä.
Kyllä minun mielestäni sinä nimenomaan leijut sillä mitä kaikkea halveksimaasi sinä ET ole. Puhut todella kärjistävää kieltä käyttäen, suorastaan halveksuen, muista. Olethan Parempi.
Nyt siis keskustellaan yhtäkkiä minusta? Miksi? En halveksi, ihmetten. En halveksi ketään. En ole parempi. En tiedä, miksi otat asian näin. En varmaankaan voi sille mitään, jos käsityksesi on tämä. Kohtelen muita tasaveroisesti ylilääkäristä laitoshuoltajaan, lakimiehestä vahtimestariin, vauvasta vaariin. Tekeekö se paremman? Toivottavasti ei, sen kuuluisi olla ihan normaalia käytöstä.
Miksi täytyy olla olemassa YLIlääkäri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.
Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
No mistä tahansa! Miksi työstä pitäisi jutella?Mistä juttelet av-palstalla? No joo, suomalaiset ei osaa sujuvaa small talkia, se on totta.
Eipä sinulta niitä juttuehdotuksia tullut. Totesin jo, ettei small talkia jaksa kovin pitkään. Minua turhauttaisi jutella ihmisen kanssa vaikkapa puolikin tuntia small talkia varoen visusti kysymästä mitään hänen työstään, koska se olisi luonnotonta. Jos puhutaan vaikka säästä, niin puhe voi siirtyä nopeasti kesäloman säihin, josta se siirtyy siihen että mistä (työstä, opinnoista) on kesälomalla.
Mitä se työstä puhuminen on, jos ei small talkia.
Sori, en todella tajunnut, et mun pitää aikuiselle ihmiselle antaa lista puheenaiheista. Varsinkin ihmiselle, joka on löytänyt itsensä KESKUSTELUpalstalle, mut esim. lomailu, matkailu, lasten kasvu ja kehitys, ruoka, eläinten kasvu ja kehitys, luonnonilmiöt, yhteiskunnalliset ajankohtaiset asiat, viihdemaailman tapahtumat, tuoreimmat urheilu-uutiset, psykologia, jne jne..
A: Aika kylmä heinäkuu oli
B: Joo, niin oli. Osui lomat just siihen kylmimpään aikaan, niin tuntuu kuin ei olisi kesää ollutkaan.
A: Oliko sulla minkä verran lomaa? Mitä teitte lomalla?
B: Ei ollut kuin kaksi viikkoa, kun vaihdoin viime syksynä työpaikkaa niin ei ehtinyt kertyä vuosilomaa. Ihan puutarhatöitä tehtiin ja pieni retki kotimaassa.
A: [yrittää kuumeisesti keksiä jotain muuta kysyttävää kuin sen, mikä olisi loogisinta eli, millaiseen työhön B talvella vaihtoi]
Olisit kyllä aika erikoinen keskustelukumppani, jos alkaisit väkisin vääntää vieraan ihmisen kanssa juttua eläinten kasvusta ja kehityksestä tai luonnonilmiöistä.
No nyt ymmärrän, miksi smalltalk on niin tuskallista. Voisi mennä myös näin, jos sinä olisit edelleen A:
A: Aika kylmä heinäkuu oli.
B: Niin, olen miettinyt onko ilmastonmuutoksella vaikutusta jo Suomenkin tasolla. Mennäänköhän jossain vaiheessa siihen, että lomakaudet siirtyvät esim. kuukaudella eteenpäin, jotta enemmän sattuu hyviä lomakelejä ihmisille? Tuntuu, että talvet on lauhtuneet ja syksyllä lämpöä riittää pidemmälle kuin ennen.
A: yrittää kuumeisesti miettiä, miten saisi keskustelun siirrettyä takaisin siihen, että itse kävi ulkomailla kivassa kohteessa, tietenkin lentäen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen luulee, että kaikkia kiinnostaa hänen asiansa, vaikka todellisuudessa jokainen keskittyy omaan elämäänsä.
Juuri näin. Siksi on parempi jättää kovin pitkät jaarittelut omasta elämästä ihan lähimmille. Miksi ketään kiinnostaisi koirani lonkkaleikkaus tai lapseni baletti? Tai se kuinka kiire on töissä tai kuka siellä nyt kävi vierailulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Tietenkin, mutta miksi siihen täytyy olla "tykkääjiä" tai "hännystelijöitä"? Eikai asioiden pitäisi muuttua siinä samalla? MielipiteenVAIHTO tosiaan ON mielipiteiden VAIHTOA, huomaatko?
Mitä ihmeen tykkääjiä ja hännystelijöitä? Projisoitko nyt meihin muihin omia ajatuksiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).
Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa.
Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.
Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
No mistä tahansa! Miksi työstä pitäisi jutella?Mistä juttelet av-palstalla? No joo, suomalaiset ei osaa sujuvaa small talkia, se on totta.
Eipä sinulta niitä juttuehdotuksia tullut. Totesin jo, ettei small talkia jaksa kovin pitkään. Minua turhauttaisi jutella ihmisen kanssa vaikkapa puolikin tuntia small talkia varoen visusti kysymästä mitään hänen työstään, koska se olisi luonnotonta. Jos puhutaan vaikka säästä, niin puhe voi siirtyä nopeasti kesäloman säihin, josta se siirtyy siihen että mistä (työstä, opinnoista) on kesälomalla.
Mitä se työstä puhuminen on, jos ei small talkia.
Sori, en todella tajunnut, et mun pitää aikuiselle ihmiselle antaa lista puheenaiheista. Varsinkin ihmiselle, joka on löytänyt itsensä KESKUSTELUpalstalle, mut esim. lomailu, matkailu, lasten kasvu ja kehitys, ruoka, eläinten kasvu ja kehitys, luonnonilmiöt, yhteiskunnalliset ajankohtaiset asiat, viihdemaailman tapahtumat, tuoreimmat urheilu-uutiset, psykologia, jne jne..
A: Aika kylmä heinäkuu oli
B: Joo, niin oli. Osui lomat just siihen kylmimpään aikaan, niin tuntuu kuin ei olisi kesää ollutkaan.
A: Oliko sulla minkä verran lomaa? Mitä teitte lomalla?
B: Ei ollut kuin kaksi viikkoa, kun vaihdoin viime syksynä työpaikkaa niin ei ehtinyt kertyä vuosilomaa. Ihan puutarhatöitä tehtiin ja pieni retki kotimaassa.
A: [yrittää kuumeisesti keksiä jotain muuta kysyttävää kuin sen, mikä olisi loogisinta eli, millaiseen työhön B talvella vaihtoi]
Olisit kyllä aika erikoinen keskustelukumppani, jos alkaisit väkisin vääntää vieraan ihmisen kanssa juttua eläinten kasvusta ja kehityksestä tai luonnonilmiöistä.
No nyt ymmärrän, miksi smalltalk on niin tuskallista. Voisi mennä myös näin, jos sinä olisit edelleen A:
A: Aika kylmä heinäkuu oli.
B: Niin, olen miettinyt onko ilmastonmuutoksella vaikutusta jo Suomenkin tasolla. Mennäänköhän jossain vaiheessa siihen, että lomakaudet siirtyvät esim. kuukaudella eteenpäin, jotta enemmän sattuu hyviä lomakelejä ihmisille? Tuntuu, että talvet on lauhtuneet ja syksyllä lämpöä riittää pidemmälle kuin ennen.
A: yrittää kuumeisesti miettiä, miten saisi keskustelun siirrettyä takaisin siihen, että itse kävi ulkomailla kivassa kohteessa, tietenkin lentäen
Tapaan ihmisen ensimmäistä kertaa, en tiedä hänen yhteiskunnallisia näkemyksiään enkä mitään muutakaan, mutta alan puhua ilmastonmuutoksesta? Juu ei, ei todellakaan. Tuo ei ole small talkia eikä normaalia tutustumista.
Lisäksi paljastat tuossa itsestäsi enemmän kuin ehkä tajusitkaan ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).
Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa.
Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia.
Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?
Asemamerkitsee yleensä suhteita ja rahaa ja ne tasoittavat aika paljon esim. työpaikan saamisessa, juuri hoidoissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee tälläkin palstalla. Korostetaan usein, että ollaan akateemisia, korkeakoulutettuja, hyväpalkkaisia yms. Ei mua kiinnosta, mua kiinnostaa sun persoona ja ajatukset, ei status tai palkkataso.
Jotain ihmisen persoonasta ja ajatusmaailmasta kuvastaa myös kiinnostuksen kohteet, käydyt opinnot ja elämäntapa. Ei ole kyse vain ulkokultaisesti titteleistä ja ”tasosta”. On ollut sitkeyttä opiskella ja perehtyä itseä kiinnostaviin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Ei se ollutkaan kerskailua ehkä tarkoituksella, mutta tarkoitusperä oli hieman sama kuin namedroppailijalla. Ammatti ei ole pätemistä. Sen käyttö poissa kontekstissa on. Vedotaan vaikka keskustelussa siihen, kun keskustelu ei siihen mitenkään liity. Minä en ole kertonut ammattiani, enkä asuinaluettani, enkä varallisuuttani, koska ne eivät liity ilmiön miettimiseen. Periaatteessa sinun naapurisikaan eivät liity. Se liittyy jos lääkärinaapurisi oli jotenkin käyttänyt asemaansa hyväksi esimerkiksi kaavoitustilanteessa.
Tuo namedroppaus liittyy ilmiöön. Ja onkin mielenkiintoinen. Onko se ihailua ja miksi vai tunteeko hän itsensä hienommaksi kun tuntee ”hienoja” ihmisiä? Tässä ehkä myös kiteytyy ilmiö.
Täällä joku sanoi, että ammatti ja koulutustausta kertoo arvoista ja persoonasta. No, jos joku sanoo olevansa lääkäri, niin mitä se kertoo hänen persoonastaan? Hän on varmaan ollut hyvä luonnontieteissä ja päntännyt paljon pääsykokeisiin, koska on päässyt lääkäriksi.Mutta entä millainen ihminen hän on? Onko hän ystävällinen, sosiaalisesti älykäs (kaikki lääkärit ei ole), ihminen, jonka kanssa on helppo puhua asiasta kuin asiasta, onko hänellä millainen huumorintaju, mitä hän tykkää tehdä vapaa-ajalla, mitä hän ajattelee vaikka uskonnoista, mitä kirjoja hän lukee, mitä ohjelmia hän katselee, tykkääkö hän eläimistä yms.
Koulutus saa aikaan asiantuntijuutta. Uskon lääkärin sanaan koronahoidoista ennemmin kuin esim. siivoojan sanaan ja siivoojan sanaan oikeista pesumenetelmistä ennen kuin lääkärin sanaan niistä.
Alue: Aihe vapaa
Itse opin työttömänä ollessa sen, etten juuri kysele toiselta, mitä hän tekee työkseen tai opiskelee. Inhosin sitä, kun multa kysyttiin sitä. Työ ja opiskelu tulee esiin jos on tullakseen (jos toinen puhuu lomasta, koulustressistä, työkiireistä yms.) ja silloin voi luontevasti jatkaa, että ahaa, mitäs opiskelet. Etenkin nyt korona-aikana moni on menettänyt työnsä tai yrityksensä. Kummasti juttua kyllä riittää paljon muustakin. Ja ei pointtina ole missään vaiheessa ollut se, että työstä ja koulusta ei saisi yhtään puhua ja sitä pitäisi vältellä kaikin tavoin normaalissa keskustelussa. Vaan sillä päteminen ja sen tuominen esiin tilanteissa, joissa se ei ole relevanttia kuten nyt vaikka noissa Wilma-viestien allekirjoituksessa, jonka joku toi täällä esiin. Onko tämän eron ymmärtäminen näin vaikeaa?