Miksi titteli, raha ja asema on joillekin niin tärkeitä? Mitä se kertoo näistä ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki ihmiset haluavat tuntea olonsa tärkeiksi ja paremmiksi ihmisiksi. Toiset panostavat uraan ja kokevat sen tärkeäksi osaksi elämäänsä. Toiset vaikka perheeseen ja sitten he kehuvat miten pikku-Pirkkoa ei ole koskaan laitettu päiväkotiin. Toiset pätee vauvapalstalla sillä, ettei heille uralla ole merkitystä ja ihmettelee miten muut jaksavat nuolla persettä. Mikään näistä ei ole mielestäni mikään huono asia, koska ihmiset tarvitsevat jotain millä he voivat ylentää itseään. Harva meistä on mikään Jeesus.

Silläkin voi kehuskella, kuinka vaatimaton on kuten ap:n tapauksessa.

Ja sen sijaan, että puhuisi aiheesta, voi aina analysoida ap:ta ja tehdä virhepäätelmiä. Asioista ja ilmiöistä kun on mahdotonta jutella menemättä persoonaan.

En lukenut koko ketjua, joten en tiedä, mainittiinko tästä jo, mutta mainitsen kuitenkin. Monilla ihmisillä taustalla vaikuttaa jokin lapsuuden trauma, joka on saanut heidät yliarvostamaan rahaa ja statusta. Ehkä heiltä jäi se lelu saamatta, jota he halusivat kaikista eniten, tai sitten perhe saattoi olla niin köyhä, että lapsi joutui menemään kouluun rikkinäisissä vaatteissa, joista muut lapset pilkkasivat häntä jne. Joka tapauksessa tällaiset ihmiset etsivät täyttymystä sieltä, mistä eivät voi sitä koskaan löytää.

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä näkee tälläkin palstalla. Korostetaan usein, että ollaan akateemisia, korkeakoulutettuja, hyväpalkkaisia yms. Ei mua kiinnosta, mua kiinnostaa sun persoona ja ajatukset, ei status tai palkkataso.

Mitä tarkoittaa ihmisen persoona? Eikö siihen liity myös luonne ja arvomaailma? Ja silloin puhutaan myös esimerkiksi sellaisista asioista kuin kunnianhimo, pitkäjänteisyys, mitä arvostaa, mihin pyrkyy jne - eikö totta? Vai mistä haluaisit esimerkiksi minun kertovan itsessäni, jos pyytäisit minua kertomaan persoonastani? Ja ajatukset, jos pyytäisit minua kertomaan ajatuksistani, niin nekö saisivat olla vain ajatuksia liittyen johonkin muuhun kuin vaikkapa työhön?

Ihan kuin sinä nyt yrittäisit leikkiä tyhmää tai saivarrella (tauti sekin). Ei tässä puhuta av:n ketjuista, joissa nimenomaan pyydetään kertomaan omasta persoonasta. Joillakin on tarve korostaa omaa titteliä tai varakkuutta tilanteissa, joissa sillä ei ole merkitystä. Jos sinä et ole tavannut sellaisia ihmisiä, ei se tarkoita, etteivätkö muut olisi, joten turha sinun nyt esittää kuin koko ilmiötä ei olisi olemassakaan. 

(En ole tuo, jolle vastasit)

Vierailija kirjoitti:

Miten niin yrittää saada asemalla, rahalla tai auktoriteetilla? Hänhän saa esimerkiksi rahalla lapselleen paremman syöpähoidon kuin toimeentulotuen varassa elävä voi ikinä edes unelmoida. Älä luule, että meillä julkinen puoli tarjoaa parasta palvelua.

Kerrotko vielä miten tää tällainen prosessi käytännössä menee alusta loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Kyllä ainakin eräällä mijonäärijääkiekkoilijan rakennusluvat hoidetaan siellä kunnassa nopeasti ja juuri niinkuin asiakas haluaa. Taviksille ei anneta rakennuslupaa vaan , irvistellään. Miehet ainakin arvostavat sitä että hyvällä paikalla työssäoleva toinen pariskunta osaa neuvoa ja auttaa karikoiden yli. Hyvät kaverit on kuin hyvä tukiperhe, tietysti molemmin puolin. Monet ottavat töihin mielummin tutun kuin erilaisen vieraan, Ihminen on aina jonkinlainen koko paketti. Sitä kautta saa myös muita tuttuja ja samalla lailla ajattelevia.   Ei aina olla väleissä siskon perheeseen, kun ei ole mitään yhteistä. Kai olet edes joskus kuullut :   Raha tulee  rahan luokse.  Ja samanlaiset kaverukset "  leikkivät paremmin.... "

Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.

Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.

Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin yrittää saada asemalla, rahalla tai auktoriteetilla? Hänhän saa esimerkiksi rahalla lapselleen paremman syöpähoidon kuin toimeentulotuen varassa elävä voi ikinä edes unelmoida. Älä luule, että meillä julkinen puoli tarjoaa parasta palvelua.

Kerrotko vielä miten tää tällainen prosessi käytännössä menee alusta loppuun?

Missä näitä rikkaita syöpäsairaita hoidetaan?

Tämä asia on tietysti vähä-älyisen luuserin aivoille liian ylivoimainen juttu ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.

Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.

Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.

No mistä tahansa! Miksi työstä pitäisi jutella?Mistä juttelet av-palstalla? No joo, suomalaiset ei osaa sujuvaa small talkia, se on totta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.

Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.

Eipä ole koskaan tullut mieleen, että työstäni puhuminen voisi jostain tuntua rehvastelulta tai pätemiseltä. Työ on iso osa ihmisten elämää ja vaikuttaa todella paljon aikatauluihin ja ajankäyttöön. Ehkä en tunnista tätä aihetta siksi, että elinpiirissäni ei koskaan ole ollut mitään "hienompia" ammatteja ja huonompia ammatteja. Lääkärin tai lentäjän työt esimerkiksi ovat aika raskaita ja v-mäisiä ja voisin kuvitella, ettei poliitikkonakaan herkkua ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen  kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.

Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.

Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.

Eipä ole koskaan tullut mieleen, että työstäni puhuminen voisi jostain tuntua rehvastelulta tai pätemiseltä. Työ on iso osa ihmisten elämää ja vaikuttaa todella paljon aikatauluihin ja ajankäyttöön. Ehkä en tunnista tätä aihetta siksi, että elinpiirissäni ei koskaan ole ollut mitään "hienompia" ammatteja ja huonompia ammatteja. Lääkärin tai lentäjän työt esimerkiksi ovat aika raskaita ja v-mäisiä ja voisin kuvitella, ettei poliitikkonakaan herkkua ole.

Eihän kyse missään vaiheessa ollut tästä. Kyse on erityiskohtelun vaatimisesta tittelin tms. perusteella. Esimerkiksi totta kai poliitikko on poliitikko ja tekee politiikkaa, mutta miksi hänen pitäisi saada vaikka lapsensa neuvolaan eri säännöillä kuin muut tai rakennuslupa muita nopeammin. Tai miksi tavallisessa keskustelussa ministerin sana olisi painavampi kuin jonkun muun, jos paras argumentti on paras?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on naurettava. He eivät luule  itsestään mitään, vaan ap:n kaltaiset ovat heille kateellisia ja keksivät tällaisia juttuja.

En ole kateellinen, miksi olisin? Mulla on koulutus, työ ja titteli. Mun ei vaan tarvitse tuoda niitä esiin ja yrittää hakea niillä jotain statusta ja auktoriteettia. Mä annan mun persoonan ja työnjäljen puhua puolestaan. Ja mulla on hyvä itsetunto, se ei kaipaa muiden hyväksyntää tai ihailua tai erityiskohtelua.

Sellaiset kaikki mulle nyt heti -tyypit (koska olen se ja se) on kaikkein kamalampia.

Ap

Jos sulla on kaikki niin hyvin, niin mitä täällä palstalla vikiset ja haukut muita?

Luulet, ettet kaipaa ihailua, mut oikeastaan janoat sitä tuolla "Mä oon niin maanläheinen ja hiljainen, nöyrä puurtaja ja teen asiat oikein ja hyvin kuten kunnon asiantuntijan kuuluukin!!" "Kattokaa miten hyvin mulla menee, ku en kaipaa ihailua!!"

Ironista.

Veikkaan et on suurelta osin sun omassa päässäs tuo ongelma. Kas kun sun koko identiteetti rakentuu tuolle ns. vastakohtaisuudelle. Koko ajan peilaat mitä sinä et ainakaan ole.

Miksikö? Koska se kertoo ihmisestä todella paljon. Se kertoo pitkäjänteisyydestä, älykkyydestä ja arvoista. Voihan sitä jauhaa jostain persoonasta tai ihmisen sisimmästä, mutta ne ovat vain selityksiä omalle riittämättömyydelle ja kateudelle parempia ihmisiä kohtaan. Et sä ihmisen tavatessasi sellaisia kysele vaan ammattia, koulutusta, asuinpaikkaa ja varallisuuden näkee päältäpäin. Ihminen pitää arvossa sitä, mikä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin yrittää saada asemalla, rahalla tai auktoriteetilla? Hänhän saa esimerkiksi rahalla lapselleen paremman syöpähoidon kuin toimeentulotuen varassa elävä voi ikinä edes unelmoida. Älä luule, että meillä julkinen puoli tarjoaa parasta palvelua.

Hohhoijaa, täällä on taas yksi, joka kuvittelee jostakin käsittämättömästä syystä yksityistä puolta julkista paremmaksi. Parempaa siellä on lähinnä hinta, jonka maksat, ehkä puitteet ovat hienommat, et jonota yhdessä narkkien ja pulsujen kanssa, saat mahdollisesti, tietenkin asemastaan riippuen, nuoleskelua ja pokkurointia, saman saat todennäköisesti myös julkisella kuin puolella. Siitä pokkuroinnista ja nuoleskelusta et pääse tavallisena tallaajana nauttimaan, kävit kummassa tahansa. Pääset tietenkin nopeasti hoitoon, koska maksat siitä itse. Siihen se paremmuus jääkin. Ne samat lääkärit työskentelevät usein myös julkisella puolella. Yksityiseltä saavat mukavat lisätienestit. Muu henkilökunta taas saa taatusti huonompaa palkkaa kuin julkisella puolella, joten ne parhaat karkaavat sieltä julkiselle puolelle.

Kaikesta säästetään, varsinkin kun mennään yksityiselle sotepuolelle. Usein tarvikkeet ovat loppuneet, käytetään mitä on saatavissa. Käypä huviksesi katsomassa vaikka vanhainkodissa tai päiväkodissa esimerkiksi ruoan laatu ja määrä mitä tarjotaan, tai henkilökunnan määrä. Puitteet ovat hienot taas ja maksavan asiakkaan takamus nuollaan. Puheet ja lupaukset ovat esimerkillisen loistavia, eri asia on toteutuvatko ne. Julkisuuteen asti on vuotanut ikäviä esimerkkejä esimerkiksi vanhusten hoidosta ja lasten päivähoidosta, ja huom! nimenomaan yksityiseltä puolelta. Ei tarvitse varmaan mainita edes nimeltä näitä monikansallisia sotejättejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella. 

Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.

Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D

Onko oikeesti? Hän varmaan tietää, ettei PEG ole ihmisen sisuksiin tarkoitettu? Se on sama asia kuin E1521 - kerro siis hänelle, voi olla, ettei ole vielä kuullut. Ja samaa on macrogol ja polyeteenioksidikin.

Monissa valmisteissa on sitä ja aina olis parempi, et se lentäjäKIN tietäisi, eikö?

https://in.fashionnetwork.com/news/Bayer-may-stop-selling-monsanto-s-ne…

Tuo minua kiinnostais nyt, joten kuuluu asiaan. Et ole luuseri, vaan sun täytys kiinnostua tärkeistä asioista, eikä titteleistä;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä näkee tälläkin palstalla. Korostetaan usein, että ollaan akateemisia, korkeakoulutettuja, hyväpalkkaisia yms. Ei mua kiinnosta, mua kiinnostaa sun persoona ja ajatukset, ei status tai palkkataso.

Mitä tarkoittaa ihmisen persoona? Eikö siihen liity myös luonne ja arvomaailma? Ja silloin puhutaan myös esimerkiksi sellaisista asioista kuin kunnianhimo, pitkäjänteisyys, mitä arvostaa, mihin pyrkyy jne - eikö totta? Vai mistä haluaisit esimerkiksi minun kertovan itsessäni, jos pyytäisit minua kertomaan persoonastani? Ja ajatukset, jos pyytäisit minua kertomaan ajatuksistani, niin nekö saisivat olla vain ajatuksia liittyen johonkin muuhun kuin vaikkapa työhön?

No mutta palkkataso ja akateemisuus ei kerro sun työstä ja petsoonasta mitään, joten miksi ne pitää mainita? No pätemisen takia. Persoonasta ja työstä vou kertoa muutenkin.

Missä yhteyksissä noin tapahtuu?

Meillä on ystäväpiiri pitkälti opiskeluaikana muodostunut, eli sama koulutus kaikilla. Työtilanne vaihtelee sen verran, että tiedetään, kuka on töissä ja missä ja kuka ei. Yksi useammassa isommassa firmassa toiminut yritysjohtaja (on muuten nainen) on joukossa, eikä ole mikään pätijä.  Naapurustossa on tilanne samankaltainen, eli kaikki asuu tilavasti ja mukavasti ja arvatenkin joutuvat tekemään kovasti töitä sen eteen. 

Kukaan ei elvistele titteleillä, rahalla tai asemalla.  

Se on hyvä! Mun ystäväpiirissä sama tilanne eli kaikki hyvin. Törmään ilmiöön siis töissä, muissa sosiaalisissa ympyröissä, mediassa, jopa täällä. Ihmiset hakee auktoriteettiasemaa milloin milläkin. Miksi media palvoo Nalle Wahlroosia tai Selännettä? Älykkäämpiäkin ihmisiä olisi.

Onko tässä jotain tarkoitushakuisuutta, että kaikki kriittisesti ilmaistut palvontaesimerkit ovat miehiä? Miehet palvoo miehiä.

Naisetko eivät sorru tällaseen fanitukseen?