Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi titteli, raha ja asema on joillekin niin tärkeitä? Mitä se kertoo näistä ihmisistä?
05.08.2020 |
Olen tässä miettinyt, että miksi jotkut luulee olevansa parempia ihmisiä jonkun tittelin (olen johtaja! Olen ylilääkäri!) tai rahan (palkkani on 9000 e kuussa) tai jonkun sukunimen (olen von Höppeströmejä) takia? Ja jollekin kihahtaa päähän jo joku pikkujulkisuus.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt hierarkioita, henkilöpalvontaa tai mitään hännystelyä. Oletko sinä?
Miksi joku haluaa jonkun nimmarin? Miksi joku on jotenkin otettu jonkun ministerin seurasta? Miksi jonkun toimitusjohtajan pitäisi saada erityiskohtelua jossain, omassa firmassa tietty voi tehdä mitä haluaa?
Ja mitä se kertoo ihmisestä, joka yrittää saada asemallaan tai rahalla jotain auktoriteettiä? Ja eikö se perseennuolenta, jota muut sitten harrastaa, väsytä?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee tälläkin palstalla. Korostetaan usein, että ollaan akateemisia, korkeakoulutettuja, hyväpalkkaisia yms. Ei mua kiinnosta, mua kiinnostaa sun persoona ja ajatukset, ei status tai palkkataso.
Jotain ihmisen persoonasta ja ajatusmaailmasta kuvastaa myös kiinnostuksen kohteet, käydyt opinnot ja elämäntapa. Ei ole kyse vain ulkokultaisesti titteleistä ja ”tasosta”. On ollut sitkeyttä opiskella ja perehtyä itseä kiinnostaviin asioihin.
Joo, mutta miksi se pitää tuoda esiin sellaisissa tilanteissa, johon se ei liity mitenkään tai tuo mitään lisäarvoa? Ja ei kaikki pääse tai kykene opiskelemaan itseään kiinnostavaa alaa, itseään voi kehittää myös harrastamalla, lukemalla ja monella muilla tavoin. Minä olen harrastanut vuosia todella paljon kaikenlaista ja etenkin muutamaa lajia, mutten tähtää ammattilaiseksi niissä. Eikö nämä merkkaa mitään? Sitä paitsi yhtä lailla kouluttautuneissa perheissä voi olla päihdeongelmia, väkivaltaa tai ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Tietenkin, mutta miksi siihen täytyy olla "tykkääjiä" tai "hännystelijöitä"? Eikai asioiden pitäisi muuttua siinä samalla? MielipiteenVAIHTO tosiaan ON mielipiteiden VAIHTOA, huomaatko?
Mitä ihmeen tykkääjiä ja hännystelijöitä? Projisoitko nyt meihin muihin omia ajatuksiasi?
Eikun ihan vaan sitä, mikhin sitä YLI-henkilöä tarvitaan? Siitähän uossa oli kysymys?
Hännystelijästä tulee mieleen "keisarilla ei ole vaatteita"- tarina. Sehän ei oikeesti mikään SATU ole;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee tälläkin palstalla. Korostetaan usein, että ollaan akateemisia, korkeakoulutettuja, hyväpalkkaisia yms. Ei mua kiinnosta, mua kiinnostaa sun persoona ja ajatukset, ei status tai palkkataso.
Jotain ihmisen persoonasta ja ajatusmaailmasta kuvastaa myös kiinnostuksen kohteet, käydyt opinnot ja elämäntapa. Ei ole kyse vain ulkokultaisesti titteleistä ja ”tasosta”. On ollut sitkeyttä opiskella ja perehtyä itseä kiinnostaviin asioihin.
Joo, mutta miksi se pitää tuoda esiin sellaisissa tilanteissa, johon se ei liity mitenkään tai tuo mitään lisäarvoa? Ja ei kaikki pääse tai kykene opiskelemaan itseään kiinnostavaa alaa, itseään voi kehittää myös harrastamalla, lukemalla ja monella muilla tavoin. Minä olen harrastanut vuosia todella paljon kaikenlaista ja etenkin muutamaa lajia, mutten tähtää ammattilaiseksi niissä. Eikö nämä merkkaa mitään? Sitä paitsi yhtä lailla kouluttautuneissa perheissä voi olla päihdeongelmia, väkivaltaa tai ongelmia.
Ja lisään myös, että mulla oli eräs läheinen, joka tiesi valtavan paljon kaikesta. Hän oli omaishoitaja vuosia eikä ollut korkeakoulutettu, mutta hän luki paljon ja hänen tietämyksensä oli hämmästyttävää. Näillä ei ole mitään väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Ei se ollutkaan kerskailua ehkä tarkoituksella, mutta tarkoitusperä oli hieman sama kuin namedroppailijalla. Ammatti ei ole pätemistä. Sen käyttö poissa kontekstissa on. Vedotaan vaikka keskustelussa siihen, kun keskustelu ei siihen mitenkään liity. Minä en ole kertonut ammattiani, enkä asuinaluettani, enkä varallisuuttani, koska ne eivät liity ilmiön miettimiseen. Periaatteessa sinun naapurisikaan eivät liity. Se liittyy jos lääkärinaapurisi oli jotenkin käyttänyt asemaansa hyväksi esimerkiksi kaavoitustilanteessa.
Tuo namedroppaus liittyy ilmiöön. Ja onkin mielenkiintoinen. Onko se ihailua ja miksi vai tunteeko hän itsensä hienommaksi kun tuntee ”hienoja” ihmisiä? Tässä ehkä myös kiteytyy ilmiö.
En minä kyllä sitä kovin suurena syntinä pitäisi, vaikka naapuri olisi edistänyt asuinaluettani ammattinsa avulla ja itse asiassa tiedän, että niin on käynytkin. Näin toimitaan kaikkialla eikä se ole tulotasosta kiinni. Kaikki keinot käyttöön, kun vaikka lähimetsikkö ollaan kaatamassa tms. Minusta näet asian aika mustavalkoisesti, koska onhan tuossakin ilmiössä erilaisia puolia.
En ole miettinyt miksi tuo tuttavani käyttäytyy noin, mutta enpä usko että se hienouteen tai itsensä hienommaksi kokemiseen liittyy. Ei hän heitä sen hienompina pidä, vaan heidän ammattinsa kiinnostaa häntä ja rakastaa ko. ammattialaa. Kyse on taiteesta.
Itse vältän oman ammattini sanomista, vaikkei se mikään erikoinen olekaan, koska se nostaa esille aina vain pari-kolme asiaa, joista aletaan esim. baarissa v..uilemaan. Kyseessä on kuitenkin ammatti, johon jokainen voi kouluttautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katsotte kokonaisukuvaa, niin huomaatte että tätä maailmaa pyörittää raha. Jotkut ihmiset haluavat säilyttää suvun maineen, joka on voinut olla kuuluisa ja vauras ties mistä lähtien. Arvokkaat ja rikkaat suvut ovat myös monessa mukana ja haluavat vaikuttaa asioihin. Ymmärrän tämän hyvin. Olen itse alkoholistiperheen lapsi, joka toivoo että minä ja lapseni katkaistaan ylisukupolven jatkunut pahoinvointi ja huonoleimaisuus.
Olen itse opiskellut paljon, 3 ammattia, joista viimeisin AMK. Jatkan yliopistoon. Olen aktiivinen sijoittaja, osallistun moneen ja olen siis monessa mukana. Vuosituloni ovat vuodessa 60-150 000 e. Opetan lapsiani maailmasta ja rakastan heitä suunnattomasti, opetan heille eri asioista, kerron taiteesta, kulttuurista. Lapsenikin ovat olleet jo mukana monessa vaikka ovat vasta 5 ja 9. He ovat päässeet myös matkustelemaan ja kokemaan hienoja asioita, joista en olisi ikinä voinut itse lapsena edes haaveilla. Tulen opettamaan lapsilleni rahan merkityksen, vaikkei se merkitsekkään koko maailmaa.
Tiedän niin paljon perheitä, jotka eivät tule koskaan saamaan katki heidän suvunsa ylisukupolvien jatkunutta pahoinvointia, joka pitää sisällään köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Ja faktahan on se, että kaikki eivät halua samoja asioita. Rikas saattaa ihmetellä ”miksi helvetissä tuo ihminen, joka valittaa joka kk rahan vähyydestä ei tee asialle mitään” —> varsinkin, jos kyseessä ihminen, joka ei ole sairaseläkkeellä tai muuten esteellinen opiskelemaan ja kehittämään itseään, tavoittelemaan jotakin joka parantaisi tilannetta. Köyhä voi jopa uskotella itselleen, että ”köyhät ovat parempia kuin rikkaat, köyhä ei ole ylimielinen oman etunsa tavoittelija, raha ei tuo onnea, rahan perässä juokseminen tuo huonoa onnea..” ja mitä näitä nyt on. Kaikki tuokin estää ihmistä menemästä eteenpäin, varsinkin jos perheessä on lapsille näin aina opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Voit tuoda oman asuinalueesi esiin sanomalla, että asun alueella x kaupungissa b ja että olen ammatiltani se ja se. Miksi tarttee erikseen korostaa naapureiden ammatteja ja ajatuksia? Mitä väliä niillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Tietenkin, mutta miksi siihen täytyy olla "tykkääjiä" tai "hännystelijöitä"? Eikai asioiden pitäisi muuttua siinä samalla? MielipiteenVAIHTO tosiaan ON mielipiteiden VAIHTOA, huomaatko?
Mitä ihmeen tykkääjiä ja hännystelijöitä? Projisoitko nyt meihin muihin omia ajatuksiasi?
Eikun ihan vaan sitä, mihin sitä YLI-henkilöä tarvitaan? Siitähän uossa oli kysymys?
Hännystelijästä tulee mieleen "keisarilla ei ole vaatteita"- tarina. Sehän ei oikeesti mikään SATU ole;-)
Korjasin vähän..
https://feldon.net/2006/01/13/kaytannon-psykologiaa-keisarin-uudet-vaat…
---enkä pelaa mitään, täytyy sanoa, koska tuo on joku peliblogi. Oletko ehkä muiden pelinappula:-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.
Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.
Eipä ole koskaan tullut mieleen, että työstäni puhuminen voisi jostain tuntua rehvastelulta tai pätemiseltä. Työ on iso osa ihmisten elämää ja vaikuttaa todella paljon aikatauluihin ja ajankäyttöön. Ehkä en tunnista tätä aihetta siksi, että elinpiirissäni ei koskaan ole ollut mitään "hienompia" ammatteja ja huonompia ammatteja. Lääkärin tai lentäjän työt esimerkiksi ovat aika raskaita ja v-mäisiä ja voisin kuvitella, ettei poliitikkonakaan herkkua ole.
Eihän kyse missään vaiheessa ollut tästä. Kyse on erityiskohtelun vaatimisesta tittelin tms. perusteella. Esimerkiksi totta kai poliitikko on poliitikko ja tekee politiikkaa, mutta miksi hänen pitäisi saada vaikka lapsensa neuvolaan eri säännöillä kuin muut tai rakennuslupa muita nopeammin. Tai miksi tavallisessa keskustelussa ministerin sana olisi painavampi kuin jonkun muun, jos paras argumentti on paras?
Oletko sinä ap? Jos olisit heti alkuun antanut tuollaisia esimerkkejä, niin olisin/olisimme paremmin ymmärtäneet mitä haet. Erityiskohtelun vaatiminen ei varmaankaan kytkeydy ammattiin, siitä minulla on työni kautta kokemusta. Erityiskohtelua voidaan vaatia paitsi sen perusteella että kokee ansaitsevansa sitä myös sen perusteella, että kokee olevansa suuressa hädässä. Jotkut ihmiset eivät myöskään kykene hillitsemään itseään kovin hyvin, jolloin tulee tulkinta erityiskohtelun vaatimisesta.
Aloituksessa kiinnittää huomiota se, että ammattiin ja varallisuuteen liitetään leimaavia ominaisuuksia ikään kuin päteminen olisi siitä kiinni. Kyllä vaatimattomuudellakin voi päteä kuten mainittiin eli ei siihen "hienoa" ammattia vaadita. Se mikä muissa häiritsee, onkin hyvin monesti oma ongelma, mitä heijastaa muihin.
Erityiskohtelua vain vaatii enemmän ne, joilla on jotain asemaa, koska sillä asemalla on voinut saada sitä kohtelua aiemminkin. On myös niitä joille tarjotaan erityskohtelua, mutta eivät ota sitä vastaan. Sekin kertoo paljon. Kyse oli toki myös pätemisestä. En ole koskaan kuullut, että siivooja olisi pätenyt keskustelussa (joka ei liity siivoamiseen tai lakiasioihin), sillä että hän on siivooja. mutta varatuomarin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Voit tuoda oman asuinalueesi esiin sanomalla, että asun alueella x kaupungissa b ja että olen ammatiltani se ja se. Miksi tarttee erikseen korostaa naapureiden ammatteja ja ajatuksia? Mitä väliä niillä on?
*statuksia
Ex -anoppi oli juuri tuollainen.
Muisti aina korostaa kuinka heidän perheessään kaikki ovat akateemisia ha exän yliopistossa opiskelevat ystävät olivat parempia ihmisiä kuin minä, köyhä amis.
Eipä raha ja akateemisuus heistä kenestäkään onnellisia tehneet.
Perheen sisällä ongelmia vaikka muille jakaa; pettämistä, mt-ongelmia, jopa perheväkivaltaa.
Luotaan työntäviä ihmisiä kaikinpuolin.
Nykyinen anoppi on suoraan peruskoulun penkiltä lähtenyt työelämään, eikä onneksi välitä titteleistä ha siitä millainen koulutus kullakin on.
Persoona ratkaisee, kuten minullakin.
Itsessään akateemisuus ei tee kenestäkään mielenkiintoista ihmistä. Eikä raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Voit tuoda oman asuinalueesi esiin sanomalla, että asun alueella x kaupungissa b ja että olen ammatiltani se ja se. Miksi tarttee erikseen korostaa naapureiden ammatteja ja ajatuksia? Mitä väliä niillä on?
*statuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).
Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa.
Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia.
Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?
No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.
Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monien vuosien jälkeen huomannut miehen puolen juhlissa puhutaan aina lähes pelkästään töistä. "Mitäs sä nykyään teet?" "Ootko vielä paikassa x?" "Mä kuulin et pääsit x:ksi" jne. Jne.
Ja lähes kaikki on korkeakoulutettua sakkia. Siitä huolimatta (vai juuri siksi?) ei löydy muuta puhuttavaa. Siinä on mukana paljon myös sitä ylpeyttä ja kenties rehvastelun makuakin, mut varmaan suurelta osin vaan tottumuskysymys. Oon tullut siihen tulokseen, et jotkut ei ilmeisesti osaa puhua muusta kuin työstä kohdatessaan muita. Ja onhan se tavallaan suht turvallinen aihe.
Eipä ole koskaan tullut mieleen, että työstäni puhuminen voisi jostain tuntua rehvastelulta tai pätemiseltä. Työ on iso osa ihmisten elämää ja vaikuttaa todella paljon aikatauluihin ja ajankäyttöön. Ehkä en tunnista tätä aihetta siksi, että elinpiirissäni ei koskaan ole ollut mitään "hienompia" ammatteja ja huonompia ammatteja. Lääkärin tai lentäjän työt esimerkiksi ovat aika raskaita ja v-mäisiä ja voisin kuvitella, ettei poliitikkonakaan herkkua ole.
Eihän kyse missään vaiheessa ollut tästä. Kyse on erityiskohtelun vaatimisesta tittelin tms. perusteella. Esimerkiksi totta kai poliitikko on poliitikko ja tekee politiikkaa, mutta miksi hänen pitäisi saada vaikka lapsensa neuvolaan eri säännöillä kuin muut tai rakennuslupa muita nopeammin. Tai miksi tavallisessa keskustelussa ministerin sana olisi painavampi kuin jonkun muun, jos paras argumentti on paras?
Oletko sinä ap? Jos olisit heti alkuun antanut tuollaisia esimerkkejä, niin olisin/olisimme paremmin ymmärtäneet mitä haet. Erityiskohtelun vaatiminen ei varmaankaan kytkeydy ammattiin, siitä minulla on työni kautta kokemusta. Erityiskohtelua voidaan vaatia paitsi sen perusteella että kokee ansaitsevansa sitä myös sen perusteella, että kokee olevansa suuressa hädässä. Jotkut ihmiset eivät myöskään kykene hillitsemään itseään kovin hyvin, jolloin tulee tulkinta erityiskohtelun vaatimisesta.
Aloituksessa kiinnittää huomiota se, että ammattiin ja varallisuuteen liitetään leimaavia ominaisuuksia ikään kuin päteminen olisi siitä kiinni. Kyllä vaatimattomuudellakin voi päteä kuten mainittiin eli ei siihen "hienoa" ammattia vaadita. Se mikä muissa häiritsee, onkin hyvin monesti oma ongelma, mitä heijastaa muihin.
Erityiskohtelua vain vaatii enemmän ne, joilla on jotain asemaa, koska sillä asemalla on voinut saada sitä kohtelua aiemminkin. On myös niitä joille tarjotaan erityskohtelua, mutta eivät ota sitä vastaan. Sekin kertoo paljon. Kyse oli toki myös pätemisestä. En ole koskaan kuullut, että siivooja olisi pätenyt keskustelussa (joka ei liity siivoamiseen tai lakiasioihin), sillä että hän on siivooja. mutta varatuomarin olen.
Sinun kokemuksesi on tuo, minun kokemukseni on se, että kenen tahansa niskaan voi laittaa leiman "vaatii erityiskohtelua", koska kyse on omasta tulkinnastasi. Siivooja ei ehkä päde ammatillaan, mutta voi mainita, että sukulaiseni on se ja se tai että mieheni kuuluu moottoripyöräjengiin. Näkemyksesi on turhan yksioikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Tuli vain mieleen, että jos se ei sinulle ole mitään sen kummempaa, miksi puhuisit siitä hirveästi missään yhteyksissä? Itsellä on sellainen ammatti, etten sitä mielelläni puolitutuille paljasta, enkä täten myöskään asuinaluettani hirveän tarkasti. Ei ole ollut hirveän vaikeaa olla kertomatta itsestään liikaa. Tehdä elämästäni hieman epäkiinnostavan kuuloista. Pidän mahdollisena, että joku on pitänyt tuntemistani tämän vuoksi yhdentekevänä, minä kun en tuo heille tuttuna lisästatusta.
Vaikka olet asunut alueella pitkään, tiedät naapureidesi (status)ammatit, koska niistä puhutaan. He itse tai muut.
Ja tuosta eliitin "olemattomasta" kilpailusta tai pätemisestä. Kyllä vaan on merkitystä, millainen auto naapurilla on, kilpaillaan vaan eri leveleillä. On tärkeää miltä asiat näyttävät. Sitä voi olla vaan vaikea itse kuplassa sisällä huomata. Nämä tulevat hyvin selvästi esiin, kun saa ikäänkuin salaa kuulua useampaan maailmaan ja ihmiset tekevät ennakkoluulonsa tahattomasti näkyviksi. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vahvasti oletukset ohjaavat toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun katsotte kokonaisukuvaa, niin huomaatte että tätä maailmaa pyörittää raha. Jotkut ihmiset haluavat säilyttää suvun maineen, joka on voinut olla kuuluisa ja vauras ties mistä lähtien. Arvokkaat ja rikkaat suvut ovat myös monessa mukana ja haluavat vaikuttaa asioihin. Ymmärrän tämän hyvin. Olen itse alkoholistiperheen lapsi, joka toivoo että minä ja lapseni katkaistaan ylisukupolven jatkunut pahoinvointi ja huonoleimaisuus.
Olen itse opiskellut paljon, 3 ammattia, joista viimeisin AMK. Jatkan yliopistoon. Olen aktiivinen sijoittaja, osallistun moneen ja olen siis monessa mukana. Vuosituloni ovat vuodessa 60-150 000 e. Opetan lapsiani maailmasta ja rakastan heitä suunnattomasti, opetan heille eri asioista, kerron taiteesta, kulttuurista. Lapsenikin ovat olleet jo mukana monessa vaikka ovat vasta 5 ja 9. He ovat päässeet myös matkustelemaan ja kokemaan hienoja asioita, joista en olisi ikinä voinut itse lapsena edes haaveilla. Tulen opettamaan lapsilleni rahan merkityksen, vaikkei se merkitsekkään koko maailmaa.
Tiedän niin paljon perheitä, jotka eivät tule koskaan saamaan katki heidän suvunsa ylisukupolvien jatkunutta pahoinvointia, joka pitää sisällään köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Ja faktahan on se, että kaikki eivät halua samoja asioita. Rikas saattaa ihmetellä ”miksi helvetissä tuo ihminen, joka valittaa joka kk rahan vähyydestä ei tee asialle mitään” —> varsinkin, jos kyseessä ihminen, joka ei ole sairaseläkkeellä tai muuten esteellinen opiskelemaan ja kehittämään itseään, tavoittelemaan jotakin joka parantaisi tilannetta. Köyhä voi jopa uskotella itselleen, että ”köyhät ovat parempia kuin rikkaat, köyhä ei ole ylimielinen oman etunsa tavoittelija, raha ei tuo onnea, rahan perässä juokseminen tuo huonoa onnea..” ja mitä näitä nyt on. Kaikki tuokin estää ihmistä menemästä eteenpäin, varsinkin jos perheessä on lapsille näin aina opetettu.
Raha on toki arvokas asia, mutta olet silti ymmärtänyt väärin.
Olennaista on valta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Eikö juuri anonyymilla palstalla siitä voi puhua? Voit leuhkia oikein kunnolla :).
Kukaan ei ole tainnut väittää, ettei työstä voi puhua yhtään mitään, mutta kuinka kauan siitä riittää puhuttavaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Minulla ei ole mitään vaikeuksia puhua omastani, mutta ei siitä ole puhuttavaa kymmentä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Sama tilanne on varmasti aika monella. On niin paljon töitä, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että ne selittää parissa minuutissa.
Mutta ehkä sinä sitten arvotat ihmiset heidän vain töidensä pohjalta, ja jos et pysty siitä puhumaan, niin et halua puhua mistään muustakaan. Ne muut jutut kun ovat mielestäsi typerää small talkia.
Mikä sinua vaivaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ammattini on jotain, millä haluaisin leuhkia? Ethän sinä edes tiedä ammattiani! Miksi projisoit minuun omia ennakkoluulojasi? Mikä tässä aiheessa alkoi nyt ahdistaa noin pahasti, että pitää puhua leuhkimisesta?
No se 'leuhkiminen' oli heitto, siksihän siinä oli hymiö perässä. Miksi se oli ainoa asia, jonka kommentistani otit? Mikset vastaa siihen varsinaiseen asiaan, eli siihen, ettei työstä puhuminen ole välttämättä yhtään sen syvällisempää kuin muistakaan asioista puhuminen? Sinähän se tässä peräät sitä, että työ on asia, josta nimenomaan haluat muiden kanssa keskustella. Kerro nyt jotain esimerkkejä, joiden pohjalta voin ajatella, että sinun työstäsi on kiinnostavaa keskustella kauemmin kuin säästä tai viimeeksi nähdystä leffasta.
Jos et halua puhua säästä, vaan töistä, niin mistä puhut esim. meteorologin kanssa tai jos et halua puhua lemmikeistä, niin mistä puhut koirahoitolan pitäjän kanssa?
Ainoa mitä minä perään on, että työ on luonnollinen puheenaihe. En ole tavannut uutta ihmistä, jonka kanssa en olisi puhunut siitä, mitä me kumpikin teemme. Jos puhun koirahoitolan pitäjän kanssa koirista, niin mehän puhumme hänen työstään. Rakastan koiria, joten luulen, että hänen kanssaan minulla juttu luistaisi pitkään. Meteorologiasta en tiedä mitään, joten olisi valtavan mielenkiintoista jutella meteorologin kanssa ja vieläpä nimenomaan hänen työstään, ei siitä millainen ilma oli heinäkuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten pitäisi puhua? Kyllä minua uuden ihmisen kohdatessani esimerkiksi juhlissa ihan aidosti kiinnostaa ensimmäisenä, että mitä hän tekee. Samoin jos tapaan vanhan tutun. Ei kovin pitkään jaksa small talkia säästä ja juhlista ja ja kesän kulumisesta, eikä tuollaisessa tilanteessa aleta puhua raskaista yhteiskunnallisista asioista tms.
Kerro sinä nyt sitten tähän omasta työstäsi, jos se mielestäsi on niin mielekäs puheenaihe, josta riittää juttua. Ilmeisesti kaipaat kuumeisesti tilaisuutta päästä puhumaan siitä.
Jään odottamaan innolla selostusta viimeisimmästä iskiasleikkauksesta (jos olet kirurgi), lentoreitistäsi välillä Helsinki-Madrid-Helsinki (jos olet lentäjä), palaverista IT-alalla (ehkä olet koodaajaporukan esimies), lainaneuvottelusta asiakkaan kanssa (jos olet pankkivirkailija) tai vuoden 2020 muodista (jos olet vaateliikkeen sisäänostaja) tai ihan mistä vaan.
Kuinka syvällisesti oikeasti pääset kertomaan ihmisille työstäsi? Monella alalla on kaikenlaista salassapitovelvollisuutta, joten työstä puhuminenkin on usein vain small talkia. Jonkun hommaa voi olla numeroiden syöttäminen Excel-taulukkoon. Ei siitä nyt hirveästi puhuttavaa ole, vaikka sinällään arvokasta työtä se johonkin projektiin liittyen voi olla.
En tietenkään kerro työstäni anonyymilla keskustelupalstalla, mutta enpä muista tavanneeni ihmistä, jonka kanssa ei olisi puolin ja toisin keskusteltu myös siitä, mitä teemme. Minusta se on maailman luonnollisin asia. Toisten ammatit herättävät enemmän kysymyksiä ja kiinnostusta kuin toisten, sekin on luonnollista. Jos toinen osoittautuu olevan samalla alalla, niin se on kaikkein helpoin pohja jutun jatkamiselle.
Tietenkin, mutta miksi siihen täytyy olla "tykkääjiä" tai "hännystelijöitä"? Eikai asioiden pitäisi muuttua siinä samalla? MielipiteenVAIHTO tosiaan ON mielipiteiden VAIHTOA, huomaatko?
Mitä ihmeen tykkääjiä ja hännystelijöitä? Projisoitko nyt meihin muihin omia ajatuksiasi?
Eikun ihan vaan sitä, mihin sitä YLI-henkilöä tarvitaan? Siitähän uossa oli kysymys?
Hännystelijästä tulee mieleen "keisarilla ei ole vaatteita"- tarina. Sehän ei oikeesti mikään SATU ole;-)Korjasin vähän..
https://feldon.net/2006/01/13/kaytannon-psykologiaa-keisarin-uudet-vaat…
---enkä pelaa mitään, täytyy sanoa, koska tuo on joku peliblogi. Oletko ehkä muiden pelinappula:-D
edelliseen postaukseen olis pitänyt laittaa tämä, eikä se mitä oli muokattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinaapureina on arkkitehti, Finskin lentäjä, hammaslääkäri, useampia johtajia ja korkea poliisiviranomainen. Tuttavina on liuta hammaslääkäreitä ja eritasoisia pomoja sekä oman ammattikuntani edustajia, joten miten tuossa porukassa pädetään omalla ammatilla ja varallisuudella.
Kyse on siitä, että ap liikkuu duunaripiireissä, joilla on jotain hampaankolossa varakkaampia ihmisiä kohtaan.
Oonko mä luuseri, kun en tiedä, mitä kaikki tuttuni tekee työkseen saatika naapureiden titteleistä? Täytyy vissiin tehdä salapoliisityötä, niin pääsen pätemään sitten, että mullapa on naapurina Finskin lentäjä. :D
Olen asunut samassa paikassa yli 30 vuotta, joten naapureiden ammatit ovat tulleet aika selviksi normaalin juttelun kautta. Mutta sain vastauksen kysymykseeni, kun en oikein ymmärtänyt mitä ap ammatilla pätemisellä tarkoittaa. Siis ihan vain sitä, että kertoo ammattinsa tai että se tulee ilmi. Superpätemistä on sitten ap:lle se, jos sanoo vaikkapa neuvon sen perustellen sitä sillä, että edustaa ko. asian asiantuntemusta omalla ammattialallaan. Meitä on moneksi juu.
Ja hän ymmärsi kaiken väärin. Ammatilla pätemistä on se, että tuo sen esiin konteksteissa, missä sillä ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi finskin lentäjä naapurina ei ole parempi kuin siivooja. Eikä ylilääkäri parempi kuin lähihoitaja. Asian kertomalla toki toit esille asuinalueesi hintatason, mikä oli varmaan tarkoituskin. Asiantuntijuus tulee esille parhaiten työn kautta, ei sillä, että kertoo kuusi titteliään tilanteessa, jossa kukaan ei niitä kysynyt.
Voisitko vastata kysymykseeni? Kerroin naapurieni ammatit siksi, että asuinalueeni luonne tulisi esille, kyllä, ja tein sen siksi, että esitin kysymyksen, johon en saanut vastausta. Miten tuollaisessa ympäristössä voisi päteä ammatilla ja varallisuudella, kun kaikilla muilla on vastaavanlaiset ammatit? Koska vastausta ei ole kuulunut, niin päättelen että alkuperäinen tulkintani on oikea eli se, että tällainen ongelma voi olla olemassa vain tilanteissa, joissa muut edustavat ns. duunariammatteja, jolloin tämä kehuskelija voi kokea olevansa heitä parempi tai sitten hänen tulkitaan kehuskelevan itseään mainitsemalla ammattinsa.
Tuloerot, erot koulutuksessa, kokemuksissa ja elinpiirissä ovat olemassa korostamattakin, näin se vain menee, että jopa oma aivan normaali keskustelu voidaan jonkun mielessä kokea kerskailuna. Ei se ole minulle mikään ongelma enkä voi sille mitään.
Mutta jos vastaan kysymykseen, niin tarkemmin ajatellen tunnen yhden naisen, joka on ns. namedropper. En ole sitä koskaan häiritsevänä kokenut, koska hänen kohdallaan kyse on selvästi ihailusta, jota hän kokee näitä mainitsemiaan tuttaviaan kohtaan. Ei häiritse millään tavalla, mutta ehkä se olisi toisin, jos tuon tarkoitus olisi ilmaista kateutta, mikä ilmenee vähättelynä ja ilkeilynä. Hieman tuossa ap:n asenteessa olin sellaista näkevinäni, että tartutaan toisten puheisiin siltä kannalta, että "et sinä ole muita parempi" ammatistasi tms huolimatta. Korkeintaan, jos joku kerskailee, se on vähän hassua ja antaa hullunkurisen kuvan ko. ihmisestä. Samoin kuin sekin, että yrittää vetää alas paremmin menestyneitä liittämällä heihin ikäviä ominaisuuksia.
Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. En todellakaan ole koskaan tullut ajateleeksi, että joku voisi kokea sen kerskailuna, että kerron ammattini tai sen missä asun. Ei se minulle ole mitään sen kummempaa.
Ei se ollutkaan kerskailua ehkä tarkoituksella, mutta tarkoitusperä oli hieman sama kuin namedroppailijalla. Ammatti ei ole pätemistä. Sen käyttö poissa kontekstissa on. Vedotaan vaikka keskustelussa siihen, kun keskustelu ei siihen mitenkään liity. Minä en ole kertonut ammattiani, enkä asuinaluettani, enkä varallisuuttani, koska ne eivät liity ilmiön miettimiseen. Periaatteessa sinun naapurisikaan eivät liity. Se liittyy jos lääkärinaapurisi oli jotenkin käyttänyt asemaansa hyväksi esimerkiksi kaavoitustilanteessa.
Tuo namedroppaus liittyy ilmiöön. Ja onkin mielenkiintoinen. Onko se ihailua ja miksi vai tunteeko hän itsensä hienommaksi kun tuntee ”hienoja” ihmisiä? Tässä ehkä myös kiteytyy ilmiö.
En minä kyllä sitä kovin suurena syntinä pitäisi, vaikka naapuri olisi edistänyt asuinaluettani ammattinsa avulla ja itse asiassa tiedän, että niin on käynytkin. Näin toimitaan kaikkialla eikä se ole tulotasosta kiinni. Kaikki keinot käyttöön, kun vaikka lähimetsikkö ollaan kaatamassa tms. Minusta näet asian aika mustavalkoisesti, koska onhan tuossakin ilmiössä erilaisia puolia.
En ole miettinyt miksi tuo tuttavani käyttäytyy noin, mutta enpä usko että se hienouteen tai itsensä hienommaksi kokemiseen liittyy. Ei hän heitä sen hienompina pidä, vaan heidän ammattinsa kiinnostaa häntä ja rakastaa ko. ammattialaa. Kyse on taiteesta.
Ei suuri synti. Mutta kuka käyttää asemaansa hyväksi mihinkin. Poliitikkonaapurisi muuttaakin muualle ja saa läpi asemallaan louhoksen asuinalueesi viereen. Aina ei voi olla voittajan puolella.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinä ap? Jos olisit heti alkuun antanut tuollaisia esimerkkejä, niin olisin/olisimme paremmin ymmärtäneet mitä haet. Erityiskohtelun vaatiminen ei varmaankaan kytkeydy ammattiin, siitä minulla on työni kautta kokemusta. Erityiskohtelua voidaan vaatia paitsi sen perusteella että kokee ansaitsevansa sitä myös sen perusteella, että kokee olevansa suuressa hädässä. Jotkut ihmiset eivät myöskään kykene hillitsemään itseään kovin hyvin, jolloin tulee tulkinta erityiskohtelun vaatimisesta.
Aloituksessa kiinnittää huomiota se, että ammattiin ja varallisuuteen liitetään leimaavia ominaisuuksia ikään kuin päteminen olisi siitä kiinni. Kyllä vaatimattomuudellakin voi päteä kuten mainittiin eli ei siihen "hienoa" ammattia vaadita. Se mikä muissa häiritsee, onkin hyvin monesti oma ongelma, mitä heijastaa muihin.