Lihavat jotka syövät vähän (hui kun olen täynnä)

Moi.

Mä oon lihava. Oikein kunnolla olenkin. Painan 133 kiloa, niin kuin näköjään joku muukin tässä ketjussa. Painoindeksini on 39, joten siitä nokkelimmat ehkä jo päättelevätkin, että pituuttakin on reippaasti. Käytän vaatekokoa 54. 

Mä tiedän miltä mä näytän. Mä tiedän olevani lihava. Mä tiedän, ettei se ole useimpien mielestä kaunista. Mä tiedän, että moni ahdistuu siitä, että heidän pitää niin hirveästi yrittää pysyäkseen yleisten kauneusnormien mukana ja sitten joku vastaantulija kehtaa ihan julkisesti olla pullea. Kyllähän se varmasti tuntuu epäreilulta. Mutta mulle lihavuus on ongelmista pienin. En selviä väkivaltaisen lapsuuden, koulukiusaamisen ja hyväksikäytön jättämistä traumoista sillä, että syön vähemmän ja liikun enemmän. Mun kohdalla nuo asiat ovat olleet syynä siihen, että olen hakenut lohtua ruuasta. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Mutta totta kai joku tulee kohta huutamaan, kuinka läskit aina keksivät jonkun tekosyyn ahmimiselleen. Mikään syy ei ole riittävän hyvä. Mitkään tutkimustulokset lihavuuden syistä eivät ole riittävän hyviä. Joidenkin lihavuus johtuu ihan aikuisten oikeasti hormoneista, mutta se ei kelpaa kellekään syyksi. Ei kun ihan varmasti se mättää levykaupalla suklaata aina iltaisin! Ihan varmasti, pakko olla!!!1!11

Tällaisessa tilanteessa en voi sanoa muuta kuin että up yours mammat, mä olen helvetin upea just tällaisena. Olisitpa sinäkin.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:33"]

 Mitä lihava ikinä tekeekään, se on aina helvetinmoinen sosiaalinen ongelma.

[/quote]

Onneksi meille on jenkeistä rantautumassa FAT ACCEPTANCE.

Tarkoittaa sitä että lihavuus olisi muka normaalia ja ihailtavaa.

[/quote]

Ei vaan se tarkoittaa, että hyväksytään toinen sellaisena kuin on. Jännä, että nämä besserwisserit, jotka tietävät kaiken laihduttamisesta, eivät ole vielä oppineet, että kukaan ei voi muuttaa muita kuin itseään ;D

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:10"]

Seuraava kysymys tietysti kuuluu, että miksi syöt epäterveellisesti, kun kuitenkin tiedostat ongelman?

[/quote]

Suurin syy lienee lapsena opitut ruokailutavat eli burgereita ja karkkia sekä lohduttaminen ja "hyvittely" herkkuruuilla ja karkeilla. En ole kertaakaan lapsuudessani syönyt normaalia ruokaa, kouluruokaa lukuunottamatta. Olen alkoholistiperheestä.

Parikymppisenä laihdutin ja painoin pitkään noin 55-60 kg... 

[/quote]

Ja sen verran vielä lisäystä, että tuolloin parikymppisenä ja alle 60-kiloisena en kuitenkaan ollut erityisen terve tai syönyt terveellisesti. En toistaiseksi koskaan ole vielä oppinut syömään terveellisesti. Hoikkanakin söin roskaruokaa ja karkkeja, mutta vain paljon vähemmän. Söin yleensä ekan kerran vasta joskus illalla ja välillä olin päivän tai pari syömättä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:55"]

Miksi ei hyväksyttäisi ihmistä ihmisenä ja arvostettaisi häntä kiloistaan huolimatta. Samalla lailla te samat tyypit kuitenkin rummutatte, miten vammaisilla jne. on ihmisoikeutensa.

[/quote]

Voi luoja, ihanko nyt tosissasi vertaat lihavien tilannetta vammaisten tilanteeseen? Kuinka monen olet kuullut esimerkiksi sanovan, ettei halua ylipainoista naapuriin, kun asunnon hinta laskee...? Ja vaikkei tätä nyt kukaan täällä halua sulattaa, niin totuushan on, että lihavuus on itseaiheutettua. Kukaan ei ole ruokaa väkisin tuupannut kurkusta alas. Vammaisuus harvemmin on itseaiheutettua. Lihavat yleensä ovat ihan täysin yhteiskunnassa mukana ja voivat itse ajaa ja hoitaa omia asioitaan. Vammaisille tämä voi olla vaikeaa tai mahdotonta, tietysti vamman laadusta riippuen. Siksi monet vammaiset ovat meidän muiden armoilla tässä yhteiskunnassa.

Se toki on totta, että kaikki olemme painosta/vammaisuudesta/sukupuolesta jne. riippumatta ihmisarvoltamme yhtä arvokkaita, ihan kaikki.

[/quote]

Pakko viilata pilkkua, mutta kyllä se vammaisuuskin voi olla itseaiheutettua. Sen sijaan kehitysvammaisuus ei ole itseaiheutettua, mutta sepä saattaa olla vanhempien tai oikeastaan äidin aiheuttamaa.

Tottakai hoikat saa moittia lihavia! Lihavat on läskejä ja ihan omaa vikaa.

Tottakai hoikat saa moittia lihavia! Lihavat on läskejä ja ihan omaa vikaa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:10"]

Seuraava kysymys tietysti kuuluu, että miksi syöt epäterveellisesti, kun kuitenkin tiedostat ongelman?

[/quote]

Suurin syy lienee lapsena opitut ruokailutavat eli burgereita ja karkkia sekä lohduttaminen ja "hyvittely" herkkuruuilla ja karkeilla. En ole kertaakaan lapsuudessani syönyt normaalia ruokaa, kouluruokaa lukuunottamatta. Olen alkoholistiperheestä.

Parikymppisenä laihdutin ja painoin pitkään noin 55-60 kg... Tiettyjen elämäntapahtumien ja masennuksen myötä lihoin kuitenkin muutamassa vuodessa yli 50 kg... Vähitellen olisi tarkoitus laihduttaa, oman henkisen jaksamisen rajoissa. Työt, opiskelu ja koti pitäisi kuitenkin jaksaa hoitaa ja sitten tulee vedettyä karkkia ja limsaa, jotta "jaksaisi"... Tyhmältähän se kuulostaa. 

Terveyden takia en siis missään tapauksessa pidä tällaista ylipainoa hyvänä asiana. Toisaalta vaikka olen joskus ollut hoikkakin, niin en silloin ollut yhtään sen onnellisempi. Eli ihan fyysisen terveyden takia yritän laihduttaa, en ulkonäön tms.

[/quote]

Kiitos fiksusta vastauksesta. Oletko miettinyt terapiassa käymistä? Jos ruoka ja herkut ovat olleet sinulle eräänlainen henkireikä ja tärkeä lohduke elämän kriiseissä jo lapsuudessa, siitä ajattelumallista on varmasti hyvin vaikeaa irrottautua ihan vain omin voimin. Kuten varmasti itsekin oivallat, terveenä niitä elämän vastoinkäymisiä on helpompi sietää.

(Luultavasti tämänkin kommentin joku sekopää ottaa vittuiluna, mutta se on ihan vilpitön.)

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 15:38"]

Tottakai hoikat saa moittia lihavia! Lihavat on läskejä ja ihan omaa vikaa.

[/quote]

Eli siis toisin sanoen kaikilla on oikeus moittia ihan kaikkia. Kun väittäisin, että noin sadalla prosentilla maapallon ihmisistä on joku toista ihmistä ärsyttävä vika/ominaisuus/ihan mitä tahansa. Tai no ei nyt ehkä pikkuvauvoilla, heille niitä ei VIELÄ ole ehtinyt kehittyä, tietoisesti ainakaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:10"]

Seuraava kysymys tietysti kuuluu, että miksi syöt epäterveellisesti, kun kuitenkin tiedostat ongelman?

[/quote]

Suurin syy lienee lapsena opitut ruokailutavat eli burgereita ja karkkia sekä lohduttaminen ja "hyvittely" herkkuruuilla ja karkeilla. En ole kertaakaan lapsuudessani syönyt normaalia ruokaa, kouluruokaa lukuunottamatta. Olen alkoholistiperheestä.

Parikymppisenä laihdutin ja painoin pitkään noin 55-60 kg... Tiettyjen elämäntapahtumien ja masennuksen myötä lihoin kuitenkin muutamassa vuodessa yli 50 kg... Vähitellen olisi tarkoitus laihduttaa, oman henkisen jaksamisen rajoissa. Työt, opiskelu ja koti pitäisi kuitenkin jaksaa hoitaa ja sitten tulee vedettyä karkkia ja limsaa, jotta "jaksaisi"... Tyhmältähän se kuulostaa. 

Terveyden takia en siis missään tapauksessa pidä tällaista ylipainoa hyvänä asiana. Toisaalta vaikka olen joskus ollut hoikkakin, niin en silloin ollut yhtään sen onnellisempi. Eli ihan fyysisen terveyden takia yritän laihduttaa, en ulkonäön tms.

[/quote]

Kiitos fiksusta vastauksesta. Oletko miettinyt terapiassa käymistä? Jos ruoka ja herkut ovat olleet sinulle eräänlainen henkireikä ja tärkeä lohduke elämän kriiseissä jo lapsuudessa, siitä ajattelumallista on varmasti hyvin vaikeaa irrottautua ihan vain omin voimin. Kuten varmasti itsekin oivallat, terveenä niitä elämän vastoinkäymisiä on helpompi sietää.

(Luultavasti tämänkin kommentin joku sekopää ottaa vittuiluna, mutta se on ihan vilpitön.)

[/quote]

Olispa kiva, jos av:lla vois useamminkin keskustella lihavuudesta näin rakentavaan sävyyn.

t. ohis

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:55"]

Miksi ei hyväksyttäisi ihmistä ihmisenä ja arvostettaisi häntä kiloistaan huolimatta. Samalla lailla te samat tyypit kuitenkin rummutatte, miten vammaisilla jne. on ihmisoikeutensa.

[/quote]

Voi luoja, ihanko nyt tosissasi vertaat lihavien tilannetta vammaisten tilanteeseen? Kuinka monen olet kuullut esimerkiksi sanovan, ettei halua ylipainoista naapuriin, kun asunnon hinta laskee...? Ja vaikkei tätä nyt kukaan täällä halua sulattaa, niin totuushan on, että lihavuus on itseaiheutettua. Kukaan ei ole ruokaa väkisin tuupannut kurkusta alas. Vammaisuus harvemmin on itseaiheutettua. Lihavat yleensä ovat ihan täysin yhteiskunnassa mukana ja voivat itse ajaa ja hoitaa omia asioitaan. Vammaisille tämä voi olla vaikeaa tai mahdotonta, tietysti vamman laadusta riippuen. Siksi monet vammaiset ovat meidän muiden armoilla tässä yhteiskunnassa.

Se toki on totta, että kaikki olemme painosta/vammaisuudesta/sukupuolesta jne. riippumatta ihmisarvoltamme yhtä arvokkaita, ihan kaikki.

[/quote]

Pakko viilata pilkkua, mutta kyllä se vammaisuuskin voi olla itseaiheutettua. Sen sijaan kehitysvammaisuus ei ole itseaiheutettua, mutta sepä saattaa olla vanhempien tai oikeastaan äidin aiheuttamaa.

[/quote]

No viilataan sitten. Huomasitko sanaa harvemmin? Toisekseen, jos ihminen vammautuu onnettomuudessa, onko se silloin automaattisesti itseaiheutettua? Tai miten kehitysvamma on itseaiheutettua, jos äiti sen aiheuttaa...?

Juu, olen läski ihan omaa syytäni, mutta hittoako se sulle kuuluu?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 14:53"]

[/quote]

No onhan se paljon pienelle naiselle, mutta jos on oikeasti iso nainen, kuten minä, 172cm/133kg, pelkällä hengissä olemisella kuluttaa sen 2000 kaloria. Tottakai se pitää katsoa ihmisen koon mukaan mitä kuluttaa, mutta sekään ei vielä takaa laihtumista.

[/quote]

Oho. sinulla on noin 80 kiloa turvavaraa mahdollisen nälkäkuoleman varalta. Kilossa läskiä on noin 9000 kilokaloria, joten elimistössäsi on vararavintoa noin 720000 kilokaloria. Pieni nainen tarvitsee ehkä sen 1000-1200 kaloria vuorokaudessa hengissä pysymiseen, joten veikkaisin että parisen vuotta voisit pärjäillä pelkällä vedellä.

[/quote]

Joo niin varmaan pysyisin hengissä pienellä kalorimäärällä jos kuitua ja vitamiineja ym. tarvittavia tulisi tarpeeksi. Vika onkin siinä, että mun ruokavalio on niin päin helvettiä, että niitä ei tule, vain lisää höttöhiilaria :( Pitäisi alkaa syödä oikeaa ruokaa paljon enemmän, määrällisesti ja useamman kerran päivässä, näin asiantuntijat aina sanoo. En ole koskaan osannut laihduttaa, joten en tiedä miten paljon pitäisi kaloreita syödä että laihtuisi, enkä ole koskaan lihomiskaudella laskenut paljonko on tullut kaloreita syötyä, tässä painossa on tullut yli kymmenen vuotta jo pysyteltyä, enkä aio antaa painon enää nousta, ihan terveydellisistä syistä. Nyt tappelen siitä että miten pystyisin muuttamaan elämäntapani täysin toiseksi. En käsitä itsekään miksi se on niin vaikeaa, en tosin käsitä sitäkään miksi tupakoitsijat eivät vaan lopeta inhottavaa tapaansa, vaikka se aiheuttaa hirveitä sairauksia.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 14:45"]

Ei sellaisia ole kuin pieniruokaisia lihavia. Kyllä ne läskit tulee liiasta energiansaannista. Tiedän itsekin niitä, jotka eivät voi syödä kotiruokaa kun siitä lihoaa. Sitten menee jälkiruuaksi suklaalevy, sipsipussi tai puoli kiloa karkkia eli ison miehen kulutuksen verran energiaa.

[/quote]

Pieniruokainen tarkoittaa että syö määrällisesti, eli litroja ja kiloja, ruokaa vähän, ei sitä että saisi myös kaloreita vähän.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 14:25"]

Ja taas yksi jolla ei mene millään jakeluun, että ei se ruuan määrä vaan laatu. Minäkin olen pieniruokainen, niin kotona kuin muuallakin, mahalaukkuun ei mahdu tavaraa siinä määrin kuin normaalilla ihmisellä. Normaalisti mahalaukku vetää 2 litraa tavaraa, ja sen voi syömällä venyttää niin että mahtuu jopa 4 litraa. Mulla ei litraa enenpää mahdu kerralla vaikka mikä olisi. Syön kyllä kaloreita liikaa, sen verran että en laihdu, mutta ei siihen tarvi ahmia mitään, muutama suklaapatukka vuorokauden mittaan riittää, varsinkin kun ei jaksa liikkua mitään ylimääräistä. En koskaan syö itseäni ähkyyn, joten mahalaukku ei veny koskaan. Suurin määrä mitä pystyn kerralla syömään, on vähän yli puolet kotipitsan tavallisesta pitsasta, ja 3-4dl juomaa. Hyväähän se olisi, ja mielelläni vetäisin koko pitsan, mutta kun ei pysty niin ei pysty, muutaman tunnin päästä voin toki sen lopun lämmittää ja syödä.

T:133kg

[/quote] Pitäisköhän sun tehdä jotain jos painoa on 133kg?

[/quote]

Tottakai pitäis, ja olen yrittänytkin jo yli kymmenen vuotta, mutta koska vika on henkisellä puolella, ei se täydellisen elämänmuutoksen tekeminen ole helppoa. Olen addiktoitunut suklaaseen, ja siitä on ihan yhtä vaikea päästä irti kuin tupakasta, viinasta tai huumeista. Minä olen uupunut ja "lohduttaudun" suklaalla, siitä tulee hyvä mieli. Kun yritän olla syömättä suklaata, sitä tekee mieli kokoajan, ei pysty  ajattelemaan muuta, ja yrittää sitten sitä mielitekoa peitellä syömällä jotain muuta, vaikka ei olisi nälkäkään. Nälkä ei saa minua syömään muutenkaan, vaan se mieliteko joka on todella voimakas.

[/quote] Arvasin että vastaat vielä, kuinka "et vaan voi" lopettaa syömistä. Ei ihme että läskejä sanotaan saamattomiksi kun eivät sen verta voi ottaa niskasta kiinni ja olla syömättä liikaa.

[/quote]

Joo, näin se menee sherlokki! Vika lihavilla jotka ei pysty laihduttamaan, on juuri siellä henkisellä puolella, eli ruokaa syödään johonkin tunteeseen. Miksi se on niin vaikea tajuta, että ei se ole sen kummempi addiktio kuin muutkaan, vaikka liiallinen urheilu. Kaikki tupakoitsijat tietävät että voivat saada keuhkosyövän, ja että kuinka kammottava sairaus se on, mutta silti pitää vaan joka välissä pitkin päivää käydä sauhuttelemassa sitä myrkkyä keuhkoihinsa, jopa raskaana olevat naisetkin sanovat että "eivät millään pysty lopettamaan" vaikka tietävät mitä se aiheuttaa syntymättömälle lapselle.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 09:29"]

 Puuroa kun sitten otettiin niin vielä linjastossa kehui elämänmuutostaan, harmi vaan että ei taida kuuri tulla toimimaan kun tämä ressukka unohtia selkeästi että sokerissa ja sokeroidussa hillossa, tuli olemaan enemmän kaloreita kuin hänen puurossaan.

[/quote]

Ihmiset ovat erilaisia. Sinä hallitset ravinto-opin, joku toinen hallitsee oikeinkirjoituksen ja pilkkusäännöt. Yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa.

[/quote] Kumpi onkaan tärkeämpi taito? Se että tietää miten ja mitä syödä vai sekö, että tietää minne joku vitun pilkku tai piste pitää laittaa? Kummalla on vaikutus sun terveyteen ja elämän pituuteen?

[/quote] Ihminen on kokonaisuus ja sapuska on vain yksi siihen vaikuttava osa. Mun isovanhemmat elivät yli ysikymppisiksi syömällä voita ja kermaa ja tekemällä työtä. Pisteitä ja pilkkuja ei kannata vähätellä, hyvät kirjat ovat suuri nautinto elämässä. Ortodoksisimmallekin terveysnatsille!

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:31"]

Kiitos fiksusta vastauksesta. Oletko miettinyt terapiassa käymistä? Jos ruoka ja herkut ovat olleet sinulle eräänlainen henkireikä ja tärkeä lohduke elämän kriiseissä jo lapsuudessa, siitä ajattelumallista on varmasti hyvin vaikeaa irrottautua ihan vain omin voimin. Kuten varmasti itsekin oivallat, terveenä niitä elämän vastoinkäymisiä on helpompi sietää. 

[/quote]

Olen käynyt joskus nuorempana psykologilla. Minulla ei ole mitään vakavaa mt-ongelmaa ja tiedostan ongelmani kuitenkin hyvin, niin en ole aikeissa enää mennä mihinkään terapiaan. Oikeastaan olen huomannut, että monet itseapukirjat toimivat paljon paremmin. Olen tämän kesän aikana jo pudottanut 8 kg ja opetellut syömään kasviksia ja laittamaan muutamia ruokia. Lähinnä tuo painonpudotus vaatii sitä, että ehdin pitää hieman lomaa. Kiireen keskellä tulee syötyä miten sattuu.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:31"]

Kiitos fiksusta vastauksesta. Oletko miettinyt terapiassa käymistä? Jos ruoka ja herkut ovat olleet sinulle eräänlainen henkireikä ja tärkeä lohduke elämän kriiseissä jo lapsuudessa, siitä ajattelumallista on varmasti hyvin vaikeaa irrottautua ihan vain omin voimin. Kuten varmasti itsekin oivallat, terveenä niitä elämän vastoinkäymisiä on helpompi sietää. 

[/quote]

Olen käynyt joskus nuorempana psykologilla. Minulla ei ole mitään vakavaa mt-ongelmaa ja tiedostan ongelmani kuitenkin hyvin, niin en ole aikeissa enää mennä mihinkään terapiaan. Oikeastaan olen huomannut, että monet itseapukirjat toimivat paljon paremmin. Olen tämän kesän aikana jo pudottanut 8 kg ja opetellut syömään kasviksia ja laittamaan muutamia ruokia. Lähinnä tuo painonpudotus vaatii sitä, että ehdin pitää hieman lomaa. Kiireen keskellä tulee syötyä miten sattuu.

[/quote]

En tarkoittanutkaan, että sulla olis mt-ongelmia! Lähinnä ehkä sitä, että taustalla vaikuttavia ajatusmalleja on muutettava, ja kun ne juontuvat lapsuudesta, se voi olla omin voimin hankalaa. Kysehän on tavallaan eräänlaisesta riippuvuudesta. Itse taistelin näiden ajatusmallien kanssa tupakointia lopettaessa. Tupakka oli ollut mulle arjen hengähdystauko ja elämänrytmittäjä jo vuosikymmenen. Fyysinen nikotiiniriippuvuus oli sen rinnalla pientä. Toki tuossa on ruokaan verrattuna se suuri ero, että tupakointi ei ole elämälle välttämätöntä, syöminen on.

Tsemppiä urakkaan!

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:55"]

Miksi ei hyväksyttäisi ihmistä ihmisenä ja arvostettaisi häntä kiloistaan huolimatta. Samalla lailla te samat tyypit kuitenkin rummutatte, miten vammaisilla jne. on ihmisoikeutensa.

[/quote]

Voi luoja, ihanko nyt tosissasi vertaat lihavien tilannetta vammaisten tilanteeseen? Kuinka monen olet kuullut esimerkiksi sanovan, ettei halua ylipainoista naapuriin, kun asunnon hinta laskee...? Ja vaikkei tätä nyt kukaan täällä halua sulattaa, niin totuushan on, että lihavuus on itseaiheutettua. Kukaan ei ole ruokaa väkisin tuupannut kurkusta alas. Vammaisuus harvemmin on itseaiheutettua. Lihavat yleensä ovat ihan täysin yhteiskunnassa mukana ja voivat itse ajaa ja hoitaa omia asioitaan. Vammaisille tämä voi olla vaikeaa tai mahdotonta, tietysti vamman laadusta riippuen. Siksi monet vammaiset ovat meidän muiden armoilla tässä yhteiskunnassa.

Se toki on totta, että kaikki olemme painosta/vammaisuudesta/sukupuolesta jne. riippumatta ihmisarvoltamme yhtä arvokkaita, ihan kaikki.

[/quote]

Pakko viilata pilkkua, mutta kyllä se vammaisuuskin voi olla itseaiheutettua. Sen sijaan kehitysvammaisuus ei ole itseaiheutettua, mutta sepä saattaa olla vanhempien tai oikeastaan äidin aiheuttamaa.

[/quote]

No viilataan sitten. Huomasitko sanaa harvemmin? Toisekseen, jos ihminen vammautuu onnettomuudessa, onko se silloin automaattisesti itseaiheutettua? Tai miten kehitysvamma on itseaiheutettua, jos äiti sen aiheuttaa...?

[/quote]

Aika monessa onnettomuudessa on myös se oma osasyyllisyys olemassa siihen (humalassa ajaminen tms) Plus sitten on niitä "onnettomuuksia" esim. junan alle jäämisiä, jotka todennäköisesti on olleet ihan tietoisia itsemurhayrityksiä. En väittänytkään, että kehitysvammaisuus olisi itseaiheutettua, mutta sekin voi olla "tietoisesti" aiheutettu, esim huumeäiti, joka ei ole välittänyt siitä mitä narkkaamisella tekee lapselleen. Traagisia tapauksia kaikki, mutta mielestäni ei voi väittää vammaisuutta pelkästään itsestä riippumattomista syistä johtuvaksi, kun kuitenkin monessa tapauksessa siinä on myös sitä omaa syyllisyyttä tapahtuneeseen.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:31"]

Kiitos fiksusta vastauksesta. Oletko miettinyt terapiassa käymistä? Jos ruoka ja herkut ovat olleet sinulle eräänlainen henkireikä ja tärkeä lohduke elämän kriiseissä jo lapsuudessa, siitä ajattelumallista on varmasti hyvin vaikeaa irrottautua ihan vain omin voimin. Kuten varmasti itsekin oivallat, terveenä niitä elämän vastoinkäymisiä on helpompi sietää. 

[/quote]

Olen käynyt joskus nuorempana psykologilla. Minulla ei ole mitään vakavaa mt-ongelmaa ja tiedostan ongelmani kuitenkin hyvin, niin en ole aikeissa enää mennä mihinkään terapiaan. Oikeastaan olen huomannut, että monet itseapukirjat toimivat paljon paremmin. Olen tämän kesän aikana jo pudottanut 8 kg ja opetellut syömään kasviksia ja laittamaan muutamia ruokia. Lähinnä tuo painonpudotus vaatii sitä, että ehdin pitää hieman lomaa. Kiireen keskellä tulee syötyä miten sattuu.

[/quote]

Ei tarvitse olla mielenterveysongelmaa hakeutuakseen terapiaan, PAITSI jos haluaa lähetteen julkisen terveydenhuollon kautta. Itse haluaisin terapiaan, mutten pääse, koska ei ole varaa kokonaan omakustanteisesti ja KELAn korvaamaan psykoterapiaan en koskaan varmastikaan tule lähetettä saamaan..

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:55"]

Miksi ei hyväksyttäisi ihmistä ihmisenä ja arvostettaisi häntä kiloistaan huolimatta. Samalla lailla te samat tyypit kuitenkin rummutatte, miten vammaisilla jne. on ihmisoikeutensa.

[/quote]

Voi luoja, ihanko nyt tosissasi vertaat lihavien tilannetta vammaisten tilanteeseen? Kuinka monen olet kuullut esimerkiksi sanovan, ettei halua ylipainoista naapuriin, kun asunnon hinta laskee...? Ja vaikkei tätä nyt kukaan täällä halua sulattaa, niin totuushan on, että lihavuus on itseaiheutettua. Kukaan ei ole ruokaa väkisin tuupannut kurkusta alas. Vammaisuus harvemmin on itseaiheutettua. Lihavat yleensä ovat ihan täysin yhteiskunnassa mukana ja voivat itse ajaa ja hoitaa omia asioitaan. Vammaisille tämä voi olla vaikeaa tai mahdotonta, tietysti vamman laadusta riippuen. Siksi monet vammaiset ovat meidän muiden armoilla tässä yhteiskunnassa.

Se toki on totta, että kaikki olemme painosta/vammaisuudesta/sukupuolesta jne. riippumatta ihmisarvoltamme yhtä arvokkaita, ihan kaikki.

[/quote]

Pakko viilata pilkkua, mutta kyllä se vammaisuuskin voi olla itseaiheutettua. Sen sijaan kehitysvammaisuus ei ole itseaiheutettua, mutta sepä saattaa olla vanhempien tai oikeastaan äidin aiheuttamaa.

[/quote]

No viilataan sitten. Huomasitko sanaa harvemmin? Toisekseen, jos ihminen vammautuu onnettomuudessa, onko se silloin automaattisesti itseaiheutettua? Tai miten kehitysvamma on itseaiheutettua, jos äiti sen aiheuttaa...?

[/quote]

Aika monessa onnettomuudessa on myös se oma osasyyllisyys olemassa siihen (humalassa ajaminen tms) Plus sitten on niitä "onnettomuuksia" esim. junan alle jäämisiä, jotka todennäköisesti on olleet ihan tietoisia itsemurhayrityksiä. En väittänytkään, että kehitysvammaisuus olisi itseaiheutettua, mutta sekin voi olla "tietoisesti" aiheutettu, esim huumeäiti, joka ei ole välittänyt siitä mitä narkkaamisella tekee lapselleen. Traagisia tapauksia kaikki, mutta mielestäni ei voi väittää vammaisuutta pelkästään itsestä riippumattomista syistä johtuvaksi, kun kuitenkin monessa tapauksessa siinä on myös sitä omaa syyllisyyttä tapahtuneeseen.

[/quote]

Har-vem-min. En siis missään väittänyt, etteikö vammaisuus voi olla itseaiheutettua. Mutta se on sitä harvemmin kuin ylipaino, joka käytännössä loppupeleissä sitä on. Paitsi ehkä lasten ja muiden holhouksenalaisten kohdalla. Tuo esimerkkisi narkkiäidistä oli todella surkea, en oikein ymmärrä mitä tuolla ajoit edes takaa. Lapsihan on tuollaiseen aivan syytön.