Ystävän itsemurha tuli puskista

Minua taas ei ole yllättänyt. Jotenkin sen on aistinut ihmisistä ja osa on sanonut enemmän tai vähemmän suoraan. Olen käynyt itse todella syvissä vesissä ja tunnistan ne ajatukset ja tunnetilat muissa ihmisissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aika pitkään masentunut ja muutamat kaverit tiesi. Ennen itsemurhayritystä olin sanonut 3 ystävälleni, etten ole pystynyt syömään viikkoon, enkä jaksa nousta sängystä, enkä ole noussut 5 päivään. Kukaan heistä ei sanonut mitään, mutta tiedän, että kaikki heistä on sanonut jälkeen päin, että kaikki tuli ihan puskista ja ettei he tiennyt. Joten en minäkään suoraan osannut sanoa, että mä tapan itseni, mutta näin kierrellen. TTämä siis yleisesti.

Ap:lle toivotan voimia.

Joo näinhän se menee. Itsemurhaajat tulevat usein dysfunktionaalisista perheistä ja heillä on vaikeuksia löytää myöhemminkään ympärilleen normaalilla empatiakyvyllä varustettuja ihmisiä. Ja nämä sitten jälkeen päin koittavat valkopestä itseään lähinnä, etteivät muka osanneet odottaa. Sama juttu kuin perheväkivallan uhrien kanssa: yleensä koko lähipiiri tietää, mutta kukaan ei ilmoita viranomaisille, vaikka nykyisin pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avun saanti ei ole niin yksiselitteistä kuin te täällä kuvittelette.

Ei todellakaan, olen itse hakenut apua muutamia kertoja. Kärsin vakavasta masennuksesta, vaikka se onkin kunnan mielenterveyspalvelujen toimesta luokiteltu keskivaikeaksi. En täytä monia vakavasti masentuneiden määritelmiä, koska kärsin myös muusta, enkä ole kertonut itsemurha ajatuksistani. He kyllä tietävät minun toivovan kuolemaa lähes joka päivä, silti minut on jätetty aivan yksin. Ei anteeksi nyt, minulle on määrätty paljon erilaisia lääkkeitä, jotka nostavat itsemurhariskiä varsinkin ensimmäisten kahden viikon aikana. Tämä on sitä laadukasta hoitoa, jota Suomessa saa. Jos et vaadi raivoten hoitoa ja uhkaile itsemurhalla, tässä on se mitä saat. Korona tietenkin varmaan on pahentanut tilannetta. Mutta ketään ei kiinnosta.

Ehkä tämän takia itsekin yritän pärjätä omillani, kun varmaan kestäisi sitä jos kukaan ei ottaisi tosissaan ja samalla en edes saisi mitään apua. Olen tuttuni kautta nähnyt jo sen kaiken ja huonosti siinä kävi. Välillä sitä silti pelkää, että jos vointi vaan huononee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aika pitkään masentunut ja muutamat kaverit tiesi. Ennen itsemurhayritystä olin sanonut 3 ystävälleni, etten ole pystynyt syömään viikkoon, enkä jaksa nousta sängystä, enkä ole noussut 5 päivään. Kukaan heistä ei sanonut mitään, mutta tiedän, että kaikki heistä on sanonut jälkeen päin, että kaikki tuli ihan puskista ja ettei he tiennyt. Joten en minäkään suoraan osannut sanoa, että mä tapan itseni, mutta näin kierrellen. TTämä siis yleisesti.

Ap:lle toivotan voimia.

Joo näinhän se menee. Itsemurhaajat tulevat usein dysfunktionaalisista perheistä ja heillä on vaikeuksia löytää myöhemminkään ympärilleen normaalilla empatiakyvyllä varustettuja ihmisiä. Ja nämä sitten jälkeen päin koittavat valkopestä itseään lähinnä, etteivät muka osanneet odottaa. Sama juttu kuin perheväkivallan uhrien kanssa: yleensä koko lähipiiri tietää, mutta kukaan ei ilmoita viranomaisille, vaikka nykyisin pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.

Itsekin olen miettinyt, että moni varmaan sanoisi, että ei mitään arvannut. Tosiasiassa olen kyllä useille puhunut asiasta, vaikka en viime aikoina. Eivät ole kysyneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aika pitkään masentunut ja muutamat kaverit tiesi. Ennen itsemurhayritystä olin sanonut 3 ystävälleni, etten ole pystynyt syömään viikkoon, enkä jaksa nousta sängystä, enkä ole noussut 5 päivään. Kukaan heistä ei sanonut mitään, mutta tiedän, että kaikki heistä on sanonut jälkeen päin, että kaikki tuli ihan puskista ja ettei he tiennyt. Joten en minäkään suoraan osannut sanoa, että mä tapan itseni, mutta näin kierrellen. TTämä siis yleisesti.

Ap:lle toivotan voimia.

Joo näinhän se menee. Itsemurhaajat tulevat usein dysfunktionaalisista perheistä ja heillä on vaikeuksia löytää myöhemminkään ympärilleen normaalilla empatiakyvyllä varustettuja ihmisiä. Ja nämä sitten jälkeen päin koittavat valkopestä itseään lähinnä, etteivät muka osanneet odottaa. Sama juttu kuin perheväkivallan uhrien kanssa: yleensä koko lähipiiri tietää, mutta kukaan ei ilmoita viranomaisille, vaikka nykyisin pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.

Hyvin sanottu. Aika pitkälle ihmiset ympärilläni ovat samanlaisia kuin lapsuuden perheessä. Turhauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan heistä ei sanonut mitään, mutta tiedän, että kaikki heistä on sanonut jälkeen päin, että kaikki tuli ihan puskista ja ettei he tiennyt. Joten en minäkään suoraan osannut sanoa, että mä tapan itseni, mutta näin kierrellen. TTämä siis yleisesti.

Tuokin on totta, että ihmiset eivät halua nähdä ja kuulla totuutta.

Voimia sinulle, toivottavasti voit nykyään paremmin

Siksi tästäkin ikävästä aiheesta pitää puhua paljon enemmän. Jos tästäkin voisi puhua yleisesti kahvipöydässä, niin tämäkin turha tabu saataisiin pois päivän järjestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhasta puhuminen voi olla avunhuuto

Se on avunhuuto. 

Jos ihmisellä olisi asiat hyvin, niin miksi hän yhtäkkiä puhuisi itsemurhasta.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni sanoo aina, että itsemurhan tehneet ihmiset ovat heikkoja. Sanoi minulle niin myös silloin, kun itse joskus 16-vuotiaana olin jo valmis lähtemään täältä pois ja eräänä päivänä uskaltauduin kertomaan siitä kaikesta. Kiusaaminen ja yksinäisyys varmaan yhdistettynä masennukseen ja ahdistukseen sai kaiken aikaan. En saanut mitään apua, kun mielenterveysongelmat ovat pelkkää "teatteria ja heikkoutta" ja eihän minulla ollut syytä olla masentunut. Silloin tuntui aika ihmeelliseltä se, että minä nuori ihminen jotenkin ymmärsin tätä maailmaa jo enemmän kuin he, kun heidän olisi pitänyt olla minulle se apua ja tuki, mutta eivät edes yrittäneet. Sen jälkeen mistään ei enää puhuttu ja minä sain itseni jotenkin sellaiseen kuntoon, että kävin lukion loppuun, vaikka ne vuodet menivät todella kurjassa olossa. Tämän takia en voi sanoa, kuin sen että ymmärrän kyllä minkälainen olo sillä ihmisellä on. Minäkin halusin vaan sen kaiken loppuvan ja ettei tarvisi kärsiä enää. En vaan meinannut jaksaa. Muuten en ole vieläkään täysin kunnossa ja olisi pitänyt jo silloin saada apua ja ymmärrystä. Kirjoitin jo aiemmin viestin läheisistä ihmisistä, jotka ovat itsemurhaan päätyneet ja oikeasti tuli  todella surullinen olo ja kaipaan heitä edelleen. Silti ymmärrän kyllä, mutta kuitenkin kaipaan hirveästi. Kaikki ovat olleet niin nuoriakin. Välillä 17- 25 vuotta. Toivon niin paljon, että kaikki olisi mennyt toisin silti, koska he olisivat ansainneet hyvän elämän.

Isäsi on itse todennäköisesti ollut heikko eikä ole halunnut käsitellä omia ongelmiaan. Tämä on todella yleistä ihmisten keskuudessa. 

Toivon sinulle voimia jatkoon. Toivottavasti voit jo paremmin <3

Kyllä itsemurhan yrittäminen jotakin kertoo, mutta ei välttämättä tarkkaan punnitusta päätöksestä lähteä. Moni soittaa lopulta itse itselleen ambulanssin. Riippuu siis aivan ihmisestä puhuuko aikeistaan etukäteen, itsemurhaajiakin on moneen junaan.

Useat eivät halua kertoa aikeistaan, jotta kukaan ei estäisi heitä. Nämä ihmiset haluavat kuolla, eivät apua. Näin vakavasti asian ottavat usein valitettavasti onnistuvat. Vaikka ei siitä etukäteen puhuminenkaan ole väistämättä mitään draamailua. Ilkeästi sanottu.

Itsensä tap paminen on tehty hyvin vaikeaksi. Ennen vanhaan unilääkkeet toimivat tähänkin, mutta eivätpä ole nykyään enää ihan samanlaisina tarjolla. Ei kannata ihmetellä niitä traumatisoituneita rekkakuskeja, kun on tekijällä keinot vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avun saanti ei ole niin yksiselitteistä kuin te täällä kuvittelette.

Ei todellakaan, olen itse hakenut apua muutamia kertoja. Kärsin vakavasta masennuksesta, vaikka se onkin kunnan mielenterveyspalvelujen toimesta luokiteltu keskivaikeaksi. En täytä monia vakavasti masentuneiden määritelmiä, koska kärsin myös muusta, enkä ole kertonut itsemurha ajatuksistani. He kyllä tietävät minun toivovan kuolemaa lähes joka päivä, silti minut on jätetty aivan yksin. Ei anteeksi nyt, minulle on määrätty paljon erilaisia lääkkeitä, jotka nostavat itsemurhariskiä varsinkin ensimmäisten kahden viikon aikana. Tämä on sitä laadukasta hoitoa, jota Suomessa saa. Jos et vaadi raivoten hoitoa ja uhkaile itsemurhalla, tässä on se mitä saat. Korona tietenkin varmaan on pahentanut tilannetta. Mutta ketään ei kiinnosta.

Rupea työntämään ihmisiä junan alle. Ehkä rupeaa ihmisiä kiinnostamaan.

Joskus on vaan parempi olla niin ettei kukaan vaadi tai odota mitään eli olla kuollut ja eloton.

Toi on niin väärä olettaa, että ne jotka puhuu ei tee. Voi kuule kyllä tekee, mutta ite aikoinaan olin saman luulon vallassa, että ko puhuu ei tee. Yks aamu sain soiton, että kyseinen tyyppi on tehny edellisyönä itsemurhan. Kaameet Itsesyytökset tuli ko en ottanu puheitaan vakavasti.

Kannattaa puhua niille ystäville useammin, jos niiden hyvinvointi kiinnostaa.

Daughter Of Darkness kirjoitti:

Toi on niin väärä olettaa, että ne jotka puhuu ei tee. Voi kuule kyllä tekee, mutta ite aikoinaan olin saman luulon vallassa, että ko puhuu ei tee. Yks aamu sain soiton, että kyseinen tyyppi on tehny edellisyönä itsemurhan. Kaameet Itsesyytökset tuli ko en ottanu puheitaan vakavasti.

Millä tavalla?

Kerro yksityiskohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Suurinosa näistä säälimättömistä itsensä teilaajista aiheuttaa fyysisen tai henkisen kärsimyksen täysin sivulliselle jotka ovat paikalla tapahtumahetkellä. Minulle ei ole lainkaan empatiaa sekä tekijää että sen läheisiä kohtaan. Heikkoa ainesta.

Mun äiti puhu samoja juttuja, kun isä itsensä hirtti. Turpa meni kiinni, kun poika meni junan alle.

Sitä huudellaan joutavia, kunnes itseensä todella sattuu.

Otan osaa, oikeasti. Helpommallakin ihmiset saattaa päästä kuin sinä. Voimia sulle.

upp

Niinhän se aina tulee yllätyksenä henkilölle joka ei osaa ajatella kuin itseään ja ei näe edes muiden kärsimystä

Itse tunsin useita jotka ei ole enää keskuudessamme ja kaikkien kohdalla voi todeta että Suomessa ei mies saa apua vaikka sitä lääkäriltä pyytää.

Lopeta kaivelemasta vanhoja ketjuja! Jokaisella on oma elämä elettäväksi,  eikä siksi, että tehdään itsemurha hetken mielenhäiriössä tai vakaasti harkiten!