Ystävän itsemurha tuli puskista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Koska valitettavan moni ajaa rekan eteen tai hyppää junan alle. Valitettavasti tuollaisia vatipäitä ei yleensä pääse edes rankaisemaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista ei näe. Ne,jotka ilmottaa niin ei tee.. Minun ystävä teki ja oltiin syömässä ja puhumassa elämästä jne. Aamulla soi luuri että tappanut itsensä. Vähän oli vaikeaa uskoa ja kysyn edelleen miksi teki. Halusiko hän vaan hienon illan ja jutella kaikesta. Tuntuu edellee pahalta, kun en ymmärrä.

Kyllä monet ilmaisevat itsemurha-ajatuksensa etukäteen. Ei pidä levittää väärää tietoa.

Itsemurhassa säälin ainoastaan niitä sivullisia jotka joutuvat uhriksi kun tämä päätön tekee ratkaisunsa (tarkennuksena vielä että päätön henkisesti ja teon jälkeen fyysisesti)

Kaksi ystävääni tehneet tällaisen ratkaisun ja kummassakin löytäjänä ollut alaikäinen sisar.

Onko tämä tapahtunut nyt vasta vai joskus aiemmin? Helvetillisen kevään ja kesän jälkeen itsemurhat lisääntyneet ja huipun näemme syksyllä

Tietääkseni maailma on ollut täynnä ihmisiä jotka puhuvat paljon halustaan kuolla ja tekevätkin sen sitten itse? Olenko aivan väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Koska valitettavan moni ajaa rekan eteen tai hyppää junan alle. Valitettavasti tuollaisia vatipäitä ei yleensä pääse edes rankaisemaan enää.

Auttaako jälkeenpäin huomautteleminen jotenkin? Tekeekö se jonkun olon paremmaksi? Sinun olosi tietysti, kun pääset v***uilemaan viattomille, mutta älä viitsi verhota vahingoniloasi ja sadismiasi jonkinlaisen hyveellisyyden taakse.

katkera?

Toinen on ollut niin mustalla mielellä että halusi elämän loppuvan, ja sä olet katkera?

Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi äitisi tai isäsi.

Kaappien siivoaminen saattoi olla viimeinen epätoivoinen yritys saada elämästä kiinni.

Tai hävittää jotain mitä ei halua kenenkään löytävän.

En käsitä mitä virkaa on kirjoittaa viestejä, paitsi perheenjäsenille, jotka saattavat kokea syyllisyyttä.

Miksiköhän monet edelleen kuvittelevat, että itsemurhasta puhuva ei tee niin? Yllättävän moni puhuu tai vihjaa aikeistaan jollain muulla tavoin. Osan heistä voisi pelastaa, jos edes yksi ihminen lähipiirissä tietäisi sen, että itsemurhasta puhuvakin voi sen toteuttaa. 

Aika isoa vahinkoa voi saada aikaan tuota vanhaa valhetta levittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Koska valitettavan moni ajaa rekan eteen tai hyppää junan alle. Valitettavasti tuollaisia vatipäitä ei yleensä pääse edes rankaisemaan enää.

Auttaako jälkeenpäin huomautteleminen jotenkin? Tekeekö se jonkun olon paremmaksi? Sinun olosi tietysti, kun pääset v***uilemaan viattomille, mutta älä viitsi verhota vahingoniloasi ja sadismiasi jonkinlaisen hyveellisyyden taakse.

Olen eri, mutta minä kyllä veikkaan että itsemurhaa käsittelevä ketju voi hyvinkin kiinnostaa itsemurhaa vasta suunnittelevia ihmisiä. Jos tiukkasanainen kommentti saa tuollaisen teon äärimmäisen itsekkyyden menemään läpi yhteenkin masennuksen sumentamaan mieleen niin hyvin, että se rekkaa päin ajaminen vaihtuukin viime ketkellä vaikkapa unilääkecoctailiksi niin kyseinen kommentti on silloin enemmän kuin oikeutettu. En ymmärrä miksi tämä ilmiö pitäisi hyssytellä pois ettei vaan yhdellekään omaiselle tule paha mieli. Ketä kiinnostaa sen rekka- tai vaikka junakuskin paha mieli, joka näkee lopun ikänsä painajaisia? Tai niiden, jotka saavat ehkä pysyviä fyysisiä vammoja? Tai niiden, joiden omainen kuolee sen itsemurhaajan sivullisena uhrina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se johtuu että päätöksen itsemurhasta tehneet ovat niin levollisia ja onnellisen oloisia viimeiset päivät? Minulla myös tämmöinen tuttu. En osannut yhtään aavistaa, hän kertoi että voi paremmin ja nyt menee hyvin ja niin kuvittelinkin! En tajunnut, että se on itseasiassa erittäin vaarallinen tilanne itsetuhoisilla potilailla...:(

Yleensäkin jos pitkään masentuneena tai ahdistuneena ollut tyyppi muuttuu äkkiä varsin levolliseksi ja seesteiseksi, tulee hälytyskellojen soida. Tuo johtuu liian usein juuri siitä, että päätös on tehty ja asiat ovat "selkeitä". Nämä eivät myöskään vihjaa hommasta etukäteen, koska eivät halua riskeerata että joku tajuaisi ja puuttuisi. Sitten on taas näitä draamakuningattaria/kuninkaita, jotka milloin nirhaavat ranteitaan, milloin popsivat pillereitä ja milloin mitäkin, aina varmistaen että se nimenomaan huomataan. Näiden itsarit ovat onnistuessaan yleensä vahinkoja, enemmän heillä on syystä tai toisesta johtuvaa huomionhakuisuutta, kuin selkeää itsetuhoisuutta.

Itseasiassa aiemmat itsemurhayritykset ovat tilastollisesti tärkein ihmisen itsemurhariskiä ennustava tekijä. Myös aiemmat itsemurhapuheet ovat korkealla listalla. On äärimmäisen vaarallista jaotella ihmiset karkeasti niihin jotka puhuvat ja niihin jotka toteuttavat. Puheet ja yritykset ovat niitä viimeisiä hätähuutoja, ja jos ei ne toimi avun saamiseksi ja pahan olon helpottamiseksi niin seuraava askel on usein lopullinen toteutus. Toki jotkut skippaavat tämän hätähuutovaiheen kokonaan ja siirtyvät suoraan lopulliseen ratkaisuun, mutta se ei tarkoita sitä ettei niitä hätähuutoja tarvitsisi ottaa tosissaan.

Ei sitä aina voi ennalta aavistaa. Kaksi minulle rakasta ja läheistä ystävää päätyi itsemurhaan, ensimmäinen jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten, toinen pari vuotta sitten. Molempien kohdalla tunsin syyllisyyttä, mutta ajan kanssa olen ymmärtänyt, että en tosiaan olisi voinut auttaa heitä. Tuskin sinäkään, mutta ymmärrän täysin tunteesi. Olen työstänyt menetyksiä terapiassa ja tuoreeltaan tapahtumien jälkeen kävin kriisiavussa. Siellä sain tietää, että on kovin yleistä, että itsetuhoinen ihminen päättää kuolemansa ajankohdan ja tavan, on helpottunut tietäessään tarkalleen, milloin elämä loppuu, ja on loppuajan todella toimintakuntoinen, eikä hänestä voisi päällepäin arvata mitään. Voimia sinulle ap! Suosittelen kriisiapua. Ja niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin: aika auttaa. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Suurinosa näistä säälimättömistä itsensä teilaajista aiheuttaa fyysisen tai henkisen kärsimyksen täysin sivulliselle jotka ovat paikalla tapahtumahetkellä. Minulle ei ole lainkaan empatiaa sekä tekijää että sen läheisiä kohtaan. Heikkoa ainesta.

Mun äiti puhu samoja juttuja, kun isä itsensä hirtti. Turpa meni kiinni, kun poika meni junan alle.

Sitä huudellaan joutavia, kunnes itseensä todella sattuu.

Valintojen maailma. Jokainen meistä kuolee, onko sillä loppujen lopuksi väliä miten? Elämä on joka tapauksessa merkityksetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se johtuu että päätöksen itsemurhasta tehneet ovat niin levollisia ja onnellisen oloisia viimeiset päivät? Minulla myös tämmöinen tuttu. En osannut yhtään aavistaa, hän kertoi että voi paremmin ja nyt menee hyvin ja niin kuvittelinkin! En tajunnut, että se on itseasiassa erittäin vaarallinen tilanne itsetuhoisilla potilailla...:(

tietävät että kaikki on kohta ohi. haluavat tällä tavalla hyvästellä läheiset että heillä ei jäisi pahaa muistoa tai huonoaomatuntoa jos olisi riidoissa" eroneet"

Joo, mutta ei selitä itse ilmiötä täysin. Ihminen saa tuosta ajatuksesta jonkun oudon hallinnan tai voimaantumisen tunteen joka pitäisi saada käännettyä niin että saman tunteen saisi elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tappoi itsensä niin että itse tapahtumahetkellä ei muut kärsineet millään tavalla.

Minkä vuoksi joka ikisessä tätä aihetta koskevassa ketjussa joku tai useampi tulee letkauttamaan tämän? Mitään rakentavaa tässä ei sanota, eikä empatiasta kenenkään suuntaan ole häivähdystäkään. Onko aihe niin rankka, että vain halveksiva mielipide on mahdollinen? Miksi ei voi jättää kokonaan sanomatta?

Koska valitettavan moni ajaa rekan eteen tai hyppää junan alle. Valitettavasti tuollaisia vatipäitä ei yleensä pääse edes rankaisemaan enää.

Siltikään se ei ole surevien vika. Sähän väännät veistä heidän haavassaan. He eivät voi sille mitään, jos itsemurhaaja on valinnut tuommoisen tavan kuolla.

Kamalaa. Voimia ❤️

Minulle kävi sama kolme vuotta sitten. En ole lähelläkään sitä että olisin päässyt asiasta yli. Edelleen mietin ainakin viikottain. Raivo ja itsesyytökset ovat edelleen suuret. Kävin hakemassa keskusteluapua ammattilaiselta, se auttoi vähän.

Ole onnellinen ystäväsi puolesta. Hän teki mitä halusi.

Ystäväsi sai mitä halusi, rauhan. Ei enää tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

jostain luin, että narsismin häiriön piirissä on paljon ihmisiä jotka itsemurhaavat.

Lue uudelleen, se menee nimenomaan niin päin että narsismista kärsivät harvemmin turvautuvat itsemurhaan.