Vauva vuodelle 2014 / 2015

Meitä nuoria ei vissiin kauheesti oo ainakaan tällä keskustelu palstalla.. 

mutta ihanaa että mullekkin yksi sielun kumppani löyty! :) 

Meilläkin miehellä vaki työ ja itselläkiin on pari koulun ohessa olevaa osa aikasta-työtä joten ei tarvii toimeen tulosta murehtia. mutta sitä oon pohtinu että onko lapsen jälkeen työ elämään hyppääminen vaikeeta ja onnistuuko se? saati sitten kun ei ole ees ammattia pelkkä ylioppilas tutkinto eihän sillä työ elämässä tee käytännössä mitään... en kuitenkaan haluis jäähä "kotirouvaks" tietysti haluan lapsen kanssa olla ekat vuodet kotona.

Konnis: Onnea paljon plussasta! :) Pidetään peukkuja että kaikki sujuu hyvin ja paljon tarrasukkia että pieni pysyy matkassa mukana!

Virtahepo: Kyllähän moni pienen lapsen vanhempi opiskelee itselleen ammatin, joten tuskin työelämän ovien sulkeutumista kannattaa murehtia. Sulla on kuitenkin se ylioppilastutkinto, jonka kanssa on hyvä lähteä hakemaan jatko-opiskelupaikkaa sitten kun se on ajankohtaista.

Itse olen jo ehtinyt valmistua amk:sta ja mulla on vakityö, mutta työskentelen alalla, jossa suurin osa työpaikoista tuntuu olevan 3-vuorotyötä. Itse hermoilen sitä, kuinka jaksaisin pienen lapsen vanhempana palata takaisin työelämään ja kuinka saadaan lapsenhoito järjestymään kun miehenkin työ on hyvin epäsäännöllistä. Tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin olla kotona lasten kanssa niin pitkään kuin mahdollista, mutta eipä sitä tiedä mikä fiilis tulee kun arjen realiteetit lyövät vasten kasvoja. Tyhmähän näitä on etukäteen murehtia, mutta kun mieityttää.

Mie kävimme uudenvuoden juhlinnan kunniaksi aivan ihanan keskustelun miehen kanssa keskellä yötä. Oltiin siis molemmat kuitenkin selvinpäin, joten humalaisten jorinan piikkiin näitä keskusteluja ei voi laittaa. :D Minun pitäisi ottaa seuraava e-rengas käyttöön tammikuun puolessa välissä, mutta juteltiin asiasta ja molemmat ollaan vahvasti sitä mieltä, että meillä alkaa raskauden yritys tammikuun puolessa välissä ja loput kaksi e-rengasta nakataan menemään. Mies on asiasta vähintäänkin aivan yhtä innoissaan kuin minäkin. Nyt vaan sitten toivotaan kovasti plussatuulia. <3

repale: ihan oikeessahan sä oot! 

            ja onhan se ihan tyhmää miettiä liikaa mutta ei itelleen voi mitään. Jyväskylässä ainakin on monta päivä kotia jossa hoidetaan lapsia ympärivuorokauden. ja eiköhän niitä löydy  muistakin kaupungeista. Ja mä itse ainakin aattelin hyväks käyttää mummoja ja pappoja nii paljon kun voi kun kyllä ne aina loppu peleissä nauttii oman lapsen lapsen hoitamisesta:) 

Ja ihanaa että ootte päättäny meihen kanssa jo alotttaa. Plussia tielle!

Mahtuuko mukaan yksi joka jo osoittaa kuumeilemisen merkkejä, mutta varsinaista yritystä ei (vielä) ole? :) Pohditaan miehen kanssa tällä hetkellä tehdäänkö kolmas vai onko perhe jo valmis kahden lapsen kanssa.

Täällä vielä yksi kuumeilija lisää! toivottavasti mahtuu mukaan! Oon 26 ja mies 27. Vauvakuumetta varmaan jo pari vuotta, mutta viimeinen vuosi silkkaa odottelua ja painimista järjen ja tunteiden kanssa. Jatko-opiskelen nimittäin ja valmistuminen syksyllä 2014, nyt siis loppusuora jo onneks häämöttää. Järki (Ja mies) himmaili yrittämistä aiemmin, mutta tänään loppui e-pillerit ja sovittu miehen kanssa, et yritys saa alkaa, ISO JEE! En malta oottaa! Ekaks nyt vaan tyhjennysvuodot ja luomut, uijui, toivottavasti vaan kaikki menis niinku toivoo. Mitä lähemmäks todellinen lapsen yrittäminen on tullu, sitä enemmän alkanut myös pelottaa kaikki mahdollinen lapsen saantiin liittyvä.. Noh, ei auta ku yrittää ;) Nyt ei vaan ihan hirveesti motivaatio kohdillaan alkaa tekee opinnäytetyötä, lukee lopputenttiin jne.... Kai ne jossain kohti myös vie liikoja ajatuksia pois kuumeilustakin..

no mutta joka tapauksessa aivan mahtavaa, että löyty tällainen ketju, missä samassa tilanteessa olevia ja voi jakaa fiiliksiä! Ei olla kerrottu kellekään, että aiotaan yrittää lasta, joten tosi jees päästä purkautumaan muillekin ku miehelle, ei sekään loputtomiin jaksa pohtia näitä asioita meikäläisen kanssa :D

Hei kaikille ja heippa Repale pitkästä aikaa! Keskusteltiin aikoinaan yhdessä tuossa vauva vuodelle 2014 keskustelussa ja näköjään samoin kuin sulla niin mullakin vaihtu työt ja alkoi tuota vauvasuunnitelmaa "pilaamaan". Lisäks peruttiin häät ja suhteessa meni aika huonosti, oltiin eroamassakin. Nyt ollaan pikkuhiljaa aletti saamaan asioita ratkottua ja ajatukset on palannut vauvaan. Sain kesällä -13 määräaikaisen työn unelmatyöpaikaltani ja soppari on elokuu2014 loppuun, sen jälkeen toivoisin vakkaripaikkaa ja silloin syksyllä kai voisi ruveta yrittämään..

Kopioimpa tämän tuolta toisesta ketjusta, kun se taitaa kuivua kokoon...

Täälläkin vauva haaveissa vuodelle 2015. Yritys olisi tarkoitus aloittaa heti huhtikuussa. Ollaan oltu nyt naimisissa neljä ja puoli vuotta, ja ostettiin nyt syksyllä oma asunto. Esikoinen on syntynyt 8/12 ja on kyllä maailman valloittavin taapero <3  Mies olisi vaikka heti valmis seuraavaan, mutta haluan nyt nauttia rauhassa tuosta ensimmäisestä. Lisäksi ensi elokuussa on siskoni häät, jossa olen kaasona, enkä haluaisi olla silloin viimeisilläni. Ja jotenkin tahtoisin vauvan mieluummin alkuvuodesta, vaikka ajankohtaahan ei tietenkään pysty itse päättämään...

Olen nyt 25v. ja mies on kohta 28. Vakituista työpaikkaa minulla ei ole, mutta valmistuin ennen esikoista sairaanhoitajaksi ja ehdin olla puoli vuotta töissä ennen äitiyslomaa. Luotan siihen, että töitä löytyy, kunhan haluan taas palata töihin, mutta tällä hetkellä nautin täysillä kotiäitinä olosta. Rahaa ei tietenkään hirveästi ole, mutta onneksi miehellä on vakituinen työpaikka, jolla saa lainat maksettua.

Rellu_: Mukavaa että täällä kirjoittelee myös ns. vanha tuttu. :) Lohdullista huomata, että muillakin on tullut vauvaprojektiin lykkäystä. Olen välillä käynyt tuolla vanhassa 2014-ketjussa lueskelemassa muiden juttuja, mutten ole mitään sinne kirjoitellut kun muilla on tuo yritys niin eri vaiheessa kuin itsellä. Osa porukkaa on näköjään myös päässyt siirtymään odottajien puolelle.

Reetukka: Meillä on näköjään lähes sama aikataulu. Itseltäni loppuu viimeisen e-renkaan käyttö keskiviikkona ja sitten alkaa tosiaankin se sama tyhjennysvuodon ja ekojen luomumenkkojen odottelu kuin sullakin.

Ihana päästä lueskelemaan muiden samassa tilanteessa olevien juttuja. Itselläni ei oikein ole lähipiirissä ketään kenelle puhua tästä kuumeilusta ja yrittämisen aloittamisesta. Miehelläkin alkaa pikkuhiljaa tulemaan vauvajutut korvista ulos, vaikka tuo kovasti perheenlisäystä toivookin. :D

Uskaltaisinkohan viimein itsekin osallistua keskusteluun...

 
Vauvakuumeilua on ollut jo varmaan pari vuotta, ja ollaan päätetty yrittää esikoista vuodelle 2015. Huhtikuun puolenvälin jälkeen olisi siis tarkoitus aloittaa yrittäminen, eikä enää millään malttaisi odottaa näitä muutamaa kuukautta!! Itseäkin mietityttää, kauanhan yrittämiseen sitten menee, kun tietysti toivoisi plussaa mahdollisimman pian (hormonaalista ehkäisyä tullut käytettyä noin yhdeksän vuotta - oikeasta kierrosta ym. ei siis mitään hajua).

Repale: onpa hauska kuulla, kiva seurata, kun on niin sama ajotus! Toivottavasti normikierto pysyis kohtuudessa, eikä venyisi ihan älyttömän pitkäks..

itse käytin pillereitä n.7 vuotta, saas nähdä minkälaista taas on olla ilman. Ei pitäis käydä ollenkaan lukemassa noita "kauhutarinoita" mitä kaikkee voi pillereidenki lopettamisesta seurata..

Repale: Huomasin että käytännössä kuitenkin aika pieni määrä meidän taannoisen keskustelun porukasta on onnistunut raskautumaan tässä pitkässäkin ajassa (oon viimeksi kirjoittanut sinne vuoden 2013 alussa). Ja yrityskertoja oli aika lailla kuitenkin. Kokonaan en jaksanut lukea niitä kaikkia 40 sivua mun keskustelusta poistumisen jälkeen, mutta josko nyt jaksaisi tässä keskustelussa pysyä mukana.

Muillekin, jolle en ole itseäni vielä esitellyt. Olen 25-vuotias nainen. Valmistuin eläinlääkäriksi kesällä 2013 eli pitkät opinnot takana. Mieheni kanssa olen ollut 7 vuotta. Naimisiin ollaan menty maistraatissa 13.7.2012 teknisistä syistä (olen viron kansalainen, asunut Suomessa 2001 ja minut oli jonkun työntekijän onnettoman kämmin takia kirjattu ulos suomesta Virossa opiskelujeni aikana, vaikka olin aina ilmoittanut tilapäisen muuton Viroon. Koska olin vieläkin opiskelija ja maistraatti vaati takaisinrekisteröintiä varten vuoden työsopimusta, (olisi ollut aika mahdotonta hankkia viimeisen kouluvuoteni aikana) nähtiin helpommaksi vain avioituminen. Hääjuhlaa piti tanssia 13.7.2013, mutta suhteessa meni keväällä niin huonosti, eikä mies koskaan osoittanut kiinnostusta häitä kohtaan joten peruin häät. Kesällä tuli vielä iso vesivahinko ja mies stressais suhteen lisäksi myös rahoja ja remppaakin. Minä ajoin mielenterveydeni säilymisen vuoksi prätkäkortin ja ostin prätkän, viiletin koko kesän yksin ja uusien ystävien kanssa ympäri Suomea ja en ajatellut koko parisuhdetta jossa olin jo aika kauan ollut "yksinäni". Mies sai kai vähän ajateltavaa kun huomasi kilpakumppanien pyörivän mun seurassa ja puhuttiin vihdoin asiat selväksi. Halutaan olla yhdessä kaikesta kränästä huolimatta, meillä on niin monta vuotta takana ja suhde on kestänyt etänä myös minun 6 vuoden opiskelut.

Nyt odotan, että saisin vakituisen sopparin mutta oikeastaan luulen että mikäli kaikki menee edelleen hyvin ruvetaan yrittämään kesän lopussa työtilanteesta huolimatta. Eläinlääkärit kuitenkin työllistyvät AINA. 
Asutaan Kirkkonummella omakotitalossa, meillä on kaksi labradorinnoutajaa ja kaksi kissaa, iso piha ja hyvät ulkoilumahdollisuudet.
Siskoni on 27v, ollut miehensä kanssa vielä pidempään ja saanut vakkariduunin jo ajat sitten. Kuulin, että olivat jättäneet miehensä kanssa ehkäisyn kesällä, mutta  koska sillä on leikattu endometroosi jo kaksi kertaa ei ole vielä raskautta kuulunut.  Pidän myös heille peukkua ja odotan mielenkiinnolla, syntyvätkö tulevat lapsemme kuinka lähekkäin. 

Pidän sinulle Repale peukkuja ja kaikille muille suunnitelijoille, jotka ryhtyvät aiemmin tai myöhemmin tuumasta toimeen.

niin, ja minulla pilsuja takana jo yli 10 vuotta, still going on..

Kamalaa, kuinka hirveätä tuota mun tekstiä oli lukea! Olen pahoillani kaikista kirjoitusvirheistä ja yritän lukea tekstini läpi seuraavan kerran ENNEN kuin postitan. Minua itseäni ärsyttää lukea suunnattomasti kirjoitus- ja pilkkuvirheellistä tekstiä joten tässä kunnon näpäytys!

Heippa kaikille! :) toivottavasti mukaan mahtuu vielä yksi kuumeilija!

Olen yrittänyt malttaa etten lukisi näitä tai varsinkaan kirjoittaisi etten loisi itselleni mitään paineita, mutta en malttanut loppupeleissä olla kuitenkaan osallistumatta keskusteluun. Tai varsinkaan lukematta näitä. Mie olen 21-vuotias tyär, kihlattuni on 28. Pitkään ollaan lapsesta puhuttu, ja mieheni valmistui joulun tienoilla ja ennen sitä puhuttiin josko sen jälkeen annettais tulla jos on tullakseen. Asumme toistaiseksi vuokralla kaksiossa, mieheni siis säännöllisissä töissä alalla, josta ei työ tekemällä lopu. Itse valmistun yhtä hyvin työllistävälle alalle myöhemmin. Toimeentulo ei siis huoleta ollenkaan. Sovittu on, että jos lapsi saa alkunsa, muutamme miehen kotipaikkakunnalle, joka on ihana pieni maalaiskunta.

Meillä on jätetty e-rengas pois jo kesän jälkeen, muistaakseni siinä heinäkuun tienoilla. Ensin kierto oli aiiivan sekaisin, heitti 48 päivään asti. Nyt kuitenkin ollut kolme kiertoa täysin säännöllinen, 31 päivää. Nyt menossa yk1 ja kp17. Touhuttu on useampana päivänä tässä ja jännityiksellä ootan mitä loppukuusta tapahtuu. :)

En uskalla kuitenkaan olla liian toiveikas. Mie olen seurannut lapsettomuutta ihan lähisuvussa useammalta suunnalta, ja pelkään että itse tulen kärsimään samasta. Tietysti toivon että olisin se "poikkeus" joka raskautuisi helposti, mutta takaraivossa elää kuitenkin pieni epäilys, että miksi niin olisi.

Onko teillä muuten minkäänlaisia ovisoireita? Itse tunnen ovulaation selvästi, alavatsa- ja selkäkipuina jotka kestävät kymmenestä minuutista pariin tuntiin. Näitä ei siis pillereiden tai e-renkaan käytön aikaan ollut.

no johan on hiljasta, onks kaikki vauvantekopuuhissa? Ois kiva jos täällä lähtisi keskustelu kunnolla käyntiin..

Täällä ollaan ja usein käyn katsomassa onko kukaan mitään kirjoitellut, mutta ei ole vaan tapahtunut mitään omassa elämässä niin olen ollut hiljakseen. Olis kyllä mukava jos keskustelu lähtisi kunnolla käyntiin ja tästäkin tulisi vähän aktiivisempi ketju. 

Taivaanlaiva: Itselläni on ovisoireina ollut alavatsakipua ja ovislimoja (sori, ällöä). Tai ainakin kuvittelen noiden liittyvän ovikseen. Ovista en ole koskaan tikutellut. 

Tänään oli kunnon riita miehen kanssa, lähinnä rahasta ja kotitöistä, jotka tuntuvat  kasaantuvan lähinnä mulle. Aina välillä sitä miettii, että ollaanko me ihan järkeviä kun vielä vauvasta haaveillaan kaiken tämän keskelle. 

I feel you totaalisesti Repale. Meillä oli lisäksi näille sinun mainitsemille kodinhoitoongelmille vasta hyvin hiljattain (kuukausi-pari sitten) vakavat erosuunnitelmat ja olin muuttamassa melkein uloskin meidän kotoa. Kumpikaan ei jaksanut hoitaa kotia eikä parisuhdetta ja mietin, että tähän perheeseen ei vauvaa tule kun yksin joudun kaiken hoitamaan. Heti ku kaikki asiat saatiin selvitettyä ja mieskin on taas täysillä mukana parisuhteessa alkoi taas tämä vauvakuume tuhottomasti painamaan. Ei tarvii minunkaan katsella ympärilleni jotain uutta ja parempaa etsien, kun oma osaa pitää tyytyväisenä vallan mainiosti kun haluaa. 

Ja kriisin laukaiseva syy siis oikeastaan pitkäaikainen pihtailu miehen osalta, kykenemättömyys/haluttomuus puhumaan ja selvittämään asioita. Ei siinä mitään, en minäkään mikään pulmunen ole ollut, enkä todellakaan voi syyttää kaikesta vaan miestäni. Mutta HEI! Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Pitääpi kaivaa vauvakirjat taas hyllyltä pölykerroksen alta. Tilasin ed. vauvakuumekauden aikana Suuren Äitiyskirjan, ja  3kpl mulle suositeltuja vicky iovinen humoristisia kirjoja: tyttökavereiden opas odottajalle/vauvavuoteen/taaperovuosiin ja tilasin iskälle isyyspakkaukseen mies hoitaa vauvaa- kirjan. Tilasin silloin vauvalehdenkin, mutta sen kerkesin vihoissani jo perua, kun ei sitä tullut luettua enää. 

Mulla ihan sama homma, oon täällä käynyt kyllä pälyilemässä ja omassa elämässä ei nyt vielä mtn suuria muutoksia :) nyt siis tyhjennysvuoto takana ja jännäilen koska ekat luomut tulee.. Mutta messissä täällä, eiköhän tää kohta vauhtiin pääse ;)

Täälläkään ei nyt mitään ihmeitä, kun vielä pitäisi muutama kuukausi odotella, ennen kuin pääsee tositoimiin.

Taivaanlaiva: Itseltäni huomaan oviksen limoista ja haluista, pientä nipistelyäkin on joskus munasarjojen kohdilla. En ehkä ihan päivälleen ovista tiedä, mutta eiköhän se riittäne, kun niihin aikoihin hommailee :D

Itsekin käyn säännöllisesti katsomassa, onko täällä keskustelu edennyt, mutta itsellä ei ole oikein mitään kerrottavaa, kun ei olla vielä aloitettukaan.

En ole koskaan kokenut tuntevani mitään oviksen tunnusmerkkejä, mutta enpä ole koskaan kiinnittänyt siihen mitään huomiotakaan. Kun ehkäisy jätetään pois, alan varmasti kiinnittää siihenkin uudella lailla huomiota. 

Meilläkin on ollut välillä isompiakin riitoja miehen kanssa, kerran ollaan myös oltu aika tosissaan luovuttamassa, mutta viime aikoina yhteiselo on mennyt aika hyvin ja ajatukset on taas yhteisessä tulevaisuudessa.