Vauva vuodelle 2014 / 2015
Onhan tämä vähän aikaista keskustelua, mutta kuumeilu on kovaa! Olemme mieheni kanssa päätyneet alkaa yrittämään ensimmäistä lastamme tämän vuoden loppuun mennessä.
Kovasti on mielessä pelkoja ja kysymyksiä voidaanko saada lasta, ja kuinka nopeasti mahdollinen tärppi tapahtuu.
Onko muilla samanlaisia mietteitä tai odotuksia vauvan suhteen?
Terkuin Cecilia
Kommentit (261)
Minä voin jatkaa tuota tarinan kertomista. Eli tosiaan opiskelujen takia ollaan lasten hankkimista siirretty ja nyt sitten alkaisi olla ne hetket käsillä kun voisi yrittää :) Itse olen 23 ja mies 29 ja asutaan ihanassa rintamamiestalossa. Iso piha odottaa vain leikkijöitä.. Kuumeillut olen melkein koko seurustelun ajan eli 5 vuotta ja mieliala on vaihdellut siitä "EN MÄ JAKSA ENÄÄ ODOTTAA" aina siihen "kyllä tämä vielä tästä, kyllä minä jaksan vielä vuoden ainakin.."
Hävettää edes myöntää, mutta välillä olen ollut oikeasti katkera niille tutuille jotka ovat odottaneet vauvaa ja tai on jo lapsia entuudestaan. Mutta minkä omille tunteille voi... Iloinen olen tietenkin muiden puolesta, mutta raskasta se on joskus ollut. Eikä mieheltä kyllä ole herunut myötätuntoa vauvakuumeen suhteen yhtään!
Onneksi tuo mieskin alkoi osoittaa kuumeilun merkkejä <3
Kirjoittelin jo tuonne lokakuun vauvakuumeilijoihin mut tää vois ehkä olla parempi ketju kun siinä paljon puhetta päivistä ja oviksesta joista itellä ei hajuakaan joten kopioin tännekin hieman mun kertomusta sieltä kun ei siellä kaikki oo eli täällä ois yksi joka kovasti unelmoi vielä yhdestä lapsesta! Minulla on 3 ihanaa lasta, vanhin tyttöni täytti juuri 5 alle viikko sitten, poikani täytti syksyllä 3 ja nuorimmaiseni, pikku tyttöni täyttää parin viikon päästä 1...Epätodennäköistä kuitenkin on että tärppäis kun imetän vielä eikä kuukautisetkaan oo vielä tulleet, mutta joulukuun puolessa välissä päätimme kuitenkin jättää ehkäsyn pois koska olen lopettamaisillani imetyksen pikkuhiljaa... yrityskertoja tai kiertoa en voi laskea kun ei ole kuukautisia ollut sitten 04/2012. Toisen lapsen jälkeen mieheni sairasti syöpää mutta sytostaatti- ja sädehoidoista huolimatta saimme vielä yhden ihanan tyttären. Nyt pelko taas iskee että mitä jos, mitä jos...Itsestäni sen verran että olen 32 v ja mieheni 34, yhdessä oltu kohta 11 vuotta josta kohta 8 vuotta naimisissa.
Anniri Satuinlukemaan sun kirjoituksen pillereistä jne 2 kk sitten ja voin siis kertoa että söin Melianea yli 10 v ja sitten jätimme ne lapsihaaveiden takia. Ensimmäinen lapsi tuli ensimmäisestä yrityskuukaudesta ja kun hän oli 2 viikkoa vajaa 1 v sain yhdet menkat ja yritimme ”huvikseen” jos tärppäis ja siitä syntui toinen lapsemme. Toisen lapsen ollessa 1,5 v yritimme kolmatta lasta ja onnistuimme toisesta yrityskuukaudesta, hän täyttää 1 kahden viikon kuluttua. Siinä välissä ehti olla menkat noin 5 tai 6 kertaa kun odoteltiin syöpähoitojen jälkeen karenssiajan loppuun kun piti hoitojen takia odotella Nyt en ole vielä saannut menkkoja mutta aloimme olemaan ilman suojaa joskus joulukuussa. Tuskinpa onnistuu mutta nähtäväksi jää...nyt on tuntunut että menkat ois tullu mutta ei oo muuta kun turvotusta ja kipuja alavatsassa..aloin jo heittää läppää miehelleni että ollaan varmaan jo nyt raskaana ennen kun edes aloitellaan, kun ollaan tässä huomattu että onnekkaita ollaan kun olemme saanneet 3 lasta näinkin ”helposti”...ehkä syöpä sitten oli tasoittamassa tilejä meille...no en tässä vielä ala testaamaan koska en siedä nähdä negatiivista testitikkua, haluan enemmän oireita kun turvotus ja kipu koska se voi olla oire et ne on sitä et menkat ois tulossa muuten ellen imettäis...ja sit juoksen enemmän wc:ssä mut ehkä oon vaan juonnu enemmän viime aikoina...noh nähtäväksi jää!
April, PikkuJ ja varmasti joku muukin mutta siis mä uskon että kaikki koetaan joskus se ”kadehteminen” vaikka se ei tarkottais että ois toisten puolesta onnellinen mutta sitä se vauvakuume on. Mulla nyt ollu etten kadehdi ketään joka on kertonut odottavansa ekaa tai toista lasta, kolmatta vähän ja neljättä jos odottaa niin se kateellisuus iskee jossain syvällä vaikkei haluais niin tuntea..ja uskon että vaikkei myöntäis niin kaikki joskun tuntee näin vauvakuumeen aikana kun kuulee muiden vauvauutisia....
Meillä miehelle alkaa selvästi iskemään jokin viime hetken ramppikuume. Mie kuulema puhun aivan liikaa vauvoista ja nyt pohdituttaa meidän rahallinen tilanne ja miten vauvan kanssa pärjätään ja miten kissat ja koirat vauvaan suhtautuvat ja jaksetaanko me sitä valvomista ja mitä jos sitä ja tätä ja tuota.. Ymmärtäähän tuon kun on näin isosta asiasta kyse, mutta myös turhauttaa. Viikko sitten mies kömpi viereeni yöllä nukkumaan ja supatti korvaani haluavansa monta lasta kanssani. Nyt tuo on sitten ihan paniikissa. Olen yrittänyt rauhoitella ja selittää, että raskautuminen voi viedä aikaa vaikka kuinka kauan ja vaikka tärppäisikin pian niin sitä lasta joutuu silti odottelemaan sen 9kk. Otin eilen e-renkaan pois, jonka piti olla se viimeinen, mutta nyt tuo yksi on sitä mieltä, että ehkäisyä pitäisi ehkä kuitenkin jatkaa vielä yhden renkaan verran. Huoh..
Tästä tuli nyt täysin oman navan ympärillä pyörivä avautuminen, mutta kun turhauttaa ja ärsyttää. Täytynee yrittää pitää suu supussa kaikista vauvajutuista nyt pari päivää ja ottaa sitten asia uudelleen puheeksi. Jos ei muuta, niin sitten lykätään asiaa muutamalla kuukaudella, sillä en halua miestä mihinkään pakottaa. Tuntuu vaan hölmöltä kun vielä viikko sitten tuo oli aivan intopinkeänä ajatuksesta ja tietenkin jo paljon ennen sitäkin. Itseäni taas pelottaa niin kovasti ajatus lapsettomuudesta, etten sen vuoksi haluaisi lykätä asiaa enää kovinkaan paljon.
Itsekin välillä mietin, onko mies oikeasti valmis jättämään ehkäisyn sitten muutaman kuukauden päästä, kun tuhahtelee usein esim. näille vauvapalstoille eikä kyllä oma-alotteisesti ala puhua ks. asioista. Toisaalta taas välillä kun pohdiskelen ääneen vaikka, että milloinhan se sitten tärppää, niin mies on kommentoinut, että toivottavasti pian.
Minulla ikää siis 26, mutta mies jo 34, ja uudet lukematkin vaihtuu tämän vuoden aikana, joten aivan nuori ei varsinkaan tuo toinen puolisko enää ole. Haluaisin kuitenkin mielellään ainakin kaksi lasta (kolmekin voisi olla kiva, mutta voi olla, että aika tai rahat ei riitä).
Ja hyvin ymmärrän tuon muiden vauvauutisten kadehtimisen, varsinkin jos on jo itse aloittanut yrityksen ja joku kaveri ilmoittaakin yhtäkkiä olevansa raskaana.
Repale, I feel your pain! Meillä kans mies puhu lasten hankkimisesta jo kaaaauan sitten, mutta kun ois pitäny alkaa tapahtua niin sitte alkoikin jännittää hulluna. Meni monta kuukautta ennen kuin mitään lopulta tapahtu, ja siksi vasta nyt yk1. Turhautti niin hirveästi ja sanoinkin hänelle, että tuo on pahinta mitä voi lasta toivovalle naiselle tehdä. Sitten hän mietti sitä asiaa itsekseen ja parin kuukauden päästä lopputulos oli hyvä :)
Täällä normiarkea, kiirettä pitää joissakin jutuissa. Mie yritän pitää ajatukseni poissa päivistä ja vauvoista, että en ressais liikaa. Ois se kyllä ihme, jos nyt ekasta yrityskierrosta tärppäis...
Eilen kun kirjoittelin aloin enemmän miettimään oireitani ja hulluuttani päätin tänään ostaa raskaustesti kun olin hakemassa muuta apteekista...enpä oiekin tahdo uskoa mutta siihen muodostui haalea viiva, en ollu edes ajatellu sitä mahdollisuutta, mehän vaan "harjoiteltiin" miekkosen kaa menkkoja odotellessa! Täytyy kai testata uudestaan muutaman päivän päästä!
Hellurei!
Tää hyppäis samaan veneeseen...hiiohoi!
Olen 29-vuotias ja mies 10 vuotta vanhempi. Talosta löytyy myös kohta 9-vuotias poika ja kolme karvapalloa.
Kuparikierukka poistui vuoden alussa ja edelliset menkat alko jouluaatonaattona, eli näkemykseni mukaan nyt mennään yk1. Viikon päästä sunnuntaina "pitäisi" vuotojen alkaa. Toivon ettei ala ;) Miehellä syntymä päivät muutama päivä menkkapäivien aloituksen jälkeen joten toivoisin että voisin ladata sille kunnon lahjan pöytään =D
Lapsen "tekoa" on pyöritelty keskusteluissa enemmän ja vähemmän yli vuoden ajan. Aina sovittu ajankohta on siirtynyt puolen vuoden päähän. Syynä molempien tai toisen epävarmuus taata suht tasainen tulevaisuus. Työpaikat on vaihtunut jne...
Kerroitte miestenne peloista. Meillä on vähän samalaista trendiä. Tuleva masuasukki on miehen ensimmäinen, joten mä olen se rauhoitteleva osapuoli joka ottaa kädestä ja sanoo että kaikki menee ihan hyvin =D Näin ainakin toistaiseksi, voihan olla, että raskautuessa roolit menevät toisinpäin....HEHEHEH sieluni nauraa, nimittäin muistan millainen olin kymmenen vuotta sitten!
Mutta ihan tosissaan... se epävarmuus mikä miehessä on aika ajoin pinnassa, ja se, että ollaan siihen pysähdytty ja sitä mutusteltu ja pohdittu on ollu itselle aika kasvattavaa ja syventänyt suhdetta.
Kuten joku saattoi huomata, meidän perheessä ollaan synnytty kaikki -5 loppuisesti eli "tasa" vuosin joten epäilen että seuraavakin tulee 2015 eikä tänä vuonna. Sais se kyllä tulla tänäkin vuonna ;)
Joko te ootte nukkumassa?
REETUKKA: Meille osu harmillisen samanlaiset nimimerkit, joten toivotaan näille muille paljon tarkkaavaisia silmiä tai että jompikumpi plussaa pian =D
Tänään mies sanoi aamulla, ettei hän malta odottaa, että mulle kasvaa iso pallomaha. Ota nyt sitten tuon mielalanvaihteluista selvää. :D
Rietukka: Täällä valvotaan yövuorossa, joten nukkumaanmenosta ei ole toivoa vielä moneen tuntiin.
Millimamma: Kovasti pidän peukkuja, että teille on tarttunut pieni kyytiläinen matkaan! :)
Tunnustan, että itsekin tunnen pienen kateuden vihlaisun aina toisinaan kun kuulen vauvauutisia. En niinkään silloin kun raskausuutisen kertoo joku kovasti lasta toivonut pari, vaan ennemminkin silloin kun kuulee vahinkoraskausuutisia. Tuntuu, että toiset raskautuvat jo pelkästään siitä kun vilkaisevatkaan miehiin päin ja itse vieläkin vain odotan, että päästäisiinpä yrittämään. On kyllä itsekin tässä vuosien varrella huolehdittua ehkäisystä toisinaan niin huolimattomasti, että olen monesti miettinyt, että miksi ihmeessä itselle ei ole sitä yllätysvauvaa tullut.
Aloitin uuden vuoden kunniaksi kunnon kuntokuurin ja nyt on tullut lenkkeiltyä vielä entistä ahkerammin ja lisäksi aloin käydä salilla. Järkeilin, että hyvä fyysinen kunto auttaa paremmin jaksamaan raskauden aikana ja timmimmästä kropasta on aina mukava haaveilla. :) Mites te muut? Onko tullut tehtyä elämäntaparemontteja tai onko jotain sellaista suunnitteilla kun vauvaprojekti käynnistyy?
Viime syksy meni saleillessa 4 kertaa viikossa. Nyt on salit niin täynnä uuden vuoden lupauksia että mä piän suosiolla vähän hiljaisempaa eloa ja oottelen jos hiihtämään pääsisi. Viime vuonna hiihtokärpänen puraisi ja tänä vuonna olisi tarkoitus käydä kiertämässä 1 km ympyrää useampana kertana viikossa. Potkukelkkaa olen haaveillut kovasti, mutta missä sillä potkuttelisi? Kauhee vaiva lähteä merenjäälle.
Luin jostain että puolen tunnin liikkuminen, esim lenkkeily. Parantaa kohdun verenkiertoa ja näin edes auttaa raskautumista ja vauvan hyvinvointia. Mies lupautui lenkkikaveriksi sitten kun Noppa on mahassa.
Mä teen työkseni myös odottavan äidin hierontaa ja vauvahierontaa ja kyllä niissä tulee sellainen olo, että mäkin haluun. Tuolloin en ole itse vielä vauvaa suunnitellut. En tiedä sitten miten ajatukset muuttuu aktiivisen yrittämisen myötä, jos omia tuloksia ei synnykään heti.
Mä innostuin tosta "mies hoitaa vauvaa" kirjasta ja huomasin että se oli nyt pienessä alessa, vain 15€. Tilasin sen varastoon oottamaan =D Mä tiiän etten malta ootta sen toimitusta jos tilaan vasta plussan jälkeen. Kerron kuitenkin heti =D
Rietukka: No kappas! Toivotaanpa nopeita plussia ;D meillä itse asiassa suht samanaikainen ehkäisyn lopetus. Lopetin pillerit 3.pvä.. Nyt vaan odottavan aika pitkä ennen ku luonnollinen kierto pääsisi vauhtiin. Alkutekijöissä ollaan, mutta silti niiiiiiin jännittävää, onneks varhainen vaihe ei harjoittelua estä ;)
Etkös Rellu sä ollut kans melko samassa rytmissä? Miten siellä on aika kulunut?
Onneks nyt on arki palannut niin ainaki arkipvät menee super nopeesti! On koulua, töitä, urheilua, talon/tontin etsimistä yms projekteja..
Repale: mä kans kohentanut vuoden vaihteen jälkeen ruokavalioo parempaan ja lisäks otin käyttöön vielä monivitamiinit (sis.foolihapon). Niin ja entisestään lisänny liikuntaa (ainakin tän viikon :D). Usko on kova, että ne edesauttaa raskautumista :) Haittaa niistä ei tietty muutenkaan ole.. Tsemppiä kuntokuuriin!
Ainiin, mähän voisin myös nämä ilmoittaa yk1, kp7.. Tosin vielä ei siis niitä luomuja, toivottavasti kierto pysyis 28pv. Mutta aikahan sen näyttää.
mä kans innostuin tosta kirjasta, pakkohan se on hankkia, aattelin pistää sen isyyspakkaukseen, mikäli meille jossain kohtaa onni potkaisee :)
Itse liikun jo muutenkin sen verran paljon, että ennemmin mietityttää, tuleeko kuntoiltua liikaakiin/ei kai se vaikuta negatiivisesti kroppaan (kiertoihin ym.)...Onneksi on taas hieman kiireemmät ajat alkamassa niin ei ole vaaraa, että ihan joka päivä ehtisi urheilemaan.
Foolihappoa oon myös miettiny, mutten ole vielä saanut ostettua. Muita lisäravinteitä syön jonkin verran.
Käsittääkseni jos menee liian korkeille sykkeille pitkäksi aikaa niin silloin verenkierto voi vähentyä kohdussa ja vauvalla, mutta jos mennään rasvanpoltto ja kunnonkohotussykkeillä niin ei huolta!
Raskaus ja imetys vitamiinia oon syönnyt nyt päivittäin. Ajattelin että jos jostain on puutetta niin korjaantuu jo ennen raskautta. Lisäksi menee öljykapseleita (kun aivot ja hermosto tarvii rasvaa) sekä c-vitamiinia ( estää väsymistä ja uupumista, eron huomaa kyllä jos unohtaa) ja magnesiumia ( rentouttaa lihaksia ja nopeuttaa palautumista ja estää kramppeja ja pitää suolentoimintaa yllä) . Yksi näkemys koliikkiin on se että vauva kärsii magnesiumin puutteesta ja sitä mä en halua enää toistamiseen kokea. Hyvät rasvat taas suojaa kehityshäiriöiltä foolihapon lisäksi.
HiIliputti: Mä otin viime kesänä kuntokuurin, dietti, lisäravinteet ja reeni, joku fitfarmin juttu, ja mulla lyheni kierto kolmellä päivällä eli 24-25. En tiiä sitten, oisko aineenvaihdunnan vilkastuminen vilkastuttanut hormonikiertoakin.
Okei. Selvemmin varmaan huomaan kaikki vaikutukset sitten kun vihdoin nämä pillerit jätän.
Katselin apteekin sivuilta noita raskaana oleville/raskautta suunnitteleville tarkoitettuja tuotteita, ja varmaan mama-tabletit lähtee pian ostoskoriin.
[quote author="Reetukka" time="11.01.2014 klo 23:07"]
Etkös Rellu sä ollut kans melko samassa rytmissä? Miten siellä on aika kulunut?
sori mun sekoilut, Repale, sinähän se olitkin :)
Eikä :D En ollut tiennytkään tuosta Mies hoitaa vauvaa -kirjasta! Sitten jos joskus vauvaa aletaan odottamaan, niin aion kyllä kertoa miehelle asiasta ostamalla tuon kirjan!