virtahepo40l

repale: ihan oikeessahan sä oot! 

            ja onhan se ihan tyhmää miettiä liikaa mutta ei itelleen voi mitään. Jyväskylässä ainakin on monta päivä kotia jossa hoidetaan lapsia ympärivuorokauden. ja eiköhän niitä löydy  muistakin kaupungeista. Ja mä itse ainakin aattelin hyväks käyttää mummoja ja pappoja nii paljon kun voi kun kyllä ne aina loppu peleissä nauttii oman lapsen lapsen hoitamisesta:) 

Ja ihanaa että ootte päättäny meihen kanssa jo alotttaa. Plussia tielle!

Meitä nuoria ei vissiin kauheesti oo ainakaan tällä keskustelu palstalla.. 

mutta ihanaa että mullekkin yksi sielun kumppani löyty! :) 

Meilläkin miehellä vaki työ ja itselläkiin on pari koulun ohessa olevaa osa aikasta-työtä joten ei tarvii toimeen tulosta murehtia. mutta sitä oon pohtinu että onko lapsen jälkeen työ elämään hyppääminen vaikeeta ja onnistuuko se? saati sitten kun ei ole ees ammattia pelkkä ylioppilas tutkinto eihän sillä työ elämässä tee käytännössä mitään... en kuitenkaan haluis jäähä "kotirouvaks" tietysti haluan lapsen kanssa olla ekat vuodet kotona.

uusi kuumeilia ilmottautuu mukaan!

itse olen 19v (tiedän olen nuori) ja mieheni on 28v. lapsesta ollaan puhuttu jo pitkään. molemmat haluavat lapsen mutta mieheni on sanonut pelkäävänsä tuohoavan mun nuoruuden seikkailut vauvalla. nyt kuitenkin olemme päättäneet että lopetan pillerit kesäkuussa 2014. 

Söin vuoden e-pillereitä mutta ne vaihdettiin minipillereihin auraallisen migreeni vuoksi.mini pillereitä olen syönyt nyt 6kk

mielessä pyörii älyttömästi kysymyksiä. Mitä jos emme voi saada lapsia? Olenko liian nuori äidiksi? Jos odotamme liian kauan onko mieheni liian vanha isäksi? Pitäisikö ensin opiskella ammatti ja mennä töihin?( Lukio loppu suoralla)

mutta Kuumeilu on kova ja päätös on tehty mutta silti pelottaa...