Äitini tukee meitä, mutta erittäin vastahakoisesti

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:02"]

MLL ei toimi meidän paikkakunnalla ja muutenkin lastenhoitajat ovat vähän liian kalliita meille ollakseen vaihtoehto.

[/quote]

Joku tuttavien tai työkavereiden teini hoitamaan pariksi tunniksi? Kysy edes töissä jos tietäisivät jonkun vastuuntuntoisen jota mopon bensaraha vähän kiinnostaisi

Minä olen 9 lapsen äiti  (nuorin on 5 v)  - ja 9 lapsenlapsen äiti.

Omaa tai kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa minulla on vähintään vuorokausi viikossa. Tämän mahdollistavat sisarukseni, isovanemmat ja jo aikuistuneet lapset. Eikä asiaa edes käsitellä nii, että minä ja mies tarvitsisimme kahdenkeksitä aikaa vaan pikemminkin niin, että minun ja mieheni on vähintään kerran viikossa irrotettava otteemme ja pärjätttävä hetki ilman noita lapsia, jotka ovat monelle muullekin kovin rakkaita ja joille monet muutkin haluavat tarjota omaan repertuaarinsa kuuluvia elämyksiä...

Omilla lapsillani on lastenlasten suhteen tarjolla sama. Sen mahdollistan minä mieheni kanssa ja ajoittain sisarukset. (Luonnollisesti itse plussalle jääden, koska silloin saamme viettää aikaa ko. lasten kanssa.)

Jotenkin näitä palstoja lukiessa tulee olo, että nimenomaan toimivat perhe- ja sukusuhteet - joka suuntaan - ovat se avain...?

Meillä on 3 lasta joista 1 on erityislapsi. Anoppini on töissä, tekee rankkaa työtä ja appi on anoppinsa omaishoitaja.

vanhempani asuvat yli 500 km päässä.

me ei tarvita apua. Lapset menevät nukkumaan klo 21, meille jää päivittäin aikas 1,5-2 h kaksisteen. Perjantaisin lapset saa valvoa vaikka aamuun, joka tarkoittaa me vietämme joka lauantaiaamu mieheni kanssa leffa-aamua, on poppareita ja pepsiä.

parisuhdetta voi hoitaa muutenkin kuin pyytämällä äiti auttamaan.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:33"]

Aapee, ihan mielenkiinnosta: kuinka usein olit lapsena hoidossa isoäidilläsi tai vastaavalla (yhdellä tietyllä) läheisellä?

[/quote]  En ole ap, mutta itse olin 70 ja 80 -luvuilla isovanhemmilla hoidossa siitä kun koulu keväällä loppui siihen kun koulu syksyllä alkoi. Sama on mielestäni ok omilla lapsenlapsillani.

(Käyn kyllä lomansa aikana kaksin miehenkin kanssa reissussa, mutta siihen järjestän resurssit mukaanlukien lastenlasten hoitajat, ihan itse.)

Av-mammat on ihan uskomattomia. Että muilla on ihan velvollisuus ja etuoikeus huolehtia heidän kahdenkeskisestä ajasta. Minusta Ap kuulostaa enemmän marttyyriltä, kuin hänen äitinsä. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 23:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 22:19"]

Tuleekohan teille nyt yllätyksenä, mutta meillä ei isovanhempien tarvitse olla orjia? Isovanhemmat kyläilevät meillä ja aina itse olemme paikalla. Nyt nuorinkin lapsista on jo 12v ja parisuhde toimii hyvin. Ei olisi tullut mieleenkään, että ettemme voisi olla olla lastemme kanssa aina. Nyt päinvastoin ihmettelemme, mitäs nyt tehtäisiin, kun lapset eivät ole kotona :) Kummallista ja ärsyttävää tämä parisuhdeaika ja sen lisäksi oma aika. Jos ei osaa hetkeksi sopeutua, älkää tehdä niitä lapsia. Vela on hyvä vaihtoehto minäminä-tyypeille.

[/quote]

USKOMATONTA. Vai että orjia. Kun oikein pari tuntia joka toinen viikko.

Kuule lastenlasten kanssa oleminen on ETUOIKEUS. Jos sulle on lapsenlapsia suotu, iloitse niistä.

Oletteko noin kateita että ap lla ja miehellään on selvästikin sellainen suhde jota kannattaa ylläpitää ? Ja niitä kateita., katkeria ja vahingoniloisia  on tässä ketjussa PALJON

[/quote]

Etkö huomaa kirjoittajan puhuvan omista lapsistaan, joita hän siis ei sysää isovanhempien vastuulle?

MLL:sta saa palkattua hoitaja jos leffassa käynti pari kertaa kuussa on välttämätöntä. Antakaa äitinne nauttia lastenlasten seurasta ilman hoitovelvoitetta. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Toisen rajoja on todella vaikea arvioida jos hän ei itse niitä aseta. Jos äitini ei jaksa hoitaa lapsia niin sitten pitäisi osata sanoa ei pyynnöillemme eikä ainakaan ehdottaa hoitoa itse, niin kun joskus tekee.

Täällä palstalla on todella hassuja mielipiteitä. Kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa pitäisi suorittaa ja sinnitellä hampaat irvessä eikä ongelmia kannata ennaltaehkäistä käymällä välillä ulkona tuulettumassa. Jos saa lapsia niin on hyvän vanhemman merkki että on heidän kanssaan 100% ajasta. Ja jos pyytää apua omalta terveeltä, joutilaalta, muun aikaa todellakin telkkaria töllöttävältä 60v. äidiltään pari kertaa kuukaudessa se on orjuuttamista ja muille vastuun sysäämistä. Anna mun kaikki kestää. :)

Nämä ulkonakäymiset ei ole meille pelkkää turhaa huvittelua niinkun monet ovat sanonet, ne ovat tärkeä mahdollisuus nollata tilanne. Ja jos ne leffalipun hinnatkin on suuri asia, saamme ne puoli ilmaiseksi tutun kautta, siksi käymme usein leffassa. Ulkona syömiseen ei ole tällä hetkellä varaa, eikä lasten hoitajiin.

Ja olen siis töissä ja opiskelen ja hoidan lapsia, teen siis oman osuuteni rahan ja tulevaisuutemme suhteen, varmasti jo parin vuoden päästä asia on eri ja sitten varmasti palkkaamme hoitajan.

Siihen asti taidan kuitenkin vähentää pyyntöjä tai vaan ottaa vastaan apua kun hän itse sitä tarjoaa.

ap

Meillä työtön isoäiti lauloi samoja valitusvirsiä, kun lastenlasten kanssa on aina niin rankkaa. Oma tytärkin on niin syvältä. Blaah, blaah, blaah. Kun hän haluaisi  nyt mielummin vaikka mökkeillä. Ratkaisimme sitten asian niin, että mummelilla on meidän puolesta 24/7 aikaa mökkeillä tai tehdä ihan mitä vaan. Ei enää vaivata. Tosin tuli siitäkin haukkumisviesti perässä. Aina ei voi miellyttää.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 09:15"]

Meillä työtön isoäiti lauloi samoja valitusvirsiä, kun lastenlasten kanssa on aina niin rankkaa. Oma tytärkin on niin syvältä. Blaah, blaah, blaah. Kun hän haluaisi  nyt mielummin vaikka mökkeillä. Ratkaisimme sitten asian niin, että mummelilla on meidän puolesta 24/7 aikaa mökkeillä tai tehdä ihan mitä vaan. Ei enää vaivata. Tosin tuli siitäkin haukkumisviesti perässä. Aina ei voi miellyttää.

[/quote]

Joo, voin vaan kuvitella jos lopettaisimme kokonaan hoitojärjestelyt kuinka siitä taas seuraisi valitukset että hänestä ei välitetä ja ei anneta olla lastenlasten kanssa.

ap

Ehdottomasti kannattee käydä kahdestaankin säännöllisesti ulkona, kun lapset pieniä. Itse olin vain äiti ja erohan siitä tuli lasten ollessa koululaisia. Olisi kannattanut vaalia parisuhdettakin.

Missäs ne miehen vanhemmat ovat?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]

Siis ihan oikeasti, olenko ainoa jonka mielestä parisuhdeaikakin on tärkeää ja että olisi kiva jos ap:n äiti edes joskus hoitaisi pari tuntia mukisematta lapsenlapsiaan?? Mun perheessä tällainen on itsestäänselvyys että hoidetaan ja autetaan jos voidaan, puolin ja toisin.

[/quote]

mutta kun ap ei itse auta, hän vaan haluaa. Ja ilmaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]

Siis ihan oikeasti, olenko ainoa jonka mielestä parisuhdeaikakin on tärkeää ja että olisi kiva jos ap:n äiti edes joskus hoitaisi pari tuntia mukisematta lapsenlapsiaan?? Mun perheessä tällainen on itsestäänselvyys että hoidetaan ja autetaan jos voidaan, puolin ja toisin.

[/quote]

"Edes joskus" on aika lailla eri asia kuin parin viikon välein. Ja molemminpuolinen apu on tosi jees, mutta millä tavalla ap perheineen auttaa äitiään? 

[/quote]

Autamme äitiäni niin paljon kun voimme, esimerkkejä viime kuukaudelta ovat huonekalujen siirtäminen ja mökin maalaaminen nyt kun lomaa on ollut. Pitäisi meidänkin varmaan ruveta siitä valittamaan ja kutsumaan orjatyöksi, vai, ja valittamaan että hän on meistä riippuvainen ja että kyllä pitäisi joku muu palkata tällaiseen työhön? Ja sitten kun äitini vanhenee ja tarvitsee itse apua tulen sitten suu mutrussa ja valittaen häntä katsomaan ja sanon että olisi mulla muitakin töitä?

Minusta läheisten kuuluu auttaa toisiaan ja itse autan ilomielin aina silloin kun voin. Tää on just tätä suomalaista meininkiä että toisia ei pitäisi auttaa ja apua ei saisi pyytää muuta kun tosihädän edessä. Ja miksiköhän lapsiperheet voivat täällä niin huonosti? Ikävää.

ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 09:40"]

Missäs ne miehen vanhemmat ovat?

[/quote]

Miehen vanhemmat ovat kuolleet.

Ap kaksi kertaa kuussa on paljon. Meillä lastenhoitotarve on ehkä kaksi kertaa vuodessa, kun käydään teatterissa tms. Me vietämme parisuhdeaikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen joka ilta ja aamuisin ennen lasten heräämistä hoidetaan arjen asiat, kuten kumpi vie kenetkin harrastuksiin tms. Näin on ollut jo lähes 10v. Ja lasten kasvaessa se parisuhdeaika vaan kasvaa. Meilläkin mies tekee töitä 7pv/vko, itse teen lyhennettyä päivää. Hyvin toimii jos niin haluaa, ja vaikka välillä rankkaa olisikin. 

Ap, mitä mieltä olit minun vastauksestani?

# 46

On ihan mahdollista haluta nähdä lapsenlapsia JA väsyä heidän hoitamisestaan. Jo pelkkä vastuun tunne voi painaa niin että väsyy. Esimerkiksi minun äitini ei ole koskaan uskaltanut ottaa lapsia heille yksin vaan aina on pitänyt esim. siskoni olla myös paikalla. Äiti on sellainen hätäilevä luonne ja hän pelkää että "jos jotain sattuu". Ja minä ymmärrän tämän kyllä.

Ja kyllähän jo tästäkin aloituksesta näkee, miten vaikea on lastenlasten kanssa olla niin, että lasten vanhempien asettamat odotukset täyttyvät.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 21:49"]

Ap, minun ehdotukseni sinulle on, että pyydätte edelleen äitiäsi hoitajaksi esim. kerran kuussa, mutta älkää nyt leffaan menkö, vaan tehkää jotain paljon kivempaa ja josta saatte enemmän irti kuin jonkun leffan tuijottamisesta.

Ja päätä että koska tarvitsette tämän lapsista vapaan hetkenne, otat äitisi hoidon vastaan kaikkine lieveilmiöineen tyyliin "kaikkea ei voi saada" ja elämäsi nyt vaan on sellaista, että sinulla on lastesi hoidosta napiseva äiti, mutta onpa nyt hoitaja kuitenkin.

Eli yritä olla kuulematta sitä napinaa ja kiitä äitiäsi sydämellisesti ja myötäile, että oli varmaan vähän rankkaa, ymmärrät sen jne. mutta kiitos nyt hirveästi, tämä merkitsi sulle paljon. Ja tyydyt siihen, ettei tämä ole mikään täydellinen, mutta kutakuinkin tyydyttävä ratkaisu juuri nyt.

[/quote]

Tykkäsin ja ylöspeukutin. :)

Olen samaa mieltä että kokonaan lastenhoidon pyytämisen lopettaminen ei ole hyvä vaihtoehto, ei meille, eikä äidillenikään, hän kuitenkin oletettavasti joskus harvoin haluaisi heitä hoitaa ja viettää tätä aikaa heidän kanssaan, yksinäinen kun on. Ehkä pyyntöjen määrä on tosiaankin hänelle liikaa. Jos vielä napisee niin se on kai sitten hyväksyttävä. Käymme kyllä muutenkin hänen luonaan lasten kanssa, kutsun häntä tänne jne.

Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että kaksi kertaa kuussa on ruhtinaallisen paljon parisuhdeaikaa verrattuna moniin. Meillä on noin pari-kolme kertaa vuodessa, tosin lapset ovat silloin yökylässä. Olen myös sitä mieltä, että parisuhdeaika on tärkeää. Ja on tärkeää päästä välillä viettämään aikaa vain aikuisten kesken ja on tärkeää, että on omia harrastuksia sen lisäksi, että on perhearkea. Mutta se on pientä luksusta, ei välttämätöntä.

Kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi, anoppi sanoi hyvin moneen otteeseen, että hän on omat lapsensa jo hoitanut eikä halua enempää. Ei sitten todellakaan pyydetty häneltä koskaan minkäänlaista apua lasten kanssa, vaan viimeisessä hädässäkin pyydettiin apua kavereilta. Anoppi alkoi jossain vaiheessa itse pyytää meidän lapsia luokseen hoitoon, kun huomasi, että hän jää syrjään.

Ap:n tilanteessa laittaisin hoitoavut tauolle ja hoitaisin parisuhdetta kotioloissa.