Lue keskustelun säännöt.
Äitini tukee meitä, mutta erittäin vastahakoisesti
09.07.2013 |
ja on muutenkin vastenmielinen ja halveksuva meitä kohtaan. Olemme todella kiitollisia kun esimerkiksi hoitaa lapsiamme pari tuntia että pääsemme ulos elokuviin pari kertaa kuussa kun on pienet lapset mutta hän on sitten aina NIIN väsynyt ja uhrautunut sen jälkeen kun on sen tehnyt. Aina myös jaksaa huomauttaa kuinka olemme todella riippuvaisia hänestä ja hän on ainoa joka meitä auttaa.
Haluaisi kuulemma nähdä lapsenlapsiaan mutta lastenhoitoapu ei näytä tulevan hyvästä tahdosta vaan velvollisuuden tunteesta. Mitä mieltä, ottaisitteko vastaan apua? Hän on ainoa tukihenkilömme ja ainoa mahdollisuutemme virkistäytyä raskaan perhe-ja työelämän ohella mutta avun vastaanottaminen ei tunnu hyvältä.
Kommentit (152)
Ehkä se ap: n äiti yrittää viestittäää, että ap: n olisi aika saada elämänsä ruotuun. Lasten isä esimerkiksi on aina töissä! Mitä järkee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 08:57"]
Toisen rajoja on todella vaikea arvioida jos hän ei itse niitä aseta. Jos äitini ei jaksa hoitaa lapsia niin sitten pitäisi osata sanoa ei pyynnöillemme eikä ainakaan ehdottaa hoitoa itse, niin kun joskus tekee.
[/quote]
Kysy äidiltäsi suoraan seuraavan kerran kun tarjoaa hoitoapua, että jaksatko oikeasti kun olet niin väsynyt hoitoillan jälkeen. Jos sanoo, että jaksaa ja sitten kuitenkin valittaa niin sanoisin tästä suoraan.
Täällä kukaan ei koskaan ymmärrä, että toiset saavat voimaa siitä kun pääsevät tuulettumaan ilman lapsia. Kun parisuhde voi hyvin niin myös lapset voivat hyvin. En yhtään ihmettele miksi joidenkin miehet käyvät vieraissa. Naiset ottavat hirveän herkästi äidin roolin. Eivät anna miehen edes vaihtaa vaippaa ilman vahtaamista vieressä. Koskaan ei saisi apua pyytää.
Aamen.
Mä ymmärrän jotenkin sekä puolesta että vastaan kantoja. Musta on surullista jos isovanhemmat eivät halua, jaksa tai osaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Mutta toisaalta on isovanhemmilla myös oikeus päättää mitä tekevät. Monilla on marttyyriasenne eikä siihen ehkä mikään auta.
Ap:n kysymykseen itse kuitenkin vastaisin, että vähentäisin varmaan tuossa tilanteessa huomattavasti hoitoonviemistä mummolle. Esim. kerran kahdessa kuukaudessa voisi olla sopiva määrä ja sitten vaikka kerran vuodessa illasta aamuun. Jäin myös miettimään sitä olisiko mummon helpompi hoitaa jonain muuna aikana kun illalla nukuttaa lapset. Mitäs jos lähtisitte kahdestaan jonnekin vasta kun lapset jo nukkuu ja tulisitte pikkutunneilla takaisin mummo saisi vain "olla" teillä ja itsekin nukkua jos ei jotain erityistä tulisi. Toisaalta joku päivällä hoitaminen voisi olla myös helpompaa. Esim. eväiden kanssa leikkipuistoon pariksi tunniksi, jossa lapset touhuaisivat. Tosin jotenkin käsitin, että ap:n mies on suunnilleen aina töissä joten tämä tuskin onnistuisi sitten mutta ehkä ap voisi vaikka itsekseen tehdä jotakin. Ap:n ja miehensä asemassa miettisin ehkä myös sitä onko mitään mistä voi tinkiä, että rahatilanne olisi jotenkin parempi kun tilanne vaikutaa niin tiukalta.
Meillä asuu kummankin vanhemmat kaukana. Omat vanhempani ovat kaksi kertaa olleet meillä illalla hoitajina (olemme tulleet kotiin kun lapsi on ollut nukkumassa) ja kerran olemme tehneet vuorokauden hotelliloman heiltä käsin. Kummatkin isovanhemmat ovat lisäksi hoitaneet muutamia tunteja lastamme kun olemme vierailleet heillä. Lisäksi siskoni on hoitanut lastamme pari kertaa meillä käydessään lyhyen ajan. Tämä on käytännössä ainoa hoitoapu mitä meillä on ollut. Ystäväperheitäkin voisi kyllä tarvittaessa hyödyntää. Onneksi itsekseen voi käydä jossain ja lapsen nukahdettuakin ehtii jotakin tehdä kahdestaan kotona. Lapsi on nyt neljä ja tämä on kyllä riittänyt vaikka jossain vaiheessa asia olikin mulle vähän kriisi, lähinnä siltä kannalta ettei oikein ole ketään, jolta hätätilanteessa viitsisi apua pyytää. Olen koittanut ystäväperheiden kanssa viritellä hoitovaihtoja mutta kun ei oikein ole meille ollut tulijota niin en ole sitten kehdannut omaakaan lasta viedä hoitoon. Nyt odotan toista lasta ja joku varmasti kuitenkin ottaa esikoisen hoitoon jotta päästään yhdessä synnyttämään miehen kanssa. Sitten onkin taas tulossa pitkä aika, etten kuopusta varmaan halua itse jättään oikein kenelläkään hoitoon kun toivon mukaan imetän ja siinä on ja saakin mielestäni olla aika kiinni. Jos muistan oikein niin ap:n pienin lapsi oli vielä aika pienikin. Kyllä sellaisen katraan hoitaminen voi olla vastuullista ja rankkaa monesta.
No voi kamalaa. Meillä isovanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä. Viimeisen kymmenen VUODEN aikana on oltu 3 kertaa yön yli poissa mummulan lähikaupungissa kun lapset oli mummolassa. Viime kerrasta on useampi vuosi. Leffassa tai esimerkiksi ravintolassa emme ole käyneet kahdestaan sen lisäksi kertaakaan tänä aikana. Nyt kun meillä on 2 v lapsi, tilanne jatkuu todenäköisesti seuraavatkin 10 vuotta. Sitten se voikin yökyläillä isosisarustensa luona, heh...
Ei tämä nyt isompi ongelma ole. Juodaan yhdessä viiniä ja katsotaan leffaa sekä harrasteaan erotiikkaa kotona lasten nukkuessa, matkustellaan ja harrastetaan erikseen tai lasten kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi mennä olemaan kahdestaan leffateatteriin tai johonkin kuppilaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla, mutta yhden lapsen äiti ei kyllä varsinaisesti mitään tukiverkkoa tarvitse.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 13:58"]
No voi kamalaa. Meillä isovanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä. Viimeisen kymmenen VUODEN aikana on oltu 3 kertaa yön yli poissa mummulan lähikaupungissa kun lapset oli mummolassa. Viime kerrasta on useampi vuosi. Leffassa tai esimerkiksi ravintolassa emme ole käyneet kahdestaan sen lisäksi kertaakaan tänä aikana. Nyt kun meillä on 2 v lapsi, tilanne jatkuu todenäköisesti seuraavatkin 10 vuotta. Sitten se voikin yökyläillä isosisarustensa luona, heh...
Ei tämä nyt isompi ongelma ole. Juodaan yhdessä viiniä ja katsotaan leffaa sekä harrasteaan erotiikkaa kotona lasten nukkuessa, matkustellaan ja harrastetaan erikseen tai lasten kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi mennä olemaan kahdestaan leffateatteriin tai johonkin kuppilaan?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran näette miehen kanssa toisianne todella vähän niin miksi ihmeessä haluatte käyttää sen vähäisen ajan leffateatterissa? Pimeässä, ei voi edes puhua? Ihmettelen vaan.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:29"]
Nuorena ihmisenä sun pitää jaksaa hoitaa lapsesi itse. Sitä vapaata kyllä saatte, kun lapset on koululaisia.
[/quote]
Älkää korppikotkat sitte tulko tänne raakkumaan että miksi lapsiperheet eroaa ja lastensuojelussa on ruuhkaa.
Johtuu itsekkäistä lähmmmäisistä = teistä jotka olette niin säälittävän suppeita että ette suo toiselle edes kahta tuntia aikaa puolison kanssa. Vielä tulette tänne puhumaan peetä.
Tiedoksi vaan että ihmislapsella on isoäiti ihan evoluution tuloksena. Vain siksi koska isoäitiä tarvitaan muuhunkin kun hamstraamaan krääsää kauppakeskuksissa ja lipittämään halpaa valkoviiniä parvekkeella.
Eri asia on tietysti nämä jotka on jo 48-vuotiaina uupuneita vanhuksia. Surkeaa. Rajoittaa helpolla elämänpiiriä jos ei mitään muuta ole jaksavinaan kun huonojen teeveesarjojen tölläystä.
[/quote]
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ihmiset lähtökohtaisesti ajattelevat, että muiden TÄYTYy heitä auttaa.
Ensin on mitoitettava omat voimavarat ja mitoitettava, onko parisuhde niin hyvä, että kestää pikkulapsiajan.
Ei niin, että ajatellaan elää kuin pellossa ja luullaan, että muilla on velvollisuus hoitaa lapset ja pelastaa teidän parisuhde.
Se apu on ylimääräinen hyvä, jos joku haluaa sitä suoda.
Mutta parisuhde kestää vain, jos te olette vahvoja ja suhteenne on hyvä. On typerää syyttää jotain äitiä siitä, että parisuhde ei kestänyt.
napanuora poikki ja kasvakaa aikuisiksi ja ymmärtäkää, että kenelläkään ei ole velvollisuutta hoitaa teidän lapsia. Joku voi niitä hoitaa, mutta ainoastaan vanhempien (ja ei heidänkään) ole niitä pakko hoitaa,
'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaatii liikoja äidiltään. Vieköön lapset sitten päivähoitoon nyt kun se vielä on mahdollista jos ei itse jaksa hoitaa.
Voisiko joku nyt selittää, miksi teidän kolmikymppisten parisuhteet on teidän omien vanhempien vallassa? Kamala lukea, että ilman äitiä meidän parisuhde kariutuu - siis kaksi aikuista ei kykene suhteeseen ilman äitiä/anoppia, joka auttaa ja avustaa ja mahdollistaa parisuhteen vaalimisen.
Otitteko te äidin mukaan treffeillekin? Kai si joutui jo silloin pitämään huolta, ettei parisuhteenne murskaannu, ettekö ole vieläkään niin aikuisia, että osaisitte itse hankkia lapselle hoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 21:45"]
Olen pahoillani ap tämä on uskomaton ketju. Mun mielestä on ihan käsittämätöntä että joku ei välitä omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Tämä jokainen hoitaa omat lapsensa -jänkkäys on käsittämätöntä koska sitä ei kukaan ole missään vaiheessa kyseenalaistanut !
Sorry nyt mutta samalla logiikalla, kukahan teitä tulee sinne vanhainkotiin syöttämään ?
Joo, nyt on tilanne noin päin. Itse mietin miten jakaa aikani vanhan äitini ja laitoksessa olevan isäni kanssa.Itse iltatähtenä olen nelikymppinen lasten äiti jolla on työ, talo, piha ja harrastuksia. Toistaiseksi olen tavannut molempia vanhempia viikottain , lähellä asuvaa äitiä useamminkin. Olen pitänyt sitä luonnollisena, koska meilläpäin ihmiset auttavat toisiaan ja välittävät toisistaan. Se on rikkaus, ehkä pitäisi sääliä niitä joiden ainoa ilo on ne kurjat kesäuusinnat.
Ja ihan varmasti haluan ola lasteni elämässä läsnä kun aikanaan toivottavasti lapseni perustavat perheet.
[/quote]
Miehen äiti on kuollut, joten hänestä en voi puhua. Mutta oma äitini ei ole jaksanut lapsiamme hoitaa. Silti lapsiemme ja äitini välit on todella hyvät. Ja tällä hetkellä toimin äitini omaishoitajana.
Mummon ja lapsenlapsien välit eivät ole tarvinneet sitä, että mummi hoitaa lapsia. Olemme käyneet perheenä äitini luona ja hoitovastuu on ollut koko ajan minulla. On ollut ilo katsoa äitini ja lapsiemme välejä. Nytkin kun äitini on kuolemaisillaan, lapsemme käyvät mummiaan katsomassa, kun käyn auttamassa äitiniäni päivittäisissä toiminnoissa.
Annan sellaisen neuvon, että elämää ei kannata ajatella niin, että kuinka paljon hyötyy kenestäkin ja suostuuko sitten hyötysuhteen takia auttamaan takaisin.
Rakkautta vanhempiinsa näkyy olevan monenlaista. Moni teistä ajattelee vain, että miten pystyy hyötymään vanhemmistaan. Rakkaudesta omiin vanhempiinne tästä ei ole kyse.
Ehkä vanhemmillenne onkin hyvä, että te ette ole tekemisissä. Heille on varmaan kauheaa, kun omat lapset vain laskevat taulukossa, onko nyt hyödytty äidistä ja maksanko sen sitten vanhainkodilla takaisin.
Minusta vanhemmat riippumatta lasten määrästä tarvitsevat tukiverkon ja on myös lasten kannalta hyvä jos sellainen on olemassa. Itse en varmaan muutenkaan hankkisi kuin kaksi lasta mutta tukiverkon vähyyskin vaikuttaa. Mielestäni vähäisellä tukiverkolla ei kannata kovin isoa lapsikatrasta hankkia. Jos lapsi on jo kouluikäinen niin silloin voisi mielestäni yhden lapsen vanhemmat tarvita jopa enemmän tukiverkkoa kun monen kun ei lapsista ole toisilleen seuraa koulupäivän jälkeen.
Ja tukiverkko ei ole pelkästään äitiä vaan myös puolisoa varten. Se on kyllä ihan totta, että ilmankin pärjää hyvin jos kaikki menee ok yhden lapsen kanssa mutta yhtä lailla kai yhden lapsen vanhemmilla on joskus halua käydä jossain kahdestaan kuin vaikka kolmen lapsen vanhemmilla. Ehkäpä jopa enemmänkin kuin jos lapsia olisi 10, ei kai silloin sellaiseen enää hirveästi energiaa ole.
ketjun 113
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuvateatterissa istutaan pimeässä ja hiljaa, mitä parisuhteen hoitoa se on?????
Kaksi iltaa kuussa kuullostaa minustakin paljolta, vaikka moni isoäiti sen mielellään tekisikin.
Se, hoidanko/käynkö katsomassa vanhempiani kun he ovat vanhuksia, ei riipu siitä, ovatko he hoitaneet minun lapsiani! Kyllä varmaan melkein jokaisen vanhemmat ovat tehneet paljon lastensa puolesta muutenkin...
Se on taas ihan toinen juttu, jos äiti suhtautuu tyttäreensä ja tämän perheeseen ilkeäsi tms.
No voi hyvänen aika. Aina täällä käsitetään väärin.
Koska olen sanonut että en jaksa hoitaa omia lapsiani? Koska olen sanonut että muiden on "pakko" hoitaa lapsiamme ja siksi sitä "vaadin"? Ja emme tietenkään koskaan auta äitiäni vastapalveluksi. Ja että eroamme jos emme pääse leffaan? :)
Kysymys on todellakin arjen luksuksesta jota ilman toki pärjäämme. Minusta kuitenkin myös vanhemmat saavat käydä ulkona ilman lapsia jos siihen on mahdollisuus, että vaikka lapsia olisikin hankkinut, ei tarvitse olla kotona joka ikinen minuutti marttyyrinkruunua kiillottamassa. Joten pyydämme nätisti, varmistamme että sopii, (toki hyväksymme jos ei) ja äitini puolesta hän siihen myös suostuu ja itsekin sitä välillä ehdottaa.
Minusta olisi vain reilumpaa jos äitini sanoisi alkuun jos ei jaksa tai ei halua eikä valittaa ja haukkua jälkeenpäin.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 13:58"]
No voi kamalaa. Meillä isovanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä. Viimeisen kymmenen VUODEN aikana on oltu 3 kertaa yön yli poissa mummulan lähikaupungissa kun lapset oli mummolassa. Viime kerrasta on useampi vuosi. Leffassa tai esimerkiksi ravintolassa emme ole käyneet kahdestaan sen lisäksi kertaakaan tänä aikana. Nyt kun meillä on 2 v lapsi, tilanne jatkuu todenäköisesti seuraavatkin 10 vuotta. Sitten se voikin yökyläillä isosisarustensa luona, heh...
Ei tämä nyt isompi ongelma ole. Juodaan yhdessä viiniä ja katsotaan leffaa sekä harrasteaan erotiikkaa kotona lasten nukkuessa, matkustellaan ja harrastetaan erikseen tai lasten kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi mennä olemaan kahdestaan leffateatteriin tai johonkin kuppilaan?
[/quote]
[/quote]
No hyvä jos teille tämä toimii. Meillä on mies usein illalla töissä eli tämä ei ole yleensä mahdollista parisuhdeaikaa meille.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 14:30"]
Jos kerran näette miehen kanssa toisianne todella vähän niin miksi ihmeessä haluatte käyttää sen vähäisen ajan leffateatterissa? Pimeässä, ei voi edes puhua? Ihmettelen vaan.
[/quote]
Leffaanmeno oli vain esimerkki viimeajoilta kun tuttava antoi meille halvat sarjaliput. Toki käymme myös joskus kävelyllä tai saunomme kahdestaan tai muuta halpaa/ilmaista.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:29"]
Nuorena ihmisenä sun pitää jaksaa hoitaa lapsesi itse. Sitä vapaata kyllä saatte, kun lapset on koululaisia.
[/quote]
Älkää korppikotkat sitte tulko tänne raakkumaan että miksi lapsiperheet eroaa ja lastensuojelussa on ruuhkaa.
Johtuu itsekkäistä lähmmmäisistä = teistä jotka olette niin säälittävän suppeita että ette suo toiselle edes kahta tuntia aikaa puolison kanssa. Vielä tulette tänne puhumaan peetä.
Tiedoksi vaan että ihmislapsella on isoäiti ihan evoluution tuloksena. Vain siksi koska isoäitiä tarvitaan muuhunkin kun hamstraamaan krääsää kauppakeskuksissa ja lipittämään halpaa valkoviiniä parvekkeella.
Eri asia on tietysti nämä jotka on jo 48-vuotiaina uupuneita vanhuksia. Surkeaa. Rajoittaa helpolla elämänpiiriä jos ei mitään muuta ole jaksavinaan kun huonojen teeveesarjojen tölläystä.
[/quote]
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ihmiset lähtökohtaisesti ajattelevat, että muiden TÄYTYy heitä auttaa.
Ensin on mitoitettava omat voimavarat ja mitoitettava, onko parisuhde niin hyvä, että kestää pikkulapsiajan.
Ei niin, että ajatellaan elää kuin pellossa ja luullaan, että muilla on velvollisuus hoitaa lapset ja pelastaa teidän parisuhde.
Se apu on ylimääräinen hyvä, jos joku haluaa sitä suoda.
Mutta parisuhde kestää vain, jos te olette vahvoja ja suhteenne on hyvä. On typerää syyttää jotain äitiä siitä, että parisuhde ei kestänyt.
napanuora poikki ja kasvakaa aikuisiksi ja ymmärtäkää, että kenelläkään ei ole velvollisuutta hoitaa teidän lapsia. Joku voi niitä hoitaa, mutta ainoastaan vanhempien (ja ei heidänkään) ole niitä pakko hoitaa
[/quote]
Ei tuossa korppikotka-kirjoituksessa sanallakaan puhuttu pakosta. Puhuttiin laiskoista ihmisistä jotka eivät näe eivätkä kanna omaa vastuutaan perheessä, suvussa ja yhteiskunnassa.
Sinulla on jo elämänkokemusta, luulisi että olisit ehtinyt oivaltaa että ei täällä kukaan yksin pärjää. Et Sinä itsekään !
Logiikka pettää siinäkin kohden että tämä ap:n äiti, ilmeisen nuori ja joutilas eläkeläinen joita Suomessa riitttää, kyllä itse mielihyvin ottaa apua vastaan !
Toisten auttaminen on etuoikeus, ja hyvä palaa tekijälleen takaisin.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 10:18"]Olen samaa mieltä että kokonaan lastenhoidon pyytämisen lopettaminen ei ole hyvä vaihtoehto, ei meille, eikä äidillenikään, hän kuitenkin oletettavasti joskus harvoin haluaisi heitä hoitaa ja viettää tätä aikaa heidän kanssaan, yksinäinen kun on. Ehkä pyyntöjen määrä on tosiaankin hänelle liikaa. Jos vielä napisee niin se on kai sitten hyväksyttävä. Käymme kyllä muutenkin hänen luonaan lasten kanssa, kutsun häntä tänne jne.
[/quote]
Niin, jos punnitset tosiaan, kumpi on tärkeämpää, reagoida äitisi napinaan luopumalla vapaailloistanne, vai yrittää olla välittämättä siitä ja ottaa apu vastaan kaikesta huolimatta ja nauttia sitten yhteisestä ajasta miehen kanssa ihan vain sillä päätöksellä, että pääasia että sen saatte, vaikka "hinta" olisikin sitten se vähän outo fiilis äitisi suuntaan. Itse ottaisin sinuna äidin hoitamaan ja yrittäisin kestää seuraukset, mutta voisin tosiaan yrittää muuttaa jotain, esim. vähentää neljän viikon välein tapahtuvaksi ja yrittää huomioida häntä sitten muuten. Voihan tuo olla jotain huomion tarvettakin, ehkä hän kokee, ettei häntä arvosteta tarpeeksi jne. Yritä ottaa selvää, mikä voisi ilahduttaa häntä - olisiko se vaikka joku teidän kahden yhteinen teatterireissu tms...? Tai mensitte kaikki yhdessä koko porukalla jonnekin vaikka Korkeasaareen tai koko perheen kesäteatteriin tai jollekin pienelle reissulle, vaikka Tallinnaan kaikki yhdessä.
# 46