Lue keskustelun säännöt.
Äitini tukee meitä, mutta erittäin vastahakoisesti
09.07.2013 |
ja on muutenkin vastenmielinen ja halveksuva meitä kohtaan. Olemme todella kiitollisia kun esimerkiksi hoitaa lapsiamme pari tuntia että pääsemme ulos elokuviin pari kertaa kuussa kun on pienet lapset mutta hän on sitten aina NIIN väsynyt ja uhrautunut sen jälkeen kun on sen tehnyt. Aina myös jaksaa huomauttaa kuinka olemme todella riippuvaisia hänestä ja hän on ainoa joka meitä auttaa.
Haluaisi kuulemma nähdä lapsenlapsiaan mutta lastenhoitoapu ei näytä tulevan hyvästä tahdosta vaan velvollisuuden tunteesta. Mitä mieltä, ottaisitteko vastaan apua? Hän on ainoa tukihenkilömme ja ainoa mahdollisuutemme virkistäytyä raskaan perhe-ja työelämän ohella mutta avun vastaanottaminen ei tunnu hyvältä.
Kommentit (152)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]
Siis ihan oikeasti, olenko ainoa jonka mielestä parisuhdeaikakin on tärkeää ja että olisi kiva jos ap:n äiti edes joskus hoitaisi pari tuntia mukisematta lapsenlapsiaan?? Mun perheessä tällainen on itsestäänselvyys että hoidetaan ja autetaan jos voidaan, puolin ja toisin.
[/quote]
"Edes joskus" on aika lailla eri asia kuin parin viikon välein. Ja molemminpuolinen apu on tosi jees, mutta millä tavalla ap perheineen auttaa äitiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:33"]
Aapee, ihan mielenkiinnosta: kuinka usein olit lapsena hoidossa isoäidilläsi tai vastaavalla (yhdellä tietyllä) läheisellä?
[/quote]
Aika paljon. Ihan pienenä tätini oli lastenhoitajana joka viikonloppu ja koululaisena äitini vei meidät omalle äidilleen, jopa yökylään, me kaikki kolme alle 7v. ainakin kerran kuussa.
ap
[/quote]
Ja nyt ajattelet, että sinulla on oikeus samaan?
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]
Jos ei osaa järjestää aikaa sille parisuhteelle ja lapset ovat vain rasite, niin miksi te niitä teette? Ei se mummo mikään hoitoautomaatti ole. Enkä kyllä muutenkaan ymmärrä, mikä siina parin lapsen hoitamisessa on niin kovin raskasta? Itselläni on kolme ja olihan se välillä raskasta, mutta en ikinä edes ajatellut, että jonkun toisen velvollisuus on hoitaa meidän parisuhdetta. Vähän ryhtiä laiskamadot!
[/quote]
Kuka tässä on sanonut että lapset ovat rasite ja on mummon velvollisuus niitä hoitaa? Taas menee överiksi nämä mielipiteet. :)
Kysymys oli että ottaisitteko vastaan apua (joskus ihan itse äitini tarjoamaa) jos se on vastahakoista ja jättäisittekö parisuhdeajan sen takia kokonaan?
Olen kotona lasteni kanssa samalla kun opiskelen ja teen töitä, mieheni tekee töitä 7 päivää viikossa, ja se on meille raskas yhtälö pienten lasten ohella jota olisi kiva helpottaa pienillä irtioton hetkillä.
[/quote]
Sinä itse. Kerrot kuinka äitisi on hyväkuntoinen ja varakas jne. Annat ymmrätää että kyllä niitä lapsia pitäis hoitaa kun kerran muidenkin tuttujesi lapsia hoidetaan isovanhempien toimesta. Tämä kuultaa kirjoituksistasi ihan selvästi.
Normijärkinen ei lapsiaan äidille veis jos kerran annetaan ymmärtää ettei niitä jakseta hoitaa. Sä viet koska ilmeisesti koet sen olevan isoäidin velvollisuus, jotta saatte parisuhdeaikaa.
Mä en veis kuin äärimmäisessä hädässä ja elokuvissa käynti ei sitä ole. Kehittäisin muita keinoja hoitaa parisuhdetta.Sillä, aikusten oikeesti, sitä parisuhdetta voi hoitaa muuallakin kuin meluisassa elokuvateatterissa.
Pari kertaa kuussa on liian usein! Ihan liian usein. En minäkään noin usein ainakaan säännöllisesti jaksaisi vaikka lapsistani kovasti pidänkin.
Jos hän antaa ymmärtää olevansa rasittunut (oli työelämässä tai ei), älä pyydä häneltä apua tai ainakin vähennä avun pyytäm
Äitini ei ole työelämässä, eikä hänellä ole mitään muutakaan mikä olisi viemässä niin paljon hänen energiaansa, on nuorehko ja hyväkuntoinen. Ja tuo leffajuttu oli vain esimerkki, silloinkin kun todella tarvittiin apua, niinkuin sektioni jälkeen, se oli vastahakoista. Ja koskaan ei ole enempää kun kahta tuntuia lapsia hoitanut, ok kerran esikoinen oli yötä ja on jo 4v.
[/quote]
ootteko kuulleet sellaisesta kuin isyysloma? Se on sitä varten, että se lapsen isä on mukana siinä arjessa sen sektion jälkeen... Ja itsellä viimeisen sektion jälkeen hoidettavana 5v, 2v ja se vauva, eikä siinä mitään apua tarvii, kun hoitaa vaan järjellisisä hommia. Mitään kuukauden ruokaostoksia ei ole ajatuskaan kanniskella.
Mutta kuten joku jo sanoikin, te haluatte enemmän kuin mihin teillä on varaa. SE on se ongelma, ei mummon asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]
Siis ihan oikeasti, olenko ainoa jonka mielestä parisuhdeaikakin on tärkeää ja että olisi kiva jos ap:n äiti edes joskus hoitaisi pari tuntia mukisematta lapsenlapsiaan?? Mun perheessä tällainen on itsestäänselvyys että hoidetaan ja autetaan jos voidaan, puolin ja toisin.
[/quote]
Jos se parisuhde ei kestä pieniä lapsia muutamaa vuotta, niin ei se kestä muutenkaan. Kasvaisitte ensiksi aikuisiksi ja vasta sen jälkeen tekisitte ne lapsenne. Hyvä kysymys äsken, mitenkähän ap auttaa äitiään?
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:49"]
Tiedoksi, isän parisuhde aika ei ole lapsilta pois, mummo yleensä laittaa lapset nukkumaan kun ollaan ulkona. Eikä tässä olla yhteiskunnan varoilla eläviä, tavallisia työ ja opiskeluihmisiä joilla on onnettomuuskuluja eikä voida lastenhoitajaa palkata.
[/quote]
Lastenhoitajaa ei ole varaa palkata, mutta leffassa on varaa käydä parikin kertaa kuussa kahden aikuisen voimin?
Voisitte vaikka kysellä, onko lähialueella muita lapsiperheitä, joiden vanhemmat haluaisivat joskus viettää "parisuhdeaikaa" ja sopia vastavuoroisesta lastenhoidosta, eli vuoroin te otatte koko katraan teille hoidettavaksi ja vuoroin saatte omanne hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]
Jos ei osaa järjestää aikaa sille parisuhteelle ja lapset ovat vain rasite, niin miksi te niitä teette? Ei se mummo mikään hoitoautomaatti ole. Enkä kyllä muutenkaan ymmärrä, mikä siina parin lapsen hoitamisessa on niin kovin raskasta? Itselläni on kolme ja olihan se välillä raskasta, mutta en ikinä edes ajatellut, että jonkun toisen velvollisuus on hoitaa meidän parisuhdetta. Vähän ryhtiä laiskamadot!
[/quote]
Kuka tässä on sanonut että lapset ovat rasite ja on mummon velvollisuus niitä hoitaa? Taas menee överiksi nämä mielipiteet. :)
Kysymys oli että ottaisitteko vastaan apua (joskus ihan itse äitini tarjoamaa) jos se on vastahakoista ja jättäisittekö parisuhdeajan sen takia kokonaan?
Olen kotona lasteni kanssa samalla kun opiskelen ja teen töitä, mieheni tekee töitä 7 päivää viikossa, ja se on meille raskas yhtälö pienten lasten ohella jota olisi kiva helpottaa pienillä irtioton hetkillä.
[/quote]
Kuule ihan itse olette järjestäneet asianne. Olisi kannattanut miettiä sopivatko lapset tuohon yhtälöön ollenkaan?
ÄitiSi ei ole syypää tilaanne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidan lapsenlapsiani päivittäin ja nautin läheisestä suhteesta heihin sekä siitä että saan vaikuttaa tyttäreni jaksamiseen ja hyvinvointiin. Minulle tuo onnea se että saan olla hyödyllinen vaikka en työelämässä enää olekaan. Ei kaikille kaksi tuntia kaksi kertaa kuukaudessa ole liikaa. Minulle se ei olisi tarpeeksi!
Ota asia puheeksi äitisi kanssa. Eikö hän voi hyvin, ja siksi ei jaksa? Varmasti haluaakin teitä auttaa, mutta mikä on esteenä?
Ap, minun ehdotukseni sinulle on, että pyydätte edelleen äitiäsi hoitajaksi esim. kerran kuussa, mutta älkää nyt leffaan menkö, vaan tehkää jotain paljon kivempaa ja josta saatte enemmän irti kuin jonkun leffan tuijottamisesta.
Ja päätä että koska tarvitsette tämän lapsista vapaan hetkenne, otat äitisi hoidon vastaan kaikkine lieveilmiöineen tyyliin "kaikkea ei voi saada" ja elämäsi nyt vaan on sellaista, että sinulla on lastesi hoidosta napiseva äiti, mutta onpa nyt hoitaja kuitenkin.
Eli yritä olla kuulematta sitä napinaa ja kiitä äitiäsi sydämellisesti ja myötäile, että oli varmaan vähän rankkaa, ymmärrät sen jne. mutta kiitos nyt hirveästi, tämä merkitsi sulle paljon. Ja tyydyt siihen, ettei tämä ole mikään täydellinen, mutta kutakuinkin tyydyttävä ratkaisu juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 19:36"]
Minusta on surullista kuinka nykyaikana jotkut isovanhemmat ovat niin itsekeskeisiä että eivät pari tuntia "jaksa" omia lastenlapsiansa hoitaa, varsinkin kun eivät ole työelämässä. Mun äiti on samanlainen hoito marttyyri, on kuulemma jo lapsensa hoitanut ja nyt haluaisi vaan olla rauhassa. Oikeutensahan se on, mutta mielestäni surullista ja ärsyttävää.
[/quote]Hohhoijaa, itse olen seisonut valppaana 5-v, että koska kutsu kuuluu ja olen hoitanut päiviä, iltoja ja öitä lapsenlapsiani.
Rakastan heitä yli kaiken, mutta joskus olen tosi väsynyt , mutta silti en ole kieltäytynyt kuin pari kertaa, sillä naamat ja äänensävyt ovat sitten sitä luokkaa, että en halua nuoria vanhempia kielloilla rasittaa.
Onneksi lapset rakastavat minua ja myös osoittavat sen.
Siksi jaksan
Älkää ahdistelko isovanhempia, niin ehkä saatte sitä apua paremmin.
Tosiasia on, että toisille yli 40-vuotialle lastenhoito on tosi rankkaa. Henkisesti jos ei fyysisesti, juuri se vastuu ja sen miettiminen tekeekö nyt kaiken oikein. Jos joku kokee jonkin asian rankaksi, sitä ei pidä vähätellä vaan mennä sen toisen voimavarojen mukaan.
Jos se valittelu on vain isoäidin huomionhakua, varmistathan, että isoäiti saa huomiota: kiittelyä, ylistystä, käyntejä mummon luona perheenä, jolloin mummo voi vain nauttia lapsista ilman vastuuta sekä omia palvelusten tekemisiä sille isoäidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleekohan teille nyt yllätyksenä, mutta meillä ei isovanhempien tarvitse olla orjia? Isovanhemmat kyläilevät meillä ja aina itse olemme paikalla. Nyt nuorinkin lapsista on jo 12v ja parisuhde toimii hyvin. Ei olisi tullut mieleenkään, että ettemme voisi olla olla lastemme kanssa aina. Nyt päinvastoin ihmettelemme, mitäs nyt tehtäisiin, kun lapset eivät ole kotona :) Kummallista ja ärsyttävää tämä parisuhdeaika ja sen lisäksi oma aika. Jos ei osaa hetkeksi sopeutua, älkää tehdä niitä lapsia. Vela on hyvä vaihtoehto minäminä-tyypeille.
Minäkin ehdotan, että pyydät äitiäsi hoitamaan harvemmin, mutta kutsut kylään viettämään aikaa teidän kanssa paljon useammin.
Meilläkään ei ole oikeasti kunnon tukiverkkoa, sillä vanhemmat ei oikeasti jaksa hoitaa. Koitamme selvitä ilman parisuhdeaikaa toistaiseksi... Tiukan paikan tullen, eli äärimmässä hädässä voin viedä lapset vanhemmilleni tunniksi tai pariksi. Enempää en halua, kun tiedän, etteivät jaksa ja pysty.
Mutta siitä he nauttivat, kun käymme heillä usein ja saavat passata lapsia (ja minua), mutta päävastuu hoidosta ja huolehtimisesta on kuitenkin minulla. Tämä on kaikille osapuolille mieluisaa.
Sunkin täytyy vaan hyväksyä, että äidilläsi on rajat ja kunnioittaa niitä. Nyt kun sunkin äiti on ilmeisesti sanonut, että haluaisi viettää aikaa teidän kanssa, niin tehkää niin, mutta niitä rajoja kunnioittaen. Saat varmasti helpotusta tästäkin arkeen,
Lapset päivähoitoon, miehelle viikkoon yksi vapaapäivä. Silloin voitte olla kahdestaan koko päivän!
Saatte tämän ihan helposti, kunhan menet osa-aikatöihin. Rahasta ei ole pulaa, jos sinä suostut tekemään osasi eikä aina mies tai äitisi.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:29"]
Nuorena ihmisenä sun pitää jaksaa hoitaa lapsesi itse. Sitä vapaata kyllä saatte, kun lapset on koululaisia.
[/quote]
Älkää korppikotkat sitte tulko tänne raakkumaan että miksi lapsiperheet eroaa ja lastensuojelussa on ruuhkaa.
Johtuu itsekkäistä lähmmmäisistä = teistä jotka olette niin säälittävän suppeita että ette suo toiselle edes kahta tuntia aikaa puolison kanssa. Vielä tulette tänne puhumaan peetä.
Tiedoksi vaan että ihmislapsella on isoäiti ihan evoluution tuloksena. Vain siksi koska isoäitiä tarvitaan muuhunkin kun hamstraamaan krääsää kauppakeskuksissa ja lipittämään halpaa valkoviiniä parvekkeella.
Eri asia on tietysti nämä jotka on jo 48-vuotiaina uupuneita vanhuksia. Surkeaa. Rajoittaa helpolla elämänpiiriä jos ei mitään muuta ole jaksavinaan kun huonojen teeveesarjojen tölläystä.
Se juuri on oikeaa toimintaa että uskalletaan pyytää apua kun tarvitaan. Läheisten velvollisuus on auttaa. Samalla oma elämänpiiri tulee tosi paljon rikkaammaksi,
Tsemmpiä teille ! oma 80 -vee äitini ei myöskään jaksa hoitaa lapsia paria tuntia kauempaa, mutta hän näkee sen arvokkaana tehtävänä "lapset ovat aina tervetulleita mummolaan" ja on ääneen ottanut puheeksi myös että meidän pitäsi mieheni kanssa päästä useammin johonkin kahdestaan .
Uskoisin että äidilleni on muodostunut lapsiin melko hyvä suhde :-)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 22:19"]
Tuleekohan teille nyt yllätyksenä, mutta meillä ei isovanhempien tarvitse olla orjia? Isovanhemmat kyläilevät meillä ja aina itse olemme paikalla. Nyt nuorinkin lapsista on jo 12v ja parisuhde toimii hyvin. Ei olisi tullut mieleenkään, että ettemme voisi olla olla lastemme kanssa aina. Nyt päinvastoin ihmettelemme, mitäs nyt tehtäisiin, kun lapset eivät ole kotona :) Kummallista ja ärsyttävää tämä parisuhdeaika ja sen lisäksi oma aika. Jos ei osaa hetkeksi sopeutua, älkää tehdä niitä lapsia. Vela on hyvä vaihtoehto minäminä-tyypeille.
[/quote]
USKOMATONTA. Vai että orjia. Kun oikein pari tuntia joka toinen viikko.
Kuule lastenlasten kanssa oleminen on ETUOIKEUS. Jos sulle on lapsenlapsia suotu, iloitse niistä.
Oletteko noin kateita että ap lla ja miehellään on selvästikin sellainen suhde jota kannattaa ylläpitää ? Ja niitä kateita., katkeria ja vahingoniloisia on tässä ketjussa PALJON
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 20:56"]
Jos ei osaa järjestää aikaa sille parisuhteelle ja lapset ovat vain rasite, niin miksi te niitä teette? Ei se mummo mikään hoitoautomaatti ole. Enkä kyllä muutenkaan ymmärrä, mikä siina parin lapsen hoitamisessa on niin kovin raskasta? Itselläni on kolme ja olihan se välillä raskasta, mutta en ikinä edes ajatellut, että jonkun toisen velvollisuus on hoitaa meidän parisuhdetta. Vähän ryhtiä laiskamadot!
[/quote]
Kuka tässä on sanonut että lapset ovat rasite ja on mummon velvollisuus niitä hoitaa? Taas menee överiksi nämä mielipiteet. :)
Kysymys oli että ottaisitteko vastaan apua (joskus ihan itse äitini tarjoamaa) jos se on vastahakoista ja jättäisittekö parisuhdeajan sen takia kokonaan?
Olen kotona lasteni kanssa samalla kun opiskelen ja teen töitä, mieheni tekee töitä 7 päivää viikossa, ja se on meille raskas yhtälö pienten lasten ohella jota olisi kiva helpottaa pienillä irtioton hetkillä.
[/quote]
No mutta kuinka kivaa se oikeasti on jos sitten joutuu solvausten uhriksi? En ottaisi vastaan, tai ainakin vähentäisin pyyntöjä ja ehkä äitisi sitten tekisi mielelläänkin.
Tsemppiä, kyllä te selviätte!